Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Ilmakehän optiset ilmiöt
Muut yötaivaan ilmiöt
Tässä yhteydessä käsitellään muutamia sellaisia yötaivaalla näkyviä ilmiöitä, jotka eivät varsinaisesti ole ilmakehäjaoston alaa, mutta jotka kuitenkin ovat sellaisia, että ilmakehän valoilmiöiden havaitsija voi niihin joskus törmätä, ja jotka voivat olla kiinnostavia ilmakehän valoilmiöiden havaitsijoiden kannalta.
Revontulet
Revontulet ovat korkealla yläilmakehässä esiintyvä yötaivaan valoilmiö. Revontulia havaitaan pohjoisen- ja eteläisen napakalotin alueella. Revontulet aiheutuvat Maan ilmakehään törmäävistä auringosta peräisin olevista hiukkasista. Revontulten valo syntyy näiden hiukkasten vuorovaikuttaessa ilmakehän molekyylien kanssa. Revontulet ovat tyypillisesti valkeita tai vihertäviä, mutta joskus myös sinisiä, punaisia tai violetteja revontulia havaitaan. Suomessa revontulia havaitaan erityisesti pohjoisessa Suomessa, mutta voivat revontulet joskus loimottaa komeasti myös eteläisen Suomen taivaalla! Revontulihavaintoja käsittelee ja ilmiöstä lisätietoja antaa Ursan revontulijaosto.
Rakettipilvet
Rakettipilvet ovat harvinaisia, rakettilaukaisuista peräisin olevia ilmiöitä. Rakettilaukaisuja on Suomessa havaittu 2000 -luvun aikana harvakseltaan. Suomesta havaitut rakettilaukaisut ovat peräisin Venäjällä Plesetskin avaruuskeskuksesta tehdyistä rakettilaukaisuista tai Vienan merellä sukellusveneistä tehdyistä ohjuslaukaisuista. Rakettipilvet esiintyvät hyvin korkealla ilmakehässä, ja sen vuoksi ne heijastavat auringon valoa, vaikka aurinko olisi selvästikin horisontin alapuolella. Rakettipilvet ovat ilmiasultaan valkeita tai värikkäitä, hohtavia pilviä. Rakettipilvien väriloisto syntyy samasta syystä kuin helmiäispilvienkin. Rakettipilvet koostuvat hyvin pienistä jääkiteistä, ja niissä tapahtuu samanlaista valon diffraktiota kuin helmiäispilvissäkin. Tästä saa alkunsa myös rakettipilvien väriloisto. Rakettipilvistä havaintoja käsittelee ja ilmiöstä lisätietoja antaa Ursan tekokuut ja raketti-ilmiöt -jaosto.
Meteorit
Meteorit eli tähdenlennot ovat nopeita, välähdyksenomaisia valoilmiöitä, jotka syntyvät pienten, avaruudesta peräisin olevien kivenhitusten iskeytyessä ilmakehään. Tämä kivensiru, meteoroidi, palaa ilmakehässä meteorina, eli tähdenlentona. Erityisen kirkasta tähdenlentoa sanotaan tulipalloksi eli bolidiksi. Havaintoja tähdenlennoista ja tulipalloista käsittelee sekä lisätietoja ilmiöstä antaa Ursan meteorijaosto.
Ilmahehku
Ilmahehku on korkealla ilmakehässä, noin 80 kilometrin korkeudessa esiintyvä himmeä valoilmiö. Ilmiö on sukua revontulille, mutta sen syntytapa on hieman erilainen. Ilmahehku syntyy, kun päivällä auringon ultraviolettisäteily virittää yläilmakehän molekyylejä. Yöllä nämä viritystilat purkautuvat, ja tämä näkyy hyvin heikkona valona, ilmahehkuna.
Ilmahehkun näkymiseen tarvitaan erittäin pimeä havaintopaikka, ja Suomessa sellaisen löytäminen on lähes mahdotonta. Ilmahehkua havaitaan kuitenkin säännöllisesti etelän maissa, missä aurinko laskee kyllin alas horisontin alapuolelle. Tämän vuoksi eteläisillä leveysasteilla yöt ovat todella pimeämpiä, ja ilmahehkukin voi näkyä. Ilmahehkussa on mahdollista havaita vöitä ja laineita, kuten valaisevissa yöpilvissäkin. Nämä vyöt ja laineet ovat syntytavaltaan samanlaisia kuin yöpilvien vastaavat ilmiöt, eli ne johtuvat alempaa ilmakehästä peräisin olevista häiriöistä.
Eläinratavalo
Eläinratavalo on Aurinkokunnan tasossa (eli eläinradan tasossa) olevasta pölystä johtuva valoilmiö. Tämä ilmiö ei siis oikeastaan ole edes ilmakehän ilmiö, mutta se on syntytavaltaan sukua monelle muulle ilmakehän ilmiölle. Eläinratavalo nimittäin syntyy, kun valo siroaa hyvin hienosta, Aurinkokunnan tasossa olevasta pölystä. Eläinratavalon voi havaita hyvin pimeässä paikassa yötaivaalla. Ilmiö näkyy parhaiten eteläisemmiltä leveysasteilta, mutta se on mahdollista havaita myös Suomesta syys- ja erityisesti kevätpäiväntasauksen aikoihin. Tällöin ilmiö on mahdollista havaita pimeältä paikalta eläinradan tasoa myötäilevänä, kiilamaisena, himmeänä ja diffuusina hehkuna. Eläinradan tason kulma horisonttiin nähden on kevät- ja syyspäiväntasauksen aikoihin noin 45°, ja tällöin myös eläinratavalon kulma on tämä sama 45° horisonttiin nähden. Kevätpäiväntasauksen aikaan eläinratavalo näkyy lännessä iltaisin ja syyspäiväntasauksen aikaan aamutaivaalla idässä.
Erityisen pimeällä paikalla, varsinkin eteläisemmillä leveysasteilla on mahdollista nähdä eläinratavalon vastapuolella niin sanottu vastahehku, joka tunnetaan myös saksankielisellä nimellään gegenschein. Vastahehku on huomattavasti eläinratavaloa himmeämpi, eikä sitä tiettävästi ole vielä havaittu Suomesta.
- Halohuhtikuu 2024 havainnot 26.8.2024
- Revontulia keskikesällä? Miksipä ei 23.4.2024
- Halohuhtikuu 2024 8.4.2024
- Haloja, koptereita ja simuja 14.11.2023
- Yöpilvikesä 2023 22.9.2023
- Halohuhtikuu 2023 26.6.2023
- Vuoden 2023 havaintovinkit 27.3.2023
- Useita halomuotoja II 9.10.2024 klo 12.00, Kajaani, Juha Mannermaa
- Useita halomuotoja II 9.10.2024 klo 10.52-10.57, Saarijärvi, Maritta Kinnunen
- Useita halomuotoja II 8.10.2024 klo 14.05-14.20, Äkäslompolo, Anonyymi
- Yksi halomuoto I 8.10.2024 klo 11.58, Kangasala, Jukka Oravasaari
- Useita halomuotoja II 8.10.2024 klo 8.54-11.02, Kuusamo, Jani Päiväniemi
- Useita halomuotoja II 7.10.2024 klo 15.07-16.11, Hämeenkyrö, Mervi Ketola
- Useita halomuotoja II 7.10.2024 klo 13.31, Kajaani, Juha Mannermaa
- Glooria eksoplaneetalla? 12.4.2024
- Sivuauringot 6.12.2023
- Aurinkopilari 5.12.2023
- Revontuli 2023 19.9.2023
- Väripilvet 11.8.2023
- Halohuhtikuu 2023 13.3.2023
- Vs: Halohuhtikuu 2022 7.6.2022