Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

Yöpilvien runsaus

Yöpilviä esiintyy pääasiassa kesäkuukausina. Niiden näkyminen ulottuu maaliskuulta lokakuulle. Maalis-huhtikuussa niitä havaitaan aniharvoin, toukokuussa ja kesäkuun alkupuoliskolla jo muutamia kertoja. Yleensä viimeistään toukokuun lopulla näkyvät ensimmäiset varmat yöpilvinäytelmät. Valtaosa kesäkuusta on lähes koko Suomessa liian valoisaa yöpilvien näkymiselle, sillä ainoastaan Etelä-Suomessa Aurinko laskee yli 6 astetta horisontin alapuolelle. Kesäkuun havainnot ovatkin lähinnä etelärannikkolla asuvien havaitsijoiden heiniä.

Ensimmäinen selvä yöpilvien maksimijakso ajoittuu kesäkuun loppuun ja heinäkuun alkupäiville. Juhannuksen jälkeen yöpilviä alkaa näkyä runsaammin ja Etelä-Suomessa niitä voidaan parhaimpina vuosina havaita yöpilviä ehkä joka toisena tai kolmantena yönä. Kesä-heinäkuun vaihteessa nähdään ehkä ensimmäiset yöpilvet Keski-Suomessakin. Kyseessä on tällöin kuitenkin vain satunnaiset kirkkaimmat yöpilvinäytelmät ja kunnolla yöpilviä alkaa Keski-Suomessa vasta heinäkuun puolivälin tienoilla.

Toinen maksimijakso sattuu heinäkuulle ja elokuun alkuun, jolloin on oikeastaan yöpilvien varsinainen sesonki. Heinäkuun alkupuolisko on kuitenkin Pohjois-Suomessa vielä aika heikkoa havaintoaikaa valoisuuden vuoksi. Yöpilvimaksimi sattuu Etelä- ja Keski-Suomessa noin 25.7. tienoille. Mikäli ei ole mahdollisuutta havaita koko kesää, tarkkailu kannattaa keskittää juuri tälle tienoolle. Heinäkuun 15. ja elokuun 5. päivän välisenä aikana voi yöpilviä havaita keskimäärin joka toisena yönä, maksimin tienoilla tiheämminkin. Tämä tarkoittaa, että jaksolla on noin 10-12 yöpilviyötä. Tällaisiin lukuihin on kuitenkin syytä suhtautua varauksella, sillä yöpilvien runsaus vaihtelee rajusti vuodesta toiseen. On myös syytä huomioda, että pilviset yöt estävät monen mahdollisen yöpilvinäytelmän näkymisen.

Elokuussa alkaa Etelä-Suomessa yöpilvien näkyminen vähentyä, vaikka niitä havaitaankin vielä runsaammin kuin toukokuussa ja kesäkuun alkupuolella. Sen sijaan pohjoisemmassa asuvilla havaitsijoilla on vielä mahdollisuus havaita melko runsaasti yöpilviä. Yöpilvien määrä vähenee melko dramaattisesti elokuun 10. päivän jälkeen. Ilmiö on todennäköisesti kuitenkin näennäinen, sillä yleensä tuohon aikaan säät muuttuvat huonommiksi. Ainakin Keski-Suomessa ja pohjoisempana asuvien havaitsijoiden kannattaa olla edelleen tarkaavaisia.

Elokuun loppupuolella havaitaan lähinnä satunnaisia näytelmiä ja ne näkyvät parhaiten Keski- ja Pohjois-Suomessa. Elokuun lopun yöpilvinäytelmät esiintyvät matalalla pohjoistaivaalla ja niiden havaitsemisessa on huolellinen tunnistaminen tärkeää.

Syyskuun alussa nähdään joskus satunnaisesti yöpilviä, mutta syys-lokakuu on muuten varsin harvojen yöpilvien aikaa. Marraskuulta helmikuulle niitä ei ole koskaan havaittu.


Yöpilvien vuorokautinen näkyminen

Yöpilvien erikoislaatuinen esiintyminen noin 80 km:n korkeudessa saa aikaan sen, että ne voivat näkyä vain tiettyyn aikaan yöllä. Niiden näkymistä rajoittaa kaksi jo edellisessä kappaleessa mainittua tekijää:

  • pilvien hento rakenne, joka estää niiden näkymisen voimakkaasti valoisalta taivaalta,

  • maapallon varjo, joka tietyssä vaiheessa peittää kaikki havaintohorisontissa näkyvät yöpilvet.

Koska yöpilvet ovat rakenteeltaan hyvin ohuita ja harvoja, ei kontrasti valoisan taivaan ja pilvien välillä ole riittävä Auringon ollessa horisontin yläpuolella. Auringonlaskun jälkeenkin taivas vielä pitkään liian valoisa yöpilvien näkymiseen. Siksi yöpilvet alkavat näkyä yleensä vasta, kun Aurinko on painunut yli 6 astetta horisontin alapuolelle.

Auringon korkeus 6 astetta horisontin alapuolella ei ole ehdoton raja, sillä kirkkaimmat pilvet voivat näkyä jo, kun Auringon korkeus on 3-4 astetta horisontin alapuolella. Erityisesti silloin, kun Aurinko pysyttelee pitkiä aikoja 3-6 astetta horisontin alapuolella, on valoisalla taivaalla heikosti näkyvät yöpilvet on helpompi huomata. Etelä-Suomessa tällainen jakso sijoittuu kesäkuuhun ja heinäkuun alkuun, Keski-Suomessa toukokuun alkuu, kesäkuuhun ja heinäkuun alkupuoliskolle. Pohjoisempana tällainen aika on toukokuussa sekä heinäkuun lopulla ja elokuun alussa.

Kun Aurinko on painunut yli 16 astetta horisontin alapuolelle, tavoittaa yöpilviä varjostava maapallon varjo pohjoisen horisontin ja tämän jälkeen ei yöpilviä voi havaita. Auringon ollessa lähellä tuota 16 asteen rajaa yöpilvet esiintyvät ainoastaan matalalla Auringon suunnalla. Arvo on kuitenkin teoreettinen, sillä harvoin horisontti on niin esteetön, että yöpilviä voitaisiin havaita aivan alas asti.

Yhteenvetona siis: Yöpilvet havaittavissa vain, kun Aurinko on 6-16 astetta horisontin alapuolella. Kirkkaimpia yöpilviä on mahdollista havaita jo, kun Aurinko on 3-4 astetta horisontin alapuolella. Selvästi yöpilvet näkyvät Auringon ollessa -9..-14. Keskikesällä selvän näkymisen raja lienee jo noin -6 astetta.

Havaintoja, niin negatiivisia kuin varsinaisiakin, tehtäessä on hyvä pitää mielessä, että on täysin hyödytöntä havaita yöpilviä silloin, kun niitä ei voi näkyä. Itseasiassa negatiivisellä havainnolla, joka tehdään mahdollisen näkymisajan ulkopuolella, ei ole mitään merkitystä. Havaintoja suunnitellessaan kannattaa käyttää hyväkseen graafista almanakkaa, josta näkymisajan voi arvioida helposti.


Ilmakehäjaoston havainto-ohjelma

Yöpilvihavainnot voidaan jakaa oikeastaan kahteen ryhmään: varsinaiset havainnot ja negatiiviset havainnot. Varsinaisilla havainnoilla tarkoitetaan näkyvien yöpilvien tarkkailua. Negatiivinen havainto on puolestaan yö, jolloin ei nähty yöpilviä, vaikka niitä olisi ollut sekä olosuhteiden että vuorokauden ajan suhteen mahdollista nähdä.

Ilmakehäjaostolla on seuraavanlainen suositus yöpilvihavaintojen suhteen. Yöpilvien säännöllistä tarkkailua tehdään toukokuun alusta elokuun loppuun. Tänä aikana pyritään tekemään säännöllisesti sekä negatiivisia että varsinaisia havaintoja. Jakson ulkopuolella voivat uutterimmat havaitsijat pitää silmällä mahdollisia satunnaisia yöpilviä. Sen sijaan negatiivisia havaintoja ei tällöin kannata tehdä.

Erityisenä tarkkailun tehojaksona pidetään 15.7.-15.8. välistä aikaa, jolloin yöpilviaktiivisuus on Suomessa parhaimmillaan.

Jos intoa ja tarmoa riittää, niin kannattaa osallistua koko tarkkailujaksolle. Pohjoisempana tuohon tulee kuitenkin pakollinen keskikesän tauko, jolloin havaintoja ei voi tehdä.

Yöpilvihavaitseminen on yleensä myöhään yöhön valvomista. Sellainen ei ole kuitenkaan aina mahdollista. Jos yöpilviä halutaan nähdä ja havaita, niin kannattaa keskittää tarmo juhannuksen jälkeiseen aikaan, erityisesti heinäkuun 15. ja 30. päivän väliselle jaksolle. Myös elokuun alun tähdenlentoparvia tarkkaillessaan kannattaa pitää silmät auki mahdollisten yöpilvien varalta.

 

Edellinen luku | Seuraava luku | Etusivu | Sisällysluettelo

RSS Taivaanvahti