Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

5/2007

23 asteen kesä

Hieman vaisu kuva jäi viime kesän haloannista. Kesäsään haltijat eivät kovin runsaasti havaitsijoita yläpilvillä hellineet. Harvinaisuuksia raportoitiin kuitenkin runsaasti, päävastuussa oli 23° parheelia.

Kesän haloista yleisesti

Runsaan toukokuun jälkeen kesäkuun halomäärät jäivät useimmilla säännöllisiä havaintoja tekevillä selvästi vähäisemmiksi. Muutos on niin selkeä ja johdonmukainen, että kyseessä on todellinen halokato, eikä esimerkiksi havaitsijoiden kesälomasta johtuva tilastovirhe. Tilanne jatkui suunnilleen samanlaisena heinäkuussa, mutta elokuussa tapahtui selvä käännös runsaampiin halomääriin. Erityisesti kannattaa huomioida Martti Penttisen elokuun komea saldo, joka koostuu 28 auringon ja 2 kuun halosta. Martti oli kiistaton ykkänen myös kesä- ja heinäkuun havainnossa ylittäen ainoana kuukausittain 20 havainnon rajan.

Kun ryhdyin purkamaan kesäkuukausien kovin ohutta havaintonippua, odotukset eivät olleet – muutamaa erikoisempaa päivämäärää lukuunottamatta – kovin korkealla. Yllättäen havaintoja harvinaisiksi luokitelluista muodoista alkoi löytyä yllättävän runsaasti. Listasin kaikki jaostolle raportoidut, listalta löytyneet ja havainto.netiin ilmoitetut harvinaisuudet. Kesä-, heinä ja elokuun aikana harvinaisuuksia raportoitiin kaikkiaan 31 päivänä! Noin puolessa näistä pääharvinaisena on 23° parheelia. Jos esiintyminen on tätä luokkaa voinee jo kyseenalaistaa halon harvinaisuuden!

23° parheelian runsaaseen esiintymiseen voi suhtautua kahtalaisesti. Toisaalta voi olla tyytyväinen, että havaitsijat osaavat olla tarkkoina tämän kameleontin varalta. Usein ulkoisesti vaatimaton 23° parheelia on helppo sivuuttaa tavallisena 22° ylläsivuavana tai renkaan pätkänä. Toisaalta läheskään aina ei tulkinnan tueksi ole esittää muuta kuin 23° ulkoisia tuntomerkkejä (diffuusi kaari auringon yläpuolella, ei allasivuavaa kaarta, näkyy usein helteellä). Itse varustaisin 23° parheelian aina kysymysmerkillä, mikäli tueksi ei ole esittää mitattavissa olevaa valokuvaa tai taivaalla ei ole samanaikaisesti muita pyramidihaloja. 23° halon tulkinnassa on edelleen ongelma, joka ei ratkea pelkin silmin havaitsemalla.

Mikä sitten avuksi? Helpoin tapa erottaa 23° parheelia tavallisesta 22° halosta on valokuvata molempia samalla kameralla ja objektiivilla niin, että auringon paikka näkyy kuvassa tarkasti. Kuvia vertailemalla on nähtävissä se pieni ero – 23° parheelia on hieman kauempana auringosta. Kannattaa myös muistaa, että auringon ollessa alempana 23° parheelia etääntyy auringosta ja ero on helpommin havaittavissa. Silloinkin on toki edelleen mahdollisuus sekoittaa muoto yläkoveraan Parryn kaareen. Jarmo Moilasen kehuma polarisaatiomenetelmä on myös keino, jonka soisi yleistyvän 23° parheelian tunnistuksessa.

Hauska asiaan liittyvä yksityiskohta löytyi Jarmo Moilasen raportista 11.6. 22° renkaan ja ylläsivuavan kaaren kohdalla oli lisäys ”varmuudella ei 23”. Joskus näinkin päin!

Muutamia päivämääriä

Poimitaan muutamia päivämääriä tarkempaan tarkasteluun. Kesäkuun alun pyramidinäytelmät tuli käsiteltyä jo edellisessä UMissa, eikä kesäkuun loppu muutaman 23° parheelian lisäksi juuri muuta tarjonnut. Siirrytään siis suoraan heinäkuuhun.

5.7. Martti Penttinen raportoi havainto.netissä Virroilla tavanomaista runsaampaa tarjontaa. Mukana yläkovera Parryn kaari, horisonttirengas ja 120° sivuaurinko. Maininta on myös Lowitzin kaarista.

6.7. Heikki Mahlamäki kuvaa Kolarissa näyttävää halonäytelmää, jonka kuvia pohdittiin joukolla sähköpostilistalla. Muunmuassa näyttävän 22° ylläsivuavan ja pitkän horisonttirenkaan ohella kuvista löytyi ainakin Wegenerin vasta-aurinkokaari ja yläkovera Parryn kaari. Kuvat ovat kaikki auringon puolelta taivasta, joten esim. mahdollisesta 120° sivuauringosta ei ole tietoa.

26.7. Ismo Luukkonen kuvaa Turussa melko vaatimatonta 22° ylläsivuavaa ja tulee yllätetyksi, kun kuvasta löytyy myös Parryn kaari. Kuvaaminen kannattaa!

27.7. Martti Penttisellä lyhytaikainen erikoisuus Virroilla. ”13.47–13.49 ellipsi osittainen ylhäällä ja oikealla selvät kaaret. Tietenkin olin myöhässä sen kuvauksessa, eikä ollut auringontappaja mukana, vain sormia yritin eteen. Ikävä vain auringon heijastuma tuli pahoin eteen. Lisänä siinä oli pilari.”

1.8. Jälleen erikoisuus Virroilla. Martti Penttinen kirjoittaa havainto.netissä: ”2039-2045 Näkyi erikoinen ylläri, joka oli n. 6° yläpuolella normaalia 22° ylläriä ylempänä. Kuvan otin, mutta se oli jo hiipumassa pois.” Ajankohta ja kuvaus sopivat lähinnä yläkuperaan Parryn kaareen. Martti lähetti myös kuvan katsottavaksi, mutta kuten Martti totesi, kuva on myöhässä, eikä siinä olevaa värillistä kirkastumaa voi luotettavasti tunnistaa.

4.8. Matias Takala kuvaa pyramidihalonäytelmää Kymenlaaksossa. Tätäkin tapausta pohdittiin sähköpostilistalla. Varsin hyvä sarja haloja kuvista löytyikin: ainakin 9°, 18° ja 20° renkaat, 23° parheelia ja mahdollisesti myös 24° rengas.

5.8. Jukka Ruoskanen kuvaa suppean valikoiman pyramidihaloja Riihimäellä. 22° renkaan lisäksi 9° rengas ja todennäköisesti myös 20° rengas. Helsingissä Timo Nousiainen epäilee myös 9° rengasta.

10.8. Jukka Ruoskanen hälyytteli sähköpostilistalla: ”Pyramidihaloja kevyesti ilmassa (18+23 -tyyppinen näytelmä) Riihimäellä”. Jukka ounasteli muualla näkyvän kenties enemmänkin, mutta tarjonta jäi kuitenkin Riihimäelle. Kuvista löytyi 9°, 18°, 20° ja 24° renkaat sekä 18° ja 23° parheeliat. Tavallisista muodoista mukana olivat 22° rengas, sivuauringot ja horisonttirengas. Marko Riikonen raportoi 23° parheeliasta Helsingissä.

Jukka Ruoskasen 10.8. Riihimäellä havaitsema pyramidihalonäytelmä. Useasta kuvasta pinottua kuvaa kuvaa on käsitelty voimakkasti unsharp mask -suotimella halojen erottumisen parantamiseksi.

12.8. Timo Nousiainen nappaa lentokoneesta Kuopio–Helsinki väliltä varsin mukavaa halotarjontaa. 22° rengas ja sivuauringot, maata vasten ala-aurinko ja alasivuaurinko. Annetaan Timon itse kertoa lopuista: ”Siellä oli itse asiassa alasivuaurinko ja 46 rengas ilmeisesti Ac-kerroksen jäätyneessä yläosassa, joka varmaan esti maanpäälliset havainnot. Subsunin takia minulla oli alunperin kamera valmiiksi käsissä. Tuo huippuvaihe kesti vain n. minuutin lentokoneen mennessä ohi siitä kohdasta pilveä. Kohtuullisena näytelmä pysyi kauemmin, mutta noita 24 parheelioita ei minusta näkynyt kuin n. minuutin ajan. Hektinen vaihe se oli, ei paljon ennättänyt muuta miettimään kuin että antaa kameran laulaa ja katsoa jälkeenpäin kuvista onnistuuko.” Samana päivänä maanpinnalla Espoossa Timo Kuhmonen epäilee 23° parheeliaa.

21.8. Martti Penttisellä Virroilla ja Timo Kuhmosella Espoossa 23° parheeliaa. Marko Riikonen (Hanko), Jukka Ruoskanen (Riihimäki) ja Ismo Luukkonen (Turku) poimivat myös 18° parheeliat. Riikosen ja Luukkosen iltahavainnoissa 23° parheelia oli lipunut jo huomattavan kauas auringosta. Sähköpostilistalle tuli myös viesti Kari Nymanilta: ”Tänään n.klo 14.00 näkyi Tampereen Tammelantorilla halo, nääs.” Kuvissa näkyy 22° rengas ja ylläsivuava kaari. Kun päivän harvinaisuudet olivat visuaalisuudessaan varsin vaatimattomia virityksiä, Nymanin tavallisten halojen visuaalinen voima nosti hymyn huulille.

Värikäs Wegener ja kaukaisia sivuaurinkoja

27.8. iski taivaalle elokuun parhaimman näytöksen. Näyttävät perushalot saivat seurakseen pitkän horisonttirenkaan 120° sivuauringo(i)lla ainakin seuraavilla havaitsijoilla: Mika Aho (Korpilahti), Panu Lahtinen (Espoo), Marko Mikkilä (Sievi), Arto Oksanen (Jyväskylä) ja Martti Penttinen (Virrat). Mika Aholla ja Martti Penttisellä mukana oli myös Parryn kaari. Parhaat pilvet osuivat kuitenkin Marko Mikkilälle, joka kertoo:

”Kahvitunti oli juuri alkamassa ja jostain kumman syystä aattelin käydä ulko-ovella tarkistamassa miltäs keli näyttää. Ulos päästyäni huomasin heti hyvin kehittyneen horisonttirenkaan, joka kiersi valkeana kaarena taivaalla. Ajatukset oli siinä vaiheessa "Oho onpas kirkas" Seuraavaksi katsahdin ylöspäin ja mitä näinkään: Wegener ja väreissä Ei H....tti , Nyt täytyy olla jo astetta rankempaa kamaa kehissä. Siinä myös mietiskelin, mitäköhän mahtaa olla auringon suunnalla, siihen suuntaan en ollut vielä katsahtanut, huomio oli kiinnittynyt lähinnä punasiniseen Wegeneriin. Ja sitten katse kohti aurinkoa. Seurasi muutama kirosana, kun äimistelin 22° ylläsivuavan kirkkautta ja värejä, värit olivat hyvin selvät ja puhtaat. Jaa Parrykin näkyy olevan oli seuraava huomio. Seuraava huomio oli 46° allasivuava josta päättelin, että zeniitissäkin täytyy olla jotain ja olihan siellä – zykki ja 46° ylläsivuava, tosin ne olivat aika vaisuja verrattuna alhaalla majaileviin "sukulaisiin". Nappasin omalla 1 mp kameralla muutaman kuvan, ja sitten hoksasin et oliskohan kenelläkään työkaverilla parempaa kameraa. Ensimmäinen kysely tuotti heti tulosta ja sain lainaan 2 mp kameran jolla aloin napsia kuvia… Kuvia ehdin napsia jotain 15 kpl, kun jouduin pakosta käymään sisällä noin 10 minuutin keikan, tämän jälkeen takaisin pikaisesti ulos. Pilvialue oli liikkunut vastapuolelle aurinkoa. Samalla huomasin heikon X-ristin vasta-auringon kohdassa, siitä hätäisesti kameralla kuva. Kuvasta paljastui myöhemmin diffuusit tai Trickerin vasta-aurinkokaaret. Ensimmäinen havainto moiselle halolle.”

Marko Mikkilän 27.8. Sievissä havaitseman näytelmän haloja auringon suunnalla. 22° rengas, 22° sivuavat kaaret, sivuaurinko, horisonttirengas ja ylimpänä Parryn kaari. Kännykkäkamerakuvan sävyalaa on säädetty ja kuvaa on käsitelty unsharp mask -suotimella halojen erottumisen parantamiseksi. Marko Mikkilä, Sievi August 27. 22° halo, upper tangent arc, parhelion, parhelic circle and Parry arc. The picture is taken with cellural phone camera. Unsharp mask -filter is used to improve the visibility of the halos.
Marko Mikkilän 27.8. Sievissä havaitseman näytelmän haloja. Alempana horisonttirengas ja siinä kirkastumana 120° sivuaurinko. Ylempänä kaartaa Wegenerin vasta-aurinkokaari. Kännykkäkamerakuvan sävyalaa on säädetty ja kuvaa on käsitelty unsharp mask -suotimella halojen erottumisen parantamiseksi. Marko Mikkilä, Sievi August 27. Parhelic circle with 120° parhelion and Wegener anthelic arc. The picture is taken with cellural phone camera. Unsharp mask -filter is used to improve the visibility of the halos.

Päivän erikoisimman havainnon tarjoaa kuitenkin Martti Penttinen, jolla horisonttirenkaalla on 120° sivuauringon lisänä muitakin kirkastumia. Martti lähetti kuvan, jossa 90° kohdalla oleva kirkastuma on varsin selvä. Kirkastuma pysyi paikoillaan kymmenisen minuuttia ja häipyi yhtäaikaa 120° sivuauringon myötä. Havainnossa on mukana myös Liljeqvistin sivuaurinko. Halo-oppaassa Liljeqvist mainitaan matalan auringon muodoksi. Haloatlaksen simulaatioissa muoto esiintyy auringon korkeudelle 20° saakka, ja jälleen 30° kohdalla on vastaavat kirkastumat horisonttirenkaalla. Ehkäpä joku tietävämpi voisi selvittää, mitkä ovat teoreettiset rajat Liljeqvistin esiintymiselle.

90° sivuaurinko on iät kaiket halohavainnoissa kummitellut halomuoto, jota ei kuitenkaan ole vielä luotettavasti dokumentoitu. 90° sivuauringon ongelmana on myös sen synnyn selittävän teorian puute (joka tosin vaivaa myös muutamia varmasti dokumentoituja halomuotoja), ja moni onkin julkisesti epäillyt koko muodon olemassaoloa. Yksittäisen valokuvan kyky erottaa pilvikirkastuma aidosta sivuauringosta on rajallinen. Pitkän aikavälin kuvasarja (tai pinottu kuva), jossa kirkastuma pysyy paikoillaan pilvien liikkuessa olisi vahva todiste 90° sivuauringon puolesta. Martin havainto ja kuva on hyvä lisä 90° sivuauringon tapaukseen. Skeptikkoja se ei vielä vakuuta, mutta avaa jälleen oven mahdollisuudelle… jospa sittenkin.

Kännykkäkamera halojen tallentajana

Marko Mikkilän 27.8. kuvissa katselin jotain Lowitzmaista rakennetta sivuaurinkojen luona. Kännykkäkamerakuvia kun olivat, käsittely lähinnä nosti kameran heikkoudet esiin. Kuvia oli kuitenkin useampia suunnilleen samalta taivaan alueelta, joten päätin kokeilla pinoamista. Maccikäyttäjänä en ole koskaan perehtynyt RegiStaxiin, vaan teen pinoamisen käsin käyttäen hyväksi PhotoShopin tasoja. Jo neljän–viiden kuvan pinoaminen poisti kuvasta pahimmat kännykkäkameran aiheuttamat atrefaktit ja mahdollisti kuvan käsittelyn unsharp maskilla. Vinkiksi kännykkäkameralla haloja kuvaaville voisikin antaa, että kuvia kannattaa ottaa runsaasti ja pinota. Laatu paranee huomattavasti.

Niin se Lowitz… Sivuauringossa on pystysuuntaista, hieman vinoa venymistä, kuten niin usein muutoinkin, mutta ei selvää kaarta. Myöskään 22° renkaalla ei ollut intensiteetin kirkastumista kohdissa, joissa rengas ja Lowitz kohtaavat. Tuomio: Sivuauringot aiheuttavat kiteet huojuvat hieman ja aiheuttavat siksi pystymäistä venymää. Huojuminen ei kuitenkaan ylly pyörimiseksi, mitä Lowitzin kaaren syntyminen vaatisi. Ei Lowitzin kaaria tässä tapauksessa.

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi