Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

11.2.2002 Jarmo Moilanen
Kesä on taas täällä

Niin meni kevät ja kevään halokelit, mutta ei ole syytä huoleen, sillä kesäkin voi tarjota yllätyksiä taivaalla. Joten pitäkää muistivihkot ja kamerat valmiina! Parempia haloja odoteltaessa sopiikin lukea tämä vähän "kesävireä" Sivuaurinko-palsta.

Viime numero

Tarkkasilmäiset ja huolellisesti UMinsa lukeneet (onko teitä) saattoivat viime numeron Sivuaurinko-palstalta löytää oikean läjän mokia ja pikkuvirheitä. Myös taittoon ja englanninkielisiin kuvateksteihin tulleet virheet ovat lähes kaikki peräisin aamuyön tunneilla silmät rististä Sivuaurinko-palstan taittoa tehneeltä vetäjältä. Ei UMia ilman virhettä -kirous iski tällä kertaa täyslaidallisella, sillä viime kerralla tuli kyllä uusi ennätys virheiden määrässä.

Pahoja asiavirheitä ei onneksi kovin montaa eksynyt joukkoon. Pahin oli kun Riikosen 20-21.3.2001 havaintokertomuksesta putosi pois yksi lause, joka kummasti muuttaa kertomuksen sisältöä. Sivun 13 vasemman puoleisen palstan lopussa lauseen "Se jatkui poispäin ja ylöspäin kohti lamppua nousevana tasona, jota katsoessa tuli vastustamaton halu hypätä käytävälle ja lähteä kävelemään sitä pitkin." eteen kuuluisi lause, josta selviää tämän lauseen kuvaavan horisontinympäristön kaarta, ei horisonttirengasta niin kuin teksti antoi ymmärtää.

Harmaasävykuvien luvattoman huonosta laadusta joudumme kyllä syyttämään painoa, sillä kuvat olivat 300 dpin tarkkuudella skannattuja ja ne on liitetty juttuun TIF-formaatissa. Selvästi näkee, että painossa on käytetty liian matalaa tarkkuutta. Sävyt tulee hyvin, mutta kun tarkkuus kärsii ei piirrokset näytä hyviltä. Tämä ongelma on päätoimittajan mukaan jo huomioitu ja on todellakin peräisin painosta. Ongelma myös pyritään välttämään jatkossa.

Boulderin kokous

Kesäkuun alussa 5-8.6.2001 pidettiin Yhdysvaltojen Coloradon osavaltion Boulderissa ilmakehän optiikkaan liittyvä kokous, joka on tullut tutuksi harrastajienkin piirissä aikaisemmalla Light and Color -nimellä. Allekirjoittanut lähetti kokoukseen kaksi todella hätäisesti kirjoitettua juttua, mutta joutui lopulta jättämään kokouksen väliin. Juttujeni nimet olivat "Twinned ice crystal as the origin of a new halo arc?" ja "New ice crystal halos revealed by photographs". Minun sijaan Sillanpään Mika matkasi edustamaan meitä suomalaisia Kalliovuorten katveeseen ja esitteli minun juttujeni lisäksi Chilen kuutiojäähalot. Lisää Boulderista voi lukea Mikan erikoisraportista, mikä löytyy tämä Sivuaurinko-palstan lopusta.

Halokirja kaipaa kuvia

Walter Tapen ja allekirjoittaneen kirja kaipaa edelleen halokuvia. Kuvia olen saanut oikeastaan luvattoman vähän. Laatu on tosin ollut kohtalainen. Tarvitsemme pyramidihalokuvien lisäksi hyviä kuvia tavanomaisimmista haloista. Varsinkin kuvia, jotka ovat jo kuvina hienoja ja joissa on hyvä sommittelu, vaikka kuvista ei löytyisikään mitään superharvinaista halomuotoa. Toki kuvassa oleva halo saisi olla selvä, jotta se näkyisi hyvin kirjaan painettunakin. Vaikka kirjan käsikirjoitus on jo pitkällä, ei kirjaan tulevista näytelmistä ja kuvituksesta ole vielä tehty lopullista päätöstä. Erityisesti 10.4.2001 näytelmästä olisi hyvä nähdä kuvia, sillä näytelmässä oli selvästi aineksia päästä kirjaan.

Jakson havainnot

Nyt pitäisi sitten käydä läpi huhti- ja toukokuun havainnot. Kuten kaikki varmaan tietävät, huhtikuun havainnot tullaan käsittelemään erikseen herrojen Jarkko Korhosen ja Teemu Öhmanin lupaamassa yhteenvedossa, joten ei niistä tässä sen enempään.

Tai no, puututaan huhtikuun havaintoihin nyt sen verran, että huhtikuun 5. päivä täällä Vaalassa näkyneen näytelmän kuvista en 35° rengasta löytänyt. Kuvissa on häiritseviä pilviä kyseisen renkaan kohdilla vai liekkö käynyt niin nolosti, että itse jaoston vetäjä lämpeni liikaa ja näki olemattomia? Sellainen on aina mahdollista, sillä eihän kukaan voi koskaan olla varma omista visuaalihavainnoista. 10.4.2001 Helsingin näytelmässä kyseinen harvinainen rengas oli ja Marko Pekkolan ottama kuva löytyy mm. Tähdet ja avaruus -lehden numerosta 4/2001 ja kuvasta voi heikosti erottaa myös mainitun renkaan vasemmalla olevan korkea koivun vieressä. Ei puututa nyt huhtikuun havainnoista sen enempää vaan mennään suoraan muihin jaostoon tulleisiin havaintoihin.

Katava Jani
Jani teki toukokuussa 12 havaintoa. Näytelmistä parhaat esitellivät Espoon taivaalla mm. zeniitinympäristön kaaria (2) ja 9.5.2001 pitkän pätkän 46° rengasta (Fig. 1). Tosin piirroksen kaari voisi olla myös 46° ylläsivuava kaari, sillä Jani on piirtänyt 22° ylläsivuavan voimakkaammaksi kuin vastaavan renkaan.

 

Fig. 1: May 9 2001 in Espoo. Observation by Jani Katava.

Lehtinen Jyri
Jyrin toukokuun 10 havaintoon mahtui sentään yksi B-lomake joukkoon. Muuten toukokuu ei ihmeitä esitellyt ja vain kaksi zeniitinympäristön kaarta.

Jyrin ainokainen B-lomake on päivätty 3.5.2001 ja Helsingissä havaitussa näytelmässä vieraili himmeät 120° sivuauringot täydellä horisonttirenkaalla (Fig. 2). "Kun olimme menossa pitämään äikän tuntia ulos, huomasin taivaalla kirkkaan 22°-r:n sivuavien kera. Vähän myöhemmin huomasin saurit ja himmeän hr:n. Kun vielä näkykyvyn äärirajoilla olevat 120° saurit tulivat näkyviin alkoi tuntiin osallistuminen olla vähän niin ja näin. Ihan kiva yllätys siis." Pitäisikö Jyrin äidinkielen opettajalle ehdottaa Stella Arctii -palkintoa?

 

Fig. 2: May 3 2001 in Helsinki. A nice display with a full parhelic circle and 120° parhelia. Observation by Jyri Lehtinen.

Luukkonen Ismo
Ismon kommentti toukokuusta on: "Tavallisen runsas toukokuu." Tavallisen runsas toukokuu tuotti Ismolle peräti 21 havaintoa. Ohessa mallina Ismon piirros 9.5.2001 näkyneestä zeniitinympäristön kaaresta (Fig. 3). Tämän lisäksi Ismo näki kahdesti zeniitinympäristön kaaren toukokuussa.

Fig. 3: May 9 2001 in Turku. Two stages of a display observed by Ismo Luukkonen.

Moilanen Jarmo
Toukokuussa vetäjän saalis oli kohtalaisen vaatimaton 13 havaintoa. Kelit eivät hirveästi sateineen ja kylmine keleineen suosineet halohavaintsijoita. Toukokuun parhaimpia havaintojani oli 3.5.2001 näkynyt pitkä ja kirkas 46° rengas. Harmi vain, että havainto tuli tehtyä metsätöiden yhteydessä ja kamera oli kaukana.

Mäkelä Veikko
Veikko kirjasi kahdeksan tavanomaisia muotoja sisältänyttä näytelmää toukokuussa. Ainoastaan yksi B-lomakkeelle yltänyt näytelmä löytyi Veikon saaliista.

Helsingissä Veikko onnistui näkemään 4.5.2001 näkyneen näytelmän, jossa mukana oli pyramidihaloja. Näytemässä näkyi ainakin 18° ja 23° haloja: "Eresmaan Reiman varoituksesta halolistalla) havahduin ja lähdin työhuoneelta ulos. Joo, siellähän oli pyramiditavaraa. 18R näkyi ensin oikealla sivustalla ja myöhemmin ylhäällä. Ulompi rengas oli mitä ilmeisimmin 23-tavara... Ylläsivuavaksi kaari oli aika lailla diffuusi. Myöhemmin näkyi myös selvästi rengas. Otin pari kuvaakin. Kirkkaudeltaan näytelmä oli kyllä aika vaisu." Valitettavasti pyramidihalot ovat usein himmeitä, seikka jonka syytä ei oikein tiedetä. Kolme päälimmäistä selitystä ovat kiteiden vähäinen määrä, kiteiden pieni koko ja pyramidikiteissä usein havaitut epämuodostumat. Kidekuvista voisi väittää, että matalat yksipyramidiset kiteet ovat useammin parempilaatuisia kuin molemmat pyramidit omaavat kiteet ja tämä selittäisi osaltaan 23° ylemmän parhelian yleisyyden.

Ojanperä Juha
Juhan toukokuinen taivas Ulvilassa on täyttynyt haloilla seitsemän kertaa. No, havainnot ovat aika tavanomaisista muodoista, joten täyttymään ei taivas ole päässyt. Parhaana 16.5.2001 havaittu zeniitinympäristön kaari, joka oheisen Juhan piirrokseen on kyllä piirtynyt paremminkin 46° ylläsivuavan muotoon (Fig. 4). Näytelmän 22° sivuavan puute ja sivuauringo läsnäolo tosin vihjaa juuri zeniitinympäristön kaaren esiintymiseen. Toisinaan zeniitinympäristön kaaren muoto voi kieltämättä hämätä kuvittelemaan kaareutumisen Juhan piirroksen tapaisesti. Toukokuun havaintojen lisäksi Juha on löytänyt pöytälaatikosta viime (vuoden 2000) elokuun havainnot. Havaintoja tuolloin kertyi peräti neljä, muodot jäivät auringonpilareihin (2) ja 22° renkaisiin (2).

 

Fig. 4: May 16 2001 in Ulvila. A halo display. An arc on the top is probably a sign of circumzenithal arc. Observation by Juha Ojanperä.

Penttinen Martti
Niinhän siinä kävi, kuten edellisessä UMissa vähän uumoilin eli unohdin läjän havaintoja johonkin. Nämä havainnot olivat Martin tammi- ja helmikuun havainnot ja löytyihän ne suurin piirtein UMin deadlinea seuraavana päivänä. No, otetaan ne nyt mukaan. Tammikuulta Martti saalisti hyvin tavanomaisia havaintoja viisi kappaletta. Helmikuussa Virroilla on näkynyt jo kiitettävä määrä haloja ja lomakkeelle kirjautui peräti 18 havaintoa. Helmikuun parhaat sisälsivät kaikki zeniitinympäristön kaaren ja niitä Martti näki peräti neljä kappaletta. Ohessa mallina 16.2.2001 näkynyt yksilö (Fig. 5). Tähdet ja avaruus -lehden numerossa 4/2001 on Martin kuva keväällä näkyneestä kuun halonäytelmästä.

Fig. 5: Feb 16 2001 in Virrat. A display with a circumzenithal arc observed by Martti Penttinen.

Saviauk Allar
Allarin maaliskuun havainnot taisivat olla niiden havaintojen joukossa, jotka minulta jäi viime UMista pois tai sitten ne tulivat myöhässä. Niin ja näin, nyt vilkaistaan Allarin maaliskuun havainnot. Havainnoista yksi on B-lomakkeella, kun taas muut yhdeksän havaintoa ovat sitä normaalia tavaraa. Ainoa erikoisuus on 21.3. raportoitu yksinäinen 46° ylläsivuava kaari. Onhan sellainen havaintokin aivan mahdollinen.

Allarin B-lomakkeelle päätynyt näytelmä on tehty 18.3.2001 Jämsän Himoksella (Fig. 6). Pienenä vihjeenä Allarille ja muillekin, havaintopaikaksi on syytä merkitä aina paikkakunta. Pelkkä Himos havaintopaikkana voisi mietityttää jos ei tiedä missä Himos sijaitsee. Toki havaintopaikan voi kertoa tarkemminkin, esimerkiksi Himos, Jämsä. Allarin havainto koskee 22° ylläsivuavan seurassa näkynyt kirkastuma, jota Allar arvelee 9° renkaaksi. "Äkkiä hississä noustessani huomasin hyvin kirkkaan ja värikkään 22° ylläsiv. Katseltuani hetken huomasin myös oudon kirkastuman Auringon ja ylläsiv. välissä. Päättelin sen olevan 9° rengas. Se oli hyvin himmeä ja sen muotoa ei näkynyt selvästi. Minun täytyy kuitenkin tunnustaa että havainto on tehty 50% varmuudella." Ensinnäkin piirroksen mukainen kirkastuma on useimmiten 9° ylempi parhelia jos kyseessä on pyramidihalo. Allar ei kehdannut yleisömeren keskellä mittailla halon sijaintia sen tarkemmin ja mittauksen puutteen sekä Allarin mainitseman epävarmuuden huomioiden voisi tuolla kohdalla näkyneen kirkastuman tulkita myös auringonpilarin pätkäksi. Tämän kaltaisia pieniä pilarin pätkiä näkee aina silloin tällöin jos huomaa olla tarkkana.

 

Fig. 6: March 18 2001 in Jämsä. Observation of a display where an arc is visible between 22° upper tangent arc and the sun. It could be a 9° upper parhelion, a Moilanen arc or a small fragment of a sun pillar. Observation by Allar Saviauk.

Savolainen Eero
Eerolta tuli peräti kuusi havaintoa toukokuulta. Joukossa on ilahduttavasti kaksi B-lomaketta heti kuun alussa.

Kuusankoskella 3.5.2001 näkyi varsin tyypillinen 46° allasivuavan sisältänyt näytelmä (Fig. 7). "22° ylempi ja alempi sivuava kaari todella kirkas. 46° alempi sivuava itseasiassa selvästi odoteltavissa pilven siirtyessä paikalleen. Varma nakki." toteaa Eerokin havainnostaan. Todellakin, joskus kannattaa jäädä seuraamaan pilven vaeltamista sopivaan kohtaan.

Heti seuraavana päivänä 4.5.2001 Kuusankoskella vierailee pyramidipäisiä jääkiteitä (Fig. 8). Näiden kiteiden aiheuttamia haloja. Näytelmä oli yksi pyramidihalojen perustyypeistä eli 18+23 eli taivaalta löytyi 18° rengas, 18° parhelia , 23° rengas ja 23° ylempi parhelia. "Näytelmä jotenkin puuromainen, ei ainakaan värikäs. 22°R himmeähkö, 23° ylempi parhelia irti renkaasta, jatkui oikealla 23° renkaana (himmeänä). 18° oikea parh. erottui selvänä tolppana, jatkui yläosan renkaaksi. Kaikki renkaat ja kaaret aika diffuuseja." Näinhän se valitettavan usein on pyramidihalojen suhteen.

 

Fig. 7: May 3 2001 in Kuusankoski. An infralateral arc observed by Eero Savolainen.
Fig 8: May 4 2001 in Kuusankoski. An odd radius display. Halos are a 18° halo, a 18° parhelion, a parhelion, a 22° halo, a 23° halo and a 23° upper parhelion. Observed and photographed by Eero Savolainen.

Virta Leena
Leena näyttää muuttaneen Ivalon Kakslauttaseen ja terveisiä tuli myös 130 rekikoiralta. Häneltä tuli maaliskuun havaintoja. Havaintoja kertyikin peräti 25 kappaletta maaliskuussa, joista suurin osa juuri Ivalosta. Hyvä saada jotain tietoa pohjoisenkin halotarjonnasta. Laadullisesti havaintosaalis oli varsin tavanomaista. Monta low level -näytelmää mahtui mukaan. Ala-auringot (5) ja 46° renkaat (2) olivat jakson parhaat leenalta. Ohessa Leenan piirros Ivalossa 9.3.2001 näkyneestä zeniitinympäristön kaaresta (Fig. 9). Tulipa tuossa mieleeni, että Leenan lähettämistä Chilen havainnoistahan minä taisin luvata yhteenvedon... No, seuraavaan UMiin sitten.

Fig. 9: March 9 2001 in Ivalo. A circumzenithal arc observed by Leena Virta.

Pieniä vihjeitä raportointiin

Tuli tuossa noista havainnoista mieleeni kertoa pari pientä vihjettä, joita ei toki tarvitse liian vakavasti ottaa huomioon.

Ensimmäinen liittyy piirrustustekniikkaan. Kuten olen joskus aikaisemminkin kertonut, käyttäkää lyijykynäpiirroksissa tarpeeksi pehmeää lyijyä. Kynän kovuus saisi olla vähintään HB tai mieluummin jopa B. Kovalla lyijyllä (kovuus H) tehty piirrustus jää väkisin vaaleaksi ja taas on ongelmia piirroksen skannaamisessa.

Toinen vinkki liittyy itse piirroksiin. Vaikka kuinka tekee mieli värittää pilviverho tasaisen harmaaksi (katso esim. Fig. 4 ja Fig. 6), koettakaa välttää sitä. Mikään virhehän se ei ole enkä pakota ketään luopumaan siitä tyylistä, mutta uskokaa minua, piirroksista tulee paljon selvempiä ilman harmaata taustaa. Esimerkiksi Juhan (Fig. 4) piiroksessa ylhäällä oleva kaari lähes katoaa harmaaseen taustaan. Pilvikuituja ja pilviverhon rakenteita voi tuoda halutessa esille hahmottelemalla niiden rajoja. Jos taivaalla on esimerkiksi tumma sadepilvi, sellaisen voi tietysti värittää tummaksi, kunhan halot vain erottuvat riittävän selvästi piirroksesta. Maiseman voi toki piirtää niin kuin lystää, jos se ei sotke piirroksen haloja.

Cygnus 2001

Ursan kesätapaaminen Cygnus 2001 järjestetään tänä kesänä 2-5.8. Lopen Räyskälässä. Halojaosto on vetäjän ominaisuudessa paikalla ja alustavaa ohjelmaideaa voi etsiä tämän UMin Cygnus-sivuilta. Jos jollain on toiveita tai hyviä ehdotuksia halojaoston ohjelmaksi, voi niitä lähettää minulle vaikka vetäjän sähköpostiosoitteeseen halot@ursa.fi.

Helteitä kohti

Tämän UMin ilmestyessä heinäkuu on jo alkanut ja toivottavasti myös helteet. Tarkkailkaa huolella korkealla auringolla näkyviä yksinäisiä 22° ylläsivuavia. Jos pitemmän havaintorupeaman (vähintään 20 minuuttia) aikana 22° allasivuavasta ei näy merkkiäkään, voi alkaa pyöritellä astelukua 23° muistivihkoon. Toinen 23° ylemmän parhelian tuntomerkki on muuten terävän "ylläsivuavan kaaren" päättyminen hiukan "kesken" suttuisiin päätyihin. Tämä tuntomerkki ei tosin ole täysin varma, mutta jos molemmat tuntomerkit on havaittu, on 23° ylemmän mahdollisuus jo kohtalainen. Ainoat tavat varmistaa havainto on muiden pyramidihalojen esiintyminen tai mittaus valokuvasta, josta näkee myös auringon paikan selvästi.

Nauttikaa kesästä ennen kuin se on ohi ja tavataan Cygnuksella! Seuraavaksi annan tilaa Sillanpään Mikan kertomukselle Boulderista.

Jarmo Moilanen


LIGHT AND COLOR IN THE OPEN AIR

Allekirjoittanut kunnioitti läsnäolollaan ilmakehän valojen ja värien tutkijoiden kansainvälistä kokousta 7th Topical Meeting on Meteorological Optics, joka pidettiin 5-8.6.2001 Boulderissa Coloradossa. Konferenssi järjestetään neljän vuoden välein ja on alansa ainoa edustaja. Tapaamisen nimi sen sijaan on vuosien saatossa muuttunut: kokouksen viimeaikainen nimi Light and Color in the Open Air oli täksi vuodeksi muutettu alkuperäiseen muotoonsa.

Suomalaiset haloharrastajat ovat perinteisesti osallistuneet L&C:hen näkyvällä panoksella. Varsinkin kun viime vuosina olemme kartuttaneet taivaallisten valojen tietämystä usealla selkeällä kontribuutiolla kuten Moilasen kaarella, ellipsikiteillä ja erityisesti Chilen kuutiojääkaarilla, oli meikäläinen osanotto tälläkin kertaa suotavaa. Tape ilmaisi asian seuraavasti konferenssin alla: "The meeting will not be up to snuff without a strong contingent from FHON". Suomennettuna tämä merkitsi sitä, että koska Riikonen ei opiskelukiireiden takia pystynyt lähtemään Coloradoon puhumaan kuutiohaloista, ja koska jo kaksi puhetta lähettänyt Moilanen joutui viime metreillä perumaan osanottonsa, allekirjoittanut suorastaan revittiin laboratoriostaan yksin matkalle suureen maailmaan. Lyhyellä aikataululla tehtyä matkaanlähtöpäätöstä edusauttoi se, että järjestäjät olivat saaneet rahoitusta joka kattoi suunnilleen puolet osallistujien kuluista, sekä vielä se, että sain samaan matkaan yhdistettyä vierailun Boulderissa myös sijaitsevassa NISTin nanoteknologian laboratoriossa. Jälkimmäinen tekijä eli kokousmatkan muuttuminen yhdistetyksi kokous/työmatkaksi vielä entisestään pienensi matkan aiheuttamaa taloudellista rasitetta, joten lähdin matkaan mielelläni. Keikasta tuli onnistunut loma, tutustuminen ilmakehäihmisiin ja Amerikkaan.

Seuraavassa kertaan yleisiä tunnelmia tämän suuren valoilmiötapauksen tiimoilta, sekä käyn parilta kohdin tarkemmin lävitse konferenssin antia keskittyen haloihin. Halojen lisäksi silmään pisti myös pari muuta, yleiselle ilmakehäpuolle kuuluvaa, kiinnostavaa aihetta. Kokous järjestettiin silmiähivelevän eksoottisessa paikassa aivan Kalliovuorten juurella, NCAR:n eli National Center for Atmospheric Researchin futuristisiä piirteitä omaavassa rakennuksessa. Paikka sijaitsi parin sadan metrin korkuisen kukkulan huipulla, ja aivan vierestä nousivat vuoret joita koristivat erikoiset, eroosiota ja painovoimaa uhmaavan näköiset suuret kivenlohkareet, joista Boulder (kivenlohkare) mitä ilmeisimmin on saanut nimensä.

Halohistoriaa tunteville paikannimi Boulder saattaa tuoda jotain mieleen: heinäkuun 21 päivä tulee kuluneeksi 15 vuotta Paul J. Neimanin Boulderissa havaitsemasta varsin kuuluisasta pyramidinäytelmästä, jossa kuvattiin ensimmäisen kerran mm. 35° rengas. Ilmakehästä ja taivaan valoista kiinnostuneelle Boulder tarjoaa muutakin näkymiä kuin tämän yhden halonäytelmän historian hämäristä. Yhden edun tuo se seikka, että koska paikka on yli puolentoista kilometrin korkeudella merenpinnasta, on läpinäkyvyys ylöspäin keskimääräistä parempi ja taivaan valot eivät peity liian usein udun taakse. Ratkaiseva tekijä ovat kuitenkin Kalliovuorten Continental Deviden liki viiteen kilometriin kohoavat huiput, jotka synnyttävät sopivissa sääolosuhteissa, jotka näyttävät vallitsevan varsin usein, paikan yläpuolelle ilmekehään aaltovirtauksen joka ilahduttaa paitsi purjelentäjiä, mutta synnyttää taivaalle kauniita mantelipilviä joissa näkyvistä väri-ilmiöistä oli kokouksessa monta puhetta. Mantelipilvien lisäksi vuoret synnyttävät lähes jokailtapäiväisiä sade- tai ukkoskuuroja. Yhdysvaltain parhaat tornadoalueet sijaitsevat muualla, mutta Boulderissakin kuulemma joskus nähdään varsinkin heikompia tornadoja.

Sateiden ja mantelipilvien liittyminen vuoriin on ilmeistä, mutta alkaa mietityttämään tuon yhden halonäytelmän ja erityisesti kovien halonäytelmien yleensä, liittymistä vuoristo-olosuhteisiin. Myönnän että vastaesimerkkejä on useita, mutta ainakin Keski-Euroopassa pari kesää sitten oli julmettu ero halojen määrässä ja laadussa vuoristossa tai ei-vuoristossa. Keskustelin halojen ja vuorien liittymisestä toisiinsa Tapen kanssa, ja kommentti oli ytimekäs: "I don't know". Boulderin taivaalla yläpilvet eivät kyllä vierailuni aikana kovin usein vierailleet. Cumulonimbusten yläosien jokapäiväisessä cirruksessa ei yleensä näkynyt mitään. Viikon ainoiksi haloiksi jäivät heikko 22° rengas alkuperältään tuntemattomassa yläpilvessä, sekä pätkä HYKkiä jossain samoin epämääräisessä pilvikuidussa.

Huonosydämisille paikkaa ei voi suositella. Lämpömittari kohosi säännöstään iltapäivällä varjossa +32°C:hen, mutta tämä ei niinkään ollut ongelma, sillä ilma oli kohtuullisen kuivaa, vaan aurinko. Jo parin sekunnin oleskelu etelän kuumassa auringonpaahteessa sai olon tuntumaan grillibroilerilta. Kustannussyistä asuin Boulderin International Youth Hostellissa joka rokotti kelvottomasta makuusijasta 15 taalaa yöltä. Majoitus Amerikassa oli tosiaan ruokottoman kallista: tavallista hotellihuonetta ei olisi juuri saanut alle 100 taalan.

Saavuin Boulderiin illansuussa, kiireessä ja jet lagissa suoraan lentokentältä. Koska ilmoittautumisaikaa ei ollut paljoa jäljellä, ajattelin kävellä kartan osoittamat pari kilometriä NCARiin samantien rinkkoineni päivineni. Koska karttamateriaali ei ollut parasta mahdollista, jouduin kysymään tietä paikalliselta alkuasukkaalta. Jalat alkoivat tutista kun täti osoitti vuorten rinteessä kaukaisuudessa siintävää talorykelmää. Julkisia busseja ei ollut. Hätä jäi kuitenkin väliaikaiseksi sillä hetken käveltyäni ja kiroiltuna täti huikkasi takaani: "Do you want a ride?". Tämä oli ensi kosketukseni amerikkalaisten ystävällisyyteen joka tosin väitetysti on varsin pintapuolista. Tämän autotädin poika muuten osoittautui olleen Suomessa mormonilähetyssaarnaajana.

Konferenssin pääjärjestelijänä ja puheenjohtajana toimi professori Stanley Gedzelman City College of New Yorkista. Stanin avulias tytär Elise toimi juoksupoikana ja jaksoi aina hymyillä hämmästyttävään ja periamerikkalaiseen tapaan. Osallistujia oli kolmisenkymmentä. Suunnilleen kaikki ilmakehä-Grand Old Manit olivat paikalla: Greenler, Können, Lynch, Mallman, Sassen, Tape. Muutamiin fysiikan konferensseihin verrattuna tässä kokouksessa oli vissi ero. Suuri osa paikalla olleista tekee ilmakehäoptiikkaa vain harrastuksenaan, ja koska piirit ovat pienet, ihmiset tuntevat toisensa. Koska ilmakehäoptiikassa ei kilpailla Nobelin palkinnoista eikä muustakaan kullasta ja kunniasta kuten esimerkiksi nanofysiikassa, vaan kyse on pelkästään aidosta kiinnostuksesta taivaan valoihin, konferenssista muodostui yleisesti ottaen hyvin lämminhenkinen.

Seuraavassa poimintoja puheista. Kokous alkoi sessiolla joka käsitteli ilmakehäoptiikan historiaa. Jouduin tämän session puheenjohtajaksi Moilasen tilalle. Ensimmäisessä puheessa Sassen esitti idean että Amerikan intiaanien kalliopiirroksissa esiintyvät vuorivuohien käyrät sarvet olisivatkin itse asiassa piirroksia sateenkaarista (!). Hämmästyttävää. En kommentoi enempää. Tape puhui Huygensin haloteoriasta 1600-luvun lopulta. Huygens onnistui selittämään yleisimmät halot sylinterimäisillä vesi- tai jääkappaleilla joiden sisällä on toinen samankeskinen, mutta läpinäkymätön sylinteri. Huomattavaa tässä on lähinnä se, että Huygensin teoriaa pidettiin oikeana aina 1800-luvun alkuun asti, sillä vaikka Mariotte oli ehdottanut kulmikkaita kiteitä, hän ei täysin tajunnut ideansa voimaa.

Sateenkaaripuheita oli muutama. Mielenkiintoinen oli R. K. Brandtin puhe "Color Simulation of the Size-dependent Features of Rainbows" joka käsitteli sateenkaarten simulointia käyttäen eri kokoisia pisaroita. Hän sai hyvän vastaavuuden laskujen ja havaintojen välille. Oli kiintoisaa nähdä siirtymä tavallisesta sateenkaaresta sumukaareen pisarakoon pienentyessä.

Michael Vollmer joka viime konferenssissa käsitteli ilmakehäoptiikan laboratoriodemonstraatioita ja muun muassa yritti tällä tavoin todistaa 90° sivauringon olemassaoloa, jatkoi laboratoriokokeiden kehittelyä mutta pitäytyi tällä kertaa poissa haloista ja käsitteli lähinnä polarisaation ja sironnan havaitsemista.

Halopuheita tieteellisissä sessioissa oli kuusi kappaletta. Mitään kovin mullistavaa ei tapahtunut. Tai itse asiassa tässä voisi kyllä kai suomalaisesta vaatimattomuudesta huolimatta todeta että ehkä sittenkin meikäläisten kontribuutio ei ollut aivan tavanomaista: esiteltiinhän kokouksessa suomalaisten havaitsijoiden työn tuloksena peräti 13 (!) uutta haloa! Können puhui vanhasta tutusta aiheesta, Etelänavan halojen diffuusista ilmiasusta. Aiemmin hän selitti tämän sillä että kiteiden sivujen välisissä kulmissa oli jonkin verran hajontaa, mikä ymmärrettävästi leventää haloja. Perusteluna hän oli esittänyt Etelänavan kidekuvia joissa todellakin näkyi "vinoutuneita" kiteitä. Nyt kuitenkin hän joutui vetämään hypoteesinsa takaisin. Helpompi selitys löytyi siitä, että kerätyt kiteet eivät ole tarkka otos haloja aiheuttavasta populaatiosta, vaan lasille pudonneet kiteet ovat niitä isompia. Itse asiassa "keräystehokkuus" riippuu hyvin voimakkaasti kiteiden koosta ollen peräti sen neljänteen potenssiin verrannollinen. Kideotoksen perusteella pääteltävää suurempi diffuusius haloissa selittyi nyt kiteiden luultua pienemmällä koolla eli diffraktion suuremmalla vaikutuksella.

Können jatkoi puhumalla Tapen ja hänen "yhtenäisestä haloteoriasta" eli kuinka kiteen asennon voi päätellä hyvin yleisesti kaarien asennosta aurinkoon nähden. Tapehan puhui tästä Suomessa kaksi vuotta sitten.

Ruotsissakin on näköjään haloihmisiä. Jan O. Mattson Lundin yliopistosta puhui katulamppuhorisonttirenkaasta havaintojen ja laskujen valossa. Valitettavasti vain Tape tyrmäsi miekkosen toteamalla lopuksi että kuvissa taitaa olla vain sivuauringot. En ole tutustunut aiheeseen enempää, en osaa kommentoida lisää.

Seuraavaksi alkoi allekirjoittaneen kolmen puheen sarja. Ensiksi pidin täysimittaisen puheen Chilen kuutiojääkaarista. Puhe sai, sanotaan nyt vaikka itse sanonkin, arvoisensa vastaanoton. Seuraavaksi pidin kaksi lyhyttä puhetta joissa esittelin Moilasen peruuntuneet puheet Moilasen kaaresta ja Etelänavan uusista 6° ja 12° rengashaloista.

Kangastuksista puhuttiin paljon. Erityisesti mainittakoon hollantilaisen ydinfyysikon Siebren Y. van der Werfin työ "Novaja Zemlya efektin" parissa. Ilmiön raportoi ensinnä löytöretkeilijä Willem Barents. Hän ja hänen miehistönsä näkivät auringon jäihin juuttuneena Novaja Zemljan lähellä kaamoksen päätteeksi 24. tammikuuta 1597 kaksi viikkoa liian aikaisin, auringon ollessa todellisuudessa peräti 5° horisontin alapuolella. Ilmiö selittyy sillä että voimakas ylempi kangastus nostaa auringon ikään kuin esiin horisontin takaa. Waldemar Lehn Winnipegistä oli kehittänyt mielenkiintoisen teorian kirkkaille ylemmille kangastuksille. Valo ikään kuin kulkee aaltojohteessa maan(lumen)pinnan ja lämpimän ilman kerroksen alaosan välissä.

Viimeisenä päivänä lauantaina oli yleisesti ottaen tasokkaita yleisöluentoja mm. ikivanhoista sateenkaarihavainnoista, uusista ennentuntemattomista yläsalamatyypeistä (joista puhuttiin myös tieteellisissä sessioissa), revontulista, veden välkkeestä, sekä haloista. Tape puhui aiheesta "A renaissance in atmospheric halos, 1970 - 2000" ja puhui lähinnä siitä kuinka useat pylväs- ja Parrykiteen aiheuttamat muodot löydettiin vasta viime vuosikymmeninä. Tape näytti yhden Riikosen ottaman Chilen dian ja sanoi jotain sellaista kuin että "tämä tapaus on ainutlaatuinen, kirjallisuudessa ei ole mitään vastaavaa", ja mainitsi myös Moilasen kaaren.

Haloista käytiin kahvipöytäkeskusteluja. Chilen puhe herätti ihmisissä liudan kysymyksiä. Tape suunnitteli jo uutta retkeä Chileen. Hän kertoili spekuloineensa että Lascarin näytelmään saattaisikin peräti olla syypäänä jokin muu mineraali kuin jää (!). Tähän hän oli saanut idean siitä, että paikalla olleen omituisen hajuisen järven rannalle syntyi vedestä kauniita suolakiteitä. Lisäksi paikka on tuulinen, joten saattaisi olla mahdollista että tuuli olisi puhaltanut maasta taivaalle sopivia kiteitä... Tape oli kokeillut simuloida näytelmää lukuisilla eri kitemuodoilla, mutta sitä mukaa kun hän oli joutunut hylkäämään lisää kidetyyppejä, sitä enemmän hän uskoo Riikosen ideoimaan kuutiojääselitykseen. Tämän selityksen ilmeinen heikoin lenkki on Tapenkin mukaan se, että kukaan ei ole koskaan nähnyt miltä kuutiojään kide näyttää. Greenler oli vaikuttunut Chilen displayn analysoinnissa käyttämästämme (Luukkosen Ismon "keksimästä") digitaalisesta kuvankäsittelystä, ja arveli että siitä tulee halotutkimuksen seuraava aalto. Onhan se tosiaan niin, että melkein kaikki kirkas lienee jo havaittu (Moilasen kaari oli poikkeus) ja heikkojen efektien esillesaamisessa tarvitaan vippaskonsteja.

Seuraavaa konferenssia puuhattiin kovasti Eurooppaan, muun muassa siksi että saataisiin eurooppalaisia harrastajia lisää mukaan. Javier Hernandez-Andres Espanjasta ja Michael Vollmer Saksasta lupautuivat alustavasti selvittämään mahdollisuuksia Light and Colorin järjestämiseen seuraavan kerran neljän vuoden päästä Euroopassa. Voin suositellä lämpimästi tätä lämminhenkistä tieteellistä konferenssia.

Mika Sillanpää


English summary

Hello friends. This time here is only few observations which are mainly made during May. We will publish a special summary of halos observed during April.

In the end there is Mika Sillanpää's report of topical meeting on meteorological optics held in Boulder, Colorado in June 5-8 2001.

Have a nice summer with halos!

 

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi