Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

Jääkidenäytteet

Mikroskoopilla valokuvattu kaunis pylväskide. Huomaa ilmaontelot.

Halojen havainto-opas

Halojen esiintyessä aivan maanpinnan tasolla, havaitsijan ympärillä esiintyvässä ns. jääsumussa, on havaitsijalla erinomaiset mahdollisuudet ottaa jääkidenäyte. On kaksi päämenetelmää jääkidenäytteen ottamiseen: tehdä jääkidereplika tai valokuvata jääkiteet.

Jääkidereplika

Jääkidereplika tai ehkä paremminkin jääkidevalos on köyhän miehen jääkidenäyte. Sen tekemiseen tarvitaan vain kirkasta lakkaa spray-pullossa ja lasilevyjä.

Homma toimii käytännössä siten, että jääkiteiden esiintyessä suihkutetaan ohut kerros lakkaa lasilevylle. Tämän jälkeen lasilevyä heilutetaan jonkin aikaa, korkeintaan pari minuuttia, ilmassa. Tällöin tielle osuvat jääkiteet tarttuvat lakkaan. Lasilevy laitetaan tämän jälkeen suojaisaan tilaan, jotta lakka voi kuivua rauhassa.

Tässä on muistettava yksi asia, jääkiteet sulavat helposti. Tämä tarkoittaa käytännössä lasilevyjen ja lakan jäähdyttämistä ennen replikan ottamista. Lakkaa ei tarvitse hirvittävän paljoa jäähdyttää, sillä pieninä pisaroina suihkuava lakka jäähtyy nopeasti muutenkin talvipakkasella. Jos lakkapullo jäähtyy liikaa, lakka tulee suuttimesta ulos yhtenä suihkuna eikä sumuna. Tämä ei tosin haittaa, mutta vaatii lakan silottamista levylle. Lasilevyjen jäähdyttämisessä eräs tärkeä tekijä on levyjen paksuus. Replikalasit eivät saisi olla juuri 3mm paksumpia, sillä niiden jäähtyminen kestää kauan. Lasilevyjä ei ole myöskään syytä säilyttää jatkuvasti ulkona kylmässä. Kylmään on syytä viedä sopiva määrä puhtaita lasilevyjä. Lasilevyt on hyvä puhdistaa huolella, sillä epäpuhtaudet edesauttavat esim. huurteen syntymistä levylle ja replika menee pilalle.

Myös tehdyt replikat täytyy kuivattaa tarpeeksi kylmässä tilassa ettei jääkiteet ehdi sulaa ennen lakan jäähtymistä. Kuivaustilan tai -astian tuuletus on syytä olla hyvä, sillä lakkahuurujen on parasta haihtua nopeasti ilmaan. Suljetussa astiassa replikaa ei saa kuivata, sillä se menee pilalle.

Jääkidereplika. Pienet pisteet ovat jääkiteiden jättämiä painaumia.

Kun replika on kuivattu onnistuneesti, sen voi tuoda sisälle. Mikroskoopilla voi sitten tarkastella kiteiden jättämiä painaumia lakan pinnalla. Replikat ovat erinomaisia esimerkiksi kidepopulaatioiden suhteita tutkittaessa. Replikoissa on huono piirre se, ettei niistä näe kiteiden sisärakenteita eli sitä, onko kiteet sisältä virheettömiä.

Jääkidereplikassa oleva laattakiteen jättämä painauma.

Replikoiden merkkaamisessa paras tapa lienee pienet etukäteen numeroidut tarrat. Kun lasilevylle ruiskutetaan lakka, se ruiskutetaan sille puolelle jossa tarrakin on. Tällöin tarra jää lakan alle eikä irtoa niin helposti. Replikoita tehtäessä muistiin on syytä kirjata replikan numero, aika ja mitä haloja on juuri silloin näkynyt. Myös lämpötila- ja muuta säätiedot ovat aina mielenkiintoisia jääsumunäytelmistä raportoitaessa.

Jääkiteiden valokuvaus

Jääkiteiden valokuvaus ei ole aivan yksinkertaista. Ensinnäkin jääkiteet ovat niin pieniä, että ilman valokuvausmikroskooppia sitä ei pysty tekemään. Toki mikroskoopin läpi voi tehdä piirroshavaintoja jääkiteistä, jos kuvaaminen ei onnistu, mutta se on hankalaa ja kylmää puuhaa.

Jääkiteiden valokuvaukseen tarvitaan kuvaukseen soveltuva mikroskooppi. Jos mahdollista, kuvaaminen olisi hyvä suorittaa katetussa tilassa, jotta kidenäytteeseen ei tule näytteenottoajan jälkeen lisää kiteitä. © Jarmo Moilanen
Eräs jääkiteiden mikroskooppikuvauksen ongelmista on valaistus. Jos voi käyttää verkkovirtaa, valaistuksen voi hoitaa aika heppoisin välineinkin kuten kuvassa. Jos halutaan liikkuva kalusto, jolloin jääsumupilviä voi metsästää esim. autolla ajaen, on valaisujärjestelmä hiukan hankalampi toteuttaa. Nykyisin on saatavissa hyviä ladattavia akkupohjaisia virtalähteitä. © Jarmo Moilanen

Mikroskooppi on syytä jäähdyttää, sillä metallinen rakenne sulattaa nopeasti jääkiteet näytteessä.

Jääkiteet kerätään petri-maljaan (myydään mm. nimikkeellä mikrobiologinen kasvualusta), johon on kaadettu sopiva määrä nestettä joka ei kovin herkästi sekoitu veden kanssa. Erinomainen neste on heksaani, mutta myös puhdistettu bensiini toimii ja hätätapauksessa autoissa käytettävä bensa.

Kiteenkeräysvälineistöä. Petri-maljaan kaadetaan pullosta heksaania tai vastaavaa nestettä, johon kiteet kerätään. Nesteen tarkoitus on, ettei kiteet enää kasva tai sula ennen kuvaamista. Siksi käytetään heksaania (tai hätätilanteessa bensiiniä). Muovirasia on kuvassa siksi, että ennen näytteenottoa Petri-malja on syytä jäädyttää ja siksi aikaa muovirasia pistetään suojaksi. © Jarmo Moilanen
Kun näytemaljaan on kertynyt tarpeeksi kiteitä, se viedään mikroskoopin alle ja kuvataan. Lumitähti kuvattu -14°C pakkasessa. Näkyvissä oli tuolloin maata vasten näkynyt ala-aurinko.

Malja asetetaan ulos keräämään kiteitä. Kun kiteitä on maljaan kertynyt tarpeeksi, siirretään malja mikroskoopin alle ja tarkastellaan saalista. Mielenkiintoiset kiteet valokuvataan.

Haloista puhuttaessa olisi aina hyvä tietää millaisia haloja näkyy kidenäytteen ottohetkellä. Aina ei ole aurinko tai kuu näkyvissä, joten on turvauduttava keinovaloon. Kuvan 500 W halogeeni on hyvä (ei tosin täydellinen) ja halpa ratkaisu. © Jarmo Moilanen

RSS Taivaanvahti