Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

3/1999

25.4.2002 Jarmo Moilanen


LOPPUTERVEHDYS

Halojaoston valtikka on jo vaihtanut haltijaa, sillä vaikka tätä kirjoitankin, en enää ole jaostonvetäjä. Halolistan lukijat jo tietävätkin, että kauan odotettu vallan siirtyminen todella osaaviin käsiin ja muihinkin ruumiinosiin tapahtui toukokuun lopulla. Hyvät naiset ja herrat, minulla on suuri ilo ja ennen kaikkea kunnia kertoa, että joukkoamme johtaa seuraavan kauden itse Jarmo Moilanen, tuo mainio Oulunsalon mies, joka jo vastaa tämänkertaisen Sivuauringon toimittamisesta, ja joka ilahtuu ikihyviksi, jos muistatte häntä havainnoillanne. Jarmon tavoittanette käyttäen postia, puhelinta, tai sähköpostia:

Jarmo Moilanen
Vattukuja 14 as. 14
90460 Oulunsalo
08-5209810
jarmom@netppl.fi (tai halot@ursa.fi)

Sanottakoon nyt heti, kun vielä muistan: Kiitos kaikille. Ette te kylläkään näin vähällä minusta pääse, sillä ainakin pari sivua ajattelin teitä vielä kiusata. Tämänkertainen Sauri onkin (ainakin suunnitelmien mukaan) poikkeuksellisen monen kirjoittajan työn hedelmä. Olkaa niin hyvät ja nauttikaa, jos mahdollista. Lukekaa nyt ainakin.

TAPEN VIERAILU

Niin siinä sitten kävi, että kaikista kovista halohenkilöistä kaikkein kovin, eli Walter Tape saatiin Suomeen touko-kesäkuun vaihteessa. Samalla pidettiin kansainvälinen halohavaitsijoiden tapaaminen Helsingissä ja Klaukkalassa 29.-30.5.1999. Tilaisuuden tiedotus jäi vähän viime tippaan, ja taisi valitettavasti rajoittua sähköiseen viestintään, mutta siitä huolimatta Helsinkiin kokoontui Tapea ihmettelemään ja muita halofriikkejä tapaamaan sankka joukko haloväkeä. Erityisen miellyttävää oli se, että saimme vieraiksemme myös keskieurooppalaisia kollegojamme, nimittäin heti kun Frank Nieuwenhuys Haagista ja Holger Seipelt Frankfurtista kuulivat Tapen tulevan Suomeen, ja että muutakin halo-ohjelmaa on luvassa, varasivat nuo veijarimme lentoliput Helsinkiin. Siinä, ystävät hyvät, on asennetta! Suomalaisetkin suorittivat pyhiinvaelluksensa ihan kiitettävällä aktiviteetilla, sillä pääkaupunkiseudun jengin lisäksi paikalle tuli havaitsijoita ainakin Virroilta, Kuusankoskelta, Juvalta, Oulunsalosta ja Oulusta. Tapen yhdessä Könnenin kanssa kirjoittamaa ja Applied Opticsin 20.3.1999 (Vol. 38, No. 9) julkaisemaa artikkelia, ja varsinkin jutun esittelemää taittumishaloihin kohdistuvaa uudenlaista lähestymistapaa erinomaisesti selvittäneen Waltin esitelmän lisäksi saimme Ursan toimistolla nauttia Frankin esittelemistä hollantilaisista, ja Holgerin esittelemistä saksalaisista upeista halokuvista. Kotimaisin voimin pistettiin kauniiseen pakettiin Chilen kuutiojäät ja Resoluten tavallisemmat halot (Riikonen), ellipsihalojen tutkimuksen tämänhetkinen tilanne (Sillanpää), ja suomalaisretkikunnan hurjimmat tulokset Etelänavalta (Moilanen). Lisäksi ylimääräisenä ohjelmanumerona Piikin Jari näytti tunnetusti mahtavia halo- yms. valoilmiökuviaan. Olipahan harvinaisen mielenkiintoinen lauantai-iltapäivä. "Virallisemman" ohjelman jälkeen siirryttiin Klaukkalaan Pekkoloiden vieraaksi vapaamuotoisemman oleilun, sekä ruoan, juoman ja saunomisen pariin. Illan ja yön mittaan saatettiin myös tehdä merkittäviä halotieteellisiä oivalluksiakin, mutta niistä saa joku muu puhua, jos niikseen on. Sunnuntai-aamupäivän aikana porukka vähin erin häipyi kukin tahoilleen, ja valtaosa Suomen ja Alaskan terävimmästä halotietämyksestä siirtyi Kustaviin Pekka Parviaisen mökille lomailemaan.

Kaikenkaikkiaan ainakin minä koin koko viikonlopun erittäin miellyttävänä ja antoisana tapahtumana, jonka en soisi jäävän viimeiseksi lajissaan. Erityiset kiitokset ansaitsevat paitsi ulkomaiset vieraamme ja omat kantavat voimamme, myös lopulta erinomaisesti sujuneista järjestelyistä Veikon johdolla vastannut etelän aktiiviporukka, sekä upeat puitteet leppoisalle illanvietolle tarjonneet Marko & Johanna.

KORJAUKSIA JA MUUTA YLEISTÄ ASIAA (TAAS)

Näistä omista töppäilyistään ei vaan tunnu pääsevän eroon. No, kai se kuitenkin on parempi, että nämä tulevat jossain vaiheessa ilmi, eivätkä jää ikuisiksi ajoiksi tulevia lukijapolvia hämäämään. Jatkoin siis edellisessäkin numerossa kunniakkaasti "Ei Sauria ilman asiavirhettä" -linjaa. Toivotaan että Jarmo pystyy tuottamaan kerralla virheetöntä tekstiä. Edellisessä kiireellä kasaan runtatussa Saurissa oli sekoilua paitsi ulkomaankielisissä suunnissa (s. 20 Figure 8), ennen kaikkea sivun 15 PPHV:n pyramidinäytelmän kommenteissa. Monimuotoinen pyramidinäytelmä se 29.3.1999 oli, mutta muut spekulaatiot mädätkööt omassa arvottomuudessaan.

Yksi ilahduttavimmista pestini aikana vastaan tulleista asioista oli yhteistyö Saksan havaintoverkon kanssa, mikä käytännössä lähinnä tarkoitti sähköpostin vaihtoa Claudia Hetzen kanssa. Kerrotaanpa tässä siis pari juttua sieltäkin päin maailmaa. Saksalaisilla kollegoillamme on upeat kotisivut internetissä, osoitteessa members.tripod.com/~regenbogen/index.html. Jutut ovat etupäässä saksaksi, mutta englantiakin löytyy, ja sitä paitsi kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja hienoja kuvia sivuilla riittää. Myös muiden ilmakehän valoilmiöiden ystävien kannattaa käydä ihailemassa sivuja, sillä niitä ei ole pyhitetty pelkästään haloille. Sivuilta löytyy myös Claudian kirjoittama ainakin itselleni uutta ihmeteltävää kosolti tarjonnut juttu "Moving ripples", jonka kuvittelisi meteoriväkeäkin kiinnostavan. Pitkänpulleassa artikkelissa nimittäin käsitellään havaintoja ja teorioita todennäköisesti meteorien aiheuttamien paineaaltojen haloissa synnyttämistä nopeista, muutamia sekunteja kestävistä liikkuvista kareista. Liekö kellään meikäläisellä havaintoja näistä?

Onpa Saksasta kantautunut sellainenkin miellyttävä viesti, että Suomen halohavaitsijat ovat lämpimästi tervetulleita sikäläiseen suuremmanpuoleiseen halotapaamiseen, joka järjestetään Kirchheimissa 1.-3. lokakuuta. Tarkempia tietoja saa varmasti halutessaan tuossa syksymmällä. Pitäkääpä päivä mielessänne. Kun kerran Saksasta ja Hollannista tullaan meidän pippaloihimme, niin miksipä me emme tekisi vastavuoroista vierailua?

PYRAMIDIHALOJEN NIMISTÄ

Jotkut jo ehkä ennättivät toivoa, ettei minulla enää olisi mitään sanottavaa pyramidihalojen nimistä, mutta tässä sitä taas kuitenkin ollaan. Niille lukijoille, jotka eivät olleet Tapen esitelmää kuuntelemassa ja katselemassa, ja jotka eivät ole em. artikkelia "A general setting for halo theory" lukeneet, kerrottakoon Tapen esittelemä tapa, jolla halot voi "nimetä". Se on sangen helposti tehty, sillä kuten hän itsekin useamman kerran sanoi, ja mikä myös artikkelista käy ilmi, hän ei esitä mitään uutta varsinaista nimeämissysteemiä, eikä siis sikäli hämmennä nimisoppaa entisestään. Haloja kutsutaan vain nimillä, jotka saadaan kirjoittamalla peräkkäin kide ja valoreitti, eli kyseessä on äärimmäisen neutraali ilmaisutapa, josta kuitenkin selkeästi käy ilmi, mistä on kyse. Näin esimerkiksi vasen ja oikea sivuaurinko ovat Plate 3 5 ja Plate 3 7, Col 3 5 on 22º yllä- ja allasivuavat, Par 3 5 ja Par 4 6 puolestaan ylä- ja alakovera Parry, Low 4 6 alempi Lowitz, ja vaikkapa pyramidihaloista tavallisin tapaus 23°:n ylempi parhelia on Plate 1 23, ja niin edespäin. Siinä siis oivallinen tapa niille, jotka eivät halua saada kollegojensa vihoja niskoilleen "väärästä" nimien käytöstä. Huomatkaa kuitenkin, että tämä ei ole W. Tapen, Ursan halojaoston, tai T. Öhmanin virallinen päiväkäsky, onpahan vain yksi kiihkoton tapa, jolla haloja voi kutsua.

TALVEN 1998-1999 KEINOVALO- J A PINTAHALOT

Aina silloin tällöin on puheissa pulpahdellut esiin, että varsinkin keinovalo-, mutta myös joiltain osin pintahaloissa olisi vielä melkoisesti tutkimista. Viitteitä tästä on saatu mm. Oimjakoniin ja Fairbanksiin suuntautuneiden matkojen tuloksina, mutta myös Suomessa on pantu merkille näiden halojen kiehtova ja merkillinenkin maailma (vilkaiskaapa Riikosen oivia juttuja UMeissa 5&6/98). Syksyllä 1998 päätettiin Oulun tienoilla perehtyä kumpiinkin vähän tarkemmin. Projekti kuitenkin lässähti kuin liian löysä pullataikina, kun kaksi kolmasosaa homman aloittaneista häipyi muille maille ennen kuin projekti ennätti edes kunnolla alkaakaan, mikä melkoisesti latisti jäljelle jääneen kolmanneksen intoa. Niinpä tulokset jäivät erittäin laihoiksi, vallankin pintahalojen osalta, ja paria piirrosta lukuun ottamatta kaikki seuraavassa esitettävä perustuu tämän yhden miehen sirkuksen tuloksiin. Havaintopaikkana kaikissa siis Oulu, ja havaitsijana T. Öhman

Pintahaloista oli tarkoitus mm. pyrkiä selvittämään, milloin ja missä niitä esiintyy, mitä halomuotoja on havaittavissa ja kuinka usein, ja miksei pintahaloja näy aina kun siihen vaikuttaisi olevan kaikki edellytykset. Pintahaloja havaitsin 26.9.-14.5., mikä on melkoisesti pidempi aika, kuin muina vuosina, tosin tätä hivenen vääristää se, että aiemmin olen vain kirjannut havaitsemani pintahalot, enkä kovinkaan usein niitä aktiivisesti metsästänyt, kuten nyt. Kyllä tuo silti osviittaa antaa. Kausi olisi melkoisella varmuudella ollut vielä jonkin verran pidempi, jos asian selvittelyyn olisi enemmän jaksanut panostaa. Joulu-, tammi- ja maaliskuussa en havainnut ainuttakaan pintahaloa, mikä sekin poikkeaa aikaisempien vuosien tuloksista. Tämä selittyy ennen kaikkea pilvisillä keleillä, osittain myös Auringon vähäisellä korkeudella sydäntalvella. Yhtään varmuudella sataneiden kiteiden synnyttämää haloa ei myöskään näkynyt, vaan kaikki muodostuivat kuurassa tai huurteessa. Muita kuin 22°:n ja 46°:n renkaita en yrityksistä huolimatta onnistunut näkemään. Ehkäpä sitten tulevana talvena.

Sitten niihin varsinaisiin tuloksiin, joissa ei kylläkään paljon kertomista ole. Pintahaloja näkyi yhdeksänätoista päivänä tai yönä, joista syys- ja lokakuussa kolme, marraskuussa neljä, helmikuussa kuusi, huhtikuussa yksi ja toukokuussa kaksi. Aika nihkeästi siis. Havaintopaikkanikaan ei kyllä mikään hääppöinen tähän tarkoitukseen ole. 22°:n renkaita näkyi 18, joista ilman isoveljeään 13. 46°:n renkaita näkyi puolestaan vain kuusi, joista yksi hivenen kummallisesti näkyi ilman 22:n rengasta. Nelikutosten vähyys olikin oikeastaan suurin ns. projektin minulle suoma yllätys. Kiteitä lähemmin tarkasteltaessa paljastui varsin odotettu syy, miksi 46°:n rengasta ei useinkaan kirkkaasta 22°:n renkaasta huolimatta näkynyt: kiteet olivat päistään rispaantuneita pylväitä. Kun kuura muodostui hyvin ohuista laatoista, neulasista, tai lumitähtimäisistä kiteistä, ei pinnalle muodostunut minkäänlaista haloa. Lumettomien kelien aikaan heinikko/varvikko osoittautui ruohikkoa paremmaksi havaintopaikaksi, ja lumisistakin pinnoista epätasainen (esim. tie) oli tasaista pintaa suotuisampi. Keinovalolla näin hankikakskakkosen vain kahdesti, ja varmaa nelikutosta en saanut irroteltua ollenkaan.

Keinovalohalokausi oli pakkastalven ansiosta määrällisesti hieman runsaampi, tosin lyhyempi, kuin pintahalokausi. Muutenkin tulokset olivat hivenen parempia, tosin edellisen talven kaltaista meininkiä ei päästy kokemaan. Tämän talven parhaat keinovalohalot näkikin vajavaisen ymmärrykseni mukaan Resolutessa Leena Virta, ja näistä tulee toivoakseni juttua tähän samaiseen lehdykkään. Riikosen 20.11. tekemä keinovalomoilashavaintohan oli jo UMi 6/98:ssa. Omat havaintoni ovat paria Inarissa ja Äänekoskella tehtyä lukuun ottamatta oululaisia. Ensimmäinen keinovalohalo näkyi 9.-10.11.1998 ja viimeinen jo 22.-23.2.1999. Havaintoja kertyi marraskuussa kolme, joulukuussa kuusi, tammikuussa seitsemän ja helmikuussa kuusi, siis yhteensä kaksikymmentäkaksi. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että kutakuinkin tavallisena pakkastalvena olisi Oulussa havaittavissa luultavasti kolmisenkymmentä keinovalohaloa. Yleisin muoto oli ylivoimaisesti pilari, tosin tässä on huomattava se, että läheskään aina ei ollut mahdollista päästä lähelle lamppua tarkistamaan, oliko kyseessä sittenkin ylläsivuava. Alla on pieni taulukko siitä, monenako yönä varmuudella minkäkin muodon näin:

 

PilariAlalamppu22° sivuavatSivulamput22° rengas
21
6
1
1
1

Kovin siis oli köyhä tarjonta. Liikkeellä ollut tarina siitä, että sivuavat olisivat hyvinkin yleisiä, ei ainakaan minulta saa vahvistusta. Ongelmaksi muodostui useimmiten se, että jääsumut ja kidesateet olivat tavallisesti niin heikkoja, että tarpeeksi lähellä lamppua ei putoillut kuin kide silloin toinen tällöin, jolloin halon todellista luonnetta on erittäin vaikea selvittää. Kiteet putoilivat tasaisen sekavasti tehtaiden savuista, stratuksista ja selkeältä taivaalta.

Näytelmistä kaksi on mainitsemisen arvoista. Ensimmäinen näistä havaittiin19.-20.11.1998 noin klo 23-24 myös Karla Tiensuun silmin. Ensimmäisessä vaiheessa näkyi lyhyiden pilarien ohella valonheittimistä myös horisonttirengasta muistuttaneet pätkät. Etäisyyttä havaintopaikkana toimineelta Pikisaaren sillalta Enson valoihin on suunnilleen puolisentoista kilometriä. Sivulamput tapaavat tällä etäisyydellä venyä juuri tuollaisiksi pötköiksi, mutta niin voi tehdä myös aito horisonttirengas joten tulkinta jää hiukan auki tältä osin. Hauskan näköinen ilmestys kuitenkin. Kidepilven sisällä näkyi myöhemmin heikko 22°:n rengas, jossa lievä kolmiulotteisuuden tuntu, sivulamput, sekä tavallisemmat pilari ja alalamppu. Replikoista löytyi, kuten odottaa sopikin, laattoja ja lyhyitä pylväitä (a/c yleensä noin 1/4 - 1/3), joiden joukossa melkoisesti lähes täysin tasasuhteisiakin kiteitä.

Alkuillasta 12.-13. helmikuuta näkyi yli kaksi tuntia kestänyt uskomattoman kaunis 22°:n sivuavien synnyttämä näytelmä. Sivuavat olivat erittäin kirkkaat ja ekstraterrestrinen tunnelma oli läsnä vahvempana kuin koskaan. Kiteet putoilivat selkeältä taivaalta, ja pakkasta oli -10°C. Havaitessani ihmettelin 46°:n sivuavien puutetta, mutta tälle löytyi replikoita tutkiessa hyvinkin järkevä selitys: keskimittaisien pylväiden (a/c ~1/6 - 1/10) päät olivat kutakuinkin joka kiteessä risaiset. Näytelmää piirtäessäni jouduin taas kokemaan paitsi kätteni taitojen, myös kaksiulotteisuuden rajoitteet. Piirros, eikä kyllä valokuvakaan, tee oikeutta näille kolmiulotteisille haloille.

Pari muutakin havaintoa keinovalohaloista sain käsiini. Reima Eresmaa havaitsi 17.-18.11. puoli yhden maissa yöllä Puuppolassa vallan komean laattanäytelmän, jossa heikon pilarin ohella esiintyivät komeat sivulamput ja zyk. Deventerissä, Hollannissa siis, Peter Paul Hattinga-Verschure havaitsi aamulla joulukuun kahdeksantena -6°C pakkasessa vallan mallikkaan näytelmän, jossa ihmeteltävänä oli ilmeisesti 22° rengas mahdollisilla sivuavilla höystettynä, sekä pilareita tai sivuavia. Kuvat kertonevat näistä kaikista paljon paremmin kuin minä, joten katselkaa piirroksia.


Halos from artificial light sources:

 

Teemu Öhman

MAALIS-HUHTIKUU RESOLUTESSA

Koska Öhman jo edellisessä umissa tiedotteli Resoluten kuulumisista, niin jätettäköön niistä päivistä turhat lätinät, ja keskitytään lähinnä siihen mitä muuta näkyi jo esiteltyjen lisäksi. Lainaan enimmäkseen havaintokertomuksia - laiskuutta ehkäpä - mutta tuoreet tunnelmat lienevät kuitenkin parasta luettavaa, mitä niitä toiseen kertaan kirjoittamaan.

Alustuksena voisi mainita, että haloinen innostukseni Resoluteen menon edellä ei ollut huippulukemissa; ensinnäkin Etelänapa oli ylittänyt odotukset (Hastingseja, 24º ja 20º sivuavia...) aiheuttaen rankemmanpuoleisen haloinflaatio-oireyhtymän ja toisekseen Leena jo Resolutessa viettämänsä 1½ kuukauden aikana ei sähköpostiensa mukaan ollut nähnyt muutamaa 46º sivuavaa lukuunottamatta mitään ihmeellisempää. Mutta matkaan lähdettiin ja tunnelmat muuttuivat valoisiksi melkeinpä heti Resoluteen saavuttuani.

10.3. lumen pinnalla näkyneestä pään varjosta sivuille päin jatkuneesta irtokiteisestä hehkusta voisi ehkä kirjata muutaman sanasen lisää. Lumen pinta on täynnä päivän mittaan sataneita lumitähtiä ja ne näyttivät kaikki olevan kertyneen isompiin ryhmiin ja asennoituneen tiettyyn suuntaan. Lumisateeseen oli liittynyt kohtuullinen tuuli, joka lienee saanut aikaan tällaisen käyttäytymisen. Auringon puolella näkyi lumenpinnalle epätavallisen hyvin konsentroitunut pilari ja sivustoilla oli tuskin yhtään kidevälkettä. Ajattelin että tällainenhan pitäisi olla helppo simuloida, mutta eipä tuo vain meinannut tyydyttävästi onnistua, vaikka mihin asentoihin kidettä kääntelin. Tuollaisen viuhkamaisen hohteen saa kyllä aikaan normaalin asennon suhteen runsaasti tilttaavilla laattakiteillä, mutta silloin aiheutunut ilmiö tulee sisäisistä heijastuksista (alavasta-auringon valonkulut) joita minun on hankala uskoa tässä tapauksessa olleen - vai olisiko sittenkin...? Tape toi mukanaan Suomeen kasan dioja, joista yksi oli mielenkiintoinen tämän tapauksen saralta: kuvassa näkyi lumenpinnalla samanlainen consentroitunut pilari auringon puolella ja sitten "22°r":n pätkät sivuilla kaukana horisontin tuntumassa - sivuauringot lumen pinnalla. Tästä näkökulmasta ajatellen tuota pilaria voisi hyvinkin kutsua auringonpilariksi kun sivuauringotkin näkyy, ja yhä edelleen ehkäpä näkemäämme hohdetta alavastapisteessä voisi siten kutsua alavasta-auringoksi!

Niinikään jo Öhmanin esittelemään näytelmään 17.3. voisi lisätä että Liljet näkyvät kuvissa. Tässä tapauksessa sain lukea umista, että olin Liljejä epäillyt visuaalisestikin. Tietokoneelle tekemääni havaintokertomukseen en ollut sitä näköjään laittanut, mutta Moilaselle lähetettyyn korttiin kylläkin.

29.3. taivaalle ilmestyy kummia. Värillinen auringonpilari! "Aikani katseltuani verkkokalvoilleni alkoi piirtyä kuva - vaikka kuinka yritin rationaalisella mielelläni vastustaa sellaista kuvaa - että pilari oli värillinen. Tuijotin vihreää ja punaista väriä pilarissa, katsoin epäuskoisena vähän väliä aurinkoa yrittääkseni nähdä sen yhtä punaisena, mutta se oli häikäisevä, normaali aurinko, ei horisontin matalan punainen ja sitäpaitsi vihreä väri olisi silti hankala selittää. Mietin että pitäisi lähteä sisään hakemaan kameraa, mutta tuijotin yhä pilaria vakuuttuakseni että efekti on todellakin todellinen, vaikka kidemassa liikkui jatkuvasti ja värit pysyivät paikallaan, tuijotin sitä silti ja ajattelin että pitäisi todellakin mennä hakemaan kameraa, se ei enää tuosta todellisemmaksi muutu, ja sainkin jalkoihini lopulta liikettä. Sisällä nappasin kameran ja huusin Leenalle ‘siellä on värillinen auringonpilari!' ja olin taas ulkona. Leena tuli yhtä nopeasti perässä ja näki vielä efektin."

No, kuvat ovat näköjään paniikin takia totaalisen alivalottuneet. Luultavimmin niissä ei olisi silti näkynyt mitään, sillä sain kameran "kuntoon" vasta viime hetkellä, ja otettuani kuvat pilari oli kadonnut. Pilari oli ehkä 5-10°:n korkuinen ja vertikaalisti asennoituneet värit näkyivät suurinpiirtein puolivälissä vertikaalisessa järjestyksessä punainen-vihreä-punainen. Muu osa pilarista oli normaalisti auringon värinen.

Simuloimalla pilariin en ole saanut väriä, joten en osaa sanoa mistä olisi kyse. Pilari on jokatapauksessa huonoimmin ymmärrettyjä haloja (vähänkin korkeamman auringon pilareita on mahdotonta simuloida) joten värillisyys ehkä saattaa löytää selityksensä aikanaan kun pilareitakin ymmäretään paremmin.

10.4. oli päivällä näkyneiden 120º saurien jälkeen contrailnäytelmän aika: "Tulen ulos ja huomaan että jokin kumma on pölläyttänyt contrailipilven lentokentän pohjoispäätyyn. Siispä kävelen sinne, sillä klo 18 on tulossa konekin. Kävely kannatti. Lentokoneen laskeutuminen saa aikaan hurjan sumupilven ja se tulee päälle. Display on himmeä, saurit, 22º r, 22º yllä, pilari ja Moilasen kaari, mutta hyväksi näytelmän teki Moilasen kaaren erinomainen definaatio. Kaaressa ei ollut pilvimäisyyttä ollenkaan, vaan se oli oli terävä, kiinteä, muodokas kaari." Lisäksi taivaalla lätisi kohtalaiset heijastuneet lowitzit saureista alaspäin.

11.4. lätisee taas: "Heräilen aamulla klo 9 maissa (tarkistettuani toki rutiininomaisesti tilanteen jo klo 06). Tosi-irtonaiset subsun ja subsaurit näkyy naapurin taloa vasten. Pistän vaatteet päälle ja menen ulos saadakseni overwievin tilanteesta. Irtokiteisenä saurit ja ylläsivuava niinikään. Tulen takaisin sisään ja poimin kamerat ja Leenan mukaan. Meinataan mennä Ozzylle päin, mutta sitten huomataan pieni sumu täysin vastakkaisessa suunnassa kukkuloiden merenpuoleisella reunalla. Siinä näkyy 22º r. Ja kohta ilmestyy voimakas hieno 46º alla! Toista sauria ja hr:ääkin puskee. Lähdetään jokea kohti, jonka takana kukkuloilla sumu on. Kävellessä ilmestyy toinenkin 46º alla, ja hetikös ollaan jo täyden rähinän keskellä. 46º sivuavat on taas ihanan voimakkaat, 22º yllän päällä on heikko Parry, 120º saurit ja diffuusitkin lätisee tuttuun tyyliin. Tapet puuttuu tällä kertaa. Hurjia sumupilvia vaelteli taivaalla. Joka paikka kukkuloita, merta ja kylää myöten oli sumun peitossa. Näytelmää kesti sen tunnin ajan."

13.4. tuli viimein se iso display jota oli odoteltu. Aiemmatkin olivat ollet hienoja - ehdottomasti - mutta sellainen viimeinen puristus niistä vielä tuntui puuttuvan. Vaikka tämä display oli melkein pelkkää laattaa, niin sen kolmituntinen kesto ja hurja kirkkaus teki siitä ikimuistettavan: "Aamulla tuossa 10-11 maissa tuli mereltä päälle teräväreunainen ja massiivinen Stratus-pilvi. Aloin tietysti heti höpöttää Leenalle, että tuo näyttää tarkalleen samalta mitä Etelänavalle tuli ennen kovia näytelmiä. Olin pelaamassa jotain tietokonepeliä kun älysin vilkaista 12 maissa ulos huomatakseni että pilvi repeilee ja sauri näkyy. Ehdottomasti nopein ulos suoriutuminen, en ehtinyt laittaa edes sukkia jalkaan. Haalarin taskuissa oli jo valmiiksi sellaset 6 rullaa filmiä ja peitin joten ei tarvinnut kuin kaapata kamerat matkaan. Paksut sumupilvet repeilee minkä ehtii ja zyk on hieno ja horisonttirengasta sekä 120º saureja alkaa puskea. Aivan samannäköistä kuin 10-11.1. Etelänavalla näytelmien alussa. Painellaan hiljakseen kukkulalle ja kuvataan koko ajan samalla. Ja sitä kestikin sitten 3 tuntia. Sumupilveä tuli jatkuvalla syötöllä, kamaa näkyi jatkuvasti enemmän tai vähemmän kirkkaana, enimmäkseen enemmän kirkkaana. Parhaimmassa vaiheessa jolloin zyk hurjistui parhaimmaksi mitä olen koskaan nähnyt, pääsi molemmista rungoista loppumaan filmi samaan aikaan. Tuntui pahalta kun katsoi filmiä vaihtaessa tuota äimistyttävää zykkiä. 120º:n ulkopuolella näkyi muuten sinipunajuova hiton hyvin kun peilillä kokeili, aivan käsittämättömän selvästi. Paljain silmin paljon heikommin. Useimmiten näkyi vain sinistä, mutta parhaimmillaan näytelmän alkupuolella myös punaista."

Näytelmässä oli myös pylvästä ja diffuusit, sekä yllättävä diffuuseja huomattavasti voimakkaampi vasta-aurinko näkyivät eräässä vaiheessa hyvin. Kuvista löytyy myös keskivahva Wegenerkin, tuo aina niin pilvikuidun näköinen muoto jota olen kovin tottunut missaamaan visuaalisesti. Sinijuovan punalisä alussa on erikoinen juttu - kuvittelinko sen? Mielestäni se oli niin hiton selvä, mutta kuvissa näkyy vain sinivihreää väriä. Niin, unohtui mainita että vihreäkin oli näkyvissä hyvin visuaalisesti.

16.4. olemme mukana lennolla viemässä magneettisen pohjoisnavan hiihtoporukalle muonatäydennystä: "Ja puolimatkasta ilmestyi taas subsun, Leena pyysi minulta kameran ja minäkin siirryin istumaan subsunin puolelle. Tällä kertaa se oli kirkkaampi. Tilttiä oli todella vähän sillä se näkyi tasasivuisena valoneliönä josta jatkui huomattavasti himmeämmät (kuin ne olisivat aivan erillisiä subsunista) pilarijatkeet. Pyysin Leenalta kameran koska olin paremmassa asemassa aivan ikkunan reunassa näkyvää subsunia ajatellen. Pistin aukot, suljinajat, tarkennukset, zoomit kohdalleen ja otin linssisuojuksen pois. Kaikki oli valmiina Bottlingeria varten.

Ja sehän pölähti! Himmeä, terävä, aikalailla suurikokoinen rengas ilmestyi ehkä kymmeneksi sekunniksi. Painoin liipasinta, säädin valotusta ja painoin uudestaan liipasinta. Sitten seurasi vielä kaksi uutta satsia minuuttien taukojen jälkeen. Kuvasin silloinkin. Ongelmana oli se että ala-aurinko oli aivan ikkunan laidassa ja kameraa oli hankala asettaa asemiin. Toivottavasti subsun on kuva-alassa. Sitten lentokone kääntyi sen muutaman asteen joka vei subsunin ikkunan reunan taa. Aloimme odotella vain laskeutumista johon ei ollut kuin 10nisen minuuttia viimeisestä Bottlinger -sightingista.

Maassa menimme suoraan lentokenttäterminaaliin, sillä Leenan piti päästä pikimmiten vessaan. Minä jäin ulos odottelemaan ellipsihaloa. Ja sehän ilmestyi. Himmeä kuin mikä mutta siellä se oli. Otin muutamia kuvia aurinko rakennuksen varjossa, ja kun ellipsi parani juoksin katulampun varjon suojiin. Ilmeni että taivaalla oli ainakin 2 ellipsia, näkyen vaihdellen yksinään tai yhdessä. Vaikea sanoa tarkalleen meiningin nimeä, sen verran himmeää kuitenkin oli."

No, Bottlinger kuvat ovat hieman alivalottuneet - kaikki ei ollut sittenkään kohdallaan asetuksissa, mutta Bott näkyy ensimmäisen ilmestymisen kuvissa hyvin ja vieläpä kaksin kappalein. Ellipsikuvat ovat hyvin onnistuneita, eivätkä halot edes niin himmeitä, ainakin 2 erikokoista kokonaista ellipsiä näkyy ulomman muuttuessa muutamissa kuvissa paksummaksi, merkkinä ehkä vielä kolmannesta(?).

30.4. näkyi aamusta iltapäivään jatkuva display hyvin kirkkailla saureilla. Parasta kama oli loppupuolella jolloin menin moottorikelkalla merijäälle katsomaan, miltä siellä näkyvän hienon 22º allan sisällä näyttää: "Painelen menemään. Hitonmoisen värikäs 46º alla ilmestyy, saurit paranee, kaikki paranee ja yhtäkkiä huomaan katselevani 0.3º tilttistä pitkää 22º yllää ja hienoa Parrya siinä päällä. Tapen kaaria vilahtelee nopeasti V-mäisessä muodossa (pilvi liikkuu taajaan ja on epätasaista). Pistän menoksi vain sisemmälle kaman sisään, tämä tavara liikkuu enimmäkseen ylempänä, sataa vain vähän maahan. Sitten lopulta ilmestyy Wegeneritkin ja diffuusit horisonttiin saakka (aurinko siinä 25-24 degs). Alemmat Tapet 46º alloissa. Parry on aika tuima mutta aurinkokaari vain ei näyttäydy. Enkä näe ala-aurinkokaartakaan, sen luulen löytyvän kuitenkin kuvista. Filmiä paloi. Kama oli erittäin epätasaista, tuli ryöppyinä, selvästi nousi lentokentältä, eli oli jotain contrailtavaraa, mutta jatkuvuudesta johtuen luulen että pikemminkin lumilinkocontrail- kuin lentokonecontrailtavaraa."

Ja taas epäonni vaivasi. Tulin kämpille ja huomasin haalareiden sivutaskun olevan auki. Filmejä oli taskussa tallella, mutta liian monta kuvaamatonta suhteessa kuvattuihin ottaen huomioon kuinka kovasti tunnuin niitä rullia läiskineen menemään. Kuvattuja oli todellakin tippunut moottorikelkan paukutuksessa, ehkä 2 rullaa ja parhaat kuvat Wegenereillä on kadoksissa. Diffuusit ja Tapet kyllä löytyy, mutta display ei ole dioissa enää niin näyttävä kuin havaintokertomus antaa ilmentää. Kidepilven epätasaisuus lyö näköjään oman huonon leimansa kuviin, vaikka kama olisikin voimakasta ja visuaalinen kokemus ylen intensiivinen, tuon on huomannut Etelänavankin kuvista.

Resolute on hyvä paikka. Tavaran tarjonta oli parempaa kuin viime vuonna, vaikkakin jäin kaipaamaan viimevuotisen tyylistä kovaa pyramidnäytelmää (vain yksi heikko 9º r yläpilvessä ja 1.5. hetken aikaa heikossa timanttipölynäytelmässä näkynyt 9º alempi parhelia). Kevyempää tavaraa 46º alloilla, Parryilla ja 120sillä näkyi useana muunakin tässä esittämättömänä päivänä ja halottomia päiviä oli vain pari-kolme/kuukausi. Maastonmuodot tekivät kuvista mielestäni esteettisempiä kuin navan otoksista, tavaran näkyessä horisontin alapuolella kukkuloita vasten tai kylän yllä, kontrastina navan askeettiseen horisonttiviivaan (filmiä paloi 45 rullaa - saman verran kuin navalla ). Huhtikuun loppuviikolla oli melkein joka päivä sen näköistä että taivas repeää milloin hyvänsä jääkiteiksi. Keskilämpötilaltaan -10 asteinen toukokuu kannattaisi vielä ehdottomasti tutkia. Luulen ettei lämpötilalla ole niin merkitystä Resoluten kaltaisessa merellisessä paikassa, näkihän Ohtakekin -5º C:ssä Barrowissa tiukan displayn.

Marko Riikonen

HELTEINEN ALKUTERVEHDYS

Tätä kirjoittaessa hiki on valunut jo kolme päivää. Kuten arvata saattaa, sillä on lievästi häiritsevää vaikutusta sellaisiin sisähommiin kuten UMin Sivuaurinko-palstan tekeminen. Mutta ei auta. Kuten Mr. Teemu Öhman tuossa alun lopputervehdyksessään mainitsi, on jaoston vetovuoro nyt minulla ainakin seuraavat puoli vuotta. Tähän ensimmäiseen UMiini en hirveästi voi vielä omiani mahduttaa koska ystävälliset sielut Öhman ja Riikonen ovat jo avukseni suurimman osan jaostoille varatusta 10 sivusta täyttäneet. Muutenkaan Sivuaurinko-palsta ei ole viime aikoina oikein mahtunut tuohon sivumäärään ja taas päätoimittaja Pirttivaaralta jouduttiin pyytelemään muutama lisäsivu. Osoitteeni ja yhteystietoni tulivat jo esille joten sen enempää en itseäni esittele. Mutta täytynee heti alkuun muistuttaa että Sauri ilman asiavirhettä on utopiaa... Mutta aloitetaan, tai oikeastaan, jatketaan asialla.

TAPEN VIERAILUSTA VÄHÄN LISÄÄ

Öhman ehti kertoa jo enimmät alaskan halokonkarin vierailusta mutta palaan lyhyesti siihen mitä Tapen houkuttelemat ulkomaiset vieraat halojen alalta meille tarjosivat. Muutenhan esille tulleet asiat ovat jo esiintyneet enemmän tai vähemmän Sauri-palstalla. Pienenä uutisena voisin todeta että Etelänavalla 10-11.12.1998 havaitun pyramidinäytelmän kuvissa todettiin useammallakin silmäparilla näkyvän ainakin kaksi uutta halorengasta. Kotiin palattuaan haloguru Walter Tape onnistui jopa simuloimaan kyseiset noin 6º ja 12º (mittaustulos vasta alustava) renkaat aiemmin keväällä esittämällään idealla, mutta siitä toisten.

Holger Seipeltin esittelemästä saksalaisen haloverkoston kuva-arsenaalista päälimmäisenä tuli esiin eräät todella voimakkaat jääsumunäytelmät. Eli kyllä Keski-Euroopassakin haloja näkyy timanttipölyssä. Eräs hienoimmista oli Inge Fuhrbergin kuvaama erittäin voimakas sivuavanäytelmä Saalbachin vuorilla 31.1.1996. Näytelmässä näkyivät todella kirkkaat 46º allasivuavat kauniisti vasten varjoista vuorenrinnettä! Kuvista löytyi myös Parry, Wegener, heikko ylempi Tape ja ala-aurinkokaari! Jotain näytelmän laadusta kertoo se että Wegenerit yltävät kuvissa kevyesti 22º ylläsivuavaan kiinni! Tämän näytelmän kuvia voi halukkaat ihailla saksalaisten webbisivuilla, osoitteen löydätte Teemun osuudesta.

Puukenkien ja tulppanien maasta saapuneen Frank Nieuwenhuysin esityksessä oli myös pahaa tavaraa. Erityistä huomiota sai hänen pari päivää (26.5.1999) ennen Helsingin kokousta Hollannissa näkemä hieno pyramidinäytelmä, siitä enemmän toukokuun havainnoissa. Mutta varsinaisen pommin Frank heitti esitellessään kahta vanhaa diaa eräästä pyramidinäytelmästä vuodelta 1973. Toista näistä kuvista on pidetty ensimmäisenä julkaistuna valokuvana 23º ylemmästä parheeliasta. Toinen Frankin näyttämistä kuvista herätti kovasti ihmetystä sillä pyramidihalojen geometria oli "lievästi" omituinen. Tieto 55º auringon korkeudesta sai asiasta paremmin perillä olevat rypistelemään kulmia yhä vain enemmän. Allekirjoittanut turvautui simulaatio-ohjelmaan Klaukkalan takkatulen loisteessa ja yritti simuloida kuvaa. Alkuun menestys oli kovin huonoa. Loppuillasta kaivettiin keinopussista se viimeisin mieleentuleva ja kas kummaa, simulaatio alkoi täsmätä jo ensimmäisellä yrityksellä. Aivan täydellistä simulaatiota ei vielä syntynyt mutta hyvä kuitenkin. Esiin nousi järkyttävä mahdollisuus että Frankin kuvissa on ilmeisesti maailman ensimmäiset, ja tällä tiedolla ainoat, valokuvatut Parry-asentoisesta pyramidijääkiteestä syntyneet halot! Luitte aivan oikein! Kaiken lisäksi nyt ei puhuta mistään näkökyvyn rajoilla olevista himmeistä kaarista vaan kohtuu kirkkaista sellaisista! Simulaatioon ei muita haloja tarvita lainkaan ja väitetty 23º parheelia selittyisi täysin 24º ylimmällä Parrylla! Selitys ei vielä ole täysin aukoton joten odottelemme kieli pitkällä Frankin kuvien duplikaatteja sekä muistiinpanoja. Tähän loppuun sopinee viime UMiin kirjoittamani ennustus: "Eli mahdollisuudet Parry-pyramideihin on todellinen!". En todellakaan osannut arvata mahdollisuutta että ne olisi kuvattu jo 26 vuotta sitten!

KEVÄTPROJEKTI 1999

Tänä vuonna ei enää järjestetty mitään kansainvälistä projektia. Eräs syy oli kyseisten projektien vaatima valtava työmäärä ja sen työn tekijöiden puuttuminen. Lisäksi aikaisemmissa projekteissa esiintyi myös muita ongelmia. Tänä keväänä projektin ajaksi, eli huhti- ja toukokuuksi, halo-l sähköpostilista vapautettiin vapaaseen ilmoitteluun pienemmistäkin haloista ja niin liikenne listalla olikin varsin runsasta. Tietysti se kirvoitti joitain valituksia. Nyt kevätprojektin loputtua muistuttaisin siitä että listan viestit tulisi koskea taas lähinnä kovempia näytelmiä tai vakavampia keskusteluja. Mäkelän Veikon kevätprojektista ylläpitämä www-sivu löytyy halojaoston sivujen alta ja sieltä näkee suurinpiirtein sen mitä on eripuolilla Suomea näkynyt kyseisinä kahtena kuukautena.

Webistä löytyy myös kokeellinen pikaraportointilomake jota voi käydä ihmettelemässä, mutta muistuttaisin että vielä on paljon ratkaisematta jotta siirtymistä täysin sellaiseen raportointiin voisi suositella. Sähköinen raportointi on ehkä teknisesti jo tätäkin päivää mutta tuskin jaoston on syytä aivan lähiaikoina siihen mennä. Asiasta olisi tarkoitus keskustella ainakin Cygnuksella ja miksei myös halo-l listalla. Toivoisinkin että varsinkin B-lomakkeita täytellään edelleen kuten ennenkin. Lomakkeista sen verran lisää että edellä mainituilta sivuilta pitäisi löytyä sekä A että B-lomakkeet PDF-formaattissa. PDF-formaatti vaatii Adobe Acrobat Reader-ohjelman jonka voi ilmaiseksi hakea osoitteesta www.adobe.com. Kyseisellä ohjelmalla lomakkeet voi tekstiosiltaa täyttää tietokoneella ja tulostaa kirjoittimella. Tämän jälkeen vain tehdään piirrokset ja lomake postiin.

Vilkaistaan nyt muutamia touko- ja huhtikuun parhaita näytelmiä tarkemmin. Tilanpuutteen vuoksi jätän tarkemman selvittelyn välistä sillä tarkempaa tietoa siitä kuka mitäkin näki, löytyy netistä. Teemun aloittamat vuoden 1999 havaitsijatilaston päivitän vasta seuraavassa UMissa.

HUHTIKUUN 1999 HAVAINTOJA

Useita B-lomakenäytelmiä jäi verkostomme saaliiksi huhtikuulla. Suurin osa niistä olivat tuttua Parryn kaari - 46º allasivuava linjaa mutta pari hyvääkin näytelmää näkyi. 12.4. Ja 28.4. näytelmät sisälsivät molemmat vasta-aurinkokaaria ja molemmat näytelmät osuivat raskaimmin pääkaupunkiseudulle.

Halomuotojen osalta tasokkaampi oli 12.4. näytelmä. Se näkyi Espoossa ja Luoteis-Helsingissä. Parhaimmat palat tästä näytelmästä saivat Anne Jokinen, Juha Anttalainen, Timo Kinnunen ja Reima Eresmaa. Kaksi viimeksi mainittua raportoivat jopa sellaisen harvinaisuuden kuin Tapet. Muita näytelmän muotoja olivat Greenlerin vasta-aurinkokaaret sekä Parry joista molemmat auringon yläpuoliset versiot havaittiin illan aikana. Lainaan Eresmaan havaintokertomusta: "Malminkartanon R-kioskia lähestyessäni 22ºysk nopeasti kirkastui pienen, mutta pippurisen jääkidealueen noustessa. Pian sen yläpuolelle n. 4º-5º 22ºr:n yläpuolelle ilmestyi erittäin selvä V-muotoinen Parryn kaari, joka loisti kirkkaimmillaan tästä n. neljä minuuttia. Pian myös oikealla yläsivustalla näkyi Tapen kaareen sopiva värillinen kirkastuma... Tapen kaari näkyi oikealla laidalla 46ºysk:stä irrallisena vielä klo 19.28, jolloin sain ekat kuvat." Reima on silti merkannut Tapen perään kysymysmerkin ja se onkin varmempaa sillä Tapen kaaren pitäisi koskettaa 46º ylläsivuavaa kaikilla auringonkorkeuksilla. Toivottavasti kuvat selventävät asiaa. Yläkupera Parry on, kuten usein aiemminkin on todettu, yllättävän kova muoto meillä päin.

 

Toisessa, 28.4., näytelmässä Kinnusen Timo raportoi Wegenerit Espoossa kun suurin osa pääkaupunkiseutua näki vain pitkän horisonttirenkaan, Parryn ja välillä melko kirkkaat 46º allasivuavat. Havaitsijoita tämä näytelmä keräsi aika pitkän litanian sillä ainakin 12 havaitsijaa oli asialla. Oulunsalossa kirjautuivat muistivihkoihin heikot mutta varmat Lowitzit Jarkko Korhosen ja Jarmo Moilasen toimesta. Muuten Oulun seudun huhtikuu jäi B-lomakemuodoissa aika heikoille. Vain pari 46º allasivuavaa nähtiin Lowitzien lisäksi.

TOUKOKUUN 1999 HAVAINTOJA

6.5. oli Etelä-Suomen yllä parempaa jääkidepilveä. B-lomakkeiden täyttötarvetta ilmeni varsin laajalla alueella. Pääpotin taisi viedä kiikkoistunut Aikioniemen Simo joka sähköpostitse kertoili seuraavaa: "Joo täällä Kiikkoinen-Lavia-seudulla on aamusta asti pyörinyt uskomaton halonäytelmä. Aamulla näkyi 8.10 jo 22r, 22yllä, Parry?, hr, saur:t, zyk, 46r+yllä....Laviassa 8.40-9.53: 22r, saur:t, 22yllä, zyk, 46yllä, 46r, hr, 120saur:t, 46alla, Parry, Wegenerit, diff.vaur-kaaret, Lowitzit?... Täytyy vielä sanoo et tää näytelmä on aivan uskomaton..." Kameran Simo valitettavasti jätti kotia ja me emme näin pääse ihailemaan Simon sanojen mukaan uskomattomia 22º ylläsivuavia ja 46º haloja kuvista. Harmi ettei ainakaan minulle asti ole kantautunut minkäänlaista havaintopiirrosta Simolta, olisin mielelläni sen oheiseksi laittanut. Pääkaupunkiseudulla nähtiin Parrya ja 120º sivuaurinkoja joten ihan mukava päivä niille jotka tuolla suunnalla Suomea sattui olemaan. Myös Turussa oli parempaa tavaraa liikkeellä ja Ismo Luukkonen näki ja myös kuvasi täyden horisonttirenkaan koristamassa näytelmässä pätkän Wegenerin vasta-aurinkokaarta.

 

22.5. Eresmaan Reima pääsi näkemään pyramidikamaa Jyväskylän suunnalla. Ainakin 9º rengas ja 23º ylempi parheelia vierailivat miehen mukaan taivaalla. Piirros ohessa.

31.5. Lounais-Suomi sai osansa. Erinäinen lomaileva retkue katseli Kustavissa, Pekka Parviaisen mökillä näytelmää jossa korkealla auringolla näkyi mm. melkein täysi horisonttirengas. Ainoaksi B-muodoksi jäi alkunäytelmässä vilahtanut 46º allasivuava. Vaikka näytelmää seuraavassa porukassa oli mukana sellaisetkin halokonkarit kuin Jukka Ruoskanen ja Walter Tape, ei Wegenereitä irronnut vaikka 22º ylläsivuava oli väliin todella hieno. Wegenerit sitä vastoin valitsivat hiukan eteläisemmän reitin ja ilmestyivät Turussa Ismo Luukkosen näköpiiriin jo toistamiseen tämän toukokuun aikana.

HAVAINTOJA HOLLANNIN MAALTA

Parivaljakko Peter-Paul Hattinga Verschure ja Frank Nieuwenhuys muistivat jälleen jaostoa havainnoillaan. Poimitaan jotain Frankin havaintosaaliista tähän. 2.5. Frankilla on 22º ylläsivuavan yläpuolella Parryn kaltainen kaari. Frank on itse tulkinnut sen "suncave boogen v. Parry" mutta en ihan suoraan jättäisi 23º ylemmän parheelian mahdollisuutta pois sillä 22º ylläsivuava on piirroksessa varsin olematon. 9.5. samanlainen ilmestys. Tällä kertaa Parry selitys voisi toimia paremmin sillä 22º sivuavat ovat selvästi paremmin esillä. 12.5. taas Parry Den Haagissa. Näytelmä on jo parempi kuin aiemmat. Aikaisemmin on pitkä pätkä horisonttirengasta 120º sivuauringolla ja illalla Parryn seurana 46º ylläsivuavat molemmilla sivustoilla. Tässäkin Parry tulkinta herättää epäilyksiä kun Frankin havaintokertomuksesta voi lukea auringonkorkeudeksi 9º. Muuten Parry ei olisi näytelmän luonnetta katsottaessa mahdoton tulkinta mutta missä on yläkupera Parry? Sen pitäisi tällä auringon korkeudella olla jo näkösällä. Parryt ovat toki omalla tavallaan hankalia ja avoimia kysymyksiä on useita.

26.5. puolen päivän jälkeen Den Haagin taivaalle ilmaantuu haloja. Näytelmän alkuvaiheessa taivaalla käy mm. horisontinympäristön kaari. Frankin mukaan tämä on vuoden ensimmäisiä päiviä jolloin kyseinen halomuoto on edes mahdollinen eli aurinko on viimein kivunnut yli 58º. Tämän jälkeen taivaalle marssii pyramidikamaa varsin kiitettävästi. Kuvat olivat näytillä Helsingissä ja niistä löytyikin muutamia muotoja joita hän ei ollut kentällä havainnut. Näytelmässä oli 9º, 18º, 20º renkaat ja ilmeisesti 24º rengas. 18º ja 20º renkaat esiintyivät lähinnä pätkinä. Myös 22º rengas, hyk ja horisonttirengasta oli samoihin aikoihin taivaalla. Kuvia katsellessa ensimmäisenä kiinnitti huomiota siihen kuinka hyvin ilmeinen 24º rengas irtosi 22º renkaasta eli oliko niin ettei näytelmässä ollut lainkaan 23º rengasta? Tämä viittaisi täysiin tai lähes täysiin pyramidipäihin kidetasolla. Toisaalta PPHVn havainnosta myöhemmin samalta päivältä saa sen kuvan että 24º renkaana pitämämme halo olisikin ollut 23º rengas. Hankala asiasta on mitään varmaa sanoa ilman kuviin perustuvia mittauksia. Kuitenkin on aika harvinaista että 22º renkaan ulkopuolella näkyisi 23º rengas selvästi irtonaisena. Peter-Paul Hattinga Verschuren havainnot ovat samaisesta 26.5. näytelmästä mutta Deventerissä havaittuna. PPHVn havainnot ovat myöhäisemmältä ajalta kuin Frankin ja näytelmä pääsi vasta alkuun Deventerissä kun se Frankilla oli jo ohi. Deventerissä näytelmä myös kesti pitempään ja sisälsi monimuotoisemman kirjon haloja. Näytelmän loppuvaiheessa mukana on mm. Lowitzin kaaria ja 120º sivuauringon luona samankaltaista rakennetta kuin Penttisen kuuluissa Vuolijoen dioissa. Näytelmässä on mm. vaihe jossa taivaalla on selvästi Parry ja sivuavakamaa pyramidien höystäessä näkymää. Kohta tuntuu siltä että pitäisi varmaan tehdä haloretki Hollantiin. PPHVn piirrokset, jotka sanoja paremmin havainnollistavat näytelmää, ovat ohessa.


Great odd radius display on 26th May 1999 in Netherlands.

 

HALOJAOSTO JA CYGNUS 99

Tähtiharrastajien kesätapaaminen järjestetään tällä kertaa Turun lähistöllä Taivassalon Tippsundissa heinäkuun puolivälissä. Jaostonvetäjän ominaisuudessa olen tulossa kokoontumiseen ja toivottavasti haloväkeä ilmaantuu paikalle sankoin joukoin. Kokouksen kaltaista on suunnitelmassa lauantaiksi 17.7. ja jonkinlainen työpajaa halosimulaatioiden teosta on ehdotettu. Kokouksen ohjelmasta on jossain tämän UMin sivuilla hiukan lisää mutta valitettavasti minulla ei ole ollut hirveästi aikaa ideoida enempää ohjelmaa tämän UMin kuolleeseen viivaan mennessä mutta eiköhän jotain mielenkiintoista saada aikaan ennen Cygnusta. Jos jollain lukijalla on loistavia ideoita niin minulle voi niitä esitellä ihan vapaasti. Muuten toivottaan että kesä tarjoaa Suomen taivaalle joitain hienoja näytelmiä ja pitää siten havaintotuntumaa yllä. Hyvää kesää ja toivottavasti tavataan Cygnuksella!

Jarmo Moilanen

ENGLISH SUMMARY

Hello everybody! Mr. Teemu Öhman has passed duties of section leader to me. My name is Jarmo Moilanen and you can find my address on the first page of this Sivuaurinko.

In the begining of this issue's Sivuaurinko, Teemu Öhman tells us about the meeting in Helsinki (29th May). Our guest was Walter Tape from University of Alaska, Fairbanks. The meeting took place in Ursa's office in Helsinki where we have lots of halo observers from all over the Finland and also from Netherlands (Frank Nieuwenhuys) and from Germany (Holger Seipelt). After that Teemu describes some results of his project about halos around artificial light sources and halos on the ground in winter 1998/99.

Second writer of this Sivuaurinko is Marko Riikonen who tells us more about his and his girlfriend Leena Virta's project in Resolute. On 10th April there was very nice but faint contrail display. Moilanen's arc was very well defined in this display and it was forming a sharp arc. 11th April they manage to see faint Parry arc, 120º parhelia and diffuse anthelic arcs of Greenler. One of the biggest display Marko and Leena saw happens on 13th April. It was a big plate display which shows several bright halos from plate ice crystals during its long duration. Circumzenithal arc was amazing and behind 120º parhelia blue spots on parhelic circle were discernible. Display has also some column ice crystals and Greenler anthelic arcs were present. Maybe most remarkable result they got was their observation of Bottlinger's rings clossely connected with elliptical halos. They first saw Bottlinger's rings from an aeroplane and after the plane was landed, they saw two elliptical halos only 10 minutes later than Bottlinger's rings.

On the latter I'm discussing about some photos of our european colleagues which we saw in Helsinki meeting. Photos from display on 31st January 1996 in Saalsbach got some interest since it was very strong diamond dust display with subhelic arc. In Frank Nieuwenhuys's photos from the year 1973 are probable first evidences of halos from Parry oriented pyramidal ice crystals. In the end of this Sivuaurinko I prepresent some of the best displays of April and May 1999 in Finland and in Neatherlands.

 

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi