Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

4/2007

Toukokuun häilyvät halokaaret

Toukokuinen taivas oli halohavaitsijalle runsas. Merkintöjä kertyi tiheään tahtiin. Harvinaisuuksiakin merkkailtiin peräti yhdeksänä päivänä. Valtaosassa syynä oli lämpimien ilmojen esiin houkuttelema 23° ylempi parheelia.

Toukokuun halohavaintoja

Sähköposti- ja nettihavaintojen kelpuuttaminen on ilmeisesti tehnyt tehtävänsä sikäli, että havaintomäärät ovat ihan hyviä ja havaintonsa raportoivia aktiivihavaitsijoita on melko mukavankokoinen porukka. Kääntöpuolena on sitten se, että kuvia – piirroksia tai valokuvia – tulee varsin niukalti ja havainnot harvinaisuuksistakin jäävät usein pelkän listauksen tasolle. Tosin netti antaa myös hyviä mahdollisuuksia ylläpitää omia kuvagallerioita, ja näitä muutamat havaitsijat ansiokkaasti päivittävätkin.

Näin havaintojen käsittelijän kannalta olisi kuitenkin helpottavaa, jos etenkin harvinaisuuksien kohdalla muistettaisiin ainakin lisätä muutama rivi tekstiä siitä, miltä halo taivaalla näytti… ja se kuvakin olisi hyvä. Esimerkiksi Wegenerin vasta-aurinkokaarten osalta näytelmä saa aika erilaisen ilmeen, jos kyseessä on lyhyt pätkä tai kaarten täydellisyyttä hipova mutka taivaalla. Uskoakseni lukijankin kannalta on kiinnostavampaa saada hieman pidenpi selostus kuin tyly toteamus, että Vehkalahdella näkyi kuudestoista päivä alavasta-aurinkokaari.

Mutta aasiaan. Yhteensä 161 toukokuista havaintoa ehti mukaan käsittelyyn. Nästä parikymmentä on jälleen vasten tapojani sähköpostilistalta poimittu. Katsastetaan seuraavassa yksitoista raporttinsa toimittaneen havaitsijan näkymät. Päiväkohtaiset havainnot löytyvät koodattuina jaoston nettisivuilta.

 

Pertti Havia poimii Turussa hyvän satsin tavallisia haloja. Toukokuun viides erottuu joukosta horisonttirenkaan ja 9° renkaan ansiosta.

Myös Petteri Kankaron toukokuu on hyvä. Alkukuusta horisontitirengas näkyy parinakin päivänä (1. ja 6.). 23° parheeliasta on merkintä 13. päivä.

Espoossa Timo Kuhmosella havaintoja syntyy hyvään tahtiin. Harvinaisuuksia Timon taivas ei kuitenkaan tarjoile. 18. päivä Pääkaupunkiseudulla ihailtiin täysiä 22° sivuavia kaaria. Timon kuvista löytyi myös horisonttirengas ja 46° rengas.

Ismo Luukkosella Turussa toukokuu on runsas. Heti kuun alussa kahdeksan päivän haloputki ilahduttaa, etenkin kun mukana on muitakin kuin neljää tavallista muotoa. Ensimmäinen päivä mukana menossa myös 46° rengas ja horisonttirengas ja kolmas päivä Aurajoen nostureiden yllä viipyilee heikko, mutta värikäs 46° allasivuava. Pyramiditavaraa näkyi 5. ja 13. päivä. Jälkimmäisessä tapauksessa Turun aamupäivää hallitsi kohtalaisen vahva 23° parheelia, josta kuva ehti jo edelliseen Ursa Minoriin. Iltapäivän puolella näkyi tavallisia haloja, seassa myös horisonttirengas ja 46° rengas. 23° parheelia nähtiin myös Helsingissä Marko Riikosen toimesta.

Nivalan ympäristöstä Marko Mikkilä poimii tusinan verran toukohaloja. 22° rengasta pääosin. 23. päivä sentään zeniitinympäristön kaari ja 46° ylläsivuava mukana kuvioissa.

Toukokuussa matkailua pohjois–etelä -akselilla harrastava Jarmo Moilanen kasaa kokoon yksitoista havaintoa. Tavallisia muotoja muutoin, paitsi viidentenä päivänä, josta lisää alempana.

Veikko Mäkelä poimii Helsingissä samoin kohtalaisen hyvän satsin tavallisia muotoja.

Virroilla taivaita vahtiva Martti Penttinen räväyttää kuun alkuun huikean 19 päivää kestäneen haloputken. Eikä tahti paljoa loppukuusta heikkene – 27 havaintoa kuussa on huippulukema kaikilla mittareilla. Harvinaisuuksia Martilta löytyy seitsemältä päivältä. 8. ja 17. päivä Lowitzit, 11.,13.,19. ja 31. päivä 23° ylempi parheelia. Näistä 13. päivä löytyy merkintä myös 24 alemmasta parheeliasta. 14. päivä Martti kommentoi: ”Mahdollisesti myös 20° ja 24° renkaan puolikkaat. Sillä vasen puoli 22° renkaasta oli "ylileveä"!”

Jukka Ruoskasen sivuilta löytyy kuvia kuudesta toukokuisesta näytelmästä. Näistä viidennen päivän tapausta käsitellään alempana. Toukokuun kuudennen päivän kuvissa Jukalla on mainio esimerkki 46° renkaan ja ylläsivuavan kaaren erottumisesta tietyllä auringon korkeudella. Kuvassa kirkkaamman sivuavan kaaren laki ulottuu selvästi korkeammalle kuin 46° renkaan. 29. päivä Riihimäellä 22° renkaan seurana selvä 23° parheelia sekä 18° parheeliat.

Kuusankoskella Eero Savolaisen taivasta piristävät lähinnä 22° rengas ja sitä sivuavat kaaret.

Rovaniemen asemapaikalla Olli Sälevän toukokuu jää kolmeen havaintoon. 26. päivä näkyvät kuitenkin zeniitinympäristön kaari ja horisonttirengas sivuauringon seurana.

Eero Savolaisen 18.5. kuvaamat 22° rengas ja täydet 22° sivuavat kaaret. Eero Savolainen photographed 22° halo with circumscribed halo in Kuusankoski, May 18th.

Toukokuun viidennen pyramidit

Kuukauden hulppein halonäytös järjestettiin etelä-Suomessa viidentenä päivänä. Pääosissa olivat pyramidihalot, joista tuli havaintoja kuudelta havaitsijalta.

Näytös alkoi lännestä. Aamupäivällä kymmenen aikaan Ismo Luukkonen kuvasi Turussa paksumpien pilvenriekaleiden lomasta välkkyneitä pyramidihaloja. 9° rengas, 18° parheeliat ja 23° ylempi parheelia olivat mukana leikissä. Turussa myös Pertti Havia raportoi 9° renkaan. Turussa jäätiin kuitenkin hieman syrjään tapahtumien keskipisteestä, sillä tämän hurjempaan pyramidit eivät yltyneet ja horisonttirengaskin pysytteli auringon tuntumassa.

Jukka Ruoskanen jatkoi Riihimäellä siitä, mihin Turussa jäätiin. Puolenpäivän aikaan pyramidit hallitsivat koko arsenaalin voimin: 9°, 18°, 20°, 22°, 23°, 24° ja 35° renkaat sekä ainakin 9°, 18° ja 23° parheeliat hengailivat taivaalla näytöstyyliin. Jukan omin sanoin: ”Näytelmän intensiteetti oli "ilahduttava", mutta ei missään nimessä legendaarinen.” Ennen kahta tyyli oli muuttunut perinteiseen, pyramidit poistuivat ja horisonttirengas venyi koko taivaan mitalle. 120° sivuauringot pullistivat horisonttirengasta harvinaisella hohteellaan.

Sähköpostilistahavaitsijoista Marko Riikonen sai hälytyksen Jukalta ja pystytti kuvauskalustonsa Helsinkiin. Markon kuvat tarjoavat pyramidien osalta häkellyttävän yhtäpitävän tarjonnan Jukan kuvien kanssa.

Kemiössä kuvannut Panu Lahtinen kommentoi sähköpostilistalla: ”Bongailinpas minäkin lauantaina haloja kalareissun lomassa. Käytännössä koko päivän näkyvissä oli 22° rengas ja ylläsivuava kirkastumana. Monen tunnin ajan oli näkyvissä myös sivuauringot ja pätkiä horisonttirenkaasta, jonkin aikaa myös kokonainen horisonttirengas. Varsin kirkkaat 18° parheliat (kirkkaus samaa luokkaa 22° renkaan kanssa) erottuivat ainakin tunnin ajan, sekä ennen pilvien saapumista ilmestynyt 46° rengas. Kuvista löytyy lisäksi myös heikko zeniitinympäristön kaari ja kohtuullisen kirkas 18° rengas, joka jäi huomaamatta parhelioiden viedessä huomion.” Panun kuvissa on myös jokseenkin selvä 23° ylempi parheelia.

Poimitaan vielä viimeinen havainto aluevesien eteläpuolelta: Tallinnaan päätynyt Jarmo Moilanen kuvaili iltapäivällä kolmen aikaan halonäytelmää, jonka kuvista löytyi myöhemmin 9° rengas ja 9° alempi parheelia.

Jukka Ruoskanen, Riihimäki. Pyramidinäytelmä 5.5. klo 12.15. Kuva on yhdistetty 40 kuvasta ja käsitelty voimakkaasti halojen erottumisen parantamiseksi. Odd radius display by Jukka Ruoskanen, Riihimäki, May 5th at 12.15. The image is stacked from 40 photographs and it is stongly enhanced to make the halos more clear.

Kesäkuun alku

Otetaan tähän vielä pikainen ennakointi seuraavalle havaintojaksolle. Toukokuun lopusta alkaneet egyptiläishelteet jatkuivat kesäkuussa ja toivat mukanaan pyramidin poikineen. Petteri Kankaron Merimaskussa heti ensimmäinen päivä raportoima 23° ylempi parheelia sai jatkoa 5.–7.6., jolloin 23° parheelioita havaittiin ainakin Virroilla (Penttinen 5.6.), Merimaskussa (Kankaro 6. ja 7.6.), Turussa (Luukkonen 7.6.) ja Riihimäellä (Ruoskanen 6. ja 7.6.). Sähköpostilistalla raportoitiin 6.6. epävarmoja tapauksia Tampereelta (Jari Luomanen) sekä Helsingistä (Mäkelä).

Pyramidiputki täydentyi 9.6. Marko Riikonen aloitti raportoimalla sähköpostilistalla: ”Jokin aikaa sitten oli pienimuotoinen näytelmä täällä Lahdessa. 23° ja 18° laattakaaret sekä renkaat ja 9° rengas.” Markon kuviin ei vielä olla päästy käsiksi, mutta Markon hälyyttämä Jukka Ruoskanen päätyi Hausjärvelle kuvaamaan. Jukan kuvista löytyy jälleen vakuuttava rengaskavalkadi: 9°, 18°, 20°, 22°, 24°, 35° ja 46° sekä ainakin 18° ja 23° parheeliat. Voimakaksikon ohella pyramideja raportoi Veikko Mäkelä Helsingistä epävarman 23° parheelian muodossa.

Jaostopulinaa

Cygnus -tapaaminen taitaa tällä kertaa jäädä ilman virallista halotapaamista. Oma aikatauluni on tuollon kovasti päällekkäinen, tuskin pääsen paikalle. Ainakaan toistaiseksi kukaan ole ilmoittautunut innokkaaksi vetämään halokeskustelua, joten haloanti jäänee epävirallisten keskustelujen varaan.

Jaoston tilasta olisi kuitenkin syytä keskustella. Täytynee viritellä asiaa halo-l -listalla – tosin listakeskustelua hillitsee ilmeisesti se pelko, että jos on jotain mieltä, joutuu myös jotain tekemään. Tilanne on edelleenkin se, että olen lupautunut toimimaan vetäjänä ensi vuoden alkuun, jolloin puikkoihin pitäisi saada uusi vetäjä. Jos vetäjää ei löydy toiminta kuihtuu ainakin Ursa Minorin ja havaintojen keräämisen suhteen. Sähköpostilistan ajoittain aktiiviseen ja hyvin ilman vetäjääkin vetävään keskusteluun päällysmiehen puute tuskin ainakaan heti vaikuttaisi.

Sivuaurinko 10 vuotta sitten

Siirrytään jälleen ajassa taaksepäin ja selataan pölyyntyneitä lehtiä. UMi 4/87 tarjoaa yllätyksen: ei halopalstaa! Hetken kädet tärisevät ja kyynel kohoaa silmäkulmaan, mutta ei hätää… lyhennetään aikaharppaus puoleen ja poimitaan käsiin UMi 4/97.

Yksikymmentä vuotta sitten jaostonvetäjän raskaan vastuun oli ottanut harteilleen jälleen, yllätys yllätys, Marko Pekkola. Tuolloin käytössä olleessa puolen vuoden vetäjärytmissä oli kieltämättä puolensa. Myös UMin aikataulut ovat kymmenen vuotta sitten olleet toiset, sillä nelosnumerossa käsiteltiin jo kesä-heinäkuun havaintoja.

Kesän halovahdeiksi oli ilmoittautunut kahdeksantoista havaitsijaa. Mitään vallan merkillistä ei kesätaivas tuolloin tarjonnut. Sensijaan kesäkuun viimeisenä eksotiikkaa näkyi maata vasten, kun Timo Nousiainen nappasi Bottlingerin renkaan lentokoneesta Mikkelin yläpuolelta. Taivaan parasta antia edustavat puolestaan Simo Aikioniemen ja Ilkka Heleniuksen Greenlerin vasta-aurinkokaaret Savukoskella 2.6. sekä Mika Sillanpään 17.6. 1997 Espoossa havaitsema pitkä Wegenerin vasta-aurinkokaari.

Pyramidit sävyttivät kesää tuolloinkin. 23° ylempi parheelia – tuon ajan kielellä parroidi – raportoitiin useaan otteeseen. Monimuotoisempaa pyratarjontaa edustivat Jarmo Moilasen Suomussalmelta 11.7. 1997 hakema ”ihan hirveä pyramidinäytelmä” sekä Simo Aikioniemen Savukoskella havatsema tyylikäs laattapyramidien esitys.

Palstan lopuksi Pekkola pohti vielä pyramidihalojen nimisekamelskaa. Heti aluksi Pekkola totesi, että nimissä riittää pelaamista vielä seuraavaksi viideksi vuodeksi. Näin kymmenen vuoden jälkeen voinee vain todeta, että jollain tavalla vakiintuneet parheeliat ja sivuavat kaaret esiintyvät lisääntyvästi myös nimillä laatta- ja pylväskaaret. Taannoisista parroideista ja lateraalikaarista ei kai enää kovin moni puhu. Jossain mainitaan vain lakonisesti kaaret...

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi