Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

5/1999

25.4.2002 Jarmo Moilanen
KAIUN KUULEN

Viime UMin tekeleestä olen saanut jonkin verran palautetta sen jälkeen kun se UMi suostui viimein postiluukusta kolahtamaan. Mainitaan tässä lyhkäisesti pari esille tullutta asiaa. Ensinnäkin jokaisen havaitsijan huomioiminen on otettu ihan positiivisessa mielessä vastaan, joten sitä jatkan ainakin niin kauan kun kaikkien esittely mahtuu järkeviin sivumääriin. Epävarmojen B-muotojen raportointi B-lomakkeilla on saanut muutaman kommentin puolesta että vastaan mutta jatkan edelleen sen suosittelemista koska se on sekä jaoston että yksittäisen havaitsijan etu, varsinkin jos havainnolle ilmenee tukevaa materiaalia toisten havainnoista. Kuinka ollakkaan, tässä UMissa sattuu olemaan mainio esimerkki epävarmojen havaintojen tarkemman raportoinnin kannattavuudesta kun havainto-osuudessa yritän selvittää oliko hiukan heikosti raportoidussa tapauksessa 7.9. pääkaupunkiseudulla Parry vai 23º ylempi parheelia.

Ainakaan vielä ei kukaan ole rähjännyt virheellisistä vuosisaldoista viime UMissa vaikka on selvää että niissä on virheitä. Asia ei ilmeisesti ole havaitsijoille niin suuri asia kuin joku voisi olettaa, mutta sehän vain on tervettä suhtautumista asiaan. Havaitaan niin paljon kuin nähdään ja raportoidaan sitten se kaikki mitä on nähty. Kai se on se kuuluisa kultainen keskitie haloilmiöiden ja muidenkin taivaanilmiöiden havainnoinnissa.

Oikaisuosastolle menee auringonpilari-juttuni johdosta ehkä syntyneet käsitykset siitä että koulukunta ero pilarin yleisyydestä olisi nimenomaan syntynyt Helsinki - Oulu akselilla. Öhman tuossa muistutti minua että tuo ei tarkemmin tutkittaessa välttämättä pidä paikkaansa vaan ero pilarien yleisyydestä tunnettuun väittämään toiseksi yleisimmästä halomuodosta on luettavissa jo aikoinaan Jyväskylän Siriuksen piirissä julkaistuista Kenopää-lehtisistä. Lisäksi on todettava ettei havaitsijat ole pilarimääritelmiä välttämättä keneltäkään omaksuneet. En voi ottaa itsekkään kunniaa sellaisesta vaikuttamisesta edes täällä Oulun seudulla vaikka jotain sen suuntaista tuli pulistua suluissa viime UMissa. Voisi myös mainita sen ettei edes kaikilla Helsingin seudulla nyt havaitsevilla pilari ole toiseksi yleisin halomuoto ja täytyy sanoa että olen kyllä ihmettellyt mistä tuo "virallinen totuus" on aikoinaan saatu.

MOILASEN KAARI SAKSASSA JO 1972?

Saksalainen kollegamme Claudia Hintz kirjoitti tuossa jokin aikaa sitten että työskennellessään Fichtelbergin vuorella (korkeus 1214m), hän oli törmännyt vanhoihin piirroksiin jääsumunäytelmästä jossa on mukana "10 asteen ylläsivuava kaari". Piirrokset ovat ilmeisesti vuodelta 1972. Tapauksesta pitäisi kuulema olla kuviakin mutta kukaan ei tiedä missä ne ovat. Vaikea sanoa näkemättä piirroksia että onko tapaus kuinka vakuuttava mutta tällaiset jälkilöydöt on jokaisen uuden halomuodon kohdalta mahdollisia. On aika epärealistista olettaa ettei jotain tiettyä haloa olisi nähty ja havaittu jo aiemmin, eri asia on sitten se että onko siitä mitään julkaistua materiaalia. Tosiasia kuitenkin lienee se ettei Moilasen kaarta ole julkaistussa tai ainakaan tunnetusssa halokirjallisuudessa ennen vuoden 1995 havaintoa nähty. Moilasen kaaresta on ollut odotettavissa jälkilöytö koska muoto on osoittautunut yllättävän yleiseksi mutta samaa ei välttämättä ole odotettavissa Chilen kuutiojääkidehaloista koska kyseessä lienee aidosti superharvinainen haloperhe (Scheinerin halostahan eli 28º renkaasta on aikaisempia historiallisia havaintoja mutta viittankin tässä niihin muihin halokaariin kyseisessä näytelmässä). Näissä julkaisuihin liittyvissä asioissahan täytyy muistaa se seikka että pääasiassa puhumme nimenomaan länsimaisesta halokirjallisuudesta kun noiden itämaisten ja aasialaisten kielien ja tieteellisen kirjallisuuden tuntemus ja saatavuus on valitettavan heikkoa.

9.7.1999 NÄYTELMÄN KAARI SITTENKIN PARRY?

Viime UMissa oli Juha Anttalaisen piirros 9.7. näkyneestä näytelmästä missä taivaalla oli kaari korkealla 22º halon ja zeniitinympäristön kaaren välimaastossa. Kyseisessä UMissa tuomitsin sen melkein varmuudella 23º ylemmäksi parheeliaksi. Riikosen Marko tuossa kuitenkin kirjoitti asiasta seuraavaa: "Näin tuon 9.7. ‘Parry, 23º parh, 35ºr' näytelmän. Se oli sellainen tosi nopeasti muutuva display välillä tosi kirkkailla saureilla. Ei missään tapauksessa pyramidimäinen. Uskon että Parry se on ollut, itse pitäisin matalalla auringolla Parrya juuri todennäköisempänä koska siinä kiteessä on aina vähemmän tilttiä kuin pyrakiteessä. Aurinko oli tuossa klo 20.00 15º." Eli tässä nyt tarvittaisiin taas päteviä valokuvia asian selvittämiseksi eikä asian selviäminen ole sittenkään aivan varmaa. Kun auringon korkeus on 15º ei yläkuperaa Parryn pidäkkään näkyä eli Riikosen perustelut ovat aika vahvoilla. Olisi pitänyt laskea tuo auringon korkeus viime UMia kirjoittaessa.

TOINENKIN WANHA HAVAINTO.

Lähes kaikkien tuntema ursalainen ja jokapaikan Veikko eli Veikko Mäkelä lähetti myös erään vanhan havaintonsa. Havainto on päivätty 21.6.1979 ja sisältää havainnon keskuskulmaltaan 100º pätkästä 22º rengasta Imatralla. Havainto on kirjattu sen aikaiseen havaintolomakkeeseen, joka on muuten paljon tarkempi kuin nykyinen B-lomake. Mitä merkittävää tähän havaintoon sitten sisältyy niin että se kannattaa näin erikseen mainita? Havainnon merkittävyys on siinä että siitä alkoi Mäkelän ura halohavaitsijana. Eli hän on siis havainnut haloja säännöllisesti 20 vuotta ja se on pisin yhtäjaksoinen ura jaostomme piirissä. Yhtään vuotta Veikko ei ole kuulema väliin jättänyt, muutamia satunnaisia kuukausia kylläkin, mutta eiköhän se anneta anteeksi. Ainoastaan Pekka Parviainen ja Olli Manner voittavat hänet aikaisemmilla havainnoillaan, mutta kumpikaan ei ole havainnut ja raportoinut havaintojaan läheskään yhtä säännöllisesti. Eli voinemme myöntää että Veikko pitää hallussaan Suomen ennätystä säännöllisen havaintouran pituudessa ja päivä päivältä se vain paranee. Kyseisenä vuonna Veikko teki kaikkiaan 13 halohavaintoa. Veikon omaan kommenttiin on tämä asia hyvä päättää: "Tätä meriittiä on muiden vaikea tavoitella, ennen kuin lopetan havaitsemisen."

 

Fig 1: 21st June 1979 in Imatra. This is the first observation made by Veikko Mäkelä. He has made observations since that, it is more than 20 years now. Congratulations Veikko!

TIETOKONEELLA HALOKUVIA SETVIMÄÄN

Tuossa kesän aikana Ismo Luukkonen esitteli kokeilujaan skannattujen halodiojen käsittelemisestä jotta heikot harvinaisuudet saataisiin paremmin esiin. Koetan tässä nyt valaista vähän sitä mitä Ismo on tehnyt kuville. Suurin ongelma on saada hyvä skannaus diasta aikaan, tämä vaatii varsin tasokasta diaskanneria ja ei ole kaikkien ulottuvilla. Olen tässä ottanut yhden Etelänavalla kuvatun dian (11.1.1999 klo 2.42, eli ei siitä massiivinäytelmästä joka alkoi 13.45) käsittelyyn sillä siinä oleva heikko Parryn kaari on hyvä kohde (dioissa on myös Wegener ja aurinkokaari vaikkei ne skannatussa kuvasta oikein näy). Olen rajannut 16mm kalansilmällä otetusta kuvasta pienemmän osan jotta asia selviäisi paremmin. En nyt osaa samoa kuinka hyvin tämä asia valkenee UMin painoasussa mutta menköön tämä nyt kokeilun merkeissä.

Skannatun kuvan käsittely aloitetaan korostamalla kuvan kontrastia. Tätä ei kannata tehdä kontrastin säätämisellä vaan ns. unsharp maskilla. Tämä "epäterävä maskaus" tunnetaan myös ihan perinteisen pimiössä tehtävän kuvankäsittelyn puolella. On vaikea sanoa kuinka paljon epäterävän maskin käyttö perinteisessä mielessä on verrattavissa tietokoneen laskennallisesti suorittamaan epäterävään maskaukseen. Vaikka tämän tehosteen nimi on epäterävä maskaus, kuvaa itseasiassa terävöitetään, ja kun tätä terävöittämistä tehdään tarpeeksi rajusti niin tulos muistutaa kontrastin säätämistä mutta lopputulos ei ole sama vaikka siinä selvästi kontrasti lisääntyykin. Alkuperäinen dia ilman epäterävää maskia on Fig 2a ja Fig 2b:ssä on epäterävän maskin arvot vedetty lähes äärimmilleen. Jo pelkästään tämä suodatus saa aikaan sen että joissain tapauksissa himmeät muodot korostuvat jo varsin hyvin. Tässä tapauksessa Parryn punainen alkaa värikuvassa näkyä selvästi. Ismo kuitenkin käytti tähän päälle vielä ns. "embose" eli korkokuva-tehostetta ja sillä saadaan aikaan se, että riippuen valitusta suodattimen "suunnasta" kuvan eri kirkkauserot näkyvät korkokuvana eli kuvaan syntyy varjoja jotka paljastavat kontrastierojen kohdat eli mahdolliset halot. Fig 2c esittää tämän tuloksen. Kuten hyvin kuvasta näkee, on Parryn alle syntynyt varjo. Lopputulos oli hiukan tumma joten vaalensin sitä hiukan. Täytyy muistaa että hyvän tuloksen saamiseksi halojen tulisi olla lähes sinisellä taivaalla sillä pilvet saavat voimakkaita varjoja korkokuva-tehostetta käytettäessä.

 

Fig 2a-c: Samples of computer aided image processing. Ismo Luukkonen has made some experiments with halo photographs. Fig a is the original slide. Fig b has be handled by using unsharp mask. After that an embose-effect has used to get result you can see in fig c. Display is photographed 11th Jan 1999 at the South Pole. This is not the Great display of that day, this was at 2:42 local time. Photo and computer manibulation by Jarmo Moilanen.

ELO- JA SYYSKUU 1999

Syksy yleensä ei herkkuja suo ja niinhän siinä tänäkin vuonna kävi. Toki tämä elo-syyskuu on parempi aika kuin esim. meneillään oleva loka-marraskuu halojen suhteen. Mutta on muistettava että vaikka kyseisillä kuukausilla olisi kuinka huono maine tahansa niin kova halonäytelmä saattaa iskeä milloin hyvänsä. Eiköhän siitä ole riittävästi näyttöä jo saatu takavuosilta. Allekirjoittanutta ilahdutti muutamien viime aikoina hiljaa olleiden havaitsijoiden posti. Mm. "Mr. Ilmakehä" eli Jari Piikki toimitti koko alkuvuoden havaintonsa vapaamuotoisesti paperille piirrettynä ja Mäkelän Veikkokin kunnostautui lähettämällä viimeinkin kaikki alkuvuoden havaintonsa. Tätä kirjoittaessani elo- ja syyskuun havaintoja on tullut jo 15:tä aktiiviselta havaitsijalta.

Tällä kertaan olen kerännyt saldot taulukkoon havainto-osion loppuun, jotta niiden vertailu onnistuisi helpommin. Kuten jo alussa mainitsin, jostain syystä kukaan ei ole kommentoinut virheellisiä vuosisaldojaan, joten ne virheet ovat edelleen siellä. En tiedä mistä johtuu, mutta hollantilainen etäpesäke, eli Frank Nieuwenhuys tahkoaa edelleen havaintoja enemmän kuin muut ja päihittää elokuussa kaikki selvästi 28:lla havainnollaan. "Espoon nouseva kyky", eli Juha Anttalainen ohitti Riikosen syyskuun kovan saldon (24) ansiosta ja kiilasi itsensä Frankin jälkeen tilastossa mutta ei mahda häntä kiinni ottaa. Riikonen tosin antoi Juhalle tasoitusta siirtymällä Inarin pohjoispuolelle, Kaamaseen. Alkusyksy Inarin takana on ollut pilvisempää kuin muualla Suomessa. Havaintopaikkakuntakarttaa koristaa nyt siis viimeinkin kauan kaivattu Ylä-Lappi ainakin ensi toukokuulle asti. Samoin paikkakuntakarttaan voidaan iskeä neula täksi talveksi myös Osloon, Norjan pääkaupunkiin, kun Karla Tiensuu asettui sinne opiskelemaan ja lähetti ensimmäiset norjalaiset havaintonsa.

JUHA ANTTALAINEN

Espoon poika jatkaa hengästyttävää havaintotahtiaan. Valitettavasti Juhalta ei ehtinyt varsinaiset havaintolomakkeet vetäjälle asti ajoissa joten jouduin pidättäytymään vain sähköpostitse raportoituun materiaaliin ilman piirroksia. Tein tuossa vertailua alueen muiden havaitsijoiden havaintoihin ja huomasin ettei Juhakaan aivan kaikkia tapauksia ole nähnyt vaikka useita näytelmiä Juha on ollut yksin todistamassa. Linja on useimmiten 22º renkaan ja pilarin kirjomaa mutta näinhän se useimmiten on. Vaikka pilari ei toiseksi yleisin halomuoto olekkaa niin se lienee kuitenkin toiseksi yleisin yksin havaittavista halomuodoista 22º renkaan jälkeen ja juuri ennen sivuaurinkoja. Tuota pitäisi hiukan tutkailla tarkemmin että pitääkö tuo väittämä nyt sitten paikkaansa. Mutta joka tapauksessa elokuussa Juha häviää vain Nieuwenhuysille halopäivien määrässä. B-lomaketta kyseisellä kuulla Juhan ei tarvinnut täyttää. 5.8. taivaalta löytyi kuitenkin horisonttirengas ja zykin Juha on nähnyt ainakin 8.8. ja 18.8. Syyskuussa taivaalla on sitten näkynyt paremmin haloja kun 2.9. Juha on raportoinut 9º renkaan, 6.9. vuosipäivänä horisonttirengasta on näkynyt ja vielä 7.9. Parry on hänen mukaansa Espoon taivaalla vieraillut (katso 7.9. tapauksesta Veikko Mäkelän kohdalta lisää). 19.9. taas Parry mutta tällä kertaa epävarmana. 20.9. tasokkaamman näytelmän näki myös Juha. Juhan kertoman mukaan taivaalla on ollut horisonttirengasta, Lowitzin kaarta ja se harvinaisempi Parry eli yläkupera Parry (Juhan sp-listauksessa lukee tosin yk.Parry josta ei siis ota selvää onko se yläkovera vai yläkupera mutta muiden havainnoissakin on ollut niinikään yläkupera Parry ja niin Juhakin sähköpostilistalla kirjoitti).

SIMO KAKSONEN

Simo lähetti "sopuisat terveiset juvemmalta" ja toukokuun havainnot samassa. Kirje kertoi sen mikä vaara on siinä ettei tavanomaisia muotoja noteerata Umissa: Simo tunnusti reilusti ettei hirveästi ole kiinnostanut lähettää havaintojaan tavanomaisista muodoista kun niillä ei pääse UMin sivuille edes mainintana. Kolme havaintoa ei hirveitä ihmeitä tarjoa mutta yhden zeniitinympäristön kaaren 22.5. ja paremman näytelmän 5.5., josta Simo lähetti kalansilmälisäkkeellä otettuja kuvia. Kuvissa näkyy klassinen 46º halojen piirre kun aurinko on sopivalla korkeudella. Simon kuvissa näyy että 46º ylläsivuava on pelissä mukana kirkastaen renkaan sivustoilla ja kiertäen 46º renkaan lakipisteen sen rinnalla. Heikko zyk sivuaa 46º ylläsivuavaa sen lakipisteessä. Täytyy sanoa että Simon kuvissa kyseinen "kaksoiskaari-efekti" on harvinaisen selvä, en muista itse yhtä selvää tapausta nähneeni montakaan kertaa (Etelänavalla se ei ollut siihen sopimattoman auringon korkeuden vuoksi edes mahdollista).

LAURI KANGAS

Laurin lomakkeet tulivat kommentin saattelemina: "Takuunsa ylittäneen rannekellon takia useat havaintoajat puuttuvat." Toivottavasti moinen ongelma on jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Mitähän kummaa elokuussa on tapahtunut kun Laurinkin havaintoja on peräti Unkarista asti? Elokuussa pari zeniitinympäristön kaarta (8.8. ja 18.8.). Syyskuun havainnoista poimitaan B-kamat esille. 2.9. Lauri on napannut 9º renkaan 22º renkaan seurasta, eli eräs yleisimmistä pyramidinäytelmä-tyypeistä. "Päivällä oli taivaalla 22r. Heti koulun loputtua Anttalainen huomasi lähellä aurinkoa 9º renkaan. Oli ihan kiva saada tämänkin muoto kokoelmiin." Lauri sai ysin myös kuviin jossa se näkyy varsin selvästi muttei mitenkään kirkkaana. 7.9. Lauri on raportoinut Anttalaisen tapaan Parryn. Tämä on kuitenkin mahdollisesti 23º ylempi parheelia. Tästä näytelmästä ja perusteluista tarkemmin Mäkelän Veikon kohdalla. Myös Lauri pääsi näkemään ja valokuvaamaan 20.9. näytelmää ja siinä mahdollisesti olevia Lowitzin kaaria. Harmittavasti Lauri on kuvannut halot niin että ainoa kuvassa oleva sivuaurinko on aika pahasti juuri erään oksan yläpuolella ja sivuauringon ympäristön hahmottaminen ei ole aivan selviö. Kannattaa aina kuvaa ottaessaan katsoa että halot näkyvät mahdollisimman esteettömästi. Toki kuvissa näkyy (juuri ja juuri oksan vierestä) hyvin heikkoa Lowitz-efektiä 22º renkaassa eli himmentynyt rengas juuri sivuauringon kohdalla. Lowitz-kehitys näyttäisi olevan aika tiukasti sivuauringon lähettyvillä ja mitenkään selvästä tapauksesta ei missään nimessä ole kyse. Sivuauringosta näyttäisi jatkuvan rengasmaista Lowitzia ylöspäin, mutta noin lyhyt jatke voi tosin olla ihan normaalia sivuaurinkoakin. Tässä nyt kuitenkin vaikuttaisi olevan kaikki kolme komponenttia, joten tuota lyhyttä jatketta voitanee pitää merkkinä rengasmaisesta Lowitzista. Jos se olisi ollut aino Lowitzmainen efekti niin Lowitz-selitystä voisi pitää ylikuumenemisena. "Ei se siitä parane, ajattelin ja menin torkkumaan. Puolen tunnin päästä heräsin Juha Anttalaisen soittoon. Juha kommentoi jotain tyyliin: ‘Siellä on hienoin tsykki minkä mä oon ikinä nähny ja myös melko varmat Lowitzit!' Syöksyin valon nopeudella parvekkeelle ja yhtä nopeasti takaisin hakemaan kameraa. Sekasorto saurin ympärillä oli varsin kummallinen. Olipa ihan hieno ensihavainto tällekin ilmiölle (siis omalla kohdalla). Kymmenen minuutin kuluttua zykki meni hulluksi. Upea!" Saanen esittää epäilykseni tuosta valon nopeudella syöksymisestä...

 

Fig 3: 2nd Sep 1999 in Espoo. 9º halo and common 22º halo observed by Lauri Kangas.
Fig 4: 20th Sep 1999 in Espoo. All three components of Lowitz arcs (upper, lower and circular Lowitz) are present here. Notice that there is a clear intensity minimum in 22º halo inside parhelion, one of the best identification for Lowitz arcs. Observed by Lauri Kangas.

TIMO KINNUNEN

Muutamalla Unkarin pimennysreissulla napatun halon lisäksi pääasiassa Helsingissä ja Espoossa on elokuussa näkynyt Timon mukaan ihan tavallisia haloja. 28.8. Timo on kirjannut sentään zykin. Syyskuun tarjonta on ollut niin ikään tavallista materiaali. Toki pari yksinäistä zykkiä (27.9. Ja 29.9.) Timo on nähnyt sekä 46º renkaan ja Lowitzit 20.9. näytelmässä. Sivuauringosta Timo toteaa että se oli ollut "häikäisevä". Lowitzithan liittyvät usein nimenomaan kirkkaisiin sivuaurinkoihin.

JARKKO KORHONEN

Oulun velmu havaitsija tyytyi jakson aikana tavanomaisiin havaintoihin. 3.8. ja 9.8. Oulunsalossa näkyneet zeniitinympäristön kaaret olivat elokuun ilon aiheet. Samaan jää myös syyskuun paras (28.9. Oulussa) näytelmän raakile. Mutta siitä huolimatta Jarkon havaintopiirroksia on ilo katsella. Sen verran nättejä piirroksia ne ovat.

 

Fig 5: 9th Aug 1999 in Oulunsalo. Two stages in a display with a circumzenithal arc. Observed by Jarkko Korhonen.

JYRI LEHTINEN

Jyrikin alkaa päästä selvästi havainnoinnin makuun sillä mieshän aloitti vasta kesäkuussa. Elokuun havainnot ovat pääasiassa tavanomaisia muotoja mutta Jyri on täyttänyt myös kaksi B-lomaketta. 22.8. havaintoaan Jyri on miettinyt uudelleen ja tehnyt siitä B-lomakehavainnon jälkikäteen. Jyri kauppaa selitykseksi 23º rengasta jonka lakipisteessä olisi kirkastumana 23º ylempi parheelia. Kyseiseltä päivältä ei toisilta tule apua tunnistukseen kovinkaan paljon sillä samaan kellonaikaan ei kukaan muu ole pääkaupunkiseudulla haloja havainnut ja päivän halot ovat muutenkin tavanomaista tavaraa. Lisäksi havaintoa tarkemmin tutkittaessa joutuu 23º kaman selityksen unohtamaan sillä kyseisellä hetkellä aurinko on ollut 34º asteen korkeudella ja tällä auringon korkeudella 23º ylempi parhelia on simulaatioissa yli 1º irti renkaastaan ja sen kyllä yleensä huomaa. Lisäksi lähes säännöllisesti näissä 23º rengas - ylempi parheelia tapauksissa 23º ylempi parheelia on se hallitseva muoto toisin kuin Jyrin havainnossa. Samoin 26.8. näkynyt, 23º ylemmäksi parheeliaksi Jyrin tulkitsema lyhyt kaarenpätkä 22º renkaan lakipisteen suunnalla lienee myös tavallinen 22º ylläsivuava sillä muut Helsingin seudun havaitsijat eivät ole edes epäilleet pyramidikamaa ja päivän halot muutenkin ovat sisältäneet ihan tavanomaisia haloja. Jyrin molemmat havainnot ovat vain 10 minuutin mittaisia joten niin lyhyessä ajassa ei vielä voi vedota 22º allasivuavan puutteeseenkaan. Syyskuun materiaali on totutusti tavanomaisia muotoja. Jyrikin on havainnut 2.9. näkynyttä 22º rengasta mutta on ilmeisesti missannut näytelmässä näkyneen 9º renkaan. On hyvä muistaa että auringon lähialue on aina syytä tarkistaa ja varsinkin jos 22º rengas vaikuttaa jotenkin leveähköltä. Aurinkolasit tai kupera peili ovat erinomaisia apuvälineitä 9º renkaan etsinnässä.

 

Fig 6: 7th Sep 1999 in Helsinki. Nice 22º tangent arcs observed by Jyri Lehtinen.

ISMO LUUKKONEN

Luukkonen on saalistanut peruskamaa ihan kiitettävästi Turun horisontista. Elokuussa kolme zeniitinympäristön kaarta ryhdittivät havaintoja. Syyskuun 6. Turun taivaalla keikkui myös varsin selvä Parryn kaari. "18.00 jälleen ulos huikea ZYK sekä pitkä 46yllä sen katveessa. 22yllää koristaa selvä korkealle kaartuva, värikäs Parry ja oikea Saurkin on varsin tyylikäs. Näytelmä heikkenee nopeasti, lähes heti otetuissa kuvissa Parrya ei näy (kuvattu negalle, tarkempi tutkimus tekemättä). 46 yllä sensijaan on vielä voimissaan." Toivottavasti se Parry sieltä kuvistakin löytyy. Tosiasiahan on ettei heikkoja haloja tahdo saada näkyville ainakaan paperiprinteissä mutta negalta periaatteessa voisi yrittää löytää niitä. Usein negalle otettuja halokuvia kannataa katsella negasta, ei paperiprintistä. 17., 18. ja 20. syyskuuta Turun taivaalla näkyy jälleen zeniitinympäristön kaari.

 

Fig 7: 6th Sep 1999 in Turku. Suncave Parry arc in a nice drawing of Ismo Luukkonen. Halo which is tangenting with circumzenithal arc is a 46º supralateral arc.

JARMO MOILANEN

Vetäjä itse ei B-lomakkeita tarvinnut jakson aikana. Kummankin kuukauden saldo oli ihan kiitettävät 15 havaintoa. Elokuussa haloja kävin etsimässä Lapista asti mutta vailla suurempaa onnistumista. Syyskuun alku meni pääasiassa Suomussalmen ja Taivalkosken rajamailla kesämökkeilessä. Syyskuun kelit olivat kyllä aika herkulliset, lämmintä piisasi ja selkeitä päiviä mutta ei mitään järisyttävää. Jakson parhaina havaintoina menee Oulussa 19.8. ukkospilvien välissä näkynyt todella komea ja pitkä 22º ylläsivuava, 6.9. Vaalassa näkynyt laskeneen auringon todella terävä ja kirkas 22º ylläsivuava sekä Suomussalmella 19.9 hetken viivähtänyt sivuauringon ja horisonttirenkaan yhdistelmä. Mainitaan nyt tässä se talven ensimmäinen pintahaloni jota Öhmanin kanssa katselin Suomussalmen mökillä 14.9. aamulla. Auton katolla näkyi varsin selvä 22º rengas ja sama näkyi myös heinissä mutta ei lyhyessä nurmessa. Lämpötila havaintohetkellä oli -2ºC ja aurinko alkoi jo sulattelemaan sitä kohtisuoraan olevia pintoja peittävää huurretta.

 

Fig 8: 19th Aug 1999 in Oulu. Very bright upper tangent arc between thunder clouds. Observed by Jarmo moilanen.

VEIKKO MÄKELÄ

Veikolta saapui koko alkuvuoden havainnot vasta edellisen UMin kirjoittamisen jälkeen ja siten kesä- eikä heinäkuu ehtinyt mukaan siihen. Alkuvuoden havainnot ovat olleet yllätyksettömiä. Huhtikuun 2. Veikko on saalistanut pitkän horisonttirenkaan ja Parryn sisältämän näytelmän. 3.4. Veikko on merkannut horisonttirenkaan kommentilla "tulkintakysymys" ja ainakaan mukana ollut piirros ei asiaa valaise. 28.4. havainnossa Veikolla on ensin yksinäinen pätkä horisonttirengasta auringon vastapuolella. Tuntia myöhemmin taivaalle ilmaantuu pylväskamanäytelmä jossa oikea 46º allasivuava ja myöhemmin vielä vasen 46º allasivuava kaari. Tässä näytelmässä oli eräässä vaiheessa myös täydet 22º sivuavat. Toukokuussa B-lomakkeet säästyivät mutta epäilyksiä oli pari kappaletta: 3.5. epäilys Lowitzeista ja kuukauden ehkä parhaassa näytelmässä 6.5. epävarma Parry, näytelmässä oli ainakin kohtalaisia pätkiä horisonttirengasta. Seuraava noteerattava havainto Veikolta löytyy 7.7. jolloin kirkas yksinäinen kaari auringon yläpuolella. Veikko epäili että kyseessä saattoi olla 23º ylempi parheelia ja tälle epäilykselle löytyy tukea siitä että Anttalainen näki espoossa samana päivänä varmuudella myös 18º parheelian ryyditettynä 23º renkaalla ja ylemmällä parheelialla. 16.7. pitkä pätkä horisonttirengasta vastataivaalla. Elo- ja syyskuu ovat Veikolla olleet ihan tavanomaista tavaraa. Veikko raportoi 7.9. epävarman 23º ylemmän parheelian. "Valitettavan vähän informaatiota. ‘Utuisen näköinen' ylläsivuava. Ehkä kuitenkin 22 yllä, mutta kun epävarmat halutaan B-lomakkeelle, niin laitoin." Hienoa että joku sentään ottaa huomioon mitä UMissa kirjoitetaan. Piirroksen perusteella melkoisen 23º ylläsivuavan näköinenhän kaari todellakin on mutta kuten Veikkokin toteaa, informaatiota on liian vähän varmuuden saamiseksi. Päivemmällä pääkaupunkiseudulla on nähty voimakkaita 22º sivuavia mutta poimitaan Anttalaisen Juhan havainto tähän, sillä hänhän oli raportoinut Parryn samana päivänä eli on mahdollista että Veikon havainto on sittenkin 23º ylempi parhelia. Valitettavasti Juhan kommentit pelkästään sähköpostimuotoisessa havainnossa on alle minimivaatimusten (kellonaika puuttuu ja siten vertaaminen Veikon havaintoon on kyseenalaista). Tässä nyt kävi niin että Juhan pahasti puutteellinen havainto ei auta Veikon havainnon tulkinnassa ja tämä on hyvä muistaa jatkossa. Kellonaika on erittäin tarpeellinen, ei sitä pelkästään havaitsijan kiusaksi haluta tietää. Mutta onneksi Kankaan Lauri raportoi myös Parryn ja Veikon havainnon kanssa suurinpiirtein samalta kellon ajalla. Koska ainoa piirros tapauksesta on Veikolla, on todettava että sen pohjalta vaikuttaa paljon todennäköisemmältä että halo on ollut 23º ylempi parheelia ja ilmeisesti siitä on myös Juhan ja Laurin havainnoissa ollut kyse. Tosin puolustusta Juhan ja Laurin havaintojen Parrylle on se että heidän havainnoissa on lisäksi ainakin 22º ylläsivuava ja että heidän havaintonsa on Espoosta ja Veikon Helsingistä. Toki on mahdollista myös se että Veikon havainnossa on niin pahoin päällekkäin 22º ylläsivuava ja Parry että lopputulos on muistuttanut "utuista" ylläsivuavaa sillä havainnon aikaisella auringon korkeudella (35º) se on mahdollista. Tosin Veikon havainnossa halo on lyhyt ja se ei oikein ole tyypillistä 22º ylläsivuavan ja Parryn yhdistelmälle mutta sitä vastoin hyvin tyypillistä 23º ylemmälle parheelialle. Täytyy muistaa myös että joskus pienikin välimatka havaintopaikoissa saattaa vaikuttaa yllättävän paljon siihen mitä näkyy. Tämä oli ihan hyvä esimerkki siitä että joskus halomuodon tunnistaminen vaatii salapoliisityötä ja siksi kaikki mahdollinen informaatio on tarpeen. Syyskuun 20. päivä Veikko pääsee näkemään Krista Vajannon hälyyttämänä peräti yläkoveran Parryn. "Painuin heti ulos Ursan toimistosta ja havahduin valtavan kirkkaaseen ylläsivuavaan (POKVa 5). Parryn viitteitä toki löytyi sen yläpuolelta melko heikkona. En varmaan olisi huomannut katsoa, jos en olisi tiennyt mitä etsiä." Kuviakin Veikko on ottanut, toivottavasti onnistuivat, sillä yläkupera Parry on edelleen kova muoto vaikka viimeisen parin vuoden aikana havaintoja siitä on alkanut tulemaan silloin tällöin ihan koti-Suomestakin.

 

Observations by Veikko Mäkelä:
Fig 9 (left): 2nd April 1999 in Helsinki. Suncave Parry arc in a nice display where parhelic circle was also present and is seen here inside 22º halo too.
Fig 10 (middle): 7th Sep 1999 in Helsinki. This is probable a 23º upper parhelion but it is not fully sure since no bullet proof evidences are available for this case which is handled more in the text.
Fig 11 (right): 20th Sep 1999 in Helsinki. A sunvex Parry arc is visible inside the V of 22º upper tangent arc.

FRANK NIEUWENHUYS

Ehdottomasti paksuimpien havaintonivaskojen lähettäjä on taas repinyt mielettömästi havaintoja tulppaanien maasta. Materiaalia tosin lisää sekin että Frank on kirjannut myös kaikki muutkin ilmiöt kuten sateenkaaret samoille papereille. Elokuussa Frank repi peräti 28 havaintoa! Se on paljon se, oli sitten kysymys mistä tahansa kuukaudesta. Vuosisaldolla mitattuna Frank on ohittanut kaikki muut jaostolle raportoijat ja se saldo on jo 179 havaintoa. Pitäisikö pikkuhiljaa alkaa tunnustamaan se tosiseikka että Suomi ei välttämättä olekkaan se paras paikka halojen suhteen Euroopassa. Jo 5.8. nätti multihalo viipyy taivaalla tarjoten aluksi tavallisempaa Parrya, sitten illemmalla näkyy hetken molemmat Parryn ylemmät osamuodot (yläkovera ja yläkupera) yhtä aikaa: "At 20h25 a faint part of the sunvex Parry arc. Between 20h10 and 20h25 small parts of the supralateral arcs. At about 20h35 probably a small part of the suncave Parry arc at low sun elevation (6º!)". Jo 6.8. Parry jälleen taivaalla. 15.8. pätkiä horisonttirengasta taivaalla ja illemmalla jälleen Parry. 22.8. melkein täysi horisonttirengas. 23.8. Jälleen yläkovera Parry Haagin taivaalla! Frank on merkannut myös Lowitzin kaaret mutta ainakaan ajanjaksolle sopivassa piirroksessa ei näy mitään niihin viittaavaa. Voi olla että hollantilaisilla ei vielä ole viimeistä tietoa Lowitzien todellisesta ulkoasusta. . Frankin havaintoja on melkein turhauttavaa lukea: 25.8. vaihteeksi yläkovera Parry: "At about 20h30 the sunvex Parry arc. Parry arc was clearly and colourful visible in a ‘second V shape' 1º above the upper tangent arc." Ja seuraavana yönä (25/26.8.) Frank näkee kuulla hienon näytelmän jossa on 120º sivukuun ja zeniitinympäristön kaari! Jos en olisi Frankia tavannut keväällä voisin kuvitella miehen olevan harvinaisen kekseliäs vilunkia harrastava havaitsija mutta tätä ei onneksi tarvitse edes epäillä vaan Frank on mielestäni eräs tarkimmista ja tunnollisimmista havaitsijoista joita tunnen. Valitettavasti tuo lista todella tarkkasti ja tunnollisesti havaintoja tekevistä halohavaitsijoista on surkean lyhyt. Syyskuussa vauhti jatkuu ja harvinaisuudet alkaa heti kuun alusta häiritsemään Frankia kun 3.9. hän näkee "fairly bright" 120º sivuauringon ja pätkän horisonttirengasta. 4.9. jälleen yläkovera Parry. Sitten on pitempi tauko parempien halojen suhteen Frankillakin (eihän minun kannata kaikkia zeniitinympäristön kaaria mainita joita tähän väliinkin mahtui useampia). Vasta 19.9. taivaalle ilmestyy melkein kokonainen horisonttirengas lähes täysin yksin. Ainoana seurana sillä on Frankin kysymysmerkillä varustama pallukka vasta-aurinkopisteessä. Myöhemmin haloja näkyy myös auringon puolella ja pitäähän havaintoon kuulua myös yläkovera Parry varsin nätin 22º ylläsivuavan päällä. Kuun lopussa halojen laatu vaikuttaa heikkenevän mutta kyllä sinne pari zeniitinympäristön kaartakin vielä mahtuu.

 

Observations in the Hague, the Neatherlands by Frank Nieuwenhuys:
Fig 12-19 are numbered from left to right and from top to bottom.
Fig 12: 5th Aug 1999. Notice both Parry arcs.
Fig 13: 15th Aug 1999. With a suncave Parry.
Fig 14: 23rd Aug 1999. Suncave Parry and circumzenithal arc.
Fig 15: 26th Aug 1999. Sunvex Parry arc with upper tangent arc.
Fig 16: 3rd Sep 1999. A fairly bright 120º parhelion.
Fig 17: 4th Sep 1999. Suncave Parry. Path of 46º halo in the right is probable due to supralateral arc.
Fig 18 and 19: 19th Sep 1999. Two stages of a display. There is possible sign of anthelion on the parhelic circle. In the fig 19 there is Suncave Parry.

MARTTI PENTTINEN

Suuri helpotus oli kuulla että Penttinen oli siirtynyt sähköpostihavainnointiin vain väliaikaisesti koska lomakkeet olivat päässeet loppumaan. Jostain Martti sanoi lomakkeita pyytäneensä mutta ei niitä hänelle koskaan tullut. Onko muilla samoja kokemuksia varsinkin Ursan kautta lomakkeita tilatessa? Sähköpostin välityksellä Martti kuitenkin lähetti havaintonsa. Mitään kummoista ei elokuu pitänyt sisällään vaan Virtojen taivaalla vieraili lähinnä tavan kamaa. Syyskuussa Martti onnistui kuitenkin näkemään parempiakin haloja kun 6.9. iltapäivällä 120º sivuaurinko vieraili horisonttirenkain höystetyssä näytelmässä. 17. päivä samaa kuuta Penttinen on kirjannut Lowitzit epävarmaksi. Seuraavan näytelmä 19. päivä syyskuuta sisälsi sitten varmaksi kirjatun Parryn.

JARI PIIKKI

Juvan konkarilta tuli koko alkuvuoden havainnot. Maaliskuun lopulla on juvemmalla näkynyt useampiakin kivoja multihaloja joista 31.3. on ollut laadukkain horisonttirenkaalla höystettynä. 13.4. on täysi horisonttirengas koristanut 46º allasivuavan sisältänyttä näytelmää. 6.5. Jari on raportoinut Lowitzit. Elokuun alun havainnot ovat auringonpimennysreissulta. Muutenkin elokuun ja syyskuun saldot ovat tavanomaista paitsi että 19.9. havainnon piirros antaa ymmärtää että saurin sisäpuolella on ollut pätkä horisonttirengasta.

 

Fig 20 (left): 13rd April 1999 in Juva. Infralateral arc and full parhelic circle observed by Jari Piikki. Halo in the top of drawing is supralateral arc. Fig 21 (right): 19th Sep 1999 in Juva. Jari Piikki's observation where you can see a small fragment of parhelic circle just inside right parhelion.

MARKO RIIKONEN ja LEENA VIRTA

Inarilaistuneet Marko ja Leena siirtyivät syyskuun alussa Kaamasen seuduille. Ainakaan näin alkuun ei taivaat ole heitä hellineet millään huippunäytelmillä mutta tosiasiahan on että jos jossain päin Suomea voi tavoitella huikeita jääsumuja niin ehkä se paikka on Inarin pohjoispuolella jonne jäämereltä voi hyvällä säällä tunkeutua kosteutta, joka sitten kiteytyy kunnon jääkiteiksi. Mutta tästähän ei oikeastaan tiedetä juuri mitään, ainoa materiaali mitä pohjoisesta on, on peräisin revontulikameroista ja satunnaisista havainnoista jotka toki on pitäneet sisällää melkoisia harvinaisuuksia kuten 24º sivuavat kaaret luontokuvaaja Markku Könkkölän kuvissa vuodelta 1985. Eli Könkkölä kuvasi ne 9 vuotta ennemmin kuin Ruoskasen Jukka (21.4.1994). Könkkölän kuvat tuli meidän tietoisuuteemme Jyväskylän Siriuksen kautta vasta myöhemmin ja menivät siten jälkilöydöksi ja Jukka saa ilmeisesti pitää kunnian kaarien löytämisestä ellei jostain vanhasta halokirjallisuudesta yllättäen löydy mainitut kaaret. Myös revontulikamerat paljastivat joitain hienoja kuun halonäytelmiä Kevolta joten odottelemme innolla mitä talven jääsumut saavat aikaan kun meillä nyt kerrankin on "maailmanluokan" havaitsijat paikalla. Pariskunnan saalis elo- ja syyskuulta on pääasiassa niitä tavanomaisia haloja.

KARLA TIENSUU

Elokuun puolivälissä Karla vaihtoi oululaisen lakeuden Oslon jylhempiin maisemiin. No, voimme todeta että ainakin maisemat parani jos halot eivät. Halot eivät tosiaan kovin hirveitä vielä vuonojen maassa ole päässeet esittelemään mutta heti saapumispäivänään 13.8. Karla näki zykin ja 46º renkaan taivaalla. Sitten tarjonta on ollut lähinnä 22º renkaan ja sivuavien tasoa. Mutta toivotaan että sielläkin taivaat selkenevät ja parempia haloja alkaa näkyä.

 

Fig 22: 13rd Aug 1999 in Oslo, Norway. Observed by Karla Tiensuu.

TEEMU ÖHMAN

Teemun kesätyö Pokassa, Kittilän ja Inarin rajamaastossa ei tuonut kovinkaan paljoa rajuja näytelmiä. Elokuusta muutamia mainioita 22º ylläsivuavia mutta ainoastaan yksi zeniitinympäristön kaari. Ainoastaan 20.8. Inarin Tupavaaran (Stohpovarri alkuasukaskielellä) maisemissa ilmaantuu B-lomaketavaraa. "Kuuropilvien jämät olivat jo pitkään loihtineet taivaalle huikeita ylläsivuavia, ja yhdessä vaiheessa ylläsin päällä oli hillitön hehkutus, mutta ilman Parrya. Ollenssani tekemässä havaintoa myloniitiksi tuomituksi tulleesta kivestä, rävähti taivaalle taas todella kirkas ja kaunis ylläsivuava. Sen päälle ilmestyi hetkiseksi lyhyenläntä ja himmeä Parryn pätkä, jota ilman aurinkolaseja toljottelin." Melkein koko Syyskuun Teemu vietti kolkutellen kiviä Taivalkosken Saarijärven törmäyskraatterin maisemissa koska mies on tekemässä pro gradu tutkimustaan kyseisestä kohteesta. Zeniitinympäristön kaaria näkyi useampaankin otteeseen (7.9., 8.9., 16.9. ja 28.9.) ja niistä parhaaksi taisi jäädä 7.9. näkynyt pikkunätti näytelmä Saarijärvellä mutta kyseisen päivän suurin elämys oli jotain ihan muuta: "Utelias kärppä ihmetteli Suomussalmella halonhakkuutani ja -seurantaani, joka hiljalleen hiipuneiden 3-5 halojen osalta jatkui noin 1905 saakka." Tutustuin itsekkin tuohon uteliaaseen kärppään ja pääsin siitä ottamaan kuvankin vain reilun metrin päästä.

 

Fig 23: 20th Aug 1999 in Inari. Suncave Parry and great 22º upper tangent arc observed by Teemu Öhman.
Fig 24: 7th Sep 1999 in Taivalkoski. Observation by Teemu Öhman.

HAVAINTOTILASTO 1999

Seuraavana on taulukko valikoitujen havaitsijoiden havaintomääristä. Mukaan on otettu vain ne jotka ovat lähettäneet havaintoja viime jaksolta eli elo- ja syyskuulta.

 

Havaitsija 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Vuosi
Anttalainen, Juha 2 11 11 30 32 22 20 18 24 =170
Kangas, Lauri 1 17 25 11 15 =69
Kinnunen, Timo ? ? ? 13 13 16 10 7 9 =68
Korhonen, Jarkko 10 14 10 21 19 14 14 15 6 =123
Lehtinen, Jyri 6 5 8 9 =28
Luukkonen, Ismo 5 6 13 18 18 23 22 17 15 =137
Moilanen, Jarmo 22 20 13 20 21 16 13 15 15 =155
Mäkelä, Veikko 2 6 10 13 7 8 4 5 =55
Nieuwenhuys, Frank 23 14 15 16 26 21 16 28 20 =179
Penttinen, Martti 7 10 9 17 4 16 14 9 8 =94
Piikki, Jari 4 2 5 13 4 6 7 3 2 =46
Riikonen, Marko 24 14 32 27 17 17 15 14 8 =168
Tiensuu, Karla 3 6 9 16 20 4 9 7 3 =77
Virta, Leena -> -> -> 57 17 17 13 14 9 =127
Öhman, Teemu 8 16 12 22 25 13 23 16 14 =149

Ei liene viisasta luetella kaikkia havaitsijoita joka ainoassa UMissa, joten päätin että tällainen vain viime jaksolta raportoineiden luettelo on aivan riittävä. Taka-ajatuksena tietysti se että se innostaisi muitakin lähettelemään niitä havaintojaan useammin. Sitten vuoden summauksessa näkyy sitten ne loputkin havaitsijat, joita listassa olevien 15 hengen lisäksi on peräti 25 kipaletta.

SYNKKÄ VUODENAIKA?

Edessä on sitten se hermoja raastava alkutalvi jolloin taivas saattaa pysyä tukossa viikkotolkulla. Mutta ei aivan suureen synkkyyteen kannata vajota sillä joskus marraskuukin voi yllättää. Vuoden 1995 marraskuussa sain itse kasaan peräti 24 havaintoa ja se on totisesti paljon kun arkistoissani on marraskuu jäänyt joskus täysin ilman ensimmäistäkään havaintoa. Kannattaa siis olla varuillaan ihan kaiken varalta.

KEINOVALOHALOT

Ovat minusta nähden yhtä tärkeitä kuin tavalliset auringon ja kuun aiheuttamat halot. Toivonkin että tänä vuonna havainnoitaisiin keinovalohaloja enemmänkin. Koettakaa myös kuvata niitä ja kertokaa kokemuksista. Havaintohetken lämpötila on myös kiinnostava tieto, kuten se on myös tavallisissa jääsumuhaloissa. Mitä kaikkia efektejä on katulampuilta yms. keinotekoisilta valolähteiltä nähtävissä, ei ole lähellekkään selvillä. Katselkaa myös pintahaloja. Hankihalot eivät kovin paljoa voi tarjota mutta kaikenlaiset halot autonkatoilla tai muulla tasaisella pinnalla kuten tekojäällä, ovat kiinnostavia. Kun näette kaukaisilla lampuilla pilareita niin menkää ihmeessä lähemmäs sillä sieltä se keinovalojen maailma vasta löytyy. Kunnon keinovalonäytelmät avautuvat mieltäylentäväksi kolmiuloitteiseksi spektaakkeliksi jolle ei hevin vertaistaan löydä! Nimimerkki kokemusta on...

Haloilkaa...

Jarmo Moilanen


ENGLISH SUMMARY

Hello everybody! Summer has gone and winter is coming. We are waiting for great diamond dust displays here in Finland. We finaly have two observers, Marko Riikonen and Leena Virta in northern Lappland (latitude 69.1ºN). Let's hope that they will see some nice halos up there. Also here in Oulu region it is a good change to see some great diamond dust displays.

We also got one of our observers in Oslo, capital of Norway. She is Karla Tiensuu. It is interesting to see how much halos one can seen there during the winter time.

One of our colleagues in German, Claudia Hinz has let me know that there is maybe one old observation about Moilanen arc. This observation was made in 1972 in Fichtelberg mountain and it has never been published if I understand it right.

Our man in the Neatherlands, Frank Nieuwenhuys has shown us that in Europe has also other good places for halos than Finland. He has seen more halos in this year than any other observer who is reporting for us (see table in previous page). He has also seen lots of rare halos like Parry arcs.

In the table in the previous page there is all 15 observers and their number of observations per month which sent observations of last two months (August and September). Total number of observers in this year is 40.

 

 

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi