Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Ilmakehän optiset ilmiöt
08.04.2004 Jarmo Moilanen
Kevät tulee
Kevään paras sesonki on alkamassa tämän Ursa Minorin tullessa ulos. Kevään ensimmäinen kunnon halonäytelmä kuitenkin yllätti ilmestymällä 7.3. 2004 Tampereen taivaalle jääsumunäytelmän hahmossa. Jari Luomasen todistama ja kuvaama näytelmä on pitkiin aikoihin "Näytelmä isolla N:llä".
Terveisiä Hollannista...
Alankomaissa vaikuttavan sikäläisen halohavaintoverkoston vetäjä, Peter-Paul Hattinga Verschuren lähetti hienon piirroksen kuulla näkyneestä ellipsihalosta Deventerin taivaalla 2.2. 2004 (Fig. 1). Ellipsin koko oli noin 4° x 6°. Hieman myöhemmin häneltä tuli myös sähköpostia toisestakin ellipsistä Deventerissä 7.3. 2004.
...ja Alaskasta
Ystävämme Walter Tape kertoi hänen ja Ken Severin kuvanneen alaskalaisia jääkiteitä elektronimikroskoopilla. Muuan merkittävä havaintokin on jo projektista poikinut, mutta löytöä ei ole vielä julkistettu, joten en voi kertoa siitä tämän enempää. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että jopa sellainen yhtälö näyttää mahdolliselta, että Moilasen kaari, etelänavan oudot renkaat (6° ja 12° renkaat) sekä kenties Chilen kuutiojäähalotkin muodostaisivat yhtenäisen haloseurueen. Varsin erikoisen sellaisen luonnollisesti. Odotamme mikä on tutkimusten lopputulos.
Tammi- ja helmikuun havainnot
Tammikuun alussa oli joukko yllättävän tasokkaita näytelmiä eri puolilla Suomea. Jääsumujakin näkyi, pakkasia kun oli. Moni sai harvinaisuuksia saalikseen ja sehän lupaa vain hyvää tulevalle keväälle.
Havaitsija | 1/04 | 2/04 |
Luukkonen, Ismo | 12 | 9 |
Mikkilä, Marko | 13 | 11 |
Moilanen, Jarmo | 9 | 9 |
Mäkelä, Veikko | 1 | 2 |
Penttinen, Martti | 8 | 8 |
Sälevä, Olli | 4 | 7 |
Tervola, Erkki | 1 | - |
Viitala, Eerik | 7 | 9 |
Öhman, Teemu | 5 | 9 |
= | 60 | 64 |
Tammikuu 2004
2.1.
Allekirjoittanut oli paremman puoliskon eli Satu Hietalan kanssa kaahaamassa kauheassa kiireessä Hämeenlinnan moottoritietä etelään, kun Hämeenlinnan jälkeen Tervakosken seudulla ilmaantui lupaavasti jääsumua. Maisemaa vasten näkyneet sivuauringot, pilari ja 22° renkaat olivat komeita, mutta näytelmän helmi oli todella selvä Moilasen kaari (Fig. 2)! Kyseessä oli ehdottomasti paras näkemäni ja myös Satukin näki sen.
Olimme valitettavasti jo hiukan myöhässä aamuisien auton käynnistystämis vaikeuksien vuoksi, joten näytelmän kuvaaminen sai jäädä ja sekös harmitti. Lämpötila tapahtumahetkellä oli auton mittarin mukaan -16.6°C. Itse Moilasen kaari esiintyi kuten usein aikaisemminkin on huomattu; se välillä ilmestyi ja katosi, vaikka muissa muodoissa ei suurempia muutoksia tapahtunutkaan.
2-3.1.
Olli Sälevä kuvaa Rovaniemellä keinovalohaloja, joissa tutun keinovalopilarin lisäksi näkyy lampusta sivuille lähtevät halonpätkät. Kyseessä on tyypillinen keinovalosivuauringot kaukaa katsottuna. Jos tällaisessa tilanteessa havaitsija huomaa mennä lähemmäksi, tulevat sivuauringot näkyviin paremmin tunnistettavina. Oliko Rovaniemen pilarit sitten pelkkiä pilareita on vaikea sanoa. Ne ovat saattaneet hyvinkin olla esim. 22° sivuavia kaaria. Muistakaa, että keinovalonäytelmiä pitää käydä vilakisemassa myös läheltä, sillä monet keinovalohalot paljastavat todellisen karvansa vasta lähietäisyydeltä!
5-6. 1.
Eerik Viitala, joka pitkästä aikaa ilahdutti jaostoa havaintosaaliillaan. "Ryhdyin taas muutaman vuoden tauon jälkeen laittamaan havaintoja paperille. Viimeisimmän Umin mukaan Jyväskylässä ei näyttäisi olevan nykyään ensimmäistäkään havaitsijaa!! Aikaisemmin meitä oli niin, että päät kolisivat yhteen." toteaa Eerik tilanteesta. Näinhän se oli takavuosina.
Takaisin itse havaintoon... Eerik nappaa Jyväskylässä peräti ellipsihalon (Fig. 3). "Ollessani illalla ulkona tajusin yhtä äkkiä, että kuun ohi lipui samanlaisia pilviä kuin 8 vuotta sitten nähdessäni ensimmäisen ellipsihaloni. Välillä paksummat pilvet peittivät näkymät mutta piilottaessani kuun kuusen latvan taakse piiloon, ei havainnosta ollut epäilystäkään. Piirros on näytelmän maksimivaiheesta, jolloin ellipsi oli hyvin näkyvissä vaikka kuuta ei piilottanutkaan näköesteen taakse."
Olosuhteista Eerik toteaa lopuksi: "Heikosti pakkaslunta satavissa pilvissä vajaan tunnin pituinen aukko, jossa ellipsi näkyi." Eipä Eerikin havaintotaidot mihinkään ole onneksi vuosien aikaan kadonnut.
Samana yönä onnisti muitakin. Uudelta tuttavuudelta, Erkki Tervolalta, tuli havainto Seinäjoella näkyneestä kuun jääsumunäytelmästä (Fig. 4). Luitte aivan oikein: kuun jääsumunäytelmästä! Kuulla näkyvät jääsumunäytelmät ovat harvinaista herkkua kenelle tahansa!
Erkki kertoo: "Halo heijastui matalalla olevasta jääkidesumusta. 22° kaari oli ajoittain molemmilta sivuilta kokonaan poissa ja rengas kuun ympärillä muistutti enemmän kulmista pyöristettyä neliötä. Ala- ja yläosa olivat voimakkaat kirkastumat." 22° kaarella Erkki tarkoittaa tässä 22° rengasta ja piirroksesta käy ilmi, että 22° sivuavat olivat täydet! Horisonttirengas oli Erkin mukaan tasaisen kirkas lukuun ottamatta 22° renkaan sisäpuolella olevaa osaa.
Näytelmän harvinaisuudet olivat 46° allasivuavat kaaret, jotka olivat Erkin mukaan "himmeät ja melko leveät, mutta selvästi näkyvissä." 46° allasivuavat kuulla on todella kova juttu, josta Erkki voi olla ylpeä. Lisäksi Erkki huomasi katuvaloilla pilarit, jotka päätyivät viuhkaan eli selvään merkkiin 22° sivuavista kaarista keinovaloilla. Mutta mitähän kaikkea aikavalotetuista kuvista olisi Seinäjoen näytelmästä löytynytkään? En yhtään ihmettelisi jos kuviin olisi tällaisessa näytelmässä eksynyt esim. Wegenerin vasta-aurinkokaaret.
Ei voi kuin onnitella Erkkiä loistavasta kuun halonäytelmästä. Toivottavasti ensi kerralla on kamerakin mukana...
7.1.
Öhmanin Teemu harrasti vaihteeksi lentokonehavainnointia ja nappasi lentokoneesta Pohjanlahden yläpuolella ihan nätin näytelmän 22° renkaan, sivuaurinkojen ja 22° allasivuavan kaaren kera. Teemu lähetti pitkästä aikaa havaintoja ja tietysti vuoden havainnot kerrallaan. Palaan Teemun ja muidenkin viime vuoden havaintoihin seuraavassa Ursa Minorissa, mikäli ehdin havainnot käsitellä asianmukaisesti siihen mennessä.
26.1.
Penttisen Martti havaitsee Virroilla hiukan erikoisen näytelmän, jossa vain zeniitinympäristön kaari ja pilari. Martin mukaan pilari ylsi zeniitinympäristön kaareen asti. Sellaisesta pilarista olisi hyvä saada kuva. Yleensä pilari jää 22° renkaan sisäpuolelle ja vain hyvin harvoin yltää edes sille asti.
Helmikuu 2004
5.2.
Mikkilän Markolla Sievissä näytelmä kirkkaiden sivuaurinkojen ja zeniitinympäristön kera.
7-8.2.
Täällä Vaalassa jääkiteiden välkkyessä -22°C ilmassa, allekirjoittanut huomasi tienpenkkaa vasten kimaltavissa kiteissä aika selvän alakuun. Halogeeni tarjosi kuitenkin samaan aikaan vain pilarin.
12.2.
Mäkelän Veikko havaitsee Helsingissä tavan haloja sisältäneen näytelmä. 22° renkaan seurana sivuauringot ja 22° ylläsivuava kaari.
29.2.
Luukkosen Ismolla näytelmä, jossa pilari jatkui maaston eteen. Taivaalla oli sen lisäksi myös sivuauringot ja zeniitinympäristön kaari. Vastaavanlaisen, ehkä hiukan paremman näytelmän Ismo näki myös 21.1. niin ikään Turussa.
22.2.
Eerik havaitsee Muurasjärvellä näytelmää, jossa kruununa 46° rengas ja zeniitinympäristön kaari.
Viime vuoden yhteenveto
Muistaakseni lupailin sellaista. No, tässä kiireessä ei ole ehtinyt sitäkään tekemään, joten joudutte odottelemaan sitä vielä.
Tampereen jääsumu 7.3. 2004
Vaikka Tampereen jääsumunäytelmä kuuluisi ajankohtansa johdosta vasta seuraavaan Ursa Minoriin, otan sen kuitenkin jo nyt esille, sillä sen verran suuren kaliiberin halonäytelmästä oli kyse.
Jari Luomanen soitti minulle kyseisen päivänä hieman hengästyneenä. Kaikesta päätellen mies oli nähnyt todella kovan luokan jääsumunäytelmän hetkeä aikaisemmin. Jari oli kuvannut näytelmän digikameralla, joten varsin tuoreeltaan muutamat kuvat oli esillä myös netissä, josta Jari valitettavasti joutui jo poistamaan ne tilanpuutteen vuoksi. Ohessa on kolme Jarin kuvaa, jotka eivät tietystikään näytä kovin kaksisilta näin mustavalkoisilla Ursa Minorin sivuilla (Fig. 5, 6 ja 7).
7 March 2004 in Tampere
A great diamond dust display observed and photographed by Jari Luomanen. Temperature was only -7°C (or probably -9°C) in Tampere when this awesome display was seen.
Näytelmä oli hyvin voimakkaasti sivuavapainotteinen. Esimerkiksi 22° rengas ja varsinkin sivuauringot ovat melko olemattomia Jarin kuvissa. Näytelmässä oli hyvin voimakkaat 22° sivuavat kaaret, joista alempi näkyy maastoa vasten ja ylempi yltää lähestulkoon kiinni 46° haloihin. 46° ylläsivuava on todella voimakas ja värikäs. Ja mikä erikoisinta, se kulkee selvästi läpi horisonttirenkaan aina horisonttiin saakka melkeinpä himmentymättä. En ainakaan itse muista vastaavan kaltaista kuvaa nähneeni koskaan. 46° allasivuava kaari on niin ikään voimakas ja se yltää myös läpi horisonttirenkaan sen yläpuolelle. Kaiken lisäksi se näkyy selvästi maastoa vasten, kuin sateenkaari konsanaan.
46° sivuavien voimakkuudesta seuraa erikoinen piirre, jota tuskin on koskaan kuvattu näin selvänä kuin Tampereella, nimittäin niiden ja horisonttirenkaan leikkauspisteessä on aivan kuin pieni sivuaurinko. Kyseessähän ei luonnollisesti ole mikään aito sivuaurinko, vaan eri halojen yhteisvaikutuksesta syntyvä ilmiö.
46° sivuavien ja horisonttirenkaan leikkauspisteen seudulta kulkee myös valkea harvinaisuus, nimittäin ala-aurinkokaari! Vasta-auringon seutua hallitsee sitten itse "ukko" eli Greenlerin vasta-aurinkokaarien leimallinen X-kuvio! Myös Wegenerin vasta-aurinkokaaret löytyvät kuvista! Trickeritkin siellä saattaa olla, mutta niitä ei voi pitää missään nimessä varmoina.
Parry-muotoja ei Tampereella valitettavasti ollut kovin vahvasti edustettuina. Itse Parryn kaaren pystyy kuvista kaivamaan esille, mutta ei sekään hirvittävän vahvasti niissä näy. Lisäksi 46° sivuavilla vaikuttaisi olevan Tapen kaaren kaltaiset kirkastumat, mutta niitä ei voi kovin vakuuttaviksi kehua.
"Huh huh... olihan se sellainen paukku, että parhaana hetkenä melkein huimasivat nuo näkymät - joka puolella vain haloja." kommentoi Jari näytelmää sähköpostilistalla.
"Huikeinta oli tuo kiteiden määrä, niitä oli kertakaikkiaan joka suunnassa massoittain. Autolla ajessa efekti oikein korostui. Isommissa alkuperäisissä kuvissa erottuu kirkkaita pisteitä pitkin taivasta ja esimerkiksi 46as:n kohdalla metsää vasten hienosti yksittäiset pisteet vyöhykkein vihreä - keltainen - punainen."
Jarin näytelmää voimme me muut vain kadehtia ja toivoa, että sellainen iskisi omalle kohdalle ja vieläpä silloin, kun kamera on mukana. Ohessa on vielä nopeasti tehty simulaatio, joka vastaa suurin piirtein Tampereen näytelmän tilannetta (Fig. 8).
Mitä Tampereen upea jääsumunäytelmä kertoo meille? Yllättäen eräs suomalaisen halohistorian suurimmista näytelmistä eli 10.3.1920 näkynyt Kuusankosken näytelmä sai tästä havainnosta rutosti valaistumista. Ei ehkä muotojen osalta, mutta syntyynsä. Riikonen nimittäin totesi sähköpostilistalla: "Olen aina ihmetellyt Kuusankosken tapausta. Maaliskuun 10. päivä, jolloin Kuusankosken näytelmä havaittiin on jo niin myöhäinen ajankohta täällä etelässä, että aurinko haihduttaa normaalisti jääkiteet taivaan tuuliin heti aamunkoiton jälkeen. Nyt Kuusankoski on jo 'inhimillisempi', mutta se näkyi aina keskipäivälle saakka (ja ylikin, en tiedä detaljeja), mikä kyllä yhä kummastuttaa."
Riikonen viittaa tietysti siihen, että Kuusankosken näytelmän on uskottu aina olleen jääsumunäytelmä. Monet havaintojen piirteet eivät yksinkertaisesti sovi yläpilvinäytelmään. Jääsumuselityksessä on tosin vaivannut juuri näytelmän ajankohta, 10. maaliskuuta. Tuohon aikaan vuodesta jääsumunäytelmän ei uskoisi kestävän kovin pitkään jo selvästi lämmittävän auringon paisteessa, vaan kiteet alkaisivat ensin pyöristyä ja näytelmä heiketä. Mutta kun tämmöinen näytelmä näkyi nyt 7. maaliskuuta ja vieläpä aika korkean lämpötilan vallitessa, kun Hatanpään mittauspisteessä oli tuolloin -7°C (tosin Jarin mukaan havaintopaikalla on yleensä pari astetta kylmempää kuin Hatanpäässä).
Halohuhtikuu 2004
Kai se olisi taas aiheellista järjestää tiiviimmän havaintotempaus huhtikuun ajaksi. Palaan asiaan sähköpostilistalla ja jaoston nettisivuilla, joita pitäisi taas ehtiä päivittämään. Alkuvuosi on luvannut kuitenkin hyvää tämän vuoden halojen tasosta. Jospa taso pysyy edes samana tai eihän paranemisessa ole mitään vikaa.
Seuraava Ursa Minor ilmestyy toukokuussa, joten pistäkää maalis- ja huhtikuun havainnot tulemaan toukokuun 10. päivään mennessä. Hyviä halokelejä kaikille!
Jarmo Moilanen
English summary
Hi all!
We have got several interesting halo displays already in this year. There was a Moilanen arc, some elliptical halos and one great lunar diamond dust display.
However, a halo display in Tampere in 7 March 2004 get us excited. There was really great supralateral and infralateral arcs with subhelic arc and Greenler anthelic arcs. Also Wegener anthelic arcs were photographed by Jari Luomanen, the only observer who saw the display.
This Tampere display ended up in the newspaper Aamulehti in the very next morning. Thanks to digital camera Jari used.
Ok. We will have an other observation project during April and we hope that there will be more dynamite display!.
- Halohuhtikuu 2024 havainnot 26.8.2024
- Revontulia keskikesällä? Miksipä ei 23.4.2024
- Halohuhtikuu 2024 8.4.2024
- Haloja, koptereita ja simuja 14.11.2023
- Yöpilvikesä 2023 22.9.2023
- Halohuhtikuu 2023 26.6.2023
- Vuoden 2023 havaintovinkit 27.3.2023
- Harvinaisia halomuotoja IV 5.12.2024 klo 10.27-11.10, Jämsä, Eila Tiirinen
- Helmiäispilviä I 4.12.2024 klo 15.55-16.15, Kurikka, Timo Nevala
- Maan varjo III 4.12.2024 klo 15.30, Huittinen, Anonyymi
- Maan varjo III 4.12.2024 klo 14.45, Kuhmo, Anonyymi
- Useita halomuotoja II 4.12.2024 klo 11.46, Huittinen, Kirsi Kaukonen
- Helmiäispilviä II 4.12.2024 klo 9.03-15.50, Vaasa, Timo Alanko
- Helmiäispilviä II 3.12.2024 klo 15.50-16.15, Kurikka, Timo Nevala
- Glooria eksoplaneetalla? 12.4.2024
- Sivuauringot 6.12.2023
- Aurinkopilari 5.12.2023
- Revontuli 2023 19.9.2023
- Väripilvet 11.8.2023
- Halohuhtikuu 2023 13.3.2023
- Vs: Halohuhtikuu 2022 7.6.2022