Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Uusi Sigman linssi poltteli kameralaukussa. En ollut päässyt sitä testaamaan vasta kuin muutaman kerran ja kuuttomana yönä vain kerran. Tuolloin oli kosteutta ja alapilviä haitalle asti. Teki myös mieli päästä kuvaamaan oikeasti pimeään paikkaan ja meillä sellainen löytyy Pamprinniemestä, joka kapeana niemenä työntyy Uudenkaupungin edustalle muutaman kilometrin verran. Bortle näyttää valosaastekartoilla alueelle lukemaa 4, mutta sama nelonen on myös Varhokylässä sekä Siperiassa, joten sekään ei kerro kaikkea alueen pimeydestä. Varhokylässä ja Siperiassa on molemmissa se ongelma, että näihin aikoihin Linnunradan alaosa pötköttää Uudenkaupungin valosaasteessa ja sitä on todella hankala välttää. Pointti tämän yön paikkavalinnassa oli lähinnä se, että näihin aikoihin Pamprista merelle kuvattaessa valosaasteen muodostaa lähinnä joko Viron rannikko sekä Helsingin edusta jotka nekin ovat kaukana. Ja niitä pystyy jotenkuten sommittelemalla jättämään pois kuvista.
Kun sää iltaa kohden lähti...
Piti kirjoittaa tästä kyseisestä 18.-19.8.2026 illasta blogi ja sauhusin yön kuvien kanssa myöhään lauantai-iltana. Kirjoitin muka fiksusti ensin viikolla tekstin, jonka jälkeen olivat vuorossa...
Luonnonilmiökyttääjän päiväkirjasta
16.-17.7.2026
Mistä ihmeen vypeistä tai yökkösistä se tulee höpöttämään?
Valaisevat yöpilvet ovat parhaimmillaan luonnon tarjoama spektaakkeli, joiden...
Auringonpimennystä odoteltiin kilvan, välillä hyvinkin kauhunsekaisesti. Sormenkynnet olivat kaluttuja kynsinauhoihin saakka noin vertauskuvallisesti. H-hetken aamuna merellä lännen puolella...
9.7.2026
Olin mökillä kirjoittelemassa, kun ensimmäinen sadealue saapui. Kävin kylätiellä kameran kanssa toivoen, josko sadealueen reunoille muodostuisi erikoispilviä. Hieman...
Ilmiökyttääjän päiväkirjasta-tilkkutäkki nimeltään toukokuu
Toukokuu. Kuukausi, kun ilmiökuvaaja yleensä lomailee. Silti on erinomaisen tärkeää harjoitella kuvaamista, olipa kohde mikä hyvänsä. Oma...
