Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

1/2003

30.1.2003 Jarmo Moilanen
Johan on kumma

Ei tarvitse pelätä, ei ole tarkoitus esittää mielipiteitä Johan-nimisestä henkilöstä. Tarkoitus on ihmetellä sitä, että jo ties kuinka monennetta kertaa jokin harvinaisena pidetty ilmiö yllättäen alkaa näkymään useaan kertaan vuoden sisällä.

Nyt myös Juvalla 44° sivuaurinko!

Tällä kertaa tuon "yleistymistempun", mm. ellipsien ja Moilasen kaaren jälkeen, näyttäisi tehneen mystinen sivuaurinko horisonttirenkaan tasolla heti 46° halojen sisäpuolella. Kyseisen kaltainen ilmiö kuvattiin ensimmäisen kerran varmuudella Kanadassa Saskatoonin ympäristössä 3.12. 1970. Tuon jälkeen siitä ei luotettavia havaintoja juurikaan saatu.

Kaikesta päätellen ilmiö onnistuttiin dokumentoimaan vasta 23.1. 2002, kun allekirjoittaneella oli ilo todistaa Vaalassa himmeää kaarenpätkää, joka mittausten mukaan sijaitsi ~43.6° päässä auringosta. Näin ollen ilmiö ei voinut olla mikään perinteinen 46° seudun halo (Ks. UMi 2/2002 ja 5/2002). 46° seudun halot kun syntyvät 90° prismasta ja näin ollen niiden sisäreunan minimietäisyys auringosta on ~45.6°. Aina kun noilla seuduilla näkyvän halon etäisyys on selvästi tuota pienempi, on kyseessä jotain muuta.

Kaikesta päätellen Vaalan kaaren selitys lienee sama kuin Saskatoonissa. Molemmissa tapauksissa on syytä olettaa, että ilmiö oli sivuauringon sivuauringot eli 44° sivuauringot Tränklen ja Greenlerin vuoden 1987 artikkelin mukaisesti. Toisin sanoen kyseessä on moninkertainen sironta. Tätä on pidetty erittäin harvinaisena ilmiönä ja väliin sen olemassa oloon ei edes uskottu.

No, kuinka ollakaan, Vaalan jälkeen ei tarvinnut odottaa täyttä vuottakaan Jari Piikin ikuistaessa vastaavan kaaren Juvalla 30.12. 2002. Myös Juvalla ilmiö näkyi kirkkaiden sivuaurinkojen seurasta jääsumussa. Ohessa karkea luonnokseni Jarin kuvasta (Fig. 1). Yritin kyllä saada Jarin lähettämästä kuvasta aikaan sellaista versiota, jossa ilmiö olisi näkynyt vielä mustavalkoisena UMin sivuilla, mutta haaveeksi jäi. Tuo luonnoskaan ei ole kovin kaksinen, sillä ilman diaa peitepiirroksen vääntäminen on aika hankalaa.

 

Alustava vertausmittaus tähtikuvan avulla sijoittaa Juvalla näkyneen kaaren sisäreunan 43.5° ±0.2° päähän auringosta. Se on joka tapauksessa selvästi alle 45° päässä. Kyse ei voi siis olla tavanomaisesta 46° seudun halosta kuten 46° renkaasta tai 46° sivuavista. Sivuauringon etäisyydeksi sama mittaus antoi 21.7° ±0.2°, mikä vastaa teorioita erittäin hyvin, joten mittauksia voidaan pitää aika luotettavina.

Juvan kaaren etäisyys varmistuu vasta kun Juvan kuvia mitataan lisää. Alustavassa mittauksessa kun oli hiukan epäselvyyttä siitä, missä kohti halon sisäreuna sijaitsee. Jarin mittausta varten lähettämässä yhdistelmäkuvassa (halokuva + tähtikuva) ei itse kaari erottunut, mutta Jari oli siihen piirtänyt viivan kaaren kohdalle. Sen viivan mukaan sain Juvan kaaren etäisyydeksi 44.2°, mutta kun vertasin Jarin piirtämän viivan paikkaa horisontin yksityiskohtiin, huomasin eron Jarin kuvaan piirtämän viivan ja Jarin aikaisemmin lähettämässä kuvassa näkyvän kaaren sijainnin välillä.

Niinpä työläästi (kuvat oli eri polttovälisillä ja vieläpä erityyppisillä laajakulmalinsseillä otettuja) sovitin tähtikuvaan tuon Jarin aikaisemmin lähettämän kuvan, jossa kaari näkyy selvemmin. Onneksi kuvien täydellistä täsmäystä ei tarvinnut tehdä, vaan kaaren alapuolella näkyvän maiseman yksityiskohtien täsmäys riitti. Näin selvisi, että Jarin piirtämä viiva oli todellakin hiukan liian kaukana. Uusi mittaus tarkistetulla halon sisäreunalla tuotti tulokseksi mainitun ~43.5°. Mikä on käytännössä sama kuin Vaalan kaarelle saamani tulos (43.6° ±0.2°). Joten Vaalassa ja Juvalla näkyneiden ilmiöiden voi todeta olevan samoja.

Kun muistellaan matematiikkaa, huomataan että 2 x 21.7° = 43.4°. Toisin sanoen sivuauringon sisäreunan etäisyys kerrottuna kahdella on pari kymmenystä alle Vaalan ja Juvan kaarien mittaustulosten. Tuo ero johtuu ilmeisesti siitä, että sivuauringon kirkkaus ei ole sisäreunan kohdalla riittävän kirkas aiheuttamaan selvää haloa vielä ~43.4° etäisyydelle. Vasta sivuauringon kirkkain osa on se, joka vaikuttaa 44° sivuauringon etäisyyteen.

Onko sitten muita vaihtoehtoja kuin moninkertainen sironta? Nousiaisen Timo kyseli viime vuonna olisiko Vaalan ilmiö voinut aiheutua jääkiteestä jossa valo ensin kulkee 22° sivuauringon reitin ja osuu toiseen, edelliseen kiteeseen kiinnittyneeseen kiteeseen aiheuttaen myös siinä 22° sivuauringon? Kiteet olisivat voineet olla esimerkiksi kaksi toisiinsa tarttunutta laattaa. Timo ehdotteli myös aikaisemmin teoretisoidun lovilaattaa, mutta jossa loven keskuskulma olisi sopiva 44° sivuauringon mittauksiin nähden. Lovilaatan ongelma on kuitenkin muut siitä syntyvät halot. Niistä ei ole vankkoja todisteita vielä. Lisäksi loven 60° keskuskulmasta poikkeavalle kulmalle pitäisi löytää aika vankat kideopilliset perusteet. Näillä näkymin sellaisia ei ole.

Idea toisiin tarttuneista kiteistä on ihan hyvä, mutta tällaisen tapauksen erottaminen havainnosta moninkertaisen sironnan tapauksesta on vaikeaa ellei mahdotonta. Moninkertainen sironta kun toimii periaatteessa samalla tavalla. Ainoa ero on vain siinä, että alkuperäisessä moninkertaisen sironnan ideassa kiteet eivät ole fyysisesti kosketuksissa toisiinsa. Toisin sanoen tässä ei ole oikeastaan mitään uutta, ainoa miettimistä herättävä ajatus siinä on se, että voisiko toisiinsa kiinnittyneet kiteet voimistaa moninkertaisen sironnan ilmiöitä? Tuon pohtiminen ei ole kovin hedelmällistä, sillä todisteiden saaminen on aika epävarmaa.

Ja jotta otsikko saa lopullisen selityksen, otetaan esille vielä Eero Savolaisen 5.1. 2003 Kuusankoskella kuvaama halonäytelmä. Jälleen kerran kirkkaat 22° sivuauringot ja värikäs läiskä horisonttirenkaan tasossa noin 46° seudulla. Vaikka edellä keskusteltu 44° sivuaurinko on outo ilmiö sinällään, voi Kuusankosken näytelmässä olla ehkä vielä jotain oudompaa. Eero kertoi sähköpostissa: "Loppuviikosta tulleet kuvat näyttivät selvästi aktiivisuutta 46 asteen tienoilla. Pallukan sisäreuna, joka näkyy kuvissa, on ensimmäisten mittausten perusteella n. 24 asteen päässä 22Saurin auringonpuoleisesta reunasta, ts. 22R:n sisäreunasta. Niissä kuvissa, joissa on 46 rengas näkyvillä, pullukka on renkaan ulkopuolella. Siis se pullukka ei liene 44Saur. Osassa kuvia on pullukan sisäreunalla terävä kaari."

Jos Eeron tiedot kaaren etäisyydestä (kauempana kuin 46° rengas) pitää paikkansa, ei Kuusankoskella voinut olla ainakaan 44° sivuaurinko. En tiedä tarpeeksi Eeron havainnosta enkä ole nähnyt kuin yhden kuvan, joten en voi vetää mitään järkevää johtopäätöstä siitä vielä. Kuvassa jonka Eero skannasi ja lähetti, tuo 46° pullukka näkyy selvästi. Eeron näytelmässä kuitenkin oli mukana myös muuta tavaraa, kuten ilmeisesti 22° ylläsivuava. Seikka tekee Eeron mittausten lisänä tulkinnan ongelmallisesti eikä esim. 46° sivuavia voida heti kättelyssä sulkea pois selityksenä, vaikka Eeron mukaan pallukka näkyi paikallaan lähes puoli tuntia. Ensi alkuun täytyy odottaa tarkempia mittauksia Eeron kuvista.

Joka tapauksessa meillä on nyt vuoden sisään ainakin kaksi aika varmaa ja valokuvattua havaintoa 44° sivuauringoista. Herää kysymys, onko näitä 44° sivuaurinkoja sitten missattu ennenkin? Todennäköisesti. Tuli heti mieleeni se yksi huippukirkas sivuaurinkonäytelmä Savonlinnassa 18.1. 2001 (Ks. Tähdet ja avaruus 2/2001 s. 46-47). Siinäkin on hyvin voinut olla 44° sivuauringot mukana, kuten Pekkola silloin jaoston listalla uutista kertoessaan jo epäili. Valitettavasti tuon näytelmän kuvaajat tekivät "maallikot" ja kuvia ei otettu kuin kirkkaista sivuauringoista. Meistä mielenkiintoisin alue eli 46° seutu jäi kuvien ulkopuolelle.

Muita havaintoja

Juvan näytelmän lisäksi muutakin on nähty. Jaoston apuvetäjä, Riikosen Marko palasi koipi kärähtäneenä Chilestä Suomeen. Valitettavasti Chile ei hulppeiden tulivuorimaisemien lisäksi tarjonnut mitään erikoisia haloja, joten "joudumme tyytymään" kotimaan tarjontaan.

Vuodenvaihteessa jälleen tarkistettiin aktiivilista, jonka perusteella Ursan jäseninä olevat aktiivisesti haloja havaitsevat saavat Ursa Minorinsa ilmaiseksi. Listalla on myös joitain vanhoja partoja, joiden aikaisempi kontribuutio jaoston toimintaan oikeuttaa heidät pysymään listalla. Listaan ei tullut juuri muutoksia, ainoastaan yksi henkilö listalta putosi. Tosin muutama muukin on vaaravyöhykkeellä, joten tsemppiä tänä vuonna! Jonkinlaisen yhteenvedon viime vuodesta koetan saada kyhättyä seuraavaan numeroon.

Havaintopäiviä

Havaitsija11/0212/02
Korhonen, Jarkko
96
Lameranta, Jorma13
Luukkonen, Ismo96
Mikkilä, Marko119
Moilanen, Jarmo146
Mäkelä, Veikko54
Penttinen, Martti711
Sillanpää, Mika11
Sälevä, Olli21
Yhteensä5947

Korhonen, JarkkoJarkolla meni omien sanojen mukaan farssiksi halopiirrustelu. Mies ei vieläkään saanut lähetetty huhti- eikä elokuun havaintoja lukuun ottamatta yhtä B-lomaketta. Marraskuulta Jarkko kokosi yhdeksän ja joulukuulta kuusi havaintoa. Aika tavanomaisia haloja, mutta aika monta jääsumussa näkynyttä. Joulukuun havainnoista yli puolet on jääsumunäytelmiä.

Jarkko havaitsi Oulussa 5.4. 2002 pienimuotoista pyramidinäytelmää (Fig. 2). Jarkon havaintokertomus todistaa, että halohavaitsijan ura voi olla joskus muutakin kuin taivaan sineen tähyämistä: "Havaitsin 'jotain outoa' 22:sen sisäpuolella poistuessani perjantain viimeiseltä luennolta. Tämä aiheutti suunnattoman kiirehtimisen polkupyörällä kotiin ja kameran luo, mutta se kostautui komeana lentona selälleen juuri sulaneelle liukkaalle nurmikolle. Rytäkästä kimposin ylös näennäisen helposti vaikkakin joitain mustelmia saaneena ja sainkin viimein napsittua pari kuvaa."

Jarkko raportoi 18° renkaan, 18° parheeliat ja 23°-24° "kaman". Viimeksi mainittu näkyi Jarkon mukaan 22° renkaan ulkopuolella raolla erotettuna. Tuo rako voi johtua siitä, että kyseessä olisi ollut 24° rengas kuten Jarkkokin uumoilee. 23° rengas on yleensä niin tiukasti kiinni 22° renkaassa, ettei sitä yleensä voi nähdä erillisenä. Tosin Jarkon näytelmän tyyppi oli sellainen, että siinä odottaisi olevan 23° renkaan mukana. Samoin 9° kaman puuttuminen sotii vähän 24° rengasta vastaan. Kuitenkin ilman tarkempia selvityksiä valokuvista asiaa ei voi ratkaista varmuudella.

Lameranta, Jorma
Jormalta tuli loppuvuoden havainnot. Lokakuulta yksi, marraskuulta yksi ja joulukuulta 3 havaintoa. Tyystin tavanomaista tavaraa. Laadukkain näytelmä oli 27.12. 2002 Savonlinnassa näkynyt tavanomainen neljän kopla (22° rengas, pilari, sivuauringot ja 22° ylläsivuava kaari). Ehkä hienoin Jorman havainnoista oli kuitenkin 26.12. 2002 niin ikään Savonlinnassa näkynyt pienimuotoinen jääsumunäytelmä (Fig. 3): "Pätkä 22° rengasta näkyi tummaa kuusikkoa vasten." Jorman piirros kuitenkin vihjaisi siihen, että kyseessä voisi olla eräs tyypillinen jääsumussa näkyvä sivuauringon muoto. Sivuaurinko saattaa olla jääsumussa hyvin pitkästi 22° renkaan kaltaisesti kaareutunut. Mutta uskotaan Jorman tulkintaa että kyse on 22° renkaasta, mikä tuntuu olevan paljon harvinaisempi halo suomalaisissa jääsumunäytelmissä kuin sivuaurinko.

Luukkonen, Ismo
Ismolta ihan hyvä loppuvuosi. Marraskuulta yhdeksän ja joulukuulta kuusi havaintoa. Ismo lähetti myös hienot tilastot viime vuodesta, josta hän kommentoi: "Oikein hyvä fiilis jäi vuodesta 02, toivottavasti 03 jatkaa samaa linjaa." Palaamme kuitenkin Ismon seikkaperäisiin tilastoihin seuraavassa Ursa Minorissa, johon olisi tarkoitus saada viime vuoden yhteenveto. Viime jakson havainnot eivät tosin kovin ihmeitä tarjonneet Turun taivaalla, mutta otetaan malliksi 29.11. 2002 näkynyt jääsumunäytelmä (Fig. 4).

Mikkilä, Marko
Markolla aika hyvä loppuvuosi. 11 havaintopäivää marraskuulta ja yhdeksän joulukuulta. Marraskuun lomakkeita Marko tosin lähetti kaksi ja jäi hiukan epäselväksi kumpaan pitäisi luottaa. No, mitään hirveitä erikoisuuksia ei Markon saaliiksi tällä erää jäänyt. Marko tosin lähetti läjän dioja, joista osa niitä kaivattu kuun 22° renkaita. Muutama hyvä sivuauringot + pilari -tyyppinen jääsumunäytelmäkin oli tullut ikuistettua mm. 30.12. 2002.

Markolta tuli kuitenkin yksi erikoinen havainto, josta taisin mainita sähköpostilistallakin. 31.12. 2002 Marko havaitsi autolla ajaessaan pienikokoisia ellipsihaloja -38°C pakkasessa. Näitä todella pieniä ellipsejä Marko sanoi alkuperäisessä havaintokertomuksessa näkyneen niin katuvaloilla kuin vastaantulevien autojen valoissakin.

Marko kuitenkin pyörsi havaintoaan hiukan myöhemmässä sähköpostissaan: "Havainto jonka tein oli kyllä todellinen, mutta halon aiheuttaja asettaa havainnon omasta mielestäni hieman kyseenalaiseksi. Taisi olla liikaa innostusta kehissä. Nyt jälkeenpäin hieman asiaa tarkemmin tutkittuani, halojen aiheuttuja oli auton tuulilasissa olleet jääkiteet!?!. Sillä autontuulilasi oli kauttaaltaan jäässä. Katuvaloissa näkyi tosi pieniä haloja Pystyakseli n.1aste. Vaakaan n.0,5 astetta. Haloja näkyi myös vastaantulevissa autoissa. Noin tuntia myöhemmin kun palasimme Ylivieskasta haloja ei enää näkynyt = tuulilasi sulanut. Omasta mielestäni tämän havainnon voi pistää Ö-mappiin!. Tein kyllä B-lomakkeen, mutta taidanpa pistää roskiin."

Mielenkiintoinen havainto silti. Itse olen viime aikoina ihmetellyt omia jäätyneitä ikkunanlasejani. Kun niihin kohdistaa laserosoittimen säteen, syntyy punaisen pisteen ympärille siisti rengas! Renkaan koko riippuu selvästi lasilla olevan jääkerroksen paksuudesta. Asiaa kannattaisi ehkä miettiä pitempäänkin. Markon havainnon joudun nyt jättämään vähän avoimeksi kysymykseksi. Periaatteessa ikkunanlasissa voi nähdä aitoja halojakin. Itse ihmettelin vuoden alussa yhtenä aamuna aivan selvää 22° rengasta tuulilasillani.

Marko oli kokeillut myös kidereplikointia. Marko osoitti myös hiukan oma-aloitteista kekseliäisyyttä, sillä lasilevyjen sijasta hän oli käyttänyt pleksin paloja. Homma näyttää toimivan niilläkin. Toinen Markon näytteistä (ilmeisesti 5-6.12. 2002 otettu) oli käytännössä tyhjä. En löytänyt ensimmäistäkään kiteen jälkeä. Sitä vastoin toisessa, 24.12. 2002 otetussa oli kiteitä runsaasti. Näytteessä oli kookkaampia lumikiteitä, pieniä laattoja ja jopa joitain pylväitä. Mutta myös paljon "roskaa" ja kuivumisen aikana oli tapahtunut jonkin verran huurtumista. Tyypillisiä ongelmia kidenäytteiden kanssa. Minun piti tähän laittaa kuva tuosta Markon kidenäytteestä, mutta mikroskooppiin liitettävä videokamerani ei suostunut toimimaan. Joten sen sijasta ohessa on Markon piirros 21-22.12. 2002 näkyneestä kuun halonäytelmästä (Fig. 5).

 

Moilanen, Jarmo
Ihan kelvollinen loppuvuosi. Marraskuussa 14 havaintoa ja joulukuussa kuusi havaintoa. Mitään erikoista ei näkynyt, muutamia kuun haloja ja joulukuussa oli noiden kuuden havainnon lisäksi useita heikkoja keinovalonäytelmiä. 13.11. 2002 näkyi kiva näytelmä zeniitinympäristön kaaren kera. 14.11. 2002 näkyi Oulun reissulla varsin komeat sivuauringot.

2.11. 2002 näkyi irtokiteissä ihan kelvollista yritystä, mutta sivuauringot, 22° sivuavat, pilarin ja zeniitinympäristön kaaren aikaansaanut kidepilvi oli valitettavan heikko ja halot hiipuivat koskaan kirkastumatta. Jakson komein jääsumunäytelmä oli keinovaloilla 9-10.11. 2002, jolloin autojen valot saivat aikaa varsin voimakkaat sivuauringot. 500 W valoheittimen valossa näkyi heikommat sivuauringot, zeniitinympäristön kaari ja horisonttirengasta. Horisonttirengas ylsi noin 100° lampusta. Kidepilvi ei valitettavasti ollut kovin tiheä.

Mäkelä, Veikko
Veikolta tuli havaintoja Suomesta ja marraskuulta myös pari Espanjasta. Marraskuulta viisi ja joulukuulta neljä havaintoa. Mitään erikoista ei Veikon havaintoihin sisältynyt. Hyvin tuttua 22° renkaan, pilarin ja sivuaurinkojen viitoittamaa tietä. Ohessa matkamuisto leonidijahdista Espanjasta yöltä 18-19.11. 2002 (Fig. 6).

 

Penttinen, Martti
Martilta tuli havaintoja syyskuulta saakka. Syyskuulta 13, lokakuulta 9, marraskuulta 7 ja joulukuulta 11 havaintoa. Zeniitinympäristön kaaria Martilla kaksi kappaletta, ensin auringolla 20.9. 2002 ja sitten kuulla 15-16.11. 2002. Zeniitinympäristön kaaren näkeminen kuulla on aina merkkitapaus. Erikoisin havainto oli 11.11. 2002 näkynyt horisonttirengas (Fig. 7).

Sillanpää, Mika
Mikalta tuli pari B-lomaketta. 3.11. 2002 Mika havaitsi suurikokoisen ellipsin Helsingissä (Fig. 8). Pystysäde oli luokkaa 10-15°. Miehen havaintokertomus on valmiiksi pureskeltua tavaraa, joten olkaa hyvä: "Ulkoilemassa lauantain ratoksi. Haloanti ollut viime aikoina niin heikkoa ettei ole tullut pidettyä kameraa mukana. Tänään se otti päähän. About 13 aikaan totean että ellipsikeli on päällä. Kova pohjoistuuli, pakkasta pari astetta taivaalla matalahkoa Ac:tä, välillä mantelia, ja niistä lähtee virgaa."

"Ja eikun kohta siellä keikkuu suurin ellipsi mitä olen koskaan nähnyt. ½ 2 aikaan pystysädettä silmä (käsi-) määräisesti yli 10°! Yläosa oli leveä ja epämääräinen. Lohduttauduin sillä että ei tästä näinollen kunnon mittausta olisi saanut vaikka kuvia olisi saanutkin."

"Aurinkolasit kuitenkin oli, ja kokeilin polarisaatiota kuten joskus ennenkin olin tehnyt. Ja se oli selvä! Ja helppo muistaa, nimenomaan kun havaitsin normaalien polaroid-lasien kanssa: ellipsin ylöosa oli kirkkain kun lasit oli "vaakasuorassa" eli normaalissa käyttöasennossa. Ja koska juuri tässä asennossa polaroid-lasien nimenomainen tehtävä on poistaa vaakasuorasta pinnasta tapahtunut heijastus voidaan 100% varmasti sanoa että tämä ellipsi EI ollut peräisin yhdestä tai useammasta heijastuksesta vaakasuorasta pinnasta! Tsekkasin vielä aurinkolasieni "kalibraation" auringon heijastuksesta vedestä."

"Muussa kohtaa haloa kuin yläosassa ei polarisaatiota näkynyt, mutta sivut olivatkin aika himmeitä. Väriä ei myöskään näkynyt missään vaiheessa. Tällaista valkeata, vähän diffuusia ellipsiä jos ylipäätään mitään voisi kai kuvitella MS-teorialla ehkä selitettäväksi (niin ja vielä, yksittäinen ellipsi). Ja tämä realisaatio EI missään tapauksessa voi tän polarisaation perusteella MS:llä selittyä. Eli 6 tuuman naula multiplescattering-teorian arkkuun. Havaitun polarisaatioefektin selitys on sitten "käänteinen" prosessi eli valo läpäisee kiteen loivassa kulmassa, mutta tämänhän jo tiesimme :-). Joskus klo 14 jälkeen kun aurinko alkaa olla matalammalla ellipsi paisuu ja paisuu, alkaa olla jo luokkaa 15°! Osat auringon sivuilla olivat silmiinpistävän vertikaaliset."

 

Mikan tulkinta siitä, että pystypolarisaatio kumoaa moninkertaisen sironnan osallisuuden ellipsiin pitää toki paikkansa. Mielenkiintoista. Mikan havainto siis kertoo ellipsin lakiosan valon olevan pystypolarisoitunut, kuten Parryn kaaressa. Mutta mitenkähän se nyt menikään. Nimittäin lakipisteessä ellipsikiteen optinen akseli on ilmeisesti pystyssä. Näin ollen polarisaatioksi saataisiinkin vaakapolarisaatio.

Könnenin polarisaatiopaperista löytyy jonkinlainen selitys, tosin paperin soveltaminen tähän on hiukan hankalaa. Könnenin mukaan erilaisten kaarien polarisaatio saadaan selville katsomalla sitä, mikä on kyseiseen kaareen liittyvän renkaan polarisaatio sillä kohdalla missä tutkittava kaari on lähinnä aurinkoa. Ellipsin voi käsittää kaareksi. Sen aurinkoa lähin piste on sivuilla. Jos kuvitellaan rengasmainen halo, joka sivuaa ellipsiä, sen valo on sivuilla pystypolarisoitunut. Näin ollen ellipsin valo olisi pystypolarisoitunut. Mene ja tiedä onko tulkintani oikein. Täytynee kysellä viisaammilta kunhan ehtii.

Mikan toinen havainto on 8.12. 2002 lentokoneesta näkyneestä "alavasta-auringosta" laskeuduttaessa Helsinkiin: "Yläpilveä ei ollut, about 5-3 km korkeudessa tuli vastaan jotain pivensotkua, veikkasin ulkonäöltä että jääpilveä, mutta tuon näköisessä ei luulisi haloja näkyvän. Sitten luullakseni auringon vastapisteeseen ilmestyi himmeähkö pallukka joka näkyi tuossa rupun näköisessä pilvessä. Hyvin paljon halon näköinen. Reunoiltaan juuri "halomainen". Näkyi ehkä minuutin kunnes kone laskeutui pilven alapuolelle."

Tuosta ei voi sanoa juuri mitään. Mikakin pohdiskelee alavasta-aurinkopisteen ongelmaa. Sinne kun tuppaa ilmestymään vaikka mitä aina glooriasta lähtien. Itsekin olen nähnyt ja jopa kuvannutkin Mikan kuvaileman kaltaisen valkean läiskän muutaman kerran. Uskoisin sen useimmiten olevan jokin oppositioilmiö. Mutta mene ja tiedä. Alavasta-aurinkopisteessä esiintyy on toki halojakin, mutta yksinäinen läiskä on aina hankala varmistaa haloksi.

Sälevä, Olli
Ollilta tuli paksu kirje. Runsaasti kuvia. Mukana oli dioja jo aikaisemmissa UMeissa käsitellyistä näytelmistä. UMissa 1/2002 käsiteltiin Ollin 15.11. 1999 Rovaniemellä valokuvaamaa näytelmää, jossa oli selvä Moilasen kaari ja yläkupera Parry. Sain nyt nähtäväksi kaikki negatiivit näytelmästä. Molemmat näytelmän harvinaisuudet ovat hyvin selviä negatiiveissa.

Viime UMissa (6/2002) esiteltiin Ollin 20.4. 2002 valokuvaama näytelmä. Dioista paljastuu selvä Parry, horisonttirengas ja 46° allasivuava kaari. Lowitzeista on viitteitä monessa kuvissa, mutta mitenkään hirveän ilmeiset ne eivät ole.

Olli lähetti myös kuvia 19-20.11. 2002 aamuyöllä näkyneestä kuun halonäytelmästä, jossa on 22° renkaan seurana aika järkyttävän kirkas sivukuu! Ollilla oli kiire töihin, joten hän ei ehtinyt ottaa kuin pari kuvaa siitä. Hyvä että edes ne. Tuo sivukuu on kyllä yksi kirkkaimmista mitä olen kuvissa koskaan nähnyt. Tämä näytelmä jatkui vielä seuraavana iltana 20-21.11. 2002. Kuu oli silloin korkeammalla ja 22° renkaan seurana näkyy komeat sivukuut ja vieläpä himmeä horisonttirengas. Tämän näytelmän synnystä Olli kertoo sen verran, että se liittyi jälleen Ounasvaaran tykityslumen pölyyn!

Olli kertoo ystävättärensä havainneen 22.11. 2002 halonäytelmän, jossa oli kuulema 22° rengas, sivuauringot, auringonpilari ja siinä Moilasen kaari. Eikö Rovaniemen haloilla ole mitään rajaa?

Havaintojen raportoinnista

Tuossa huomasin, että on taas syytä muistuttaa sitä, että keinovalohaloja ei ole syytä listata samalle lomakkeelle kuin auringon tai kuun halot. Niitähän ei lasketa edelleenkään havaintopäiviin, mutta havaintoja niistäkin on kiva saada. Toisin sanoen keinovalohalot on hyvä raportoida omille lomakkeille. Keinovalohaloille käytetään lisäksi samanlaista kaksoispäiväystä (tyyliin: 15-16.1. 2003) kuten kuun haloillekin. Joku oli raportoinut kuun halot yksinkertaisella päiväyksellä. Se ei ole suositeltavaa, koska saldojen laskeminen hankaloituu.

Seuraava Sivuaurinko-palsta

Toivoisin että havaintomateriaalia seuraavaan Sivuaurinko-palstaan postitetaan 10.3. 2003 mennessä.

Jarmo Moilanen


English summary

There was two interesting halo displays in Finland in last November - December period. In 30 Dec 2002 Jari Piikki photographed a halo which seems to be 44° parhelion and in 3 Nov 2002 Mika Sillanpää saw a large elliptical halo and he manage to check its polarization. See figures 1 and 8 for more details.

In addition to Jari Piikki's observation, there is already third observation of strange parhelion like halo at 46° region within a year. This was made by Eero Savolainen and it will be discussed in the next Ursa Minor.

 

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi