Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

4/1999

25.4.2002 Jarmo Moilanen

"Siitepölykehät ja muut ovat vähän tylsiä tyyppejä. Halot ovat karismaattisia. Suuria persoonia. Niissä on vaihtelua: Voi nähdä himmeitä, komeita, harvinaisia, uusia."

-Marko Riikonen, Aamulehden haastattelussa 4.7.1999

KESÄ OLI JA MENI

Se kuuluisa lyhyt ja vähäluminen kesä oli ja melkein menikin. Jos helteet hellivät niin halokelit eivät hirvittävän kovasti porukoita muistaneet. Joitan harvinaisuuksia toki näkyi. Alkupalana voisi mainita se himmeä Wegenerin pätkä joka saalistettiin isommalla porukalla Taivassalon Tippsundin laiturilta, eli halotkin suosivat Cygnus 99:ä. Tätä kirjoittaessani se kuuluisa vuosisadan viimeinen täydellinen auringonpimennyskin on sitten ohi. Kyseinen pimennys oli myös täällä Oulunsalossa täydellinen - pilvessä oli. Mutta tulihan se televisiosta suorana.

VANHOJA KAIVELLEN

Jaoston vetäjyyden vaihtumisen vuoksi jäi viime numerosta pari mielenkiintoista havaintoa käsittelemättä. Joten lienee syytä aloittaa niistä.

Jukka Koivisto lähetti dian ja havaintokertomuksensa Lapualla 22.12.1998 jääsumussa näkyneestä halonäytelmästä. Näytelmä on kirkkauksiltaan varsin mainio ja Moilasen kaari on kuvissa varsin selvä. Sivuauringot ja pilari näkyvät selvästi pellonreunan edessä, joten jääsumu on ollut melko tiheä. Kuvassa auringon korkeus on noin 4°. Karkealla mittauksella kaaren alareuna sijoittui noin 10.3° (±0.2°) auringon yläpuolelle. Eli jotakuinkin samalle seudulle kuin esimerkiksi minun -95 havainnossani, tosin siinä aurinko oli alle 3° korkeudella. Mittausta haittaa se tuttu juttu ettei aurinko näy kuvassa, auringon peittävän liikennemerkin ja kaaren alareunan välimatka on vähintään 9.5° eli selvästi liikaa 9° ylemmälle parheelialle jonka teoreettinen etäisyys on luokkaa 8.8° tällä auringonkorkeudella. Jukka kertoo että pilari oli välillä täysin hävinnyt jättäen V:n killumaan yksikseen. Muoto oli näkyvissä koko hänen 1½ tunnin pituisen havainnointinsa ajan. Kuvassa näyttäisi lisäksi olevan heijastunutta Lowitzia sivuauringosta ylöspäin. Siinä meni taas yksi tuhannen taalan paikka kidenäytteiden saamiseksi. Kidenäytteet tästä muodosta ovat todella arvokkaita niin kauan kun meillä ei ole riittävän vankkaa pohjaa teorialle jolla selittäisi muodon.

 

Fig 1 : 22nd Dec 1998 in Lapua. A beautifull diamond dust display observed by Jukka Koivisto. V-shaped arc between sun and top of the 22° halo has been called as a Moilanen arc. Drawing is based on slide (drawing by Jarmo Moilanen).

Myös Lauri Kangas lähetti vanhan havainnon kirkkaasta jääsumunäytelmästä. Tämä oli tapahtunut 6. 2. 1999 Valkealan seuduilla: "Halot olivat niin kirkkaita, että silmiin koski. En huomannut katsoa vastapuolelle, toivottavasti en missannut mitään. Välillä halot näkyivät metsää vasten." Näytelmässä oli sivuavia ja laattatavaraa 46° kamoihin asti joten jotain saatoi missaantua. Jääsumussa täytyy muistaa etsiä kaikkea mahdollista sillä intensiteetit ovat usein korostuneet lähikiteissä välkehtivässä näytelmässä. Tässä näytelmässä oli horisonttirengasta 46° sivuavien kera, joten jonkinlainen aktiviteetti vasta-aurinkopisteessä ei olisi hirveä ihme ollut. Lauri oli autokyydissä joten havainnointi ei kovinkaan kattavaa voinut olla muutenkaan ja todennäköisesti muut autossa olijat eivät osanneet arvostaa taivaan ihmettä niin että olisivat älynneet pysähtyä.

Halogurulta, Walter Tapelta, tuli muutamia dioja Fairbanksin maaliskuisen taivaan ihmeistä. 3. 3. 1999 jääsumussa näkyi varsin mainio pyramidinäytelmä. Eräissä ruuduissa 18° parheeliat ovat todella voimakkaat. Samaisessa ruudussa on myös melko vakuuttava pyramidiaurinkokaari! Kyseinen halomuoto, joka oli aikana ennen Chileä vielä teoreettinen, näyttää esiintyvän lähinnä aivan auringon tuntumassa, ei siis samanlaisena pitkänä lenkkinä zeniitin taakse kuten "tavallinen" aurinkokaari. Saman näytelmän aikaisemmissa kuvissa on oikein selvä 35° rengas mukana. Varsin mainio ja varsin tyypillinen keskisen Alaskan pyramidirutistus.

Maaliskuun parempaan antiin kuuluu ehdottomasti myös toinen Walter Tapen havaitsema koko taivaan kattava näytelmä. Tässä 25. 3. 1999 näkyneessä yläpilvinäytelmässä oli 120° sivuauringot, Trickerit, Wegenerit ja hyvin selvä ala-aurinkokaari. Trickerit tekevät täyden lenkin vasta-auringon yläpuolella. Katkelma Walter Tapen sähköpostista: "...there were some noteworthy elements. The subhelic arc was remarkably strong and long lasting. The Tricker-diffuse combination (whatever it was) seemed rather strong, given the upper arc, which was good but not outstanding. And the anthelion was evident to casual observers." Illan tullen näytelmä jatkui vielä kuulla, jolla Walt näki ainakin 46° allasivuavat kaaret. Seuraavan yön näytelmän on ollut kova varsinkin North Polessa (taajama vähän matkaa Fairbanksistä kaakkoon), missä haloista mitään tietämättömät katselijat olivat kertoneen nähneensä jopa 46° haloja kuulla! Kukaan ei valitettavasti ollut soittanut Waltille näytelmän kestäessä.

Peter-Paul Hattinga Vershure lähetti lisää havaintoja Alankomaissa 26. 5. 1999 näkyneestä hienosta näytelmästä. PPHVn ja Nieuwenhuysin havaintojen lisäksi havaitsijat H. Edens (Schellinkhoutissa), N. Hoogendoorn (Lelystadissa) ja F. Roovers (Zaandamissa) näkivät ja raportoivat näytelmää. Hoogendoornin havainnossa on mukana myös 9° sivuavat kaaret ja piirros hänen havainnostaan on oheisena.

 

Fig 2: 26th May 1999 in Lelystad, the Netherlands. One stage of this great display observed by N. Hoogendoorn. Notice arcs from single oriented column pyramids (k) on the both side of 9° halo. Other marked halos are from plate pyramids: 18° parhelion (j) and 23° upper parhelion (n). At least five observers saw this display.

VUOSITUHANNEN VIIMEISEN KESÄN HALOT

Vai onko se vuosituhannen viimeinen kesä vasta ensikesänä? No, oli miten oli. Tuoreita havaintoja pitää kuitenkin käsitellä tässäkin UMissa. Päätin ottaa tämän, ainakin Pekkolan käyttämän, havaitsijakohtaisen katsaustavan käyttöön sillä Cygnuksella asiasta oli puhetta ja tämä tapa sai selvästi kannatusta. Cygnuksen kallioille ei kovin moni halohavaitsija sitten eksynyt mutta sovitaan että suurin syy siihen oli se toukokuun sitäkin rankempi halotapaaminen. Ilahduttavaa on kuitenkin että hulppeat 20 havaitsijaa on saanut jotain raaputettua jaostolle kesä- ja/tai heinäkuulta. Seuraavassa on jokaisen nimen jälkeen havaitsijan viime jaksojen ja koko vuoden havaintopäivät. Toivottavasti tämä hiukan kilpailuhenkinen systeemi ei johda siihen että joku havaitsija alkaa "tehtailemaan" havaintoja. Huom! Tilasto ei ole täysin ajantasalla ja pitää sisällään vain kesä- ja heinäkuussa havaintoja tehneet. Huomatkaa tosiaan että joidenkin havaintosaldo voi olla väärin. Jos huomaatte jotain virheitä omissa lukemissanne, niin kertokaa tänne päin paljonko minäkin kuukautena olette nähneet haloja, niin korjaan tilastoa seuraavaan UMiin. Sellainen rajaus että tämä tilasto koskee vain auringon ja kuun haloja. Venuksen ja Jupiterin aiheuttamat halot ajattelin pitää nyt erillään näistä laskuista.

Panu Ahjos (heinäkuu: 1, vuosi: 1)

"Televisiokasvo" Panu sai irrotettua yhden havainnon jaostolle. Alkuperäinen piirros havainnosta on ikuistettu porvoolaisen Cafe Helmen servettiin 2.7.. Näytelmä piti sisällään täyden 22° renkaan ja ylläsivuavan. Lainataan havaintokertomusta: "Cafe Helmi on idyllinen ja viihtyisä kahvila Vanhassa Porvoossa. Ulkoterassi on sisäpihalla. Elävää musiikkia ja soittorasia sisällä. Valikoimassa turhan paljon kaakaopohjaisia tuotteita. Jäätee heikkolaatuista". Olisi siinä kyllä kertomusta halostakin mutta tuo "kahvilahavainto" tulkoon näin julkisuuteen. Panu oli muuten käyttänyt jaoston sivuilta löytyvää täytettävää PDF-lomaketta.

Juha Anttalainen (kesäkuu: 22, heinäkuu: 20, vuosi: 128)

Jaoston nuoria "nousijoita". Juhan havaintosaldot keväältä on saanut jo jotkut kateellisemmat epäilemään sitä että mitähän tuo pojankloppi oikein näkee? Huhti- ja toukokuu nimittäin menivät Juhan piikkiin (30 huhtikuussa ja 32 toukokuussa). Mutta voihan olla että muiden havaintoaktiivisuudessa on jotain parantamisen varaa, sillä edes tuo hulppea 32 havaintoa kuukaudessa ei taida riittää Suomen ennätykseksi. Hyvä tahti jatkui kesällä ja molempien kuukausien tilastoissa miehenalku keikkuu viiden eniten havaintoja tehneen joukossa. Vuosisaldonkin osalta hän on peräti kolmantena, vaikka alkuvuosi olikin huono. Juhan lomakkeet tulivat kyllä ihan viime tingassa, hyvä että ehdin ne ottaa mukaan tähän. Espoosta Juha on kalastellut 23° parheelioita (11.6., 13.6., 19.6., 13.7. sekä epävarma tapaus 14.7.). Yksi epävarma 46° allasivuavaa on Juhan havainnoissa mukana (2.7.) sekä monipuolisempi pyramidinäytelmä 18° parheelioilla, 23° renkaalla ja 23° ylemmällä parheelialla ryyditettynä (7.7.). Illalla 9.7. niin ikään Espoon taivaalla loimottaa zeniitinympäristön kaari, sen ja 22° tavaran puolivälissä on selvä 23° parheelia. Juha kauppaa kaarelle Parryn tai 35° renkaan selitystä, mutta koska tavallinen yläkovera Parry olisi noin matalalla auringolla intensiteetiltään heikko ja 35° rengas on kaukaa haettu ilman muita pyramideja, on 23° parheelian selitys varsin vahva. Muistaakseni Lauri Kangas tuli myös samaan tulokseen kommentoidessaan näytelmää sähköpostilistalla. Juha oli myös Cygnuksella ja onnistui näkemään sen himmeän Wegenerin pätkän 16.7. muiden mukana.

 

Fig 3: 7th July 1999 in Espoo. Observation of one of the most common odd radius display types: combination of 18° parhelia (in this case only right one is on view) and 23° upper parhelion. Observation by Juha Anttalainen.
Fig 4: 9th July in Espoo. 23° upper parhelion between 22° halo and circumzenithal arc. Also supralateral arc is visible near circumzenithal arc. Observation by Juha Anttalainen.

Anne Jokinen (kesäkuu: 12, vuosi: 61)

Kesäkuulta peruskamaa. Joitain parempia yritelmiä (1.6., 5.6., 8.6. ja 28.6.). 5.6. näytelmässä 46° tavaraa zeniitinympäristön kaaren ja todennäköisesti 46° ylläsivuavan muodossa (ja/tai 46° renkaan muodossa kuten Anne raportoi). Kaari näkyy zykissä kiinni ja on 46° renkaan lakiosassa joten tulkinta 46° ylläsivuavaksi on aika vahvoilla, etenkin kun näytelmässä on selvästi 22° ylläsivuava. Mutta nämä ovat edelleen vaikeita tapauksia ja tulevat sellaisia jatkossakin olemaan. Tässäkin voi selityksenä olla se että siellä on itseasiassa molemmat (46° rengas ja ylläsivuava) muodot.

 

Fig 5: 5th June 1999 in Espoo. A nice display with supralateral arc and circumzenithal arc. Observation by Anne Jokinen.

Lauri Kangas (kesäkuu: 17, heinäkuu: 25, vuosi: 79)

Espoon toinen nouseva kyky päihitti koko porukan heinäkuussa 25:llä havainnollaan. Jostain syystä ainoa käsissäni oleva raportti on sähköpostin muodossa. Olenko minä hukannut Laurin lomakkeet vai meinaako Lauri antaa jo periksi? Varmoja B-havaintoja Lauri on listannut: 11.6. (23° parheelia), 13.6. (23° rengas ja parheelia), 27.6. (18° parheeliat), 9.7. (Parry, 23° rengas ja parheelia), 13.7. (23° rengas ja parheelia), 16.7.(Wegener) ja 29.7.(Parry).

Timo Kinnunen (kesäkuu: 16, heinäkuu: 10, vuosi: 52)

Sielunsa sähköpostiraportoinnille ensimmäisenä menettäneen Timon havainnot sattui tuossa silmiin ja päätin ne kerätä mukaan. Timon vuosisaldo on varmasti isompi sillä tammi-maaliskuun raportit puuttuvat minulta. Kesä- ja heinäkuun havainnossa on ainakin yksi 23° ylempi parheelia (19.6.) ja kaksi epävarmaa (27.6. ja 7.7.).

Jarkko Korhonen (kesäkuu: 14, heinäkuu: 14, vuosi: 102)

Korhonen jatkaa tuttua vakaata tahtiaan. Ei liikaa mutta sopivan tasaisesti haloja. A-lomakkeiden tavara ei normaalista poikkea. Kesäkuun kohokohtia olivat 6.6. Pyhäsalmella miehen näkemä mitätön näytelmä, jonka kuvat varmistivat epäilyksen Lowitzeista. Kuvassa on selvästi ylempi ja rengasmainen Lowitzin kaari. Toinen kohokohta oli luonnollisesti Oulun seudun mainio pyramidinäytelmä 9.6., josta Jake raportoi 18° renkaan, 18° parheeliat, 23° renkaan ja 23° parheelian. 23° rengas oli täysi, 23° ylempi parheelia oli kirkas ja 18° parheeliat: "Komeat!" Vaikka Jarkko kovasti etsi muitakin pyramidihaloja, ei hän niitä nähnyt. Mutta kuvista paljastui myöhemmin ainakin 9° rengas. Kuvista paljastui myös muutakin kun Jarkko lähetti minulle 15.6. ottamansa kuvan ja kysyi onko siinä Lowitzeja. Totesin ettei niitä näy mutta kuvassa on selvä mutta heikko Parry. Kannattaa siis kuvata! Samalta päivältä on Jakelta epävarma havainto 120° sivuauringosta jota yksittäinen diaruutu ei vielä kykene vahvistamaan. Kyseinen 120° sivuaurinko oli kuitenkin varmuudella Oulunsalossa, joten Jarkonkin havainto pitänee paikkansa. Kunnon halohavaitsijalle kuuluvaa kovaa itsekritiikkiä käyttäen mies ei merkkannut sitä varmaksi vaan havainto löytyy A-lomakkeelta, vaikka sen paikka epävarmuudesta huolimatta olisi B-lomakkeella. A-lomakkeelta löytyy valitettavasti muitakin epävarmoja B-kamoja.

 

Fig 6: 9th June 1999 in Oulu. Jarkko Korhonen's nice drawing of odd radius display which was quite bright and lasted over one hour. 23° upper parhelion has really strong intensity and 23° halo was complete. Also 18° parhelia and 18° halo were obvious in this display.

Jorma Lameranta (kesäkuu: 3, vuosi: 21)

Havainnot perustavaraa. 11.6. havainto on haettu aina Espanjan Sevillasta, tämänvuotisten yleisurheilun MM-kisojen isäntäkaupungista, asti.

 

Fig 7: 8th June 1999 in Helsinki. Observation by Jorma Lameranta.

Jyri Lehtinen (kesäkuu: 6, heinäkuu: 5, vuosi: 11)

Uusi, nuori havaitsija Helsingistä. Jyri on tehnyt kesäkuussa mm. neljä havaintoa 22° ylläsivuavasta. Kyseiset havainnot ovat klassisia "kovera kaarenpätkä auringon yläpuolella"-tapauksia. Nämä havainnot tekee mielenkiintoisemmaksi se, että näistä ainakin kaksi on eräiden muiden Helsingin havaitsijoiden toimesta raportoitu 23° ylemmäksi parheeliaksi (13.6. ja 17.6.). Myös kaksi muuta muistuttaa hyvin suuresti kyseistä B-muotoa (12.6. ja 23.6.). Varsin hyvä saldo ensimmäiseksi kuukaudeksi kun kuudesta havaintopäivästä kaksi sisältää B-muotoja. Heinäkuussa Jyri on jo täyttänyt yhden 23° ylemmän parheelian B-lomakkeelle (13.7.). Saman kuun A-lomakkeelta löytyy vielä yksi 22° renkaaksi ilmoitettu ja jos ei nyt ihan 23° ylempi parheelia, niin ainakin 22° ylläsivuava (22.7.). Täytyy todeta että tässä tapauksessa piirroshavainnot olivat hyödyllisiä. Voi taas taivastella sitä, paljonkohan saksalaisten tilastoissa on näitä virheitä kun he eivät tee paljoakaan piirroshavaintoja?

 

Fig 8: 5th June 1999 in Helsinki. Circumzenithal arc with supralateral arc on the top of the drawing. Observed by Jyri Lehtinen.

Ismo Luukkonen (kesäkuu: 23, heinäkuu: 22, vuosi: 105)

Luukkonen vei nimiinsä kesäkuun parhaan saldon 23 havainnollaan. Muutenkin pitkän linjan havaitsija, joka viimeistään tänä vuonna on karistanut harteiltaan ikuisen A-lomakemiehen maineensa (toukokuussa kaksi Wegeneriä!), tekee tasaisen tappavaa jälkeä kartoittaessaan muuten havaitsijaköyhän Turun taivaita. Ismon kesäkuun havainnot koostuvat toki suurimmaksi osaksi perushaloista. Zeniitinympäristön kaari kirjautui lomakkeille kahdesti (6.6 ja 8.6.). Heinäkuussa tahti oli edelleen hyvä ja 13.7. Ismo näki muuallakin Etelä-Suomessa näkyneen 23° ylemmän parheelian. Ja näinkin voi käydä: "Nelivuotias jäätelönsyöjä ja luottamus ilmiön kestosta hidastavat matkaa kohti kameraa - pilvet ovat nopeampia!"

 

Fig 9: 8th June 1999 in Turku. Observed by Ismo Luukkonen.

Jarmo Moilanen (kesäkuu: 16, heinäkuu: 14, vuosi: 126)

Hiukan puolivaihteella havaittu kesäjakso tuotti vain muutamia valopilkkuja. Ehdoton helmi oli 9.6. Oulunsalossa havaitsemani pyramidinäytelmä johon hälytyksen sain Korhoselta. Mies puhui vain 23° kamasta mutta heti ulos mentyäni silmiini sattui varsin selvä 18° parheeliakin. Taivaalla viipyi yli tunnin näytelmä jossa 23° ylempi parheelia oli todella voimakas, 23° rengas oli viimeisen puolen tunnin ajan täysi kunnes näytelmä alkoi hiipua. 18° parheeliat olivat emäselvät, ei kuitenkaan järisyttävän kirkkaat. 18° rengas oli välillä hyvinkin pitkälti näkyvissä. Hiukan ennen loppuvaiheita silmiini tarttui 9° alempi parheelia ja 9° rengas. Ne olivat himmeitä mutta sen verran vakuuttavia että ne saatoin varmoiksi merkata jo kentällä. Kuvat lopulta vahvisti 9° kaman olleen mukana. 15.6. Korhosen hälyyttämänä sain hetken seurata selvää 120° sivuaurinkoa Oulunsalossa. Seuraava B-lomakemuoto ilmaantui näkökenttääni vasta 16.7. Taivassalon Tippsundin laiturilla, jossa mm. Ruoskasen Jukan kanssa seurattiin varsin voimakkaan 22° ylläsivuavan sisältävää näytelmää. Heikkoja horisonttirenkaan pätkiä näkyi taivaalla kunnes oikealle ilmaantui varsin kirkas pätkä horisonttirengasta. Peilillä tämän pätkä yläpuolelta lopulta löytyi himmeä Wegenerin vasta-aurinkokaaren pätkä. Mainittakoon tässä että ainoa varma 23° parheeliani oli tuossa 9.6. näytelmässä. Havainnoistani ei löydy kuin yksi epäilty tapaus 23° ylemmästä parheeliasta 15.6., tämä kuitenkin vahvistui 22° ylläsivuavaksi kun allasivuava ilmaantui mukaan tuntia myöhemmin! Voi olla varma että näissä tapauksissa tapahtuu edelleen virheitä. Itse olen kuvannut puolisen kymmentä epäilyttävää "yksinäinen korkean auringon ylläsivuava"-tapausta joista kaaren mittaaminen onnistui, ja vain yksi niistä varmistui kuvista 23° ylemmäksi parheeliaksi. Eli olkaa tarkkoina näiden pirulaisten suhteen!

 

Fig 10: 16th July 1999 in Taivassalo. Notice a fragment of Wegener anthelic arcs above parhelic circle. Observed in Cygnus -99 meeting by Jarmo Moilanen.

Frank Nieuwenhuys (kesäkuu: 21, heinäkuu: 16, vuosi: 131)

Alankomaan etäpesäkkeemme tekee edelleen vankkaa jälkeä. Tuulimyllymaassa näkyy haloja, se on myönnettävä. Ei ehkä ole mikään ihme miksi halohavainnoinnilla on pisin perinne juuri Englannin kanaalin itärannalla. Poimitaan ne B-muodot. 5.6. Haagin taivaalla näkyy epävarma vasta-aurinko horisonttirenkaan pätkällä, näytelmässä jossa myöhemmin on Parry (se tavanomainen tällä kertaa). 10.6. Frank havaitsee 22° ylläsivuavan päältä kaaren jonka kommenttina on "?". Kaikesta päätellen (aurinko 50°) kaari on 23° ylempi parheelia sillä Parry on näillä auringon korkeuksilla jo kiinni 22° renkaassa. Jälleen 21. kesäkuuta toispuoleinen Parry Haagissa. Heinäkuu alkaa taas pikku harvinaisuudella kun 2.7. matalan auringon 22° ylläsivuavan kolossa on yläkoveran Parryn kirkastuma. Frank on kuitenkin käyttänyt ?-merkkiä tässäkin havainnossa. Ja kovat näytelmät jatkuvat: 7.7. jälleen Parryn kaltainen kaari. Tässäkin tapauksessa 23° ylempi parheelia on mahdollinen selitys mutta ei kuitenkaan sen varmempi kuin Parry. 9. Heinäkuuta korkealla auringolla muoto jota Suomessa ei juuri tarvitse havaita. Auringon alapuolella kaksi 46° halokaarta. Toinen on 46° rengas ja toinen on horisontinympäristön kaari ennemmin kuin 46° allasivuavat kaaret, vaikka 22° sivuavat ovat voimakkaat ja saureja ei näy. Parry on taas kehissä 17.7. alankomaalaisen havaitsijatoverimme havainnossa. Tämä on tyypillinen surkean näytelmän Parry joista huomattava osa voi olla 23° parheelioita mutta ne eivät selviä muuten kuin valokuvista. Heikoissa tapauksissa kuvatkaan rivät juuri auta. Eikä Frank-poika hidasta vauhtia vaan vielä viimeinen päivä heinäkuuta (31.7.) melkein täysi horisonttirengas koristetaan 120° sivuauringoilla. Melkoinen tahti Alankomaissa on B-lomakemuotojen suhteen.

 

Fig 11: 10th June 1999 in the Haag, the Netherlands. A high sun display with a solitare arc above upper tangent arc. Sun elevation was 50° in this display. Explanation in this case is 23° upper parhelion. Observed by Frank Nieuwenhuys.
Fig 12: 9th July 1999 in the Haag, the Netherlands. Two halo arcs near horizon are 46° halo and circumhorizontal arc (the lower one). Observed by Frank Nieuwenhuys.

Juha Ojanperä (kesäkuu: 2, heinäkuu: 1, vuosi: 7)

Ulvilan suunnalla asustava Juha Ojanperä on myös uusia havaitsijoita. Juhan jakson aikan havaitsemat halot ovat sitä tavallista taivaan tarjontaa. Juhalta tuli myös valokuva 8.3. (vai 3.8.?) näkyneestä 22° renkaasta jonka lakipisteessä on 22° ylläsivuavan aiheuttama kirkastuma.

Martti Penttinen (kesäkuu: 16, heinäkuu: 14, vuosi: 77)

Virroilla havaintoja tekevä Penttinen saalisti myös varsin kohtalaiset lukemat kesäkuukausina. Joko minä olen kadottanut Penttisen raportit tai sitten Penttinen on Kinnusen tavoin siirtynyt pelkästään sähköpostiraportointiin. Huolestuttavaa. B-muotoja löytyy kesäkuun raportin loppuun kirjoitetun huomautuksen verran: "Ehkä pari epäilystä 23 asteen ylläsiv." Vain 16.6. Martti on kirjannut epävarmaksi 23° parheelian.

Marko Riikonen (kesäkuu: 17, heinäkuu: 15, vuosi: 146)

Maailmanmatkaaja pitää tällä hetkellä kärkipaikkaa vuosisaldon suhteen 15 havainnon erolla Frank Nieuwenhuysiin. B-lomakehavaintojen määrässä Riikonen on kaukana muiden edellä, kiitos Etelänavan ja Resoluten. Näin on vaikka mies ei raportoi alasivuaurinkoja B-lomakkeilla. Suomen halotaivaat eivät kovin paljon ole tuonut helpotusta Markon "haloadrenaliiniaddiktioon". Kesäkuussa Riikonen raportoi yhdessä Virran Leenan kanssa 4 varmaa B-lomakehaloa: 3.6. (23° parheelia), 11.6. (23° parheelia ja 18° parheelia), 13.6. (23° rengas ja 23° parheelia) ja19.6. (23° parheelia). Pariskunta raportoi myös yhden epävarman 23° parheelian 2.6. ja Riikonen yksin, niinikään epävarman, 23° parheelian 17.6. kommentoiden sitä:"mahdollinen." Haimoossa 11.6. näkyneestä näytelmästä Marko kommentoi: "Klo 17 pysähdyttiin poimimaan lupiineja tienvarresta muutama kilsa Leenan kotipuolesta. 23°parh ja 18°parh näkyivät. 18° parh oli kompaktisti sivuilla, värikäs, kirkkaanpuoleinen 18° parheeliaksi. Näkyi vielä kun saavuimme perille. 23° parh tosi epämääräinen." Heinäkuussa pariskunta kirjaa 23° ylemmän parheelian kahdesti (13.7. ja 14.7.) sekä 23.7. 9° renkaan. "Paras saalis oli Erucastrum Gallilum, jota kasvoi oikein runsaasti yhden harjanteen päällä. Uusi laji minulle. Taivaskin tarjosi himmeän 9° renkaan peilillä. Päivä oli helteinen. Näkyy heikosti kuvissa." Tätä kirjoittaessa Riikonen on suuntaamassa kulkunsa kaukaiseen, kylmään ja kesyttömään Lappiin! Tarkemmin ottaen sekä Marko että Leena ovat hakeutumassa eräopaskurssille. Markon jäljet näyttivät ensin johtavan Mieslahdelle, Kainuuseen mutta kun Leena hyväksyttiin Inarin vastaavalle kurssille, niin Markokin sinne lopulta pääsi.

 

Fig 13: 11th June 1999 in Haimoo. Right 18° parhelion and 23° upper parhelia with a common parhelia. Observation by Marko Riikonen and Leena Virta.

Eero Savolainen (kesäkuu: 6, heinäkuu: 11, vuosi: 17)

Kohtalaisen hyvää saldoa Kuusankosken seudulta. Molemmilta kuukausilta myös yksi B-lomake (29.6. ja 13.7.) kuten myös yksi näytelmä zeniitinympäristön kaarella (17.6. ja 2.7.). Kesäkuun 29. päivä Eero kirjoittaa: "Oikein 23° ylemmän parroidin (=parheelia) prototyyppi. "Diffuusit päät, kirkas, näkyi täysin selkeällä taivaalla ainoana halomuotona." Muuten samankaltainen ilmestys oli myös 13.7. jolloin kaari sai välillä seuraa ohi kulkeneesta pilvessä näkyneestä 22° renkaasta, helpottaen näin tunnistusta.

 

Fig 14: 2nd July 1999 in Kuusankoski. Observation by Eero Savolainen.

Hanna Seppä (kesäkuu: 2, vuosi: 11)

Kaksi päivää kesäkuussa. Toinen Mäntsälästä ja toinen lentokoneesta. 26.6. lentomatkailu poiki Hannalle mm. ala-auringon Marseillen yläpuolella. Pian ala-aurinko saakin seurakseen alasivuauringon eli taattua lentomatkailun B-lomakekamaa: "Lentokoneessa matkalla Barcelonaan havaitsin itselleni TÄYSIN tuntemattoman halomuodon. Kyseinen halo muodostui kirkkaan ala-auringon vasemmalle puolelle vain muutamaksi sekunniksi. Siksi en ehtinyt kaivaa kameraakaan esiin... Se oli vain pätkä jotakin kaarta/rengasta."

 

Fig 15: 26th June 1999 in somewhere above Marseille, France. Subsun and subparhelia observed by Hanna Seppä from airplane.

Walter Tape (kesäkuu: 1, vuosi: 4)

Alaskan halokonkarin Suomen vierailun kruunasi lopulta 3.6. lentokoneessa välillä Seattle - Anchorage näkynyt, aika posketon pyramidinäytelmä. Sopivasti ennen UMin deadlinea saapui Waltin kertakaikkiaan järkyttävä kuva näytelmästä. 35° rengas on aivan uskomattoman selkeä! Kuvassa jonka Walt lähetti on 18° rengas, 20° rengas, leveä 22° rengas (eli siinä on todennäköisesti myös 23° ja 24° renkaat) , 35° rengas ja vielä himmeä 46° rengas. 9° rengas oli näytelmissä mukana mutta jää tuon kuvan rajauksen ulkopuolelle. Kuvan näytelmä on varmasti yksi parhaista koskaan valokuvatuista pyramidinäytelmistä! Tämä Waltin näytelmä oli lähes identtinen H. Weickmanin, vuonna 1940 Saksan yläpuolella havaitseman näytelmän kanssa. Weickmanin havaintohan löytyy halo-oppaan sivulta 37.

Karla Tiensuu (kesäkuu: 4, heinäkuu: 9, vuosi: 67)

Norjan pääkaupunkiin, Osloon jo tämä Sivuauringon kirjoittamisen aikoina asettunut Karla täydentää Oulun suunnan halosaalista. Karla lupautui tekemään halohavaintoja myöskin Oslossa ja jään innolla odottamaan irtoaako sieltä mitään. Oslon seutu ei välttämättä ole mitenkään huono halojen suhteen. Eli on erityisen hienoa jos Karla vain jaksaa tehdä havaintoja vuonojen maassa. Ensimmäinen huhu kertoo että Karla olisi nähnyt heti saavuttuaan vallan mainion zeniitinympräistön kaaren. Karlan kesäkuun saalis jää vähäiseksi mutta pääsee kuitenkin 9.6. pyramidinäytelmän makuun. 23° rengas ja ylempi parheelia pääsivät Karlan B-lomakkeelle. "En olisi luultavasti osannut edes epäillä pyramidihaloiksi, katsoin vaan, että onpas pikkasen suttuiset mutta aika kirkkaat 22°r ja ylläs. Havaintoni ajan oli seurassani eräs T. Öhman, joka sanoi halojen tuntuvan pyramidikamalta. Kun minä siirryin sisätiloihin kakskakkosineni, hän jäi vielä havaitsemaan saaden plakkariinsa varmoja pyramidejakin." Karlan heinäkuun sato ei sitten pitänyt sisällä mitään sen erikoisempaa.

 

Fig 16: 16th June 1999 in Oulu. Observed by Karla Tiensuu.

Leena Virta (kesäkuu: 17, heinäkuu: 13, vuosi: 104)

Resoluten konkari (Leenahan on asustanut kauemmin Resolutessa kuin Riikonen!) on myöskin kerännyt ihan kelvolliset havaintomäärät kesältä. Leena ja Riikonen on raportoineet useimmat B-lomakehalot yhteisesti mutta on Leena rumemman puoliskonsa päihittänyt ainakin 7.7. näkyneellä 23° ylemmällä parhelialla, jota Riikosen havainnoista ei löydy. "Tyylikkään kirkas 23° parhelia ja värikäs kuin mikä. Alla ei mitään. Samaan aikaan taivaalla hienoja pitkiä cirruksia. Klo 16 aikaan 23° parhelia oli taivaalla edelleen, tosin hieman heikentyneenä ja kapeampana." Leenan ja Markon siirtyminen koko talveksi Inariin, on tietysti loistava mahdollisuus saada alustavaa tietoa Inarin halotarjonnasta.

Teemu Öhman (kesäkuu: 13, heinäkuu: 23, vuosi: 119)

Heinäkuussa pohjoisemman Suomen haloja katsomaan lähtenyt Teemu repi heinäkuulta varsin kovasti havaintoja. Ainoastaan Lauri-poika päihitti Teemun kyseisenä kuukautena. Heinäkuussa Teemu tosiaan on asustellut Kittilän Pokassa. Pokka sijoittuu Suomen olkapäälle, sinne Lemmenjoen kansallispuiston eteläreunalle. Oulussa 2.6. Teemu seuraa pitkien horisonttirenkaan pätkien pyörittelyä taivaalla. Mitään harvinaisuuksia näytelmä ei tarjonnut. "Paljon erilaisia 'sivuaurinkoja'. Koskaan ennen en ole noin nopeasti muutunutta hr-näytelmää nähnyt. Varsin epätodellinen tunnelma." 7.6. tuskailee Teemu nopeasti muuttuvaa näytelmää jossa piipahtaa 46° ylläsivuava kaari. Ilmeisesti jakomielentautia olisi Teemu kaivannut 15. 6. Panga Pankissa, Virossa, kun mies kerta toteaa: "Hyvät maisemat. Lintuja. Kukkia. Fossiileja. Halo. -> VAIKEETA!" Kesäkuun parhaaksi Teemulla jää Oulun seudulla monen havaitsijan toimesta havaittu 9.6. pyramidinäytelmä. Miehen saalis päivältä oli 23° ylempi parheelia, 23° rengas, 18° parheeliat sekä 18° rengas. "Sikäli mielyttävä halonäytelmä, etteivät halot lainkaan näyttäneet pyramidihaloilta, vaan olivat ihan oikeasti jopa kauniita." Toteamus ettei halot näyttäneet pyramidihaloilta vaikka ne niitä juuri olivat, on tietysti ymmärrettävä siten että yleensä pyramidinäytelmä tuppaavat olemaan himohimmeitä. Tässä näytelmässä varsinkin 23° kama oli varsin kirkasta. 13.6. Teemu raportoi epävarmana 18° parheelian, 23° renkaan ja 23° ylemmän parheelian. "Itse en olisi näin täydellisen epävarmaa tapausta B-lomakkeelle kirjannut, olisinpa vain A:lle raapustellut, ja jättänyt pseudoilut muistikirjaani, mutta kun diktaattori Moilanen käski, niin minkäpä sille mahtaa." Kumpa muutkin noudattaisi antamiani ohjeita, järkeviä tai ei, yhtä hyvin. Pohjois-Suomen halotarjonta ei kovin kummoisia Teemulle heinäkuussa näyttänyt vaikka lukumääräisesti kuusta tuli hyvä.

 

Fig 17 (above): 9th June 1999 in Oulu. Teemu Öhman's drawing about this good odd radius display observed in the Oulu region.
Fig 18 (below): 5th July 1999 in Pokka. Observation by Teemu Öhman.

HAVAINTORAPORTOINNISTA

Kuten mainitsin, kannattaa, varsinkin noita koko vuoden havaintomääriä, lähestyä varauksella sillä kaikilta havaitsijoilta ei välttämättä ole kaikkia havaintoja mukana. Erityisesti eräiden, pelkästään sähköpostilla raportoineiden, havainnoista minulta voi puuttua ainakin alkuvuosi Etelänavan reissun takia. Samoin eräiden, joidenka tilastot ovat pelkästään netissä, havaintoja en ole käynyt katsomassa sillä itselläni ei ole ilmainen nettiliittymä ja jos joskus tapa yleistyy kovasti, niin kenellä riittää aikaa ja intoa surffailla netissä. En näe mitään järkeä siinä että jaoston vetäjä joutuu näkemään UMin kirjoittamisen ryysiksessä vielä ylimääräistä vaivaa muutamien takia hakiessaan havaintoja netistä. Ainakaan allekirjoittanut ei aio hakea nettisivuilta havaintoja jatkossa. Kyllä jaostolaisilta voi vaatia sitä että havainnot lähetetään jaostoon eikä vaan kerrota mistä nettiosoitteesta ne löytyvät.

Niille jotka raportoivat pelkästään sähköpostilla, valitettavasti näitä näyttää ilmaantuvan yhä enemmän, toivoisin että raportista löytyvät suurinpiirtein kaikki ne tiedot mitä paperilomakkeestakin. Piirrosten puuttuminen on pahin este sille että sähköpostitse tapahtuvan raportoinnin laajenemista kannattaisin. En itseasiassa pidä reiluna sitä että tällä tavalla raportoivia kohdellaan samoin kuin niitä jotka täyttävät lomakkeet ja tekevät piirrokset, nähden selvästi enemmän vaivaa asian eteen. Jos joku silti haluaa raportit lähettää pelkkänä sähköpostiviestinä, niin voisitte kyllä lähettää ne suoraan halot@ursa.fi osoitteeseen, eli suoraan vetäjälle, listan sijasta. Vai haluavatko halo-listan lukijat vertaila toistensa havaintosaaliita?

Merkatkaa hyvät ihmiset selvästi näkyville jos halon aiheuttanut valonlähde on joku muu kuin aurinko tai kuu. Sitä taas ei ole mielestäni tarpeellista raportoida lainkaan jos ainoa taivaalla näkyvä halo jää epävarmaksi ja jos se on vain A-muoto. Mutta toisaalta jos taivaalta irtoaa epävarma havainto B-muodosta niin täyttäkää ihmeessä se B-lomake. Vain siten siitä havainnosta voisi muutkin saada jotain irti. Lisäksi toivoisin että A-lomakkeelle ruksataan muiden havaintojen sekaan ne B-näytelmien A-muodot ja selvä merkki siitä että kyseinen havainto löytyy B-lomakkeelta tarkemmin (eli kirjain B johonkin sopivaan rakoon). Tämä helpottaa halopäivien laskemista ja kenties kaukaisessa tulevaisuudesssa toteutuvaa tilastointia. Niin, ja "oli melkein halo"-havaintoja ei kannata kirjata lomakkeille.

AURINGONPILARI

Tuossa havaintoja katsellessani (kiitos piiroksien) huomasin seikan mistä saattaa johtua se koulukuntaero auringonpilarien yleisyydestä puhuttaessa. Osan porukan mielestä pilari on toiseksi yleisin ja toisen osan mielestä pilari tulee vasta neljäntenä halomuotona yleisyyslistassa. Tämä ero on lisäksi ollut maantieteellinen eli täällä Oulun seudulla me olemme jatkuvasti havainneet suhteessa vähemmän pilareita kuin havaitsijat etelässä. Erohan on varmaan syntynyt siitä miten pilarin käsite on siirtynyt havaitsijalta toiselle. Täällä olemme pitkään selittäneet tuota eroa ns. "helsinkiläispilareilla", jotka eivät meidän lomakkeille edes pääse. Tuossa katselin erään havaitsijan piirroksia ja totesin että näin asia todellakin saattaa olla. Esimerkiksi allekirjoittanut (joka luultavasti on vaikuttanut saman määritelmän leviämiseen täällä päin) laskee pilariksi vain tapaukset joissa auringon ylä- tai alapuolella on selvärajainen, ympäristön hehkua kirkkaampi pilari. Jos auringon ympärillä on vain diffuusi pilarimainen valohehku (eli tämä valoalue leviää myös auringon sivuille eikä siinä ole erotettavissa selvästi kirkkaampaa, pystysuoraa rakennetta), kyse on silloin ns "helsinkiläispilarista" jolla ei, varsinkaan matalalla auringolla, ole välttämättä mitään tekemistä kyseisen halomuodon kanssa. Tokihan aidosti diffuuseja pilareita esiintyy myös mutta kyllä ne erottaa vielä pilariksi. Esimerkiksi pilviverho tekee helposti sen että auringon ympärillä olevan valohehku (kai sille olisi parempikin termi) tunkeutuu ohuemman pilviverhon läpi kuin auringon tasossa oleva valohehku ja siten "pilarisoi" muuten pyöreän hehkun. Varsinkin pilaritapauksissa, joissa tämä diffuusi, pilarimainen hehku on venynyt vain ylöspäin, olisi syytä olla tarkkana. Mutta eikö tiltti kiteessä selitä diffuusin, pilarimaisen hehkun? Vastaus: Ei selitä! Vaikka kiteeseen pistetään tilttiä, ei pilari levene auringon sivuille vaan pilarista tulee yhä enemmän päistään levinnyt viuhka ilman että esim. simulaatioon ilmestyisi ensimmäistäkään pistettä auringon sivustalle. Pylväskiteestä syntyvä pilarihan leviää hiukan sivuille mutta silti pylväästäkin syntyy aivan selvästi kirkkaampi pilari pystysuoraan, Jos tilttiä laitetaan pylväsikiteeseen lisää, niin koko pilari katoaa varsin helposti. Toki on muistettava ettei pilarin kaikkia mekanismeja, vaikka yleinen halomuoto onkin, tunneta vielä läheskään kokonaan.

TALVI TULEE

Eli ensimmäiset jääsumut ovat jo nurkan takana, todennäköisesti syys- tai lokakuussa havaitaan ensimmäiset heikot kidepilvet maanpinnan tasollakin. Eli on taas aika seuraavalle kehotukselle:

REPLIKOIKAA !

Eli tässä vaiheessa, talvea vasta odotellessa, on sitten syytä kerrata jääkidereplikoiden tekeminen. Replikointi on loppujen lopuksi helppoa kun hommaa vähän harjoittelee ja katsoo etukäteen homman vaatimat systeemit valmiiksi jotta sitte tosipaikan tullen ei tule kohellettua.

Varusluettelo replikointia varten on lyhyt: lasilevyjä ja spraylakkaa. Lasilevyiksi kelpaa periaatteessa kaikki mahdolliset palat lasia. Hyviksi on havaittu diakehysten kokoiset levyt sillä ne voi säilöä siististi diakampaan. Paksuudeltaan 2mm lasi on hyvä vaihtoehto mutta ei välttämätöntä. Esim. lasiset diakehykset ovat kohtalaisesti toimineet mutta kovat tyypit tietysti leikkaa lasinsa itse. Spraylakan suurin vaatimus on se että se on kirkasta ja kiiltävää. Erityyppisissä lakoissa ja niiden käyttökelpoisuudessa on joitain eroja havaittu. Teemu tuossa vertaili viime talvena erityyppisiä lakkoja ja sai jokseenkin päinvastaisia tuloksia kuin allekirjoittanut. Eli kannattaa kokeilla tai ostaa parhaiten lompakolleen sopiva lakka. Akryylilakkaa voin suosittella jos ei kokeiluhaluja löydy. Lakat maksavat yleensä noin 30-50mk pullo ja se kyllä kestää koko talven.

Itse replikointi tapahtuu siten että jääkidepilveen törmätessämme, jossa toivottavasti loistavat ne kuuluisat 46º sivuauringot tai Moilasen kaari josta edelleen kaivataan kidenäytteitä, kaivamme valmiiksi kylmän lakan ja lasit esiin. Se että lakka tulee hienon sprayn sijasta paksuna ruikkuna, ei välttämättä pilaa lopputulosta, mutta lakka tulisi saada tasaisesti leviämään levylle. Eräs tapa on käyttää kahta lasia. Ensin ruiskutetaan lakkaa toiselle lasille, pistetään lasit vastakkain ja hierotaan niitä hetki jotta lakka leviää ja sitten meillä onkin sopivasti kaksi lasia valmiina tositoimiin. Lakan levittämisen jälkeen heilutetaan lasilevyä ilmassa jonkin aikaa. On yllättävää kuinka paljon kiteitä täytyy olla että lasin saa tukkoon. Joissain jääsumunäytelmissä ahkerakaan heiluttelu ei tuota kuin jonku orvon kidejäljen lakalle. Sen jälkeen kun lasia on aikamme heiluteltu, käytännössä maksimissaan noin 5 minuuttia tai kun lasilla alkaa olla ruuhkaa, lasilevy pistetään säilöön jossa se voi kuivua rauhassa. Tämä kuivattamisvaihe on kriittisin, siinä voi tuhota replikan helposti. Ilmeisesti juuri tämä vaihe aiheuttaa suurimmat erot eri lakkojen välillä. Paikan tai rasian täytyy olla ilmava, jotta lakan liuottimet pääsevät haihtumaan. Replikan on hyvä antaa olla ulkona kylmässä kuivumassa riittävän kauan. Sisälle vientiä kannattaa harkita vasta tuntien kuluttua.

Replikalasit kannattaa numeroida ennen replikointia sillä käytännössä replikoita kannattaa tehdä useampia ja varsinkin näytelmän eri vaiheista. Ja käytännössä niitä ei tule merkattua kuitenkaan sitten kun tilanne on päällä. Hyväksi on osoittautunut pienet numerotarrat johonkin lasin kulmaukseen. Kun lakka sitten ruiskutetaan samalle puolelle, tämä lappu pysyy erittäin hyvin tallessa lakan alla ja sen numeron voi sitten kirjoittaa muistikirjaan ylös kellonajan kanssa. Toki kannattaa tarkastaa ettei lakka levitä numeroa tunnistamattomaksi.

AKTIIVIHARRASTAJAT JA ILMAINEN UMI

Otetaan tähän nyt vielä pieni jutunjämä Cygnuksella käydystä UMi-keskustelusta. Alunperin ilmassa oli (ja on edelleen?) paineita lopettaa ilmaisten UMien jakaminen aktiiviharrastajille ja UMin muuttaminen kaikille maksulliseksi. Nuotiokeskustelussa kyseistä ehdotusta torpedoitiin aika rankasti mutta ei ole aivan varmaa upposiko se pohjaan asti. Eräs syy vaatimuksiin on se että varsinkin eräiden jaostojen kriteerit ilmaisille UMeille ovat väljät ja joissain jaostoissa aktiivisuuden määrittäminen on hankalaa. Lisäksi se tuo jaostonvetäjille ikävän ylimääräisen selvitystyön. Joka tapauksessa on selvää että on tarpeita määritellä uudelleen/kunnolla myös se missä kulkee halojaostolla se raja, joka oikeuttaa UMin saamiseen ilmaiseksi. Luultavasti aktiivijäsenen statusta ei tule saamaan kovin satunnaisella havainnoinnilla enää tulevaisuudessa, eli pelkkä huhti- ja toukokuun havainnointi ei välttämättä riitä. Halolistalla voitaisiin asiasta käydä keskustelua syksyn mittaan. Eli ideoita kriteereiksi saa vapaasti esittää ja mitä mieltä olette ylipäätänsä koko asiasta. Kuinka tärkeä aktiivihavaitsijan palkitseminen ilmaisella UMilla mielestänne on?

JÄÄSUMUNÄYTELMIEN AIKA

Toivottavasti tuleva talvi suo Suomen kamaralle hienoja jääsumuja ja rajuja näytelmiä. Tässähän me Pohjois-Suomen havaitsijat olemme hiukan paremmassa asemassa etelän havaitsijoihin nähden mutta jospa sinne etelärannikollekkin riittäisi jääsumuja. Upeat jääsumunäytelmät ovat todellisia helmiä havaintouran varrella. Useita hienoja jääsumunäytelmiä nähneenä voin vain toivoa että muutkin niitä pääsisivät näkemään, on ne sen verran uskomattomia elämyksiä. Mutta muistakaa ostaa runsaasti sitä filmiä ihan kaiken varalta, ettei se upea näytelmä jää pelkästään muistin varaan! Niin, ja tapaahan se kesän ja talven välinen vuodenaika, eli syksy, tuoda muutaman hienon näytelmän vaikka vuodenaikaan kuuluvat pitkät alapilvisyysjaksot voivat aiheuttaa halohavaitsijassa vakavia masennustiloja.

Ai niin, toivoisin että jatkossa havaitsijat pyrkisivät lähettämään ne kahden kuukauden jakson havainnot lähetyskuukauden 7. päivä. Tämä siksi että UMin materiaalin pitää olla päätoimittajalla yleensä 15. päivä kyseistä kuuta ja UMin kokoamisessa on yllättävän kova työ. Toki havaintoja saa lähettää vaikka kuukauden välein jos se tuntuu paremmalta.

Jarmo Moilanen


ENGLISH SUMMARY

In the begining of this Sivuaurinko, I presented four display observed earlier this year and one from the last year. Halos in June and July were what they usually are here in Finland - not so many great displays. Several 23° upper parhelia were seen during June. Also Wegener anthelic arcs were seen once (16th July). Observations of this June-July period from each observer are presented separately. In the end of this Sivuaurinko I try to encourage observers to make ice crystal replicas by using acrylic spray and glass plates.

 

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi