Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

5/2000

31.1.2001 Jarmo Moilanen

Juttua

Viime jaksolla näkyi taas muutama parempi näytelmä. Näytelmien eliittiä olivat Keski-Suomen näytelmä Lowitzeineen 26.8.2000 ja Jyri Lehtisen 24.8.2000 Helsingissä näkemät Wegenerin vasta-aurinkokaaret.

Hyvä, että joku sentään saa kerrottua mitä haluaa Ursa Minorista lukea. On kenties vähemmän tunnettua, ettei jaoston vetäjän vaatimuksiin kuulu ajatustenluku. Näin kuitenkin on ja kyllä ideat kannattaa vetäjälle kertoa perinteisiä keinoja käyttäen.

Korjaus

Viimeksi ilmestyneessä UMissa ja puhun nyt numerosta 2/2000, joka viimein saapui postilaatikkoon, oli halosimulaatio-ohjelman web-osoite virheellinen. Ilmoitus virheestä tuli mutkan kautta, kun simulaatio-ohjelman toinen tekijä, Les Cowleyn siitä vihjaisi. Les oli saanut vihiä virheestä Greenleriltä. Kuka vielä väittää, ettei UMi tavoita ketään? Simulaatio-ohjelman oikea osoite on www.lc.dial.pipex.com/halo/halosim.htm. Virhe oli kohdassa lc. Ohjelman kolmosversio on juuri ilmestymässä tätä kirjoittaessani. Joten ohjelmaan tutustuneet voivat käydä päivityksen lataamassa kyseiseltä web-sivulta.

Uusia halojuttuja

Syyskuun alussa Riikosen ja kumppanien kirjoittaman artikkeli Chilen näytelmästä ja kuutiojääselityksestä on mennyt Applied Opticsin painoon. Eli kaikki joille Applied Optics jysähtelee postiluukusta, voi moista juttua etsiskellä seuraavista Lasers, Photonics, and Environmental Optics -numeroista. Epäilen tosin, että kukaan jaostolainen ei liene kyseisen lehden tilaaja, sillä julkaisun tilaushinta on aika huikea. Eurooppalaiselle tilaajalle, joka ei ole OSA:n jäsen, maksaa AO tolkuttomat 2120 USD per vuosi! Hirveä hinta, mutta tuleehan siinä kaikki kolme eri lehteä kuukaudessa ja tuhansia sivuja vuodessa. Optical Society of American jäsenenä pääsee paljon halvemmalla ja silloin voi valita minkä AO:n kolmesta eri lehdestä tilaa hintaan 101 USD per vuosi. Onneksemme AO löytyy useista suomalaisista yliopistollisista kirjastoista.

Outo halo Itävallassa

Meteoptics-listan kautta tuli Karl Kaiserin outo havainto värikkäästä täplästä 24° ylemmän parheelian suunnalla. Läiskän voisi toki tulkita 24° ylemmäksi parheeliaksi, mutta Karlin saamat mittaustulokset vievät sen liian kauas auringosta, jotta se sopisi 24° ylemmäksi parheeliaksi. Tätä kirjoittaessani Karlin lähettämät dublikaatit ovat jo tulleet, mutta en ole ehtinyt niitä hirveästi tähän hätään tutkimaan. Väriläiskä todellakin on liian kaukana auringosta, mutta väriläikkä on myös hyvin tiukasti yhteen pilvikuituun rajoittunut eli sen perusteella on aika hankala mitään järisyttävää repiä. Vaihtoehtoja ovat 24° ylemmän parheelian lisäksi pätkä rengasmaista Lowitzin kaarta. Entä mahdollisuus uudesta halomuodosta? Sanoisin, että noin pienessä läntissä näkyvä väriläikkä ei juuri anna mitään, minkä pohjalta asiaa voisi tutkia vakavasti. Karl lähetti myös kuvia komeasta jääsumunäytelmästä, jossa loistaa varsin komea Moilasen kaari. Pärjää melkein toissatalven Viitasaaren tapaukselle.

Harvinaisuudet

Seuraavaksi kooste viime UMin jälkeen tulleista havainnoista, jotka käsitti harvinaisia muotoja.

Päivä Harvinaisuus Havaitsija
8.5.2000  
  • 9° rengas
  • 23° ylempi parheelia
 
Peter-Paul Hattinga Verchure, Deventer, Alankomaat
9.5.2000  
  • 9° rengas
  • 9° sivuavat kaaret
  • 23° rengas
  • 23° ylempi parheelia
 
Peter-Paul Hattinga Verchure, Deventer, Alankomaat
29.6.2000  
  • 9° rengas
  • 9° alempia parheelia
  • 9° sivuavat kaaret
  • 18° parheeliat
  • 23° ylempi parheelia
  • 24° alempi parheelia
 
Marko Riikonen ja Leena Virta, Lemmenjoen kansallispuisto
5.7.2000  
  • 46° allasivuavat kaaret
 
Mika Sillanpää, Grenoble, Ranska
24.7.2000  
  • 23° ylempi parheelia ?
 
Jorma Lameranta, Savonlinna
29.7.2000  
  • 23° rengas
  • 23° ylempi parheelia
 
Marko Riikonen ja Leena Virta, Kittilä
 
  • 23° ylempi parheelia ?
 
Jorma Lameranta, Savonlinna
24.8.2000  
  • Lowitzin kaaret
  • Parryn kaari
 
Timo Kinnunen, Helsinki
 
  • 120° sivuauringot
  • Wegenerin vasta-aurinkokaaret
 
Jyri Lehtinen, Helsinki
26.8.2000  
  • 46° allasivuavat kaaret
  • 120° sivuauringot
  • Parryn kaari
  • Lowitzin kaaret (kaikki kolme)
 
Ilpo Liimatainen, Vehniä
 
  • 120° sivuauringot
  • Parryn kaari
  • Wegenerin vasta-aurinkokaaret
 
Arto Oksanen, Jyväskylä
 
  • 46° allasivuava kaari
 
Mika Sillanpää, Räyskälä
 
  • 46° allasivuavat kaaret
  • 120° sivuaurinko
  • Parryn kaari
 
Karla Tiensuu ja Teemu Öhman, Äänekoski
28.8.2000  
  • 18° parheeliat
  • 23° ylempi parheelia
 
Reima Eresmaa, Joensuu
29.8.2000  
  • 120° sivuaurinko
 
Jarkko Korhonen, Oulu
 
  • 23° ylempi parheelia ?
 
Teemu Öhman, Pudasjärvi
30.8.2000  
  • 46° allasivuava kaari
 
Jarmo Moilanen, Vaala
6.9.2000  
  • yläkupera Parryn kaari
 
Reima Eresmaa, Riihimäki - Järvenpää

Jakson havaitsijat

Havaitsijoita jaksoon mahtui mukavasti. Peräti 18 henkilöä ilahdutti jaostoa havainnoilla.

Valitettavasti tämä Sivuaurinko palsta venyi tolkuttomasti. Tästäkin on jo karsittu sivutolkulla tekstiä! Se on syy tämänkertaisen kuvituksen vähäisyyteen.

Reima Eresmaa

Reimalta tuli B-lomakkeita. Hyvä että edes niitä. Joensuun Karsikossa 28.8.2000 tehty havainto pitää sisällään himmeitä pyramidihaloja. "Kävin noutamassa pikkusiskoni koulusta. Matkalla näkyi haloja, aluksi vain 23° kaari himmeänä, mutta havainnon loppupuolella mukaan tuli 18° kaari ja 23° kaari kirkastui." Vielä parempi tai huonompi onni, riippuu suuresti siitä miten asian ajatteleen, Reimaa kohtasi 6.9.2000 P54 junassa välillä Riihimäki - Järvenpää (Fig. 1). Kirkkaiden sivuaurinkojen lisäksi taivaalla ilmestyi 22° ylläsivuavan kaaren seuraksi se harvinaisempi Parry eli yläkupera Parryn kaari. Yläkuperan Parryn näkeminen on aina merkkitapaus ja eräät (lue: allekirjoittanut) ei sitä tunnu koskaan näkevän. Reiman kertoo: "..., mutta Riihimäen aseman jälkeen kiinnostuin näytelmästä vakavammin, SAur aloi olla häikäisevän kirkas. Siirryin ikkunapaikalle, ja huomasin Auringon yläpuolella kaksi himmeää värillistä vinokaarta. Näkyivät ensin n. kolme minuuttia, tulivat hetken kuluttua vielä takaisin pariksi minuutiksi." Reima kertoo vielä radan varren puiden häirinneen havaintoa. Junasta havaitsemisessa on muuan muukin suuri ongelma kuin puut, sillä VR ei tunnu tietävän, että junien ikkunoita kannattaisi joskus pestä.

 

Fig. 1: 6 September 2000 in Riihimäki - Järvenpää. Upper sunvex Parry arc observed by Reima Eresmaa.

Peter-Paul Hattinga Verschure

Hollantilainen kolleega, Peter-Paul lähetti jo aikoja sitten muutamia parhaita pyramidihalohavaintoja toukokuulta, mutta omien arkistointiongelmien vuoksi löysin havainnot vasta elokuun lopulla. 8.5.2000 Peter-Paul on havainnut heikon 9° renkaan ja selvemmän 23° ylemmän parheelian 22° renkaan seurassa. 22° renkaan ja 23° ylemmän parheelia välillä selvä rako. 9.5.2000 Deventerin taivaalle ilmestyy uudelleen pyramidihaloja (Fig. 2). Alussa heikko 9° rengas ja 23° ylempi parheelia. 23° rengas ilmestyy pian perässä. Näytelmässä alkaa näkyä myös 22° allasivuava kaari ja yllättäen Peter-Paul näkee 9° renkaan sivuilta kirkastuneena eli 9° sivuavat kaaret ovat tosiasia. Tässä vaiheessa pyramidihalot ovat kirkkaimmillaan ja horisonttirengastakin on näkyvissä. Näiden jälkeen taivaalle ilmestyy täydet 22° sivuavat pyramidien kadottua taivaalta.

 

Fig. 2: 9 May 2000 in Deventer. Nice odd radius display observed by Peter-Paul Hattinga Verschure. Notice rare brightenings on both side of 9° halo. That is a sign of 9° arcs from column pyradimal ice crystals.

Timo Kinnunen

Tulostin vaihteeksi Kinnusen Timonkin havainnot. Elokuussa viisi ja syyskuussa seitsemän havaintoa. 24.8.2000 Timo on havainnut varsin mukavaa näytelmää Helsingissä, jossa oli mukana B-lomakemuotojakin. Lowitzin kaari ja Parry. B-muodot olivat kuulema lyhytaikaisia. Syyskuun parhaaksi jäi 2.9.2000 Espoossa havaittu näytelmä, jossa parhaimpina muotoina zeniitinympäristön kaari ja 46° ylläsivuava kaari. Timon kommentti: "ZYK, 46yllä, kirkas, pitkä ja värikäs".

Jarkko Korhonen

Oulun säästäväiseen kolmikkoon lukeutuva Jarkko teki taas tasaista työtä. Elokuussa 12 havaintoa ja syyskuussa kahdeksan. Parhaana havaintona voitanee pitää 29.8.2000 Oulussa näkynyttä pikanäytelmää, joka koostui lyhyestä, 10° pätkästä horisonttirengasta ja 120° sivuauringosta ilman mitään muuta muotoa taivaalla. 3.8.2000 Jarkko on hakenut Kuusamon taivaalta zeniitinympäristön kaaren. Säästäväinen kolmikko -nimitys johtuu siitä tosiasiasta, että kaikki kolme Oulussa vaikuttavaa havaitsijaa lähetti havainnot samassa kirjekuoressa!

Jorma Lameranta

Jormalta tuli tuhti paketti kesäkauden havainnoistaan. Toukokuussa viisi, kesäkuussa neljä, heinäkuussa seitsemän, elokuussa neljä ja syyskuussa samoin neljä havaintoa. B-lomaketavaraa Jorma on epäillyt 24.7.2000 ja 29.7.2000, jolloin kummallakin kerralla mahdollinen 23° ylempi parheelia. Kummatkin havainnot Jorma on varustanut kysymysmerkillä. 2.5.2000 on Jorman ainoa zeniitinympäristön kaari koko toukokuusta syyskuuhun ulottuvalta jaksolta.

Jyri Lehtinen

Jyri on tähyillyt kiitettävästi taivaita jakson aikana. Elokuussa havaintoja kertyi 15 ja syyskuussa 6. Jyrin kesän kohokohta oli 24.8.2000 pääkaupunkiseudulla näkynyt näytelmä, jossa Jyrin on havainnut 120° sivuauringon ja Wegenerin vasta-aurinkokaaret (Fig. 3). Wegenerit tekivät vähän ennen neljää iltapäivällä ristin vasta-aurinkopisteen kohdalla. "Vähän myöhemmin yläsivuava kirkastui taas huimasti. Siinä vaiheessa, kun huomasin hr:n, lähdin hakemaan avarampaa paikkaa. Kun sitten ko. paikalla huomasin hr:n olevan melko pitkä ja kirkas, vieläpä ilman saureja, tuli kiire hakemaan kameraa. Näytelmää vähän aikaa kuvattuani osui silmiini pivijuovat leikkaava juova. Jo toinen Wegi parissa kuukaudessa! Vaikka se oli hädin tuskin havaittavissa, oli se kuitenkin selvä ja pystyin havaitsemaan siinä muutaman värinkin." Alussa Wegener on näkynyt varsin tyypillisesti sivustalla ja vasta myöhemmin se siirtyi vasta-auringon suunnalle. Jyrin havainnossa on mielenkiintoista havaita sivuaurinkojen puuttuminen, mikä kertoo siitä, että horisonttirengas on ollut pylväskiteistä lähtöisin ja silloin Wegenerit ovat melko todennäköinen muoto. Mielenkiintoinen ero Kinnusen Timon havaintoon on siinä, että Timolla on havainnossa Lowitzin kaaret, jotka viittaavat parempaan laattakidemateriaaliin. Ero selittyy osin sillä, että Timon havainto oli tehty kello 17 aikoihin, kun Jyri raportoi Wegenerin näkyneen 15.15 - 16.20. Jyrillä on muitakin hyviä näytelmiä elokuulta. Mm. 4.8.2000, 8.8.2000 ja 26.8.2000 päivämääriltä löytyy 46° tavaraa zeniitinympäristön kaaren kera. Myöskään syyskuun havainnot eivät olleet mitenkään heikkolaatuisia, sillä 2.9.2000, 5.9.2000, 24.9.2000 ja 29.9.2000 päivätyt näytelmät sisältävät myös zeniitinympäristön kaaren.

 

Fig. 3: 24 August 2000 in Helsinki. Nice complex halo display with Wegener anthelic arcs. Observation by Jyri Lehtinen.

Ilpo Liimatainen

26.8.2000 kesken kauppareissun allekirjoittaneen puhelin soi ja mieshenkilö Keski-Suomesta kertoo taivaalla näkyvästä halonäytelmästä. Ilpo sai lopulta näytelmästä valokuvia ja Jyväskylän Siriuksen kautta kuvat saapuivat tarkastettavakseni. Kuvissa on varsin mainio auringonpuolen näytelmä ja kirkasta horisonttirengasta (Fig. 4). Parry on varsin selvä ja 46° allasivuava kaari värikäs, vaikkakin lyhyt. Kuviin on mahtunut myös 120° sivuaurinkokin hiukan hankalasti hahmotettavana läiskänä kirkkaalla ja leveällä horisonttirenkaalla. Wegenereitä tai muita harvinaisia vasta-aurinkokaaria ei kuvissa näy, vaikka ainakin Oksasen Arton kommenteissa jotain sellaista taivaalla kuulema oli. Eräs selitys on se, että kokemattomana havaitsijana Ilpon rajaukset ovat juuri pahimmoilleen pudottaneet juuri ne alueet pois kuvista, mistä kyseisiä kaaria olisi pitänyt etsiä. Mutta kuvista löytyi silti jotain varsin järisyttävää. Muutamissa ruuduissa sivuauringon luona näkyy kaikki kolme Lowitzin kaarta ja todella hienosti. Rengasmainen Lowitz on jopa järkyttävän pitkästi sivuauringosta alaspäin! Kyseinen kaari näyttää jotenkin ylimääräiseltä, se ei tunnu oikein sopivan mihinkään kaavaan, sillä se näyttää tekevän varsin jyrkän mutkan sivuauringon kohdalla. 22° renkaassa on selvästi himmeämpi kohta juuri sivuauringon kohdalla, kun ylempi ja alempi Lowitzin kaari irtoaa renkaasta. Mielenkintoinen havainto näistä "sisemmistä" Lowitzeista on se, ettei alempaa eikä ylempää voi nähdä välillä 22° rengas - sivuaurinko. Tämä on ehdottomasti eräs mielenkiintoisimmista Lowitz-näytelmistä mitä on kuvattu, vaikka tässäkin tapauksessa Lowitzit ovat melko himmeitä. Ilpon havaintoaika oli kello 13.50-14.50.

 

Fig. 4: 26 August 2000 in Vehniä. A detail of very good halo display observed in central part of Finland. A long arc downward from parhelion is probable a circular Lowitz arc or Greenler's component C of Lowitz arcs. Two brighter segments of 22° halo are due to upper and lower Lowitz arcs superimposing 22° halo. Notice lack of 22° halo next to parhelion. This drawings is based on photograph taken by Ilpo Liimatainen. Drawings by Jarmo Moilanen.

Ismo Luukkonen

Ismon havaintolomakkeista pistää ensimmäisenä silmiin huutomerkillä varustettu merkintä 24.8.2000: "1700:s halohavainto!" (Fig. 5). Hieno saavutus Ismo! Elokuussa Ismolla 18 havaintoa ja syyskuussa 11. Harvinaisuuksia ei Ismon upeiden piirrosten joukkoon ole päässyt, vaan jakson halot ovat olleet Turun taivaalla tavanomaisia.11.8.2000 ja 29.8.2000 on zeniitinympäristön kaari vierraillut Suomen lounaiskolkassa. 14.8.2000 näytelmässä parasta antia on ollut pitkä pätkä horisonttirengasta. Syyskuun saalis Ismolla on ollut vieläkin tavaomaisempi.

 

Fig. 5: 24 August 2000 in Turku. Ismo Luukkonen's halo observation number 1700. A common 22° halo.

Jarmo Moilanen

Allekirjoittaneen halosaalis ei hirveän monipuolinen ollut. Elokuussa 13 havaintoa ja syyskuussa kuusi. Jakson paras näytelmä, 30.8.2000 sisälsi sentään 46° allasivuavan kaaren. 18.8.2000 ja 21.8.2000 havaintovihkoon piirtyi zeniitinympäristön kaari.

Veikko Mäkelä

Veikon elokuu toi 11 näytelmää ja jakson parhaan näytelmän 20.8.2000, jossa zeniitinympäristön kaari ja horisonttirengasta. Havainto on tehty Imatralla. Näytelmän havainto-olosuhteista Veikko kertoo: "Muuten 20.8. näytelmään liittyy sellainen pikku huomio, että bussin ikkunan himmennysverho, eli sellainen tumma rullaverho, jossa on tiheästi pieniä reikiä, yllättävästi paransi sivuauringon näkymistä kirkkaalta taivaalta." Aika mielenkiintoinen, mutta ei hirveän yllättävä havainto. Samaanhan aurinkolasienkin käyttö loppujen lopuksi perustuu. Syyskuussa saaliiksi on jäänyt halot viitenä päivänä.

Arto Oksanen

Nyrölän taivaita haloja syvemmältä repivän observatorion eräs voimahahmoista kertoili halolistalla 26.8.2000 Keski-Suomen halonäytelmästä: "Itse olin sieniretkellä Jyväskylän luoteispuolella ja näytelmä oli paras näkemäni. Saldoani: HR (yli 200 astetta, kirkas), 120 SAUR (kirkas), 22YSK (värikäs, HR:lle asti), Parry (selvä ja kirkas), SAUR (värikkäät ja häikäisevän kirkkaat), 22R (heikko), Xn muotoiset kaaret HR:llä auringon vastapuolella (hyvin heikkona), 120 SAURin yläpuolella aurinkoa kohti alaspäin kaartuva kaarenpätkä, lisäksi heikko zyk tai 46YSK. Kaikki tämä yhdessä ohuessa yläpilvessä, osin sinisellä taivaalla. Ei ollut tietenkään kameraa mukana, mutta sukulaismieheltä löytyi näytelmän
loppuvaiheeseen kamera, jolla saatiin kuvattua tuo 120SAUR ja sen yläpuolinen kaari!
" Arto hätyytteli myös muitakin havaitsemaan haloa, "Hälyyttelin Moilasen ja Idin kuvaamaan Jyväskylässä ja Pekkolan Rautalammilta." Pekkolan Markoa ei onnistanut, sillä pilvet eivät Rautalammille yltäneet. Arton sukulaismiehen ottamia kuvia ei ole vielä minulle asti ehtinyt enkä ole myöskään Moilasen (Marko) ja Idin kuvia ole päässyt näkemään, joten ei niistä sen enempää. Arton kertomuksen X:n muotoiset kaaret selittyisivät Wegenereillä varsin hyvin. Mutta Arton havaitsema 120° sivuauringon yläpuolella aurinkoa kohti alaspäin kaartuva kaarenpätkä jää kyllä selittämättä. Itsekkin epäilin halolistalla, että kyseessä olisi ollut ala-aurinkokaari. Mutta Keski-Suomen näytelmän aikoihin auringon korkeus on ollut luokkaa 35° Öhmanin laskujen mukaan ja ala-aurinkokaari ei kulje yli 30° auringonkorkeuksilla horisonttirenkaan yläpuolella lainkaan. Ala-aurinkokaari leikkaa horisonttirenkaan 120° sivuauringon etupuolelta vasta kun aurinko on alle 25° korkeudella.

Martti Penttinen

16 havaintoa heinäkuulta ja 20 elokuulta. Harvinaisuuksia ei Martin havaintoihin mahtunut, mutta horisonttirengasta on näkynyt ainakin 2.7.2000, 7.7.2000, 20.8.2000 ja 26.8.2000. Zeniitinympäristön kaaren Martti on nähnyt 24.7.2000. Ukkoshalon Martti onnistui näkemään 3.7.2000 ja kyseessä oli pätkät 22° renkaasta.

Marko Riikonen ja Leena Virta

Pohjoisesta takaisin etelään Chilen retkeä odottelemaan palanneet Marko ja Leena ei kovin kummoisia ole päässyt havaitsemaan elo- ja syyskuussa. Markolla elokuussa 12 ja syyskuussa 10 havaintoa. Parhaimpia muotoja olivat 25.8.2000, 26.8.2000 ja 29.9.2000 näkyneet zeniitinympäristön kaaret. Kaksi ensimmäistä näkyi pohjoisessa ja viimeinen Haimoossa. Näistä näytelmistä 25.8.2000 vetää pitemmän korren samaan aikaan näkyneen 46° renkaan ansiosta. Chilen retkikunnan pitäisi olla 2. marraskuuta Chilen Antofagassa, jossa Tape on 5 tuntia aikaisemmin kuin suomalaiset. Sieltä retkikunta jatkaa vuokra-autolla Andien suuntaan. Suomalaiset palaavat Riikosen mukaan takaisin 21. joulukuuta. Leena sai haalittua kasaan samansuuntaiset havainnot kuin Markokin. Elokuussa 11 ja syyskuussa 9 näytelmää. Leenan parhaat näytelmät olivat 25.8.2000 ja 26.8.2000 näkyneet näytelmät. Pariskunnan edellisen jakson havainnot eivät valitettavasti ehtineet mukaan edelliseen UMiin kuin muutaman havainnon osalta. Markon kesäkuun saldo oli 14 ja heinäkuun 16 havaintoa, Leenalla vastaavat luvut 13 ja 15. Edellisessä UMissa oli jo 10.6.2000 näkynyt näytelmä, mutta eivät B-muodot siihen loppuneet pohjoisimmassa Suomessa. 29.6.2000 Lemmenjoen kansallispuistossa pariskunta havaitsee kohtuullista pyramidinäytelmää (Fig. 6). Näytelmässä mukana erittäin harvinaiset 9° sivuavat kaaret hieman tavanomaisempien 9° renkaan, alemman parheelian, 18° parheelioiden, 23° ylemmän parheelian ja 24° alemman parheelian seurassa. Näistäkin muodoista huolimatta havaintokertomus päättyy toteamukseen: "Näytelmän yleisasu oli sotkuinen ja epätasainen, ei missään tapauksessa kaunis näytelmä." Hiostavaksi äitynyt keli Vaskojoen kämpällä toi taivaalle tämän pyramidinäytelmän. "Näytelmä pysytteli tiiviisti näkyvillä, mutta muutti keskipäivän aikoihin olomuotoaan. Nyt ilmestyi 9° rengas joka pian muuttui varsin voimakkaiksi 9 sivuaviksi. 23 parheelia heikkeni samalla. 22 allasivuavaa näytteli heikosti, mutta 22 sivuavaa emme kumma kyllä erottaneet varmuudella missään vaiheessa. Jotakin rengasta oli myös heikosti 22 tietämillä, nähtävästi kombinaatiota useammastakin renkaasta." Näytelmä tarjosi Leenalle samalla läjän uusia tuttavuuksia, jotka Marko listaa havaintokertomukseenkin "Leenan eka 24 alempi, kuin myös 9 alempi. Ja 9 sivuavat olivat sille myös ekat." Alkuperäisen havainnon 18° ja 20° renkaat ovat kuvien tarkastelun myötä saaneet henkselit ylleen. Vielä yksi B-havainto mahtuu edellisen jakson havaintoihin, kun 29.7.2000 Tepaston taivaalle ilmestyy 23° ylempi parheelia ja saman asteluvun rengas.

 

Fig. 6: 29 June 2000 in Lemmenjoki nationalpark. Odd radius display with 9° column arc on both side of 9° halo. Observation by Marko Riikonen and Leena Virta.

Allar Saviauk

Uusi nimi havaitsijalistalla on aina tapaus, vaikkakin Allarin ensimmäiset kaksi havaintoa on todetava kehiksi ja kuuluisivat siten naapurijaostolle.

Mika Sillanpää

Uusia harrastuksia halojaoston piirissä esittää "simulaatiovelho" Mika, joka on tehnyt ukkospilvihavainnon ilmeisesti 22° sivuavasta kaaresta purjelentämässä olleessaan. Purjelentämässä ollessaan Mika nappasi myös 26.8.2000 näkyneen 46° allasivuavan kaaren. Mikalta tuli myös vanhempi havainto heinäkuulta. 5.7.2000 Grenoblessa, Ranskassa Mika havaitsi voimakasta sivuavanäytelmää (Fig. 7). "Koko päivän puskee ‘tyhjästä' taivaalle yläpilveä. Niin, tarkotan tolla tyhjästä että se liittyy varmaan noihin vuoriin... Kamaa näkyy pitkin päivää. Maksimin lähestyessä horisontin lähelle syntyy kaari. HYK vai 46° alla? Luultavasti jälkimmäinen, sillä 22° sivuavat oli häikäisevät!" Ilman kuvia on tyydyttävä Mikan arvioon, että kaari oli 46° allasivuava. Kyseiset kaksi kaarta, horisontinympäristön kaari ja 46° allasivuavat kaarethan sulautuvat toisiinsa tarpeeksi suurella auringonkorkeudella ja tarjoavat samankaltaisen tunnistusongelman kuin meille pohjoisen asukeille tutumpi 46° renkaan ja 46° ylläsivuavan tapauksessa. Hykin ja 46° allasivuavan tapauksessa vain ei ole apua värityksestä, sillä molemmat kaaret ovat yleensä varsin värikkäitä. Täytyy toki muistaa, että näiden kumppanuksien tunnistustamista häiritsee myös 46° rengas.

 

Fig. 7: 5 July 2000 in Grenoble, France. Observation of high sun display with infralateral arcs. Also complete circumscribed halo is present. Observation by Mika Sillanpää.

Karla Tiensuu

Kansanvalistajaksi tunnustautuva Karla kokosi elokuussa 12 ja syyskuussa seitsemän havaintoa. Kansavalistusta Karla on tehnyt ainakin äitinsä suuntaa, sillä Karla kertoo: "Omalla tavallaan sykähdyttävä oli myös Kuun halo 11.-12.8. Tampereella. Se oli ensimmäinen Kuun halo aikoihin, ja osoitti myös äitini silmien auenneen; hän tuli parvekkeelta kysymään, että mahtaako se olla halo siellä taivaalla. Ei siis ole mennyt valistustyö ihan hukkaan!" 14.8.2000 Karla havaitsee Karstulassa zeniitinympäristön kaarta ja 46° ylläsivuavaa. Karla on 26.8.2000 Keski-Suomen näytelmän näkyessä Äänekosken maisemissa Teemu kanssa (Fig. 8). Käsitelenkin Karlan havainnon päivän näytelmästä yhdessä Teemun havainnon kanssa.

 

Fig. 8: 26. August 2000 in Äänekoski. Final stage of big halo display in central part of Finland (see figure 4). Parry arc was clear. Observation by Karla Tiensuu.

Teemu Öhman

Pitkin poikin Pohjois-Suomea kiviä potkiskellut Teemu saalisti kohtalaisesti haloja jakson aikana. Havaintoja kertyi 11 elokuussa ja kymmenen syyskuussa. B-lomakkeita Teemu pääsi täyttämään 26.8.2000 ja 29.8.2000. 26.8.2000 Keski-Suomen näytelmään Teemu pääsi käsiksi käydessään kotonaan Äänekoskella. Havaintoapuna oli myös Tiensuun Karla ja isä (Fig. 9). Alussa näytelmässä oli yläkovera Parry ja 46° allasivuavat kaaret. Teemu kertoo: "Homma alkoi jokunen minuutti mainittua aiemmin ikkunasta huomatulla 22° askilla. Pihalle ennätettyä olikin täysi rähinä päällää: Haloja puski lisää järjestyksessä saurit, silmiähivelevä ylläs, Parry, hr, o46°allas, 22°r. 22°r tuli mukaan tosiaan vasta I session lopussa. Parry oli selvä, muttei tyrmäävä, jollainen puolestaan oik. 46° allas oli. Todellinen korhoslainen "sateenkaaribanaani... Ongelmana näytelmässä oli paitsi todella nopea muuttuminen, myös se, että pilvialue oli ohan liian pieni. Esim. WVAUK ja AAK olivat etsinnän kohteina, mutta kun pilvi jäi liian alas." Parryn oli sen verran selvä ja kirkas, että Teemu raportoi myös isänsä nähneen sen. Karlakin kehuu näytelmää: "Hirveän nopeasti eläneen ja hiukean kauniin näytelmän aika ei juuri ehtinyt muistiinpanoja tehdä, kamera kyllä lauloi kuin parhaina päivinään ja ainakin osa kuvista ilmeisesti onnistuikin." Koko alkuajan Teemu epäili myös 120° sivuaurinkoa, mutta se varmistui vasta pitkällisen seuraamisen jälkeen. Karlan papereissa 120° sivuaurinko jäi epävarmaksi havainnoksi. Näytelmän lopussa Parry oli jälleen pääroolissa harvinaisista haloista. "Yllättävä paluu. Luulimme tosiaan näytöksen jo loppuneen, mutta vielä mitä, vara-amiraali hyökkäsi takaisin yhtä vakuuttavasti kuin ensimmäiselläkinn kerralla." Teemu merkkasi pilvityypiksi "Csfib + Cslac, Cifib" eli siitä se ken lyhenteen tuntee, voi muodostaa mieleensä kuvan pilvityypistä. Pudasjärvellä näkyi 29.8.2000 23° ylemmäksi parheeliaksi Teemun epäilemä kaari. "Hyvin 23° ylemmän parroidin oloinen, mutta saattoi olla jotain muutakin. Olin geofysiikan mittaporukan kanssa töissä, joten en juuri voinut havaita. Alapuolella oli kyllä pilveä, muttei missään vaiheessa haloa."

 

Fig. 9: 26. August 2000 in Äänekoski. First maximum of the halo display of central Finland observed by Teemu Öhman. Strong infralateral arc and clear Parry arc are present.

Vinkkejä halojen metsästykseen

Tätä kirjoittaessani jokavuotinen verilöyly Suomen metsissä on taas käynnissä. Lähi-idässäkin on taas levotonta, mutta siellä ei sentään ammuta viattomia luontokappaleita. Metsästysaiheeseen liittyy tämän Sivuaurinko-palstan loppupuolikin. On toki totta, että suurin vaikuttava tekijä halohavaintoihin on itse halot ja niihin ei juuri pääse vaikuttamaan, mutta paljon voi asiaa auttaa tietämällä mitä kannattaa taivallaalta etsiä.

Yleisvilkaisu taivaalle

Ensimmäinen edellytys halojen havaitsemiseen on aktiivinen taivaan tarkkailu. Hyväksi halohavaitsijaksi pyrkivän kannattaa aina ulos mennessään tehdä yleisvilkaisu taivaalle. Itselläni on tapana vilkaista tietyt kohdat taivasta käytännössä aina ulos mennessäni ja aina välillä ulkona ollessani. Helpoin ja useimmiten tulosta tuottava vilkaisu on tietysti 22° renkaan koko piiri. Vaikka siellä ei mitään näy, aivan auringon viereen kannattaa silloinkin vilkaista. Tällöin voi jäädä haaviin heikko pilari tai parhaassa tapauksessa ellipsihalo. Seuraavana kannattaa 46° etäisyys auringosta zeniitinympä-ristön kaaren ja 46° sivuavien toivossa. Yleisvilkaisun kannattaa ulottaa myös koko horisonttirenkaan reitille taivaan ympäri. Näillä eväillä mahdollisen halon pitäisi löytyä taivaalta. Jos aikoo tehdä havainnon ja vielä raportoida haloista, silloin on myös muistivihkon oltava aina mukana. Siihen voi äkkiä kirjata näkyvä halo päiväyksineen ja kellonaikoineen. Ei pidä tuudittautua siihen luuloon, että pystyy tarkasti muistamaan illalla mitä näki aamulla.

Pakkaskeleillä jääpölinöiden metsästäminen on oma huvinsa ja sitä harrastaneena voin sanoa, että tunnelmat ovat parhaimmillaan kuin takavuosien Twister-elokuvan tornadojen jahtaamisessa, vaikkakin kyseinen elokuva oli aika onneton muuten. On pakko vääntää autostereot täysille kun pilarit kohoavat valoheittimistä vähän matkan päästä. Valitettavasti tehokas jääsumuhalojen metsästys vaatii auton käyttöä ja tästä saamme yhtälön: halohavaitsija + jääsumuhalot + auto = äärimmäisen suuri vaaramomentti tieliikenteessä.

Haloseurueet - osa 1

Kun taivaalla sitten näkyy haloja niin ei riitä, että kirjataan heti näkyvät muodot ylös ja siinä se. Näin joutuu kuitenkin jokainen joskus tekemään ajanpuutteen yllättäessä. Kun sitten on aikaa tai halonäytelmä on sen tasoinen, että kaikki muu maallinen kiire saa jäädä, kannattaa lakaista taivasta katseella muidenkin halomuotojen toivossa. Eräs tapa halonäytelmän seuraamisessa on pyrkiä selvittämään mitä näkyy ja päätellä siitä mitä kannattaa etsiä. Tämänkaltainen havainnointi luonnollisesti perustuu halojen seuralliseen luonteeseen. Useimmat halot ovat ennusmerkkejä toisille, harvinaisimmille halomuodoille. Joten käyn seuraavaksi läpi kuinka eri halomuodot muodostavat seurueita. Nämä perustuvat allekirjoittaneen tietoihin halojen synnystä sekä omiin ja toisten havaintoihin. En kuitenkaan pyri tässä täysin kattavaan selvitykseen.

Tässä osassa käyn läpi haloja, jotka syntyvät tavallisesta kuusisivuisesta jääkiteestä. Seuraavaan UMiin lupaan jutun pyramidijääkiteistä syntyvien halojen seurueista.

Tavallisten kuusisivuisten jääkiteiden synnyttämät renkaat ovat yksinkertaisin halomuotoseurue. Näitä renkaitahan on vain kaksi eli 22° rengas ja 46° rengas. 22° rengasta kannattaa aina etsiä koko matkalta. 46° rengasta ei yleensä kannata etsiä heikon kakskakkosen ollessa taivaalla, mutta käytännössä 46° renkaan alue on syytä tarkistaa, koska samalla tulee tarkistettua niin 46° sivuavien sijainti kuin zeniitinympäristön kaarenkin sijainti. Jos 22° rengas vaikuttaa jotenkin diffuusilta tai normaalia leveämmältä, silloin kannattaa olla tarkkana mahdollisten pyramidihalojen suhteen ja kannattaa vilkuilla myös 9° renkaan seutua.

Auringonpilari ei ole kovinkaan seurallinen muoto. Hyvä pilari tapaa olla usein yksi tai vähäinen osa parempaa näytelmää, mutta se harvoin toimii kovin hyvänä merkkinä minkään muun halon etsimiseksi. Ainoastaan sivuauringot tai 22° sivuavat kirkastumina voi ilmestyä pilarin näkyessä, mutta yleensä kyseiset muodot tarttuvat verkkokalvolle ennen pilaria. Poikkeuksia sääntöön ovat ala-aurinko ja Moilasen kaari, jotka useimmiten vaativat jääsumunäytelmää näkyäkseen ja usein näkyvät juuri pilarin seurassa. Pilarin yksinäisyys johtuu siitä, että pilarin synnyttää usein pelkät lumikiteet ja ne eivät juuri muita haloja pysty muodostamaan. Pilariahan voisi sanoa myös huonoksi ala-auringoksi. Ala-aurinko on myös aika huono indikaattori muille haloille, mutta Bottlingerin renkaita ei ole nähty ilman ala-aurinkoa. Samoin alasivuaurinkoja kannattaa katsella jos lentokoneesta ala-auringon näkee.

Sivuauringot on jo huomattavasti seurallisempi halomuoto. Zeniitinympäristön kaari on tietysti ensimmäinen muoto jota sivuaurinkojen näkyessä kannattaa etsiä. Edellyttää tietysti sitä, että aurinko on alle 32° korkeudella (varjosi on noin 1½ x pituutesi tai sitä pitempi). Ulkomailla matkaillessa kannattaa korkean auringon näytelmistä yrittää etsiä horisontinympäristön kaarta, mutta silloin auringon tulee olla yli 58° korkeudella (varjosi on noin 2/3 pituudestasi tai sitä lyhyempi). Jos sivuauringot alkavat kasvattaa häntää, on horisonttirengas hyvinkin mahdollinen. Horisonttirengasta kannattaa usein etsiä myös sivuaurinkojen sisäpuolelta kuin myös "takataivaalta". Kun taivaalla on sivuauringot ja horisonttirengas, kannattaa pitää varansa 120° sivuaurinkojen suhteen. Kun aurinko on alle 32° ja 120° sivuauringot ovat taivaalla zeniitinympäristön kaaren ja horisonttirenkaan kera, voi yrittää katsoa näkyykö horisonttirenkaan sinijuovaa 120° sivuaurinkojen takana. Sivuauringon näkyminen ala-auringon kanssa on hyvä merkki alasivuaurinkojen etsijälle.

22° sivuavat kaaret on alku pitkälle seuralaisketjulle. Vähänkää terävämpi muoto 22°sivuavilla ja varsinkin ylläsivuavalla merkitsee sitä, että ainakin 46° sivuavia kannattaa etsiä. 46° ylläsivuavaan kaareen pätee jälleen mystinen 32° auringonkorkeus, jota korkeammalla auringolla kyseinen muoto ei voi esiityä. 46° allasivuavat kaaret ovat yleisimpiä harvinaisia halomuotoja. Niitä etsivän kannattaa olla tarkkana ja hyvä näkyvyys horisontinsuuntaan on eräs perusedellytys niiden havaitsemiseen. Kaupunkioloissa korkeiden talojen välisessä katukuilussa ne kyllä usein jäävät havaitsematta. Jos 22° sivuavanäytelmästä löytyvät 46° sivuavat ja horisonttirengasta niin katseen kannattaa suunnata vasta-aurinkokaariin. Wegenereitä kannattaa etsiä koko niiden teoreettiselta reitiltä eli 22° ylläsivuavasta loivasti vasta-aurinkoon viettävältä taivaankaarelta. Kun aurinko on alle 30° ei Wegenerit edes saavuta vasta-aurinkopistettä, vaan jäävät varsin kauas siitä. Korkeammalla auringolla Wegenerit viimein saavuttavat vasta-aurinkopisteen ja voivat muodostaa vinoristin vasta-aurinkopisteeseen.

Vaikka Wegenereitä ei näykkään, niin hyvien 46° sivuavien loimottaessa taivaalla kannattaa vasta-aurinkopistettä pitää koko ajan silmällä, sillä vasta-auringon luona esiintyvät Greenlerin vasta-aurinkokaaret voi näkyä ilman Wegenereitäkin. Kirkastuma vasta-aurinkopisteessä eli vasta-aurinkokin on merkki Greenlereistä. Jos aktiviteettia vasta-aurinkopisteessä esiintyy, kannattaa tarkkailla kaarien muotoa. Jos vasta-aurinkopisteestä ylöspäin sojottavat "sarvet" alkavat latvoistaan kaartua sisäänpäin, silloin kyseessä on Trickerin vasta-aurinkokaaret. Trickerit tekevät parhaimmillaan kauniin silmukan vasta-aurinkopisteen yläpuolella. Vasta-aurinkokaarien esiintyminen johdattaa katseen myös ala-aurinkokaaren suuntaan. Ala-aurinkokaarihan sivuaa Trickeriä tämän lakipisteessä ja viettää siitä kohti horisonttia päätyen lopulta auringon suunnalla ala-aurinkoon. Kun aurinko on 30° korkeudessa, Trickerit ja ala-aurinkokaaren huiput, jotka ovat päällekkäin ja harvoin nähtävissä, ovat vajonneet alaspäin niin, että ne pian irtoavat vasta-aurinkopisteestä ja laskevat horisonttirenkaan alapuolelle. Samoin tekee myös Greenlerin vasta-aurinkokaaret. Näistä yli 30° auringonkorkeuksilla esiintyvistä "vajonneista" vasta-aurinkokaarista tunnetaan joitain havaintoja ja valokuviakin. Kuvion muoto riippuu kyseessä olevasta muodosta.

22° ylläsivuavan kirkkaus ja varsinkin terävyys on merkki siitä, että Parryn kaarta kannattaa etsiä. Kun aurinko on lähellä horisonttia, on etsittävä yläkupera Parry samankaltainen V-kuvio kuin 22° ylläsivuavakin, se vain on tätä ylempänä. Yläkupera Parry alkaa hiipumaan kun aurinko on noin 10° korkeudella eli suurinpiirtein puolet 22° renkaan säteestä. Käsittääkseni yläkuperasta Parryn kaaresta tunnetaan vain muutama havainto ilman hyvää 22° ylläsivuavaa. Tähän seikkaan palaan uudelleen seuraavassa UMissa. Kun aurinko on korkeammalla kuin 10°, kehiin tulee yläkovera Parry eli se "aito" Parry kaari. Yläkupera ja yläkovera Parry voivat esiintyä yhtäaikaa hyvissä näytelmissä, kun aurinko on 10-15° korkeudella. Parry (siis yläkovera) on usein 22° ylläsivuavan "kuopan" päältä sulkeva himmeä kaari, jossa voi erottaa ainakin punaista. Kun Parry on hyvä, se on terävä ja värikäs kaari joka sulautuu 22° ylläsivuavaan päistään. Parhaimmissa näytelmissä ja korkealla auringolla Parryn päät voivat jopa erkaantua uudelleen 22° ylläsivuavasta.

Todella korkealla auringolla Parry lähtee uudelleen loittonemaan 22° renkaasta. Kun Parry on terävä ja hieno, kannattaa etsiskellä aurinkokaarta. Se näkyy yleensä parhaiten auringon yläpuolelle kurottautuvan silmukan lakipisteessä. Auringonkorkeudella 30° aurinkokaaren lenkin korkein piste on zeniitissä. Auringon edelleen noustessa aurinkokaaren ylälenkki kurottautuu pienemmäksi kunnes katoaa aurinkoon. Aurinkoon sulautuminen tapahtuu vasta auringon ollessa 60° eli samoilla korkeuksilla kun horisontinympäristön kaari alkaa näkymään eli Suomessa aurinkokaari tekee aina lenkin auringon yläpuolelle. Korkeammalla auiringolla aurinkokaari putoaa auringon alle. On muistettava, että aurinkokaari saattaa joskus näkyä ristinä aivan auringon luona. Toinen poikkeuksellinen aurinkokaari voi esiintyä jääsumunäytelmissä, joissa Parryn kaaren ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen kun kidevälkkeenä hahmottuvan aurinkokaaren voi nähdä zeniitin takana. Eli jos jääsumunäytelmässä on edes aavistus Parrysta, silloin kannattaa etsiä aurinkokaarta!

Parry, horisonttirengas ja selvät 46° sivuavat kaaret puolestaa ovat varoitusmerkki Tapen kaarille. Tapet koskettavat aina 46° sivuavia kaaria, ei 46° rengasta. Ylemmät Tapen kaaret häviävät samalla 32° auringonkorkeudella kuin zeniitinympäristön kaari ja 46° ylläsivuava kaari. Sattumoisin harvoin valokuvatut alemmat Tapet sijaitsevat suurinpiirtein 46° renkaan ja sen allasivuavan sivuamispisteessä. Siksi alemmat Tapet tulee olla hyvät, jotta ne pystyy erottamaan. Kun aurinkokaari ja ala-aurinkokaari ovat taivaalla, silloin kannattaa etsiä alavasta-aurinkokaarta. Alavasta-aurinkokaaren lakipiste ja aurinkokaaren lakipiste ovat päällekkäin. Alavasta-aurinkokaari on aurinkokaaren peilikuva eli kun aurinkokaari leikkaa itsensä auringon kohdalla leikkaa alavasta-aurinkokaari itsensä alavasta-aurinkopisteessä. Samanlainen peilikuvapari on Trickerit ja ala-aurinkokaari. Siinä vain ala-aurinkokaari leikkaa itsensä ala-auringossa ja Trickerit leikkaavat itsensä vasta-auringossa.

Entä sitten alemmat Parryt? Alakupera Parry on vaikea, sillä se häilyy 22° renkaan alapuolella ja auringon noustessa tarpeeksi korkealle sen näkymisen kannalta, halon kirkkaus hiipuu nopeasti ja siksi alakupera Parry onkin melko selvä lentokonehalo, josta se ainokainen tunnettu valokuvakin on otettu. Alakovera Parry puolestaa vaatii varsin korkeaa aurinko näkyäkseen kunnolla. Mutta lienee mahdollinen jopa Suomen oloissa. Alakovera Parry käyttäytyy kuten yläkupera Parrykin ja menee päällekkäin 22° sivuavien kaarien kanssa alhaalla sivuilla. Alakovera Parry ilmestyy näkyviin auringon noustessa aika erikoisesti, se näkyy ensin vain sivustoilla vähän samaan tapaan kuin 46° allasivuavat, mutta on huomattavasti näitä lähempänä aurinkoa. Kummastakaan alemmasta Parrystä ei tunneta kuin yksi varma valokuvattu havainto, joten kyseessä on käsittämättömän harvinaiset osamuodot kun otetaan huomioon tavallisen Parryn "yleisyys".

Lowitzin kaaret on myös erään seurueen kantamuotoja. Ongelma vain on, että Lowitzit itsekin ovat aika usein himmeitä. Melkein tärkeämpää on muistaa se, milloin Lowitz-havaintoa voi epäillä. Lowitzin kaariahan on kolme eri osamuotoa. Ylempi, alempi ja rengasmainen Lowitz. Lowitzin kaarista ylempi ja alempi koskettavat 22° rengasta sivuauringon ylä tai alapuolella nimiensä mukana. Siitä ne taipuvat kohti sivuaurinkoja. Yleensä nämä Lowitzin kaaret eivät jatku sivuauringon läpi, mutta parhaissa tapauksissa lyhyet jatkot on havaittavissa. Rengasmainen Lowitzin kaari puolestaa kulkee pääasiassa melkein 22° renkaan suuntaisesti ja leikkaa sivuauringon kohdalla muut Lowitzin kaaret. Silloin kun näytelmässä on rengasmainen Lowitz mukana, se on melkein selvimmin erotettava muoto niistä. Ylempi ja alempi Lowitz ovat kirkkaimmillaan 22° renkaan päällä olevissa kohdissa ja tämä usein vaikeuttaa niiden havaitsemista. Havainnot ovat kuitenkin tuoneet esille erikoisen piirteen, sillä on huomattu, että 22° rengas saattaa olla selvästi himmeämpi tai puuttua kokonaan horisonttirenkaan kohdalla silloin, kun mukana on Lowitzin kaaret (Fig. 4). On jopa havaintoja, joissa 22° rengasta havainnossa ei ole lainkaan, vaikka taivaalla onkin 22° renkaan kaltainen halo, joka kuitenkin muodostuu Lowitzin kaarten osista.

Ylempi Lowitzin kaari voi hämätä toisellakin tavalla, se voi esiintyä ns. vääristyneenä Parryn kaarena. Kaari muistuttaa Parryn kaarta sen lakipisteessä, mutta kaaren päät kääntyvätkin jyrkästi ja laskeutuvat 22° ylläsivuavan läpi kohti 22° renkaan sivustoja. Lowitzin kaariksi aikoinaan laskettiin runsaasti havaintoja, joissa sivuauringosta laskeutui alas ja kohti 22° rengasta selvä, joskus pitkäkin jatke. Varoituksen sana on paikallaan, ne eivät ole Lowitzin kaaria. Samoin on joitain tapauksia sivuauringosta ylöspäin olevista jatkeista, mutta niiden tulisi olla huomattavan pitkiä, jotta Lowitzeista voitaisiin puhua. Lowitzin kaarien ja 120° sivuaurinkojen tapauksessa kannattaa tarkkailla 120° muotoa. 120° sivuaurinkokaaret kaipaavat edelleen lisätodisteita. 120° sivuauringolla esiintyy joskus myös pilarimainen muoto, jota ei saa sekoittaa näihin X-muodossa esiintyviin 120° sivuaurinkokaariin. Toinen tarkoin tarkistettava tapaus Lowitzin kaarien näkyessä on vanhat tutut 46° kontaktikaaret. Näistä kaarista ei tunneta edelleenkään ainuttakaan vakavasti otettavaa havaintoa tai valokuvaa. Jos 46° renkaan suunnalla näkyy outoja kaaria tai kirkastumia niin ei ole suotavaa epäonnistua kuvaamisessa. Niin valitettavaa kuin se ehkä toisista onkin, ei nykyään ilman valokuvia pääse kovinkaan vahvoille havaitessaan jotain ennennäkemätöntä.

Eiköhän tässä ole pureskeltavaa haloseurueista näin alkuun. Seuraavassa UMissa tulee osa 2, joka koskee pääasiassa pyramidihaloja. Myös halojen valokuvaamiseen puutun silloin.

Talvi tulee taas

Ennen seuraavaa UMia, joka vielä näillä näkymin näkee päivänvalon, on ensimmäiset jääsumutkin varmaan Suomen taivaalta havaittu. Joten jääkidereplikointivarusteet on syytä kaivaa naftaliinista. Minulla olisi tarkoitus saada tehtyä jaoston webbisivulle tarkemmat ohjeet jääkidereplikoinnista ja kidekuvauksesta vielä ennen joulua. Ne toki pitäisi esitellä tarkemmin UMissakin, mutta ainakin tämä Sivuaurinkopalsta on jo riittävän pitkä.

Ei muuta kuin hyviä kelejä loppuvuodelle ja voinen kaikkien suulla toivottaa onnea myös Chilen retkikunnalle.

Jarmo Moilanen


English summary

There was couple of interesting halo displays in August - September period. There is drawings of those.

End of this Sivuaurinko I give some information about "halo parties" and how some halos can help observers to see some other halos.

 

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi