Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen tieteiskirjailijoille oli selvää, että Mars on ilmastonmuutoksesta kärsivä kuoleva planeetta. Suurellekin yleisölle tutut H. G. Wells (1866–1946), Edgar Rice Burroughs (1875–1950) ja vielä Ray Bradburykin (1920–2012) ammensivat – lukuisten vain vanhemman scifin harrastajien tuntemien kirjailijoiden ohella – Mars-tarinoidensa perusidean Percival Lowellin (1855–1916) kuuluisiksi tekemistä Marsin ”kanavista”.
Lowellin havaintovirheisiin ja lujaan uskoon perustunut käsitys muinaisesta sivilisaatiosta, joka johti valtaisan kastelujärjestelmän avulla vettä napajäätiköiltä kuivuvalle päiväntasaajalle, oli tavattoman romanttinen ja kaunis. Jo aikalaiset suhtautuivat siihen epäillen, mutta Lowell osasi markkinoida unelmaansa suurelle yleisölle.
Lowellilainen Mars sai kuitenkin kuoliniskun 1960-luvun puolivälissä, kun Yhdysvaltain ensimmäiset onnistuneet Mars-luotaimet paljastivat Marsin rajusti kraatteroituneeksi planeetaksi, jonka kaasukehä...
Kevättalvella 2016 sain yllättävän, mutta erittäin ilahduttavan yhteydenoton. Hannu Nevala oli kehittämässä luontoliikuntaa ja -matkailua Etelä-Pohjanmaan Järviseudulla. Hannu pyysi parhaalla » Lue lisää
“Ainoa merkittävä tapahtuma maapallon historiassa, joka oli nopeampi kuin käynnissä oleva ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, oli liitukauden lopun joukkosukupuutto noin 66 miljoonaa vuotta...
Kuten me kaikki oikeassa olevat tiedämme, taivaankappaleiden väliset törmäykset ja niistä seuraava törmäyskraattereiden synty on niin Kuussa kuin koko aurinkokunnassamme tärkein geologinen...
Cassini-luotain kiersi Saturnusta kolmentoista vuoden ajan. Samalla se teki, hieman laskutavasta riippuen, noin 127 Titan-kuun ohilentoa. Nykyinen käsityksemme tästä aurinkokuntamme toiseksi...
Jos kraatteritutkijoiden ja -harrastajien keskuudessa järjestettäisiin äänestys kauneimmasta ja kiinnostavimmasta asteroiditörmäyksissä syntyvästä impaktiitistä eli törmäyskivestä, olisivat » Lue lisää
