Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ilmakehän optiset ilmiöt

Sivuaurinko 1/2000

Osoitteen muutos

koska osoitteeni on jälleen muuttunut aloitan samalla kaavalla kuin edellisenkin UMin. Nykyinen osoite on toivottavasti vähän pysyvämpää laatua.

Jarmo Moilanen
Säräisniementie 250
91760 SÄRÄISNIEMI
Puh 08-8107 200

Halonen = pienikokoinen halo?

Vaikka presidentin valinta ei halojaoston aihepiiriin kuulu ja minulla ei tietenkään ole mitää syytä ottaa minkäänlaista poliittista eikä muutakaan kantaa asiasta, niin voimme toki todeta ettei juuri parempaa sukunimeä olisi jaoston puolesta voinut uudelle presidentille toivoa. Toki halojaostokin onnittelut presidentti Haloselle suo.

UMin uudet vaatteet

"Kuis äijän käy" voisi joku kommentoida näitä UMin ulkoasumuutoksia. Koko meni uusiksi, palstoitus meni uusiksi, logot meni uusiksi jne. Osa uudistuksista, kuten English summary:n "tasa-arvoistaminen", ovat ihan paikallaan. Mutta jos uudet logot ovat kauttaaltaan sitä linjaa mitä Sivuaurinkopalstan uusi logo oli, niin en sanoisi että kaikki uudistukset olivat onnistuneita. En yksinkertaisesti voinut sijoittaa sitä uutta logoa tuonne palstan alkuun. Se oli minusta aivan liian kesy (ja lisäksi hiukan virheellisesti piirretty). Niinpä korvasin uusitun logon piirroksen sillä tutulla ja turvallisella vanhalla versiolla. Mielestäni vanha logo ajaa asiansa myös tällä uudella vuosituhannella ja "uudessa UMissa". Jos tuolla ylänurkassa on nyt joku muu piirros kuin se minkä Sivuaurinko-palstan otsikossa olette tottuneet näkemään niin älkää minua syyttäkö.

Viitasaarelta Anchorageen

Moilasen kaaren havaintoja näyttää tulevan tiheään tätä nykyä. Vaikka edellisessä UMissa oli juttua Viitasaaren rajusta näytelmästä kyseisine kaarineen niin silti aloitan tälläkin kertaa Sivuaurinkopalstan samasta aiheesta. Ystävämme Walter Tape sai viimein tehtyä ensimmäiset simulaatiot ristilaatta-teorian pohjalta. Lisäksi hän puolivahingossa törmäsi lähes Viitasaaren näytelmän tasoiseen Moilasen kaareen, joka oli kuvattu Anchoragessa pari vuotta sitten. Nyt Tapekin viimein ihmettelee: "I can hardly believe it. I mean this display, the Weather cover display, and the Viitasaari display, are all bright bright halos... How can they have been missed in the literature?" Kaiken kukkuraksi viime havaintojakso joulu- ja tammikuulta toi Suomesta kolme havaintoa lisää.

Anchoragen kaaresta oli heikkotasoinen kuva netissä (www.qi.alaska.edu/AtmosSci/radiation.html). Kuvasta kuitenkin näkee että kyseisessä näytelmässä tuo V-muotoinen kaari on hyvin selvä. Kuvan tarina on myös ihan mielenkiintoinen. Tape oli lupautunut pitämään helmikuun lopussa luennon haloilmiöistä ja UAF:n PR-osasto oli tehnyt julisteen sitä varten. Tape oli katsonut pahasti puhki mennyttä halokuvaa ja todennut että siinä oli 22° ylläsivuava ja 46° rengas. Jokin kuitenkin jäi vaivaamaan ja asiaa selvitellessä kävi ilmi että 46° rengas oli 22° rengas ja 22° ylläsivuava olikin varsin kaunis Moilasen kaari. Eräässä tiukemmin rajatussa kuvassa, jonka Tape sai nähtäväkseen etsittyään kuvaajan käsiinsä, Moilasen kaaressa on selvästi värejä.

Viime UMissa mainitsin jo Jukka Koiviston 5.12.1999 Lapualla havaitseman Moilasen kaaren (Fig 1): "Olin aamupäivällä pitkällä kävelylenkillä, kun sakea jääkidepilvi ajautui kohdalle. Samantien taivaalle syttyi 22 rengas, joka oli erityisen kirkas horisontin tuntumassa. Kohta huomasin myös tutun Moilasen kaaren. Se näkyikin sitten koko havaintoajan vaihtelevalla kirkkaudella. Parhaimmillaan se oli todella selvä, ja oli kirkkaampi kuin viime joulukuussa havaitsemani." Ilman lämpötilaksi Jukka ilmoitti -10°C. Kuvaaminen ei onnistunut kun kamera ei ollut mukana. Toinenkin viime talvena Moilasen kuvannut henkilö sanoo nähneensä Moilasen tänä talvena. Nimittäin Viitasaaren näytelmän kuvaaja Rainer Vilkkilä kertoi kuvanneensa lisää haloja ja sanoi että Moilasen kaari on näkynyt uudemman kerran Viitasaaren suunnalla. Rainer kertoi ostaneensa laajakulmaisemman objektiivinkin. Niin sitä pitää, sanoisin.

Kolmas Moilanen viime jakson aikana näkyi Oulussa 28.1.2000. Havaitsijoina olivat Jarkko Korhonen (Fig 2) ja Teemu Öhman (Fig 3). Herrojen tarinointia tilanteesta on palstan loppupuolella lisää. Jarkolla vain oli parempi onni näytelmän kokonaislaadun suhteen. Jarkolla oli myös mahdollinen keinovalohavainto samaisesta kaaresta 25/26.1.2000 (Fig 10).

Latest observations about Moilanen arc in Finland. All these cases are diamond dust displays.

Fig 1: 5 Dec 1999 in Lapua. Observation by Jukka Koivisto.
Fig 2: 28 Jan 2000 in Oulu. Observation by Jarkko Korhonen. There is also infralateral arcs.
Fig 3: 28 Jan 2000 in Oulu. Observation by Teemu Öhman. Two stages of the display.

Viitasaaren-näytelmää liittyen tulin jälkeenpäin miettineeksi hiukan enemmän mitä muita haloja selityksenä ehdotettu "ristilaatta" voisi synnyttää. Yllättäen tajusin että jos meillä on kaksi täydellistä laattaa ristissä niin Lowitz-tiltillä ne aiheuttavat myös Lowitzin kaaret. En nyt tiedä tuliko joskus jo mainittua että tämä ristilaatta-teoria mahdollistaa kahden ulkoasultaan erityyppisen kaaren synnyn ja kuinka ollakkaan, molempia on todellakin havaittu. Viitasaaren tapaus on paras esimerkki terävästä-ulkoasusta ja esimerkiksi Etelänavalla havaittiin epäterävän ulkoasun edustajia pariinkin otteeseen. Epäterävä ulkoasu on "pahimmillaan" jääkiteiden välähdyksiä kärjellään seisovalla kolmiomaisella alueella jonka kärki on siinä 11° auringon yläpuolella ja alue leviää siitä ulospäin aina 22° renkaalle saakka.

Ristilaattojen simulaatio

Mutta mitä kertoo simulaatiot. Onko ristilaattateoria toivoton? Walter Tapen tekemät simulaatiot ovat varsin mielenkiintoisen näköisiä (Fig 4). Moilanen sinne tulee varsin selvästi. Sivuauringot ovat pylväsmäiset. Heikot Lowitzitkin löytyvät. Mutta huomio on syytä kiinnittää muutamiin outouksiin joita ei ole toistaiseksi havaittu. Suurin outous ja teorian heikkous lienee 22° ylläsivuavaa muistuttava kaari. Tapen simulaatiossa on tosin määritykset siten että kaksi risteävää laattaa ovat 60° kulmassa ja siksi tuo "ylläsivuava" on juuri 22° etäisyydellä. Huomaa että myös Moilasen kaari, joka ed. mainitusta 60° kulmasta johtuen, on simulaatiossa väärällä etäisyydellä. Jos kulmaa muutetaan siten että Moilasen kaari nousee niin tuo outo "ylläsivuava" nousee myös ylemmäksi. Useissa Moilasen kaari näytelmissä on jonkin sorttinen ylläsivuava ollut mutta selvästi 22° renkaasta irronneita ei tule mieleen. Ainoastaan Viitasaaren näytelmän yläkupera Parry voisi kenties olla sellainen. Kuten simulaatiosta voi kenties huomata, syntyy aurinkokaari myös Lowitz-liiketilalla. Moilasen kaarta simulaatiossa koskettaa rengasta muistuttava pieni halo. Se on itseasiassa pienikokoinen Lowitz-systeemi, ei rengas. Tuon pienen renkaan valoreitti on kuitenkin sellainen että se ei teoriaa sinänsä kaada. Horisontin alapuolella on lisää omituisuuksia. Simulaation 18° rengas on myös eräänlainen omituinen Lowitzin kaari joka myös vaatii erikoisen valoreitin täydellisissä ristikkäin olevissa laatoissa. Itse en ole nähnyt kuvaa ristilaatasta jossa kummatkin laatat ovat täydellisiä kuten tämän simulaation oletus on. Ei sen puoleen, yleensä ristilaatan raakileissa laatat ovat 90° kulmassa toisiinsa nähden. Heikkouksista huolimatta tämä teoria on toistaiseksi pisimmälle päässyt ja sen tutkiminen vasta nyt simulaatioiden myötä alkaa selventämään tilannetta. On hyvinkin mahdollista että käy niin että ristilaatta-teoria joudutaan hautaamaan. Jos jollekkin vain pälkähtää hyvä teoria mieleen niin mieluusti kuulisin sen. Seuraavana tutkimuslistalla lienee sisäänpäin kääntyneet pyramidit. Mutta en odota niistä kovinkaan lupaavia tuloksia.

Fig 4: Crossed plate simulation. Crossed plate crystals made these halos. This is the first simulation of crossed plates. In this simulation angle between plates is not correct. This is only a test simulation for the idea. Biggest problem with this theory seems to be that strong halo arc which looks like a 22° upper tangent arc. But it is also highly possible that this theory does not solve the mystery of Moilanen arc. New, fresh ideas are wanted! Simulation © Walter Tape.

Toinen Moilasen kaaren selitystä edesauttava temppu olisi se että jonku pitäisi tehdä "penttiset" ja napata viimein se kidenäyte Moilasen kaaresta. Muistutetaan nyt kuitenkin että siitähän on olemassa parikin kidenäytettä, joten aivan täyttä "kunniaa" ei ole enää jaossa mutta teorian viilaamiseen niitä tarvitaan ehdottomasti lisää.

Viitasaaren näytelmästä se Rainer Vilkkilän kuva, missä on myös heikko aurinkokaari, ilmestyi tuossa helmikuusssa Tähdet ja avaruus-lehden vuoden 2000 ensimmäisessä numerossa. Valitettavasti kuvan painoasu pettää jälleen erittäin pahasti. On kuin katsoisi ihan toisesta näytelmästä otettua kuvaa. Tämä ei ole pelkästään Tähdet ja avaruus-lehden ongelma vaan hyvin yleinen ongelma. Silloin harvoin kun halokuvia ylipäätänsä näkee lehdissä, niin niiden painoasu on pääsääntöisesti surkea.

No jospa nyt tämän jutun jälkeen voisin hetkeksi jättää tämän kaaren selvittämisen. Tietysti ilmoittelen mitä uutta saadaan pitemmälle menneiden simulaatioiden pohjalta selville, Tapen nyt tekemä simulaatio oli vain ensiraapaisu tämän teorian suuntaan.

Keinovaloellipsi

Riikosen ja Virran ellipsihalohavainnon yhteydessä tuli puhuttua hiukan läpiä päähän sillä eihän se tietenkään ollut ensimmäinen ellipsihavainto jääsumussa vaan ensimmäinen keinovalohavainto ellipsistä. Ensimmäisestä jääsumuellipsistä en ole ihan varma mutta havaintoja, joissa on kiteitä pölissyt havaitsijan ympärillä ellipsien näkyessä, oli useita jo ennen Penttisen näytelmää. Mikäli tuon Inarin keinovaloellipsihavainnon merkitys ei kaikille oikein auennut niin selvennän sitä. Nimittäin, jos tilanne olisi vielä se ettei meillä olisi ensimmäistäkään kidenäytettä ellipsihaloista niin tuo keinovalohavainto olisi ollut käänteentekevä. Se havainto olisi ratkaissut kysymyksen siitä onko kyseessä taittumishalo vai moninkertaisen sironnan heijastushalo. Näin vaikka Riikonen ja Virta ei ilmeisesti saaneet kidenäytettä. Kuvien puute on sitten suurempi todistusvoimaa syövä seikka. On toki muistettava että jo ennen Penttisen kidenäytettä alettiin olla jo aika varmoja siitä ettei ellipsit voi olla heijastukseen perustuvia moninkertaisen sironnan haloja. Tähän päädyttiin siitä syystä että ellipseissä toisinaan oli nähty värejä. Riikosen ja Virran havainto antaa lisää nauloja moninkertaisen sironnan arkkuun sillä moninkertaisen sironnan ellipsi olisi ilmeisesti ollut keinovalolla aivan jonkin muun kuin ellipsin näköinen! Tämähän taas johtuu siitä että keinovalohalot ovat luonteeltaan kolmiulotteisia lähihaloja. Koska Inarin keinovaloellipsi käyttäytyi kuten 22° rengas keinovalolla eli "tuli kohti", on helppo todeta että se ellipsi ainakin oli taittumishalo. Pitää tietysti huomata että vaikka Riikonen ja Virta olisivat kuvia ottaneet niin tuo efekti ei olisi niihin tallentunut. Millainen olisi sitten ellipsi moninkertaisen sironnan heijastushalona keinovalonäytelmässä? Sitä onkin aika hankala alkaa pohtimaan mutta olettaisin sen leviävän sotkuksi ja se tuskin olisi siistinä ellipsinä valolähteen ympärillä.

Keinovalohaloja

Tuon edellisen kappaleen oli tarkoitus olla sopivana johdantona tähän, mutta huomasinkin että se antaa myös oikeutuksen tälle kappaleelle. Jos joku vielä noiden ellipsipohdintojen jälkeen väittää ettei keinovalohavaintoja kannata tehdä, niin ihmettelen. Keinovalohavainnoilla on mahdollista päästä "lähemmäs" halomuotoja kuin yläpilvihaloissa. Yleensä tälle ei tosin ole juurikaan tarvetta, sillä haloteoriat ovat pitkälle jo selvillä. Mutta juuri tällaisissa tapauksissa, kuten ellipsit, keinovalohavaintojen antama lisätodiste on aina paikallaan. Lisäksi keinovalohavainnot mahdollistavat kidetutkimuksen in situ. Valitettavasti Moilasen kaaren suhteen keinovalohavainnot eivät tuo lisätietoa, mutta jos sen yhteydessä saataisiin kidenäyte niin kyseisen halomuodon selitys edistyisi. Tämän talven kelit alkavat pian olla mennyttä mutta voi vielä huhtikuussakin yhyttää sen verran pakkasta että jääkiteitä esiintyy. Mutta kannattaa itse kunkin alkaa harkitsemaan ensi talveksi näidenkin ilmiöiden seuraamista sillä ne ovat todella mielenkiintoisia.

Kuluneen talven havaintoja

Keinovalohaloja on nyt viimen vuosina alettu havaitsemaan toden teolla ja niitä on jopa nähtykkin. Lähes projektinomaista havaintorupeamaa ovat harrastaneet Riikosen Marko ja Virran Leena Inarissa sekä Teemu Öhman Oulussa. Unohtamatta toki Korhosen Jarkon panosta Oulun tapahtumiin. Saalistakin on alkanut tulla viimeistään viime talvena. Kiitos kohtuu hyvän jääsumutalven pohjoisessa. Lempinimeltään paremmin muistettavat superparheeliat eli yläsivuauringot (tai pitäisi kait puhua yläsivulampuista) on nyt saatu varsin voimakkaina tallennettua filmille Riikosen ja Virran toimesta 12/13.12.1999 (Fig 5). Sama alasivuaurinkojen erikoinen, vain keinovaloilla havaittavissa oleva, osamuoto näkyi myös Oulussa. Öhman havaitsi sen 15/16.1.2000 (Fig 6) ja Korhonen 24/25.1.2000 (Fig 7). Teemu sai myös jonkinlaisia kuviakin mutta eivät ne Inarin "supersaurille" pärjää. Myös alasivuauringot nähtiin sekä Oulussa että Inarissa tänä talvena. Yllättäen molemmissa paikoissa havaittiin alasivuauringon näköiset alasivuauringot, perin outoa keinovalohaloille. Mittavimpia talven keinovalonäytelmiä oli Teemun 13/14.1.2000 näkemä multihalo (Fig 8). Erikoisuuksiin kuuluu myös Teemun havainto hangella näkyvästä 22° keinovalorenkaan kartioleikkauksesta 28/29.1. joka ei kuitenkaan liene hirvittävän harvinainen. Sen havaitsemisen ongelma on lähinnä sopivasti sijaitsevan lampun löytäminen.

Halos around artificical light sources:

Fig 5: 12/13 Dec 1999 in Inari. Photograph of superparhelia by Marko Riikonen and Leena Virta. Drawing by Jarmo Moilanen.
Fig 6: 15/16 Jan 2000 in Oulu. Observation of superparhelia and subparhelia by Teemu Öhman.
Fig 7: 24/25 Jan 2000 in Oulu. Observation of superparhelia by Jarkko Korhonen.
Fig 8: 13/14 Jan 2000 in Oulu. Strong multihalo around a streetlight. Observation by Teemu Öhman.
Fig 9: 15/16 Jan 2000 in Oulu. 24° lower parhelia and 9° lower parhelion observed by Teemu Öhman.
Fig 10: 25/26 Jan 2000 in Oulu. Observation of possible Moilanen arc by Jarkko Korhonen.

Pyramideja ja muita

Ja ilmeisesti varsin harvinaiseen päähän menee Teemun havainto 9° alemmasta ja 24° alemmista parheelioista keinovalolla 15/16.1. (Fig 9). Kyseisten halojen tunnistaminen aiheutti hiukan päänvaivaa mutta selitys oli lopulta varsin selvä. Teemun eräs mielenkiintoinen havainto koskee horisonttirengasta jonka hän näki yöllä 13/14.1: "Vastapuolella oli myös tuiketta, jolla terävä alareuna, mutta yläpuoli tuntui jatkuvan kai satunnaisvälkkeenä lampun puolelle asti. Vastapuolella tuike oli lamppua alempana aivan lähikiteissä, sivumpana se nousi ylemmäs kohti lamppua". Myöhemmin horisonttirengas oli ollut vielä selvempi. Korhonen havaitsi myös mahdollisen Moilasen kaaren katuvalolla 25/26.1 (Fig 10). Jarkon havainnon ohessa on kaikille keinovalohaloja havaitseville tärkeä muistutus: "Kaukaa pitkä pilari, joka heikkeni lähellä valonlähdettä". On tosiaankin niin että useimmat kovatkin keinovalonäytelmät näyttävät kaukaa katsottuna pilarilta.

Keinovalosimulaatiot

Alaskan haloguru Walter Tape käytti hyväkseen Mathematica-nimistä ohjelmaa ja rakensi sillä mielenkiintoiset "simulaatiot" keinovalohorisonttirenkaasta ja 120° sivuauringoista. Mainittakoon että Tapen varsinainen halosimulaatio-ohjelmakin on nykyisin Mathematicalla toteutettu. Muun muassa Fig 4:n ristilaatta-simulaatio on tehty täysin Mathematicalla. Jos vielä kerron että kyseinen ohjelma on MathCadin virkaveli niin useimmat varmaan hahmottavat mistä on kyse. Kyseiset simulaatiot ovat itseasiassa graaffiseen muotoon puettuja matemaattisia esityksiä kyseisistä halomuodoista. Horisonttirengas on keinovalolla taso jossa on monttu ja huippu (Fig 11). Huipulla on yleensä valolähde ja montussa havaitsija. Mutta on toki huomattava että jos havaitsija sijaitsee korkeammalla kuin valolähde, on tilanne päinvastoin. Tätä tasoa kun katsotaan montusta käsin niin voi saada mielikuvan horisonttirenkaasta. Horisonttirengas ei ole horisontin suuntainen keinovalolla vaan se on valolähteen vastapuolella matalammalla.

Fig 11: Parhelic circle produced by artificical light source. Parhelic circle is a plane. Observer is in this case in the "black hole" and light source is that "hill". Simulation © Walter Tape.

120° sivuauringot ovat mielenkiintoinen tapaus (Fig 12). Ne muodostavat kaksi rengasta jotka leikkaavat toisensa kahdessa pisteessä, toinen on havaitsija ja toinen valolähde. 120° sivuauringot sijaitsevat samalla tasolla kuin keinovalohorisonttirengas. Tämä simulaatio vahvisti Tomtorin havainnon mahdollisesta "120° sivulampuista". Siellähän nähtiin tapaus että kidevälke kiersi valosta lähtien horisonttirenkaan tavoin 120° kulmaan asti. Siinä oli jonkin verran havaittavissa kidevälkettä kaukaisuuteen. Tämä horisonttirenkaan tapainen ilmiö tuli silloin tulkituksi horisonttirenkaaksi vaikka Ruoskasen Jukka muistaakseni epäili jo silloin että se voisi olla 120° sivuaurinko. Nyt se epäily osoittautui paikkansa pitäväksi.

Fig 12: Parhelic circle and 120° parhelia produced by artificical light source. 120° parhelia are forming two large circles on the plane of parhelic circle. Simulation © Walter Tape.

Keinovalohalojen lista

Tämä seuraava luettelo on lista siitä mitä on keinovaloilla ja pinnoilla havaittu. Pintahalon valo voi olla peräisin auringosta tai kuusta. Lista ei ole täydellinen mutta parhaani koitin tehdä että mahdollisimman kattavan siitä saisin. Muodon jälkeen oleva x-kirjain merkitsee sitä että muodosta ehkä on valokuva. * halomuodon perässä merkitsee sitä että muoto on aito keinovalohalo eli ei teoriassa mahdollinen auringolla tai kuulla. Kysymysmerkki tarkoittaa sitä että ilmiön asema on epäselvä.

Keinovalohalot

  1. 22° rengas x
  2. auringonpilari x
  3. sivuauringot x
  4. alasivuauringot
  5. yläsivuauringot *x
  6. 22° sivuavat kaaret x
  7. 46° rengas
  8. 46° ylläsivuava kaari
  9. zeniitinympäristön kaari
  10. horisontinympäristön kaari
  11. horisonttirengas
  12. ala-aurinko x
  13. "yläpilari" x
  14. ellipsihalo
  15. 46° allasivuavat kaaret
  16. 120° sivuauringot
  17. yläkupera Parry
  18. 9° rengas
  19. 9° parheeliat
  20. 18° parheeliat
  21. 23° ylempi parheelia ?
  22. 24° alemmat parheeliat
  23. Moilasen kaari

Artificical light halos

  1. 22° halo x
  2. sun pillar x
  3. parhelia x
  4. subparhelia
  5. "superparhelia" *x
  6. 22° tangent arcs x
  7. 46° halo
  8. (46°) supralateral arc
  9. circumzenithal arc
  10. circumhorizontal arc
  11. parhelic circle
  12. subsun x
  13. "upper pillar" *x
  14. elliptical halo
  15. (46°) infralateral arcs
  16. 120° parhelia
  17. suncave Parry arc
  18. 9° halo
  19. 9° parhelia
  20. 18° parhelia
  21. 23° upper parhelion ?
  22. 24° lower parhelia
  23. Moilanen arc

Pintahalot

  1. 9° rengas
  2. 22° rengas x
  3. 24° rengas x
  4. 46° rengas
  5. alasivuauringot x
  6. 22° renkaan leikkaus pinnalla *x
  7. "pintapilari" *?
  8. "alavasta-aurinkosiivet" *?

Ground halos

  1. 9° halo
  2. 22° halo x
  3. 24° halo x
  4. 46° halo
  5. subparhelia x
  6. 22° halo section on surface *x
  7. "surface pillar" *?
  8. "subanthelion wings" *?

Here is listed several halos observed around artificial light sources or on the ground or on some other surfaces (e.g. window). 
* = a genuine artificical light source or ground halo. That means that the halo is not even possible around the sun or the moon.
x = Photographs exist (February 2000).
? = not certain observations

Listassa mainittu "yläpilari" on ala-auringon osamuoto samoin kuin yläsivuaurinko on alasivuauringon osamuoto. Yläpilari on kyseessä silloin kun keinovalolla näkyy ala-aurinko ja pilari joka nousee valolähteestä ylöspäin. Yläpilari näyttää tulevan ensin havaitsijan suuntaa ja nousevan siitä sitten voimakkaasti ylöspäin, tämä erottaa sen tavallisesta pilarista joka yleensä näyttää nousevat suoraan valosta ylöspäin.

Halomuotolista

Tilanteessa että kaikki vuosiluvun numerot menivät kerralla uusiksi, päätin vilkaista mikä on tilanne halokartalla. Toinen hyvä syy on toki sekin että taisin jotain tällaista lupailla. Pähkäilin aluksi pitkään miten jakaa listan. Lopulta päätin pitäytyä varmuuden vuoksi pääasiassa sillä linjalla joka löytyy Valkean taivaan vieraista. Mutta joitain pieniä yksityiskohtia olen viilannut mutta ei niistä tarvitse tykätä eikä hyväksyä. Aivan omin nokkineni en sentään ole tätä härsinyt kasaan vaan hommassa "avustavina kommentaattoreina" ovat toimineet Marko Riikonen ja Teemu Öhman. Eräitä tällaisia kyseenalaisia yksityiskohtia on se että olen pudottanut vasta-auringon halomuodosta osamuodoksi. Vastavuoroisesti sinijuovan olen nostanut horisonttirenkaan osamuodoksi. Perustellahan nämä toki täytyy. Vasta-aurinkohan ei muodostu omasta erikoisesta valoreitistään vaan se on todettu useimmiten olevan kirkastuma jonka takana on lähinnä Greenlerin vasta-aurinkokaaren valoreitit. Sinijuova puolestaan paljastaa erään tietyn horisonttirenkaan monista valoreiteistä (1-3-2). Aivan täysin tyytyväinen en ole jakooni vieläkään.

Halomuotolista

1) tavallinen heksagoninen jääkide

halomuotoosamuotopääakseliS
22º rengas SAT S
46º rengas SAT S
22º sivuavat kaaret HOR S
46º sivuavat kaaret 46º ylläsivuava k.
HOR S

46º allasivuavat k. HOR S
Wegenerin vasta-aur.k.
HOR
S
Greenlerin vasta-aur.k.
diffuusit A
HOR S
diffuusit B
HOR
S
vasta-aurinko
HOR
S
sivuauringot
VER
S
zeniitinympäristön k.
zeniitinymp. k.
VER, PAR
S
horisontinymp. k.
VER, PAR
U
ala-aurinko
VER, PAR
S
"yläpilari"
VER, PAR (1)
S
auringonpilari
VER, HOR 
S
alasivuauringot
VER
S
yläsivuauringot
VER (1)
S
alahorisonttirengas
VER, PAR
U
horisonttirengas
VER, HOR, PAR
S

 

"sinijuova" VER
S

120º sivuauringot

VER
S

"120º SA-pilari"

VER
S

Liljequistin sivuaur.

(värillinen)
VER S

(valkoinen)

VER
S

Liljequistin alasiv.a.

(valkoinen)
VER

Lowitzin kaaret

ylempi (A)
LOW
S

alempi (B)

LOW
S

rengasmainen (C)

LOW
S
heijastuneet Lowitzit
A "alemmat"
LOW
U

B "ylemmät"
LOW U
120º sivuaur. kaaret
A = "laskeva"
LOW S
B = "nouseva"
LOW
S
Trickerin vasta-aur.k.
PAR S
ala-aurinkokaari
PAR S
Parryn kaaret
yläkovera (= Parry)
PAR
S

yläkupera PAR
S

alakovera

PAR

U

alakupera

PAR
U
Tapen kaaret
ylemmät
PAR
S
alemmat
PAR
U
Hastingsin vasta-aur.k.
PAR
U
aurinkokaari
PAR
S

alavasta-aurinkokaari

PAR
S

2) heksagonisen jääkiteen erikoistapaukset

Moilasen kaari
"terävä" 
LOW (2)
S
"diffuusi"
LOW (2) S
46º sivuauringot
VER (3, 4)

3) pyramidijääkide

9º rengas
=van Buijsen SAT S
18º rengas
=Rankin SAT S
20º rengas
=Burney SAT S
23º rengas
=Barkow
SAT S
24º rengas
=Dutheil SAT S
35º 
=Feuillée SAT S
9º parheeliat
ylempi
VER
S
alempi
VER S
18º parheeliat
VER S
20º parheeliat
ylempi VER U
alempi
VER U

23º parheeliat

ylempi

VER

S

alempi

VER U
24º parheeliat
ylemmät VER S

alemmat VER S
35º parheeliat
ylemmät 
VER 
U
alemmat
VER
U
pyramidi-aurikokaari
VER 
U
9º sivuavat kaaret
ylemmät sivuavat
HOR
S
alemmat sivuavat
HOR
S
20º sivuavat kaaret
HOR
U
24º sivuavat kaaret
ylemmät sivuavat
HOR
S

alemmat sivuavat
HOR

5) epätyypilliset pyramidijääkiteet

ellipsihalot
VER (5) S
Bottlingerin renkaat
VER (5) S
6º rengas
SAT (6) U
13º rengas
SAT (6) U

6) kuutiojääkide

19º kaaret
"sivuava" PRP U
"allasivuava"
PRP U
"ylläsivuava"
PRP U
Scheinerin halo
=28º rengas SAT U
Lascarin kaaret
"ylläsivuava A"
PRP
U
"allasivuava"
PRP
U
"ylemmät lateraalit"
PRP
U
"alemmat lateraalit"
PRP
U
28° parheelia
"ylempi B"
VER
U

Selitteet:

Pääakseli (= c-akseli)

SAT = Satunnaisesti asennoitunut
VER = Pääakseli vertikaalisesti
HOR = Pääakseli horisontaalisesti
PAR = Pääakseli ja yksi a-akseli horisontaalisesti
LOW = A-akselin suhteen pyörivä tai keinuva
PRP = Pääakseli vinosti. Kiteen kaksi pyramidipintaa horisontaalisesti eli ns. pyramidi-Parry asento

Erikoistapaukset (suluissa pääakseli-sarakkeessa)

1 = vain keinovaloilla
2 = ristilaatat (teoria vahvistamatta)
3 = moninkertainen sironta (teoria vahvistamatta ja heikoilla)
4 = moninkertainen osuma (teoria vahvistamatta)
5 = loiva pyramidi (osamuotoihin jako hankalaa)
6 = kaksoispyramidi (teoria vahvistamatta)

Jaostokoodi

S = halo- tai osamuoto havaittu Suomessa
U = halo- tai osamuoto havaittu ulkomailla suomalaisen toimesta

Listassa on eroteltu 52 eri halomuotoa. Nämä jakautuu kaikkiaan 82 eri osamuotoon. Osamuodoista 52 on havaittu Suomessa (53 jos lasketaan keinovalolla havaittu horisontinympäristön kaari). Havaitsematta Suomalaisilla on vain 5 osamuotoa ja vain 2 halomuotoa (Liljequistin alasivuauringot ja 46° sivuauringot). Joistain tässä listalla U-merkillä varustetuista haloista on olemassa ainakin epävarmoja havaintoja ja jopa väitettyjä kuviakin (esim. 20° sivuavat kaaret).

Vuosituhannen vaihteen havainnot

Sydäntalvi ei ole koskaan paras mahdollinen havaintojakso ollut mutta silti se tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi jääsumunäytelmiin. Ainakin Oulun suunnalla on näkynyt joitain hyviä jääsumuja. Useimmat sikäläiset jääsumut ovat teollisuuden avittamia. Siitä voisi todeta senkin että Kemi - Tornio seudulla olisi myös hyvä olla havaitsija sillä siellä on teollisuutta kovasti ja se on hiukan Ouluakin kylmempi paikka. Mutta näkyihän pääkaupunkiseudullakin hieno jääsumunäytelmä 21.12.1999. Siitä raportoitiin mm. Greenlerin vasta-aurikokaaret. Muuta merkittävää oli mm. Frank Nieuwenhuysin hirvittävä loppukiri jolla Riikosen vanha ennätyslukema 246:sta havainnosta vuodessa oli jäädä jalkoihin. Vielä se kuitenkin kesti. Joudun tässä valittelemaan sitä että jonku havainnot taisi nyt jäädä käsittelemättä sillä työnteko ja muuttohommat on hiukan haitannut UMin kirjoittamista.

Anttalainen, Juha

Juha saalisti joulukuulta 12 havaintoa. Omien laskujensa mukaan vuoden 1999 saalis oli 202 havaintoa. Kohokohtana Juhalla oli pääkaupunkiseudun jääsumunäytelmä 21.12. josta Juha raportoi ala-aurinkoa ja Greenerin vasta-aurinkokaaria.

Kangas, Lauri

Juhan tavoin myös Lauri pääsi tuon jääsumun näkemään. Loppukuusta Laurilta tuli myös muutamia havaintoja hiukan eri maisemista.

Kinnunen, Timo

Timo onnistui saamaan joulukuussa 4 havaintoa. Näihin kuului myös 21.12. jääsumu. Timo kuitenkin aloitti jääsumuhalojen saalistuksen edellisenä yönä: "Olipa hulppea jääsumu, itse asiassa en muista moista nähneeni, kun on nuo js-tyyppiset Espoota kierrelleet. Kesti 20.12. noin 21.45-22.30, loppupuolella oli paremmat näkymät, mm. lamppupilari, -hr, -22r, ja sivulamput. Kuun ympärillä tarjolla oli perinteistä kamaa: Pilari, ylläs, värikkäät 22r ja sivukuut, aika ajoin myös 46r ja kirkkaat 120 sivukuut ja täysi HR. Sataneet kiteet olivat aika epämääräisiä jyviä, ja liian pieniä kuusikulmioiden näkyä. Läpinäkyvälle muovilevylle sataneet ja tarttuneet kiteet tekivät valoa vasten 22 ja 46 renkaat. Jonkin verran saattoi kiteiden joukosta erottaa bulletteja. Päivän parin aikana luulisin että harvinaisempien halojen suhteen kannattanee pitää yellow alerttia päällä". Timon loppulause osoittautui siis varsin hyväksi ennustukseksi.

Koivisto, Jukka

Jukan ainokainen havainto, Moilasen kaarineen, joulukuulta tuli jo esille aiemmin tässä Sivuaurinko-palstassa joten ei siitä enempää (Fig 1).

Korhonen, Jarkko

Joulukuu ei kovin hääppöistä esittänyt Jarkolle. Kaikkiaan 5 havaintoa. Tammikuu sitävastoin toi jopa B-lomaketavaraa ja havaintoja 13:ta päivältä tai yöltä. Helmi ja hyvä aloitus uudelle vuosituhannelle oli 22.1. ja 28.1. 2000 Oulussa näkyneet savusyntyiset jääsumut. 22. päivän paras saalis oli alasivuauringot maastoa vasten. Havaintoa Jarkko teki Öhmanin kanssa ja kidepilvien liikket kiusasivat sopivasti: "Teemu saikin varmistetuksi alasivuaurinkohavaintonsa. Minulle se jäi vielä tässä vaiheessa n. 11.22-11.23 epävarmaksi, kenties siksiettä ajoin 2 m väärällä kohdalla tai tapani mukaan kiinnitin huomion epäolennaiseen. Palatessamme takaisin sekuntien päästä Teemun alasauripaikalle, olivat kiteet (ja minun toivo) jo menneet. Paikallisuus oli valtaisa! Muutaman sadan metrin ja parin minuutin päästä jatkettuamme matkaa, löytyi kuitenkin paikka, jossa varmat, mutta silti tuhnut eli kauniimmin diffuusit alasivuauringot 'loimottivat' ala-auringon, sivuaurinkojen ja 22° renkaan seurana, kello oli siinä 11.25". Olisin mielelläni pistänyt tähän näkösälle Jarkon piirroksen mutta hirveän kevyesti lyijykynällä piirretty kuva ei kovin hyvin meinannut skannautua joten jätin sen väliin. Parempi jääsumu (tai jääpöly-termi taitaisi olla parempi näissä tapauksissa) näkyi Oulussa 28.1. jolloinka Jarkon saaliina oli mm. 46° allasivuavat kaaret ja Moilasen kaari (Fig 2). "Ei kun takaisin ja Pikisaaren sillalle kirjaston edestä päästyäni poksahti. Julman komeat sivuauringot tehtaan päästöissä. Tilannetta kuvaa se, että ulkomaalaisryhmä poltti innoissaan filmiä sillalla. Polkemistahti kiihtyi Pikisaaren keskiosaa kohti, jossa kidettä oli enemmän. Pyörä parkkiin ja jäälle, jossa heti varmistui tähänasti parhaimmat jääsumussa näkemäni 22° sivuavat ja Jarmo lainaten emäselvä nimikkokaarensa! Muuta herkkua oli zyk, tosin heikohko, loistavat saurit ja pilari, joka oli lähinnä alas päin auringosta. Myös 22°r oli täysi, myös jalkojen edessä näkyvä, mitä en muista jääsumussa koskaan nähneeni". Jarkon kaunis havaintopiirros näytelmästä oli palstan alkuosassa. Keinovalohavaintojakin Jarkko teki ja niistähän oli puhetta jo aiemmin. Mainittakoon myös että Korhonen onnistui joitain kertoja näkemään haloja pöllyttelemällä lunta ilmaan.

Laajala, Minna

Vantaan horisontista Minna ilmoitteli nähneensä 15.11. 46° renkaan. Mutta tarkemmin asiaa udeltuani Minna myönsi että eiköhän kyseessä ollut 22° kamaa.

Lehtinen, Jyri

Jyri on saalistanut joulukuulta 3 havaintoa. Eräs havainnoista oli 21.12. pääkaupunkiseudulla näkynyt jääsumunäytelmä (Fig 13). Jyrin saalis siitä tosin jäi samaan mihinkä minun, eli sivuaurinkoihin. Lisäksi Jyri on kokeillut lumen ilmaan nakkaamista ja onnistunut 21.12. ja 31.12. saamaan aikaan 22° ja 46° renkaat. Samalta päivältä Jyri on myös raportoinut sellaisen ihmeellisen halon hangella kuin alavasta-aurinko. Kyseessä ei kuitenkaan liene varsinaisesti halomuoto sillä Jyrin kuvaaman kaltainen ilmiö on varsin tavallinen hangella. Mutta toki on muistettava että Jyri sai tämän havainnon kanssa samaan aikaa synnytettyä niin 22° kuin 46° renkaita heittämällä lunta ilmaan. Eräs alavasta-auringon selitysmalli edellyttää nimenomaan noiden kahden renkaan esiintymisen samaan aikaan. Mutta vaikka Jyri kuviakin sai niin ilmiön luonne ei liene ihan helpo varmistaa. On nyt muistettava myös Virran ja Riikosen havainto "alavasta-aurinko siivistä" Resolutessa. Yhteistä näille havainnoille on se että lumen pinnalla oli samaan aikaa lumitähtiä. Tammikuussa Jyrin saldo oli 3 havaintoa.

Fig 13: 21 Jan 2000 in Helsinki. 22° upper tangent arc observed by Jyri Lehtinen.

Luukkonen, Ismo

Ismolla oli vuoden lopussa juhlamieli päällä sillä joulukuun 6 tuiki tavanomasta havaintoa takasi Ismolle uuden henkilökohtaisen ennätyksen: 160 havaintoa vuodessa (150 auringolla ja 10 kuulla). Onnittelemme Ismoa! Ismo mainitsee lisäksi: "Huomionarvoisaa vuodessa 1999 on myös sivuaurinkojen märä -84 (sivukuita 5) kun vertaa 22 renkaisiin -98 (6)." Myös muutenkin viime vuosi oli mielyttänyt Ismoa: "Huippuna vuodessa tietenkin toukokuu kaksine Wegenereineen sekä kesä- ja heinäkuut 23 ja 22 havainnon saaliineen." Tammikuun Ismo aloitti 7:llä havainnolla eli paremmin kuin edellinen vuosi loppui. Ja jälleen ikihavaitsijamme lähestyy rajapyykkiä: 1600 halohavaintoa oli enää yhden havainnon päässä tammikuun lopulla! Tammikuun havainnot eivät kovin ihmeellisiä halomuotoja esittäneet mutta pistetään oheen malliesimerkki Ismon kauniista halopiiroksesta (Fig 14).

Fig 14: 24 Jan 2000 in Turku. Nice composition of three stage of halos during one day. Observation by Ismo Luukkonen.

Moilanen, Jarmo

Allekirjoittaneen havaintosaalis oli varsin tyydyttävä. Joulukuulta peräti 6 havainto, ilman mitään suurempi ihmeitä. Ainoat mieleen painuvat olivat 1.12. Espoon Kivenlahdessa näkynyt todella pitkä 22° ylläsivuava matalalla auringolla sekä 22.12. näkynyt pääkaupunkiseudun jääsumu jota satuin katselemaan autosta Espoon Leppävaaralla. Oma saldoni siitä näytelmästä jäi voimakkaisiin sivuaurinkoihin. Tammikuu jäi niin ikään 6:een havaintoon. Tammikuun kohokohta oli ehdottomasti 22.1. Oulun jääsumut. Ajoin kyseisenä päivänä Vaalasta Ouluun selvittämään muuttoasioita. Jo matkalla näkyi sivuaurinkoja jääsumussa Utajärvellä ja Muhoksella. Kempeleen kohdalla sivuauringot olivat todella kirkkaat ja komeat. Niissä oli hiukan Lowitz-maisuutta mutta mitään varmaa Lowitzia en voi väittää nähneeni. Kävin sitten hoitamassa asioita kaupungilla ja ajoin 100km/h kohti Oulunsalo Pohjantiellä kun sukelsin yllättäen kidepilveen. Sivuaurinko ilmaantui ja 22° rengas (Fig 15). Samalla huomasin että renkaan ulkopuolella on jotain muutakin: 24° ylempi parheelia! Silloin häthätään kurkkaan auringon yläpuolelle. Siellä on pilaria ja voimakas 9° ylempi parheelia! Pyramideja jääsumussa, harvinaista herkkua Suomen maaperällä. Lisäksi näytelmässä oli jotain tuhnua 22° ylläsivuavan kohdilla. Se voisi tietysti olla sekin mutta toinen mahdollisuus on 20° ylempi parheelia. koko päivänä ei nimittäin näkynyt 22° sivuavia missään välissä. En ole ehtinyt tarkistamaan sopisiko se tuhnu 20° ylemmäksi parheeliaksi vai ei ja ilman kuvia asia ei ikinä tule varmistumaan. Kidepilvi oli lyhyt ja 500 metriä myöhemmin kiteistä ei ollut tietoakaan. Etsin kovasti kidepilveä autolla mutta en enää löytänyt pyramidikiteitä, vain komeita sivuaurinkoja ilmaantui. Lämpömittari näytti havaintohetkellä auton kojelaudassa -19°C.

Fig 15: 22 Jan 2000 in Oulu. Strong 9° upper parhelion and left 24° upper parhelion in a diamond dust display. Observation was made by Jarmo Moilanen.

Mäkelä, Veikko

Veikon havaintoarkisto ei kovin kummoisesti kasvanut jakson aikana. Joulukuussa yksi orpo havainto 22° renkaasta ja tammikuussa 4 havaintoa joista 3 kuulla. Ainoa auringon halo oli pakkaslumen sataessa näkynyt pilari (Fig 16).

Fig 16: 23 Jan 2000 in Imatra. Sun pillar in low level. Observation by Veikko Mäkelä.

Nieuwenhuys, Frank

Alankomaiden joulukuu oli musertava halojen määrässä verrattuna kotosuomeen. Frank keräsi kaikkiaan 25 havaintoa! Näin ollen hän pesi koko muun havaitsijasakin myös vuosisaldossaan joka venyi näin peräti huikeaan 244 havaintoon! Tämä jää vain 2 havaintoa Riikosen ME-luvusta. Toivottavasti olen laskenut nuo oikein, täytyy tarkistaa ensi UMiin mennessä tuo lukema. Frankin omien laskujen mukaan hän sai haloja vain 212 päivältä. Siinä laskussa on laskettu vain yksi havainto per vuorokausi, eli hiukan toisin kuin jaostolla on tapana. Joulukuun halot eivät kovin ihmeellisiä esittäneet mutta on siellä muutama zeniitinympäristön kaari. Erikoinen versio näkyi Haagissa 19.12.199 kun zeniitinympäristön kaaren alla, selvästi siitä irti, näkyi pätkä 46° rengasta. Tammikuussa hollannin halokettu onnistui saalistamaan vain 8 havaintoa mitä voisi luonnehtia romahdukseksi. Vähäisyys johti siihen että Frank jäi myös ilman B-muotoja (Fig 17).

Fig 17: 17/18 Jan 2000 in the Hague. 22° lunar halo observed by Frank Nieuwenhuys.

Penttinen, Martti

Joulukuu tarjosi kovin vähän Martille (Fig 18). Vain 5 havaintopäivää ilman harvinaisempaa materiaalia taivaalla. Vuoden 1999 saldoksi Martti sai 114 halopäivää. Tammikuun saldo Virtojen miehellä oli 9 havaintoa. Ainoa erikoisempi tammikuulta on Penttisen ilmoitus yöllä 20/21.1. näkyneestä ellipsistä. Valitettavasti kuun ellipsin "kuvat olivat suttua".

Fig 18: 2 Dec 1999 in Tuuri. Observation by Martti Penttinen.

Riikonen, Marko

Inarin halokauhu, Riikonen, sai varsin kohtalaisen saaliin tammikuulta, kaikkiaan 16 havaintoa! Joulukuussa hänkin tyytyi vaatimattomasti 6:een havaintoon. Koska Marko ei hirvittävällä piirroskasalla meitä muistanut niin ei kovinkaan paljoa ole kerrottavana. Erikoisuuksia näkyi lähinnä keinovalolla (Fig 5) sekä 15/16.1. näkynyt "alakuu" joka syntyi "Ac:n hajotessa yllä, irtokid.".

Ruoskanen, Jukka

Pitkästä aikaa tuli viestiä vuosia eräänä aktiivisimpana havaitsijana häärineeltä Jukalta. Ja vieläpä haloaiheista postia. Opintoihinsa paneutuneena Jukka ei kovinkaa paljoa ole ehtinyt jaostoa ilahduttaa havainnoillaan. Mies oli nähnyt 21.12.1999 jääsumunäytelmän: "Toi 21.12. näytelmä oli kyllä helvetin siisti välillä. Ylläsivuavakin oli tosi kova, ja samoin 46 alla ja yllä, mutta juuri silloin istuin autossa liikennevaloissa. En yhtään epäile sitä vasta-aurinkokamaa, kyllä nimittäin Auringon puolella homma oli sen verran hienoa. Saurit oli MELKOISEN kirkkaat, ja niitä sentään sain vähän kuvattua, mutta se oli aika laiha lohtu. Ytimekkäästi todeten tämä oli varmasti hienoin js-display mitä olen Helsingissä nähnyt." Eli kyllä tuon 21.12. nähneet havaitsijat voivat olla tyytyväisiä.

Salminen, Irma

Espoosta sain satunnaisen havainnon Irma Salmiselta joka oli nähnyt 31.12. sivuauringot.

Tiensuu, Karla

Joulukuussa Karlan saalis oli 5 havaintoa varsin tavanomaisesta halojoukosta (Fig 19). Ei ihmeempiä ilmiöitä. Viime vuoden kokonaishavaintomääräksi Karla laski 89 havaintoa. Karla pelasti tammikuunsa hakemalla 3 havaintoa koti-Suomesta ennen paluuta Norjaan. Oslo kasvatti tammikuun havaintosaldon lopulta 4:ään havaintoon tuiki tavallisista pikkuhaloista.

Fig 19: 4 Dec 1999. Observation by Karla Tiensuu.

Tossavainen, Matti

Matilta tuli peräti kolme skannattua valokuvaa komeista keinovalopilareista jotka näkyivät Vantaalla 24/25.1.2000. Harmi vain että Matti oli tyytynyt katselemaan ja valokuvaamaan niitä kauempaa pitäen. Näin emme tiedä olisiko siellä ollut mielenkiintoisempaakin tarjolla.

Öhman, Teemu

Päätään kiviin lyövä Teemu saalisti jälleen varsin runsaasti havaintomateriaalia. Teemu ei tyydy pelkästään taivaan haloihin vaan keinovalojen metsästys on aika vankalla pohjalla kuten aiempana olevasta keinovalo jutusta saattaa huomata. Joulukuu tosin oli mennä pahasti harakoille sillä koko kuukauden pelasti kuun ja vuosituhannen viimeisenä päivänä näkynyt pilari. Tammikuussa Teemu saalisti haloja peräti 13 päivänä. Korhosen tapaan parasta antia olivat 22.1. näkyneet alasivuauringot ja 28.1. näkynyt Moilasen kaari. Jälkimmäinen havainnon piirros oli jo aiemmin. Menköön tuo 22.1. tarinointi Korhosen osuudessa mutta pistetään Teemulta kuva (Fig 20). 28.1. jääsumusta Teemu kertoo seuraavaa: "Häly peruskamasta taisi tulla J. Korhoselta. Pihalle ennätettyäni huomasin ensin tyypilliset jääsumusaurit ja ala-auringon. Ja parempaan paikkaa päästyäni rähjäisen pilarin, kelpo ylläsivuavan, ja ~12° auringon yläpuolella selvän muodottoman ja kuitenkin melko harvan välketihentymän. Palasin sisälle soittamaan JK:lle ja hakemaan replikointivehkeet. Kun taas ulos kerkesin, olivat saurit ja ala-aurinko jo kadonneet ja kiteitä selvästi vähemmän". Teemu kyseli minulta tuossa jokin aika sitten että voiko ilmaan heitettyssä lumessa näkyvän halon laskea? Jos tarkalleen otaen asiaa pohtii niin tulee siihen tulokseen että kyllä. Jos sitä ei laskettaisi niin silloin kaikki havaitut tehtaansavujen synnyttämät jääsumuhalotkin pitäisi jättää noteeraamatta sillä molemmat ovat täysin ihmisen aikaansaamia. Tuohon pohjautuen olen laskenut tuon 31.12. itse aiheutetun halon Jyrinkin saldoon. Halon synnyttäminen lunta ilmaan heittäen onnistuu yllättävän harvoin. Itse en muista siinä koskaan onnistuneeni mutta varsinkin Korhonen ja Teemu ovat vanhoja tekijöitä lumen pöllyttäjinä. Lienee kuitenkin syytä pitää mielessä sitä ettei näin lasketut vuosisaldot ole mitenkään verrattavissa varhaisempiin vuosisaldoihin sillä silloin niitä ei noteerattu lainkaan.

Fig 20: 22 Jan 2000 in Oulu. Observation with subparhelia by Teemu Öhman.

Halosimulaatio-ohjelmat

Lehtisen Jyri tuossa heitti toiveen että listaisin halosimulaatio-ohjelmat jotka ovat saatavilla. En nyt tähän sitä ehtinyt kaivella. Netistä löytyy ainakin yksi simulaatio-ohjelma. Sillanpään tekemä ja minun höystämän simulaatio-ohjelman voi toki saada jos sitä minulta pyytää 1.44" korpun kera. Itselläni on kokoelmissani ainakin 6 eri simulaatio-ohjelmaa ja yhden Fortran-koodi. Pitänee palata tähän asiaan seuraavissa UMeissa.

Kevät tulee - oletko valmis?

Se on taas maaliskuu kun tämä UMi on kourassanne. Kenties kevään ensimmäiset halonäytelmätkin on jo olleet ja menneet. Joten olkaa tarkkana!

Jarmo Moilanen


English summary

Hello friends! You might notice that Ursa Minor has change its layout very dramatically. Well, almost everything is now different.

This issue of Sivuaurinko has lots of theoretical stories. There is first simulation to test so called crossed plate theory for Moilanen arc. More simulations are needed to be sure whenever that theory is correct or not.

Other major issue was halos around artificial light sources. Professor Walter Tape has made some simulations for parhelic circle and 120° parhelia. We got several good observations about different haloforms around streetlights. Marko Riikonen and Leena Virta manage to photograph a very good superparhelia in Inari (Fig 5). Teemu Öhman saw odd radius halos around one streetlight in Oulu (Fig 9).

Since we are now in a new millenium, I made a list of all known haloforms. Unfortunately there was no room for English version. According to that list there is 52 different haloforms which has totally of 82 subforms. So there is plenty of things to look for!

RSS Zeniitti

RSS Taivaanvahti

RSS Avaruus.fi-foorumi