Arkisto

Yhteiskunnallista vaikuttamista

25.6.2019 klo 15.25, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua

Tieteilijän työhön kuuluu tutkimuksen lisäksi kaikenlaista muuta, kuten luentojen valmistelu ja pitäminen, tenttien laatiminen ja korjaaminen, kandintöiden, gradujen ja väitöskirjojen ohjaaminen, tutkimusryhmän rakentaminen, rahan hakeminen opiskelijoille ja laajemmalle tutkimusryhmälle, projektien hallinta, konferenssien ja muiden tilaisuuksien järjestäminen, tieteellisten artikkeleiden ja rahahakemusten vertaisarviointi, haastattelujen antaminen ja niin edelleen.

Helsingin yliopiston virallisesti määrätyn työajan puitteissa on mahdotonta hoitaa kaikkia näitä tehtäviä kunnolla. Niinpä yliopisto ohjaa tutkijoita valehtelemaan ajankäytöstään, koska valvontajärjestelmään ei saa merkitä työskentelevänsä määrättyjä tunteja enemmän. Toisaalta joistain velvollisuuksista luistetaan, etenkin kun uusia tehtäviä lisätään vanhojen päälle, uusimpana tieteen popularisoiminen.

Tiedeyhteisöllä on velvollisuus kertoa tieteen tuloksista ja menetelmistä pääasialliselle rahoittajalleen – eli kansalaisille, joiden maksamista veroista tutkimus enimmäkseen kustannetaan. On sitten eri asia, onko mielekästä vaatia tätä jokaiselta tieteilijältä.

Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on mennyt tässä outoon suuntaan. Helsingin yliopiston Flamma-viestintäsivustolla kannustetaan tutkijoita kirjoittamaan Otavamedian omistaman Tekniikan Maailman uuteen Tutkijalta-osioon artikkeleita ilmaiseksi. (Helsingin yliopiston avoimuuskäytännön mukaisesti juttu näkyy vain yliopistolaisille.)

Kirjoitin asiasta vastaaville tiedekunnan viestinnän asiantuntijoille, että mielestäni ei ole hyvä opastaa tutkijoita tekemään palkatonta työtä, etenkään kaupallisille toimijoille. He perustelivat kehotusta muun muassa sillä, että Tekniikan Maailma auttaa kirjoittajia työstämään teksteistä julkaisukelpoisia. Vastauksessa myös rinnastettiin kaupalliseen lehteen kirjoittamisen siihen, että myös lehdistötiedotteita ja blogeja kirjoitetaan ilmaiseksi. Tämä on omituinen argumentti, koska tiedotteita kirjoittavat yliopiston tiedottajat, joille maksetaan. On myös ongelmallista, että blogi esitetään sellaisena julkaisumuotona, johon kirjoittamisesta ei makseta. Se ei ole lähtökohtaisesti totta. Jotkut tietysti pitävät blogeja ilmaiseksi erilaisilla alustoilla, mutta ilmaisiin blogeihin saa kirjoittaa mistä tahansa aiheesta niin pitkästi tai lyhyesti kuin haluaa siten kuin haluaa. Lehtiartikkeleihin tämä ei tietenkään päde.

Lisäksi viestinnän asiantuntijat perustelivat palkatonta työtä sillä, että ”monet rahoittajat edellyttävät tulosten laajaa julkaisua ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta” ja sillä, että juttujen julkaiseminen parantaa yliopiston julkisuuskuvaa.

Ei siis riitä, että tutkijan pitää hakea ulkoisilta toimijoilta rahaa yliopiston perustoimintoihin (kuten jatko-opiskelijoiden palkkaan). Nyt kerrotaan vielä, että rahoittajien vaatimusten toteuttamiseksi tutkijoiden olisi hyvä tehdä ilmaiseksi töitä kaupallisille tahoille.

On ymmärrettävää, että kaupallinen lehti ei halua maksaa kirjoittajille palkkioita – mikäpä yritys ei mielellään leikkaisi kuluja. Mutta miksi Helsingin yliopisto haluaa tutkijoiden kirjoittavan ilmaiseksi yritykselle, jolla ei ole yliopiston kanssa mitään tekemistä?

Jos kirjoitustyö tehdään muun työn lisäksi, kyseessä on palkaton työ. Jos ajatuksena sen sijaan on, että tutkija karsii muusta työstä, niin silloin Helsingin yliopisto tukee rahallisesti Tekniikan Maailmaa (sikäli kun tutkija on yliopiston palkkalistoilla). Eikö yliopiston sitten pitäisi johdonmukaisuuden vuoksi kehottaa tutkijoita kirjoittamaan ilmaiseksi kaikkiin muihinkin kaupallisiin julkaisuihin? Ja eikö, samaa linjaa noudattaen, tutkijoiden olisi hyvä pitää ilmaiseksi yleisöluentoja maksullisissa tilaisuuksissa, joista yritykset käärivät voitot, koska siten tutkija vaikuttaa yhteiskuntaan ja yliopisto saa positiivista julkisuutta?

Kysymys ilmaisesta työstä ei rajoitu tieteilijöihin, siitä käydään taiteen ja kulttuurin alalla vilkasta keskustelua. Olen itse kirjoittanut ilman eri palkkiota ja puhunut ilmaiseksi tilaisuuksissa, kun kyse on pienistä ei-kaupallisista toimijoista, kuten tähtitieteellisistä yhdistyksistä ja pienlehdistä. (Tarkemmin sanottuna en ole pyytänyt korvausta, mutta en ole aina myöskään kieltäytynyt, jos sellaista on tarjottu.) Samoin olen konsultoinut ilmaiseksi (ja kerran esiintynyt näytelmässä) joillekin teattereille, kirjailijoille tai muille pienille toimijoille, jotka ovat halunneet käyttää fysiikkaa taiteessa. Tällainen yhteistyö ja avunanto on mielestäni popularisointia tekeville tutkijoille oikein sopivaa.

Kaupalliset toimijat ja isot julkiset tahot ovat sitten oma lukunsa. Oma rajani menee suunnilleen siinä, että vastailen ilmaiseksi Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset -palstan kysymyksiin. Artikkelien kirjoittamiseen menevä aika ja vaiva on kuitenkin toista luokkaa kuin lyhyen vastauksen raapustaminen, vaikka en niidenkään kanssa ole aina ollut johdonmukainen.

Tieteentekijöiden liiton mukaan ”osaamistaan ei kannata myydä polkuhintaan tai korvauksetta: kunnon palkkion pyytäminen edistää myös muiden keikka- ja freelance-työntekijöiden asemaa”. Liitolla on palkkiosuositukset, joiden yhteydessä kehotetaan ottamaan huomioon työn tilaaja: ”pieniä kyläyhdistyksiä ei voi laskuttaa samalla tavoin kuin vaikkapa kansainvälistä suuryritystä”. Oman ammattiliittoni Pron sivuilla ei ole mainintaa korvauksettomasta työstä, kenties siksi, että suurin osa sen jäsenistä ei ole akateemisen maailman tutkijoita eikä kulttuuriväkeä, eikä heille tulisi mieleen tehdä töitä ilmaiseksi.

Suotavaa olisi, että Helsingin yliopistokin puolustaisi tutkijoiden oikeutta korvaukseen tekemästään työstä sen sijaan, että se myötävaikuttaa sellaisen yhteiskunnan rakentamiseen, missä ihmisten odotetaan tekevän kaupallisille tahoille työtä palkatta.

7 kommenttia “Yhteiskunnallista vaikuttamista”

tatl sanoo:

26.6.2019 15:44

Heh, kaikkea sitä kuuleekin, että ihan ”Tekniikan Maailma auttaa kirjoittajia työstämään teksteistä julkaisukelpoisia.”
Tekniikan Maailman kirjoitelmien taso (sekä tiede että muu tekniikka) on sen verran alhainen että siltä suunnalta tuskin kukaan saa mitään… TM:n tiedeuutisissa on esiintynyt mmm. kaksinkertaisella valon nopeudella liikkuvia meteoriitteja ja muuta vastaavaa mielenkiintoista.

Vastaa
Jouni sanoo:

27.6.2019 12:15

Hyvä kirjoitus! Itsekin saan rahani siitä että tiedän asioita, enkä todellakaan aio luovuttaa tietämystäni ilmaiseksi. Ei kukaan kuvittelekaan että putkimies tai sähköasentaja tai autonasentaja tekisi työn ilmaiseksi.

Vastaa
Juhani sanoo:

28.6.2019 22:12

Hyvä kun nostit kissan pöydälle. Maallikoilla taitaa olla liian ruusuinen käsitys yliopistotutkijan työstä.

Oma jälkikasvuni jätti akateemisen uran osin mainitsemiesi seikkojen takia ja siirtyi tuotantoelämän palvelukseen.

Vastaa
Erkki Kolehmainen sanoo:

30.6.2019 09:14

Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta on mennyt muissakin asioissa outoon suuntaan esim. antamalla potkut monille aktiivisille työntekjöilleen. Kuten Syksy kirjoitti nuo valvontajärjestelmän rajaamat tuntimäärät eivät riitä mitenkään tehtävien kunnolliseen hoitamiseen. Eikö tämän byrokraattisen seurantajärjestelmän luoneille ole tullut mieleen millaisen eettisen ongelman he ovat aiheuttaneet?

Vastaa
1. Tuomas__ sanoo:
  
  23.7.2019 12:48
  
  ” Eikö tämän byrokraattisen seurantajärjestelmän luoneille ole tullut mieleen millaisen eettisen ongelman he ovat aiheuttaneet?”
  
  Ei. Byrokratian aiheuttamat ongelmat eivät koskaan ole byrokraatin ongelmia, vaan alaiset ovat vain huonoja koska eivät tee niinkuin byrokraatti haluaa.
  
  Se, että se on mahdotonta, ei byrokraattia vähääkään kiinnosta: Byrokraatin maailmassa kaikki on aina mahdollista, pitää vain määrätä.
  
  Tämä pätee niin pitkälle että byrokraatti on täysin irti mistään todellisuudesta millä tahansa mittarilla.
  
  Näitä on missä tahansa hallintoportaassa valtaosa henkilöstöstä, erityisesti valtion ja kuntien hallinnossa, joissa samat ihmiset etääntyvät todellisuudesta kymmeniä vuosia aina vain ylemmillä hallinnon portailla.
  
  Vastaa
  1. Syksy Räsänen sanoo:
    
    23.7.2019 15:23
    
    Sanottakoon, että kun olen puhunut asiasta hallintohenkilökunnan kanssa, he ovat ymmärtäneet tilanteen, mutta vaatimus valheellisten tietojen antamisesta tulee ylemmiltä tahoilta. Kuulemma rahoittajat haluavat tällaista dataa.
    
    Mitään järkeähän valheellisten tietojen antamisessa ei ole, ja mielestäni yliopiston pitäisi puolustaa yliopistoyhteisön jäseniä tällaisiltä typeryyksiltä, ei mennä niihin mukaan.
    
    Vastaa
Sami K. sanoo:

23.7.2019 12:12

Onpa taas yliopiston viestinnältä melkoinen ”idea”.. Eipä edes Ursan julkaisema T&A-lehti taida pyytää tutkijoilta juttuja ilmaistyöllä vaan aina asianmukainen korvaus kuuluu asiaan.

Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Huonoin idea ikinä

14.6.2019 klo 22.27, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Kesä on konferenssien aikaa: kun ei ole luentoja, voi matkustaa ja kiriä tutkimusta. Kirjoitin edellisessä merkinnässä Helsingin Higgs-konferenssista, nyt on vuorossa Jyväskylän viime viikon inflaatiokonferenssi. Helsingin kohdalla kirjoitin puheiden sisällöstä, nyt keskityn siihen, miten konferenssien puuhastelu ruokkii ajattelua.

Helsingissä puheet kestivät 15-25 minuuttia kukin, ja niitä oli aamuyhdeksästä jonnekin kello viiden tuonne puolen. Lyhyiden lounas- ja kahvitaukojen kanssa tämä tekee noin 15 puhetta päivässä, joita ei kaikkia oikein jaksa tarkkaan seurata, etenkin kun jotkut aiheet ovat vieraita.

Jyväskylän konferenssin –tai työpajan, kuten pienemmän puoleisia tapaamisia yleensä kutsutaan– rakenne oli erilainen. Puheet olivat 40-minuuttisia ja niitä oli vain viisi päivässä, joten kysymyksille ja keskustelulle jäi tilaa. Lounastauotkin olivat niin pitkiä, että ei tarvinnut kiirehtiä. Ohjelma loppui kolmen tienoilla, jonka jälkeen jaksoi vielä keskustella esille tulleista asioista ja miettiä yhteisiä tutkimuksen aiheita.

Epämuodolliset kohtaamiset ja jutustelut ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin ohjelmassa olevat puheet. Kaikki hiukkaskosmologian tutkimushan on heti sen valmistumisen jälkeen vapaasti saatavilla arXiv-sivustolta. Artikkeleiden sisällön saamiseksi tietoon ei siis tarvitse kerääntyä samaan saliin. Mutta puheista pystyy arvioimaan eri asioita kuin artikkeleista: kuinka vakavasti tutkija ottaa tuloksensa, mistä hän on epävarma, mikä työn motivaatio on ja millaisia ajatuksia taustalla liikkuu. Kyky tieteellisten ideoiden arvioimiseen kehittyy sitä myötä kun hahmottaa tiedeyhteisön tapoja, ja sitä on vaikea oppia muuten kuin yhteisöön sukeltamalla.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, konferensseilla on myös tärkeä sosiaalinen rooli. Ennen pysyvän työpaikan, tai sellaiseen johtavan pestin, saamista hiukkaskosmologit usein kiertävät melkein vuosikymmenen eri paikoissa kuin vanhan ajan kisällit. Niinpä tuttavapiiri hajaantuu, ja konferensseissa tapaa ystäviä, joita ei ole nähnyt vuosiin. Joskus tieteellistä yhteistyötä kannustaa se, että olisi mukava tehdä ystävän kanssa jotain yhdessä.

Jos puheissa esitetään ihmeelliseltä tuntuva väite, se voi olla joko yksinkertainen virhe, monimutkainen virhe, tunnettu asia joka tuntuu oudolta, koska se on ilmaistu uudella kielellä, tai todella uusi löytö. Keskusteluilla haetaan ensin summittaista käsitteellistä kuvaa siitä, miten idea toimii. Fyysikot kutsuvat tätä fysikaaliseksi ymmärrykseksi, erotuksena matemaattisesta ymmärryksestä, joka on täsmällistä ja yksityiskohtaista, mutta jossa ei välttämättä hahmota palasten ja kokonaisuuden suhdetta. (En tiedä mitä mieltä matemaatikot ovat tästä.) Fysiikkaa voi todella ymmärtää vain matematiikan kautta, mutta usein ennen tarkkojen laskujen tekemistä on jo kuva siitä, mistä on kysymys.

On tavallista, että fyysikot eivät aivan ymmärrä toistensa puheita, silloinkaan kun aihe on lähellä omaa. Niistä voi aluksi olla jopa perustavanlaatuisia väärinkäsityksiä, joita paikataan kysymyksillä ja keskustelulla. Yksi tie ymmärrykseen on vahvojen väitteiden esittäminen ja testaaminen. Eräs kollegani onkin todennut, että fysiikassa kommentti ”tuo on huonoin idea minkä olen ikinä kuullut” voi olla hyvän keskustelun alku. (Hän lisäsi sittemmin huomanneensa, että yliopiston hallinnossa tämä ei toimi.)

Keskustellessa oma käsitys siitä, että on varmasti ymmärtänyt voi vaihdella nöyryyden ja oman ajattelun puutteiden kummastelun kanssa. Sitä tajuaa että ei tiedäkään miten asia menee, tai huomaa luulleensa vaikeaksi jotain, joka onkin oikeasta kulmasta katsottuna yksinkertaista. Omia ideoita puolustaessa hahmottaa itsekin paremmin mistä niissä oikein on kyse. Ilman ulkoista tönimistä on helppo jäädä kiertämään kehää. Keskusteluissa usein hahmotellaan asioita paperille tai taululle. Niinpä taulujen asiaa tuntemattomille vaikuttavan näköiset yhtälöt ovat yleensä vähän pielessä; ne ovat etsimisen jälkiä.

Fyysikot rutiininomaisesti perääntyvät vahvoista väitteistä ja vaihtavat nopsaan kantaansa. Eräs taidemaailmassakin toiminut kollegani on kertonut kokeneensa, että kosmologiassa olemme brutaalin rehellisiä mitä kommentteihin tutkimuksesta tulee, mutta oikeasti pidämme toisistamme, kun taas taidemaailmassa sanotaan kauniisti ja puukotetaan selkään. (En tiedä mitä mieltä taiteilijat ovat tästä.)

11 kommenttia “Huonoin idea ikinä”

Cargo sanoo:

15.6.2019 18:54

Mites sitten on tapana toimia, jos jossakin niche-workshopissa käy ilmi, että useat paikalla olevat tutkijat ovat saman aiheen kimpussa ja jo viimeistelevät julkaisuitaan? Ollaanko silloinkin ”brutaalin rehellisiä” vai jollakin muulla tavalla brutaaleita?

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  16.6.2019 14:15
  
  Ilmaisu ”brutaali rehellisyys” viittasi siihen, että sanotaan suoraan, mitä mieltä ollaan toisten ideoista.
  
  Ei ole harvinaista, että tutkijat työskentelevät saman asian parissa. (Itse asiassa juuri Jyväskylässä sovin uuden projektin aloittamisesta vanhan ystävän ja jatko-opiskelijoideni kanssa ja sain tietää, että eräs toinen yhteistyökumppanini tutkii hyvin samaa asiaa.) Ei ole mitään yhtä käyttäytymismallia sen suhteen, mitä silloin tehdään.
  
  Vastaa
Erkki Kolehmainen sanoo:

16.6.2019 07:31

Väite, että ”Fyysikot rutiininomaisesti perääntyvät vahvoista väitteistä ja vaihtavat nopsaan kantaansa” ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Tiedefilosofi Thomas Kuhn on lanseerannut termin ”paradigm shift”, jolla hän kuvaa omaksutun ajattelun (maailmnankuvan) muutoksen vaikeutta. Se on leimallista kaikkien ihmisten ajattelulle ja siten myös fyysikoille. Oman kokemukseni mukaan ”huonoin idea ikinä” ei saa aikaan keskustelua vaan vaietaan kuoliaaksi tai sitten sille naurahdetaan vaivautuneesti ja selitetään siten, että sen esittäjällä eivät ole kaikki meemit laaksossa.

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  16.6.2019 14:28
  
  Kuhn jakoi tieteen tekemisen tavalliseen ja vallankumoukselliseen tutkimukseen. Jälkimmäinen tarkoittaa tieteellisen ajattelun viitekehyksen (eli paradigman) kyseenalaistavaa tutkimusta, edellinen viitekehyksen sisällä tapahtuvaa.
  
  Kuhnin argumentit uusien ideoiden hyväksymisen vaikeudesta liittyivät paradigman vaihtamiseen, ei sen sisällä tapahtuvaan tutkimukseen.
  
  Kuhnista hieman täällä:
  
  https://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/syvissa_metsissa
  
  Viittasin keskusteluihin fyysikoiden välillä.
  
  Vastaa
Lentotaidoton sanoo:

16.6.2019 21:13

Sehän on kiva että on kivaa (eikä aina sitä omaa vuosia pureskeltua laimentunutta purkkaa). Konferenssi voi virkistää kuin kylmä kalja nyt koetuilla helteillä. Mutta jäikö jotain muillekin kerrottavaa ? Tuon ohjelman mukaan siellä oli toki kiinnostavia aiheita. Eli oliko mahdollisesti joitain suosikkiaiheita joista suurempaakin debattia syntyi? Jopa kinaa – brutaalia tai ei.

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  16.6.2019 21:52
  
  Oma suosikkiaiheeni oli Vincent Venninin puhe siitä, voimmeko kokeellisesti osoittaa kosmisen inflaation synnyttämien rakenteen siementen kvanttifysikaalisen alkuperän.
  
  Ainahan sitä debattia syntyy. En nyt kuitenkaan raportoi tarkemmin tässä, koska keskustelut koskivat (kuten yleensä) sellaisia erikoistuneita aiheita, joiden avaaminen vaatisi oman merkintänsä, eikä välttämättä ole sen arvoinen.
  
  Vastaa
  1. Cargo sanoo:
    
    16.6.2019 22:07
    
    Juuri katsoin Brian Greenen esityksen, jossa hän puhui asiasta. Hän vertasi alkuräjähdyn jälkeistä aikaa saunan höyryyn, jossa tasainen höyry aiheuttaa negatiivisen paineen ja inflaation, mutta toisaalta höyryssä voi muodostua satunnaisia vesipisaroita, jotka sitten ilmenevät aineena.
    
    Vastaa
Jernau Gurgeh sanoo:

17.6.2019 14:11

”Fysiikkaa voi todella ymmärtää vain matematiikan kautta, mutta usein ennen tarkkojen laskujen tekemistä on jo kuva siitä, mistä on kysymys.”

Tämä on mielestäni vähän ongelmallinen virke.

Jos otetaan esimerkiksi Schrödingerin yhtälö, niin sen matemaattinen muotoiluhan on tarkka, mutta kukaan ei tunne fysiikkaa sen taustalla. Matematiikka ei siis auta todella ymmärtämään fysiikkaa.

Caltechin Sean Carroll pitää tätä hyvin surullisena. On Kööpenhaminan tulkintaa, monimaailma, pilot wave jne. Fyysikkojen vastaukset fysikaaliseen tulkintaan vaihtelevat niin, että mikään ei saavuta selvää enemmistöä. Koska kukaan ei tosiaan ymmärrä mistä on kysymys.

Carroll jatkaa, että monet fyysikot eivät pidä sitä edes tärkeänä, kun matematiikka ja yhtälö toimii. Hänen mielestään sen tulisi olla kaikkien tutkijoiden tärkein asia, yrittää ymmärtää yhtälöiden ja matematiikan alla oleva perustavanlaatuinen fysiikka.

Olen siis jokseenkin eri mieltä Syksyn kanssa: fysiikkaa voi todella ymmärtää vain ymmärtämällä fysiikkaa.

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  17.6.2019 22:15
  
  Lukuisat tuhannet ihmiset ymmärtävät Schrödingerin yhtälön taustalla olevaa fysiikkaa ja käyttävät sitä päivittäin.
  
  Se, että ei täysin ymmärretä, miten määrätyltä vaikuttava arkitodellisuus saadaan ulos kvanttimekaniikasta, ei ole mitenkään ristiriidassa tämän kanssa.
  
  Voi ymmärtää, vaikka ei ymmärrä kaikkea.
  
  Vastaa
Jyri T. sanoo:

17.6.2019 22:14

Voisitko jossain välissä avata vähän uusia tuulia kosmisessa inflaatiossa. Erään videon mukaan kukaan kosmologi ei enää usko perinteiseen/yksinkertaiseen ”Big Bang kaiken alkuna”-ajatukseen — eivätkä jotkut kosmiseen inflaatioonkaan.

Mitä kuuluu esim. ”eternal inflation”, multiversumi-maailmankaikkeus, CCC-, ”syklinen maailmankaikkeus” ja ”muuttuva valonnopeus”-tyyppisille teorioille?

Onko joku saamassa kosmologipiireissä jonkinlaista konsensusta taakseen?

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  17.6.2019 22:16
  
  Inflaation statuksesta, ks. https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/jokin-sanoo-poks/
  
  Vastaa