Missä mennään, Starship?
Yhdysvaltain ilmailuviranomainen FAA ilmoitti keskiviikkona (12. kesäkuuta 2025), että he ovat päättäneet Starship-raketin kahdeksannen koelennon onnettomuustutkinnan. Siinä päätellään, että syynä aluksen räjähtämiseen Bahamasaarten taivaalla oli ”ajoaineiden ennenaikainen sekoittuminen ja siitä johtunut räjähdys”.
Mutta maaliskuussa olleen lennon jälkeen oli jo yksi koelento lisää, yhdeksäs koelento, eikä sekään päättynyt toivotulla tavalla: nyt sekä Super Heavy -raketti että ylempi vaihe, Starship, räjähtivät. Tosin kumpiakin työnnettiin mukavuusalueensa rajoille, joten tämä ei ollut sinänsä yllättävää.
Silti jo kolme SpaceX:n uuden jättiraketin koelentoa on päättynyt räjähdyksiin. Yhtiön hyvin tunnettu strategia on testata asioita koelennoilla ja tehdä aina muutoksia sekä parannuksia ennen seuraavaa koelentoa. Mantran mukaan tämän ansiosta kehitystyö on nopeampaa kuin olisi piirrustuslaudan ääressä istuen (nykyisin ennemminkin CAD-ohjelman kanssa puuhaten), mutta nyt koelennot ovat jääneet hieman junnaamaan paikoilleen. Samalla Elon Musk on lähettämässä varsin pian jo kymmeniä Starship-aluksia Marsiin.
Mistä oikein on kyse?
Ensin muistutuksena pari sanaa Starshipistä. Kyseessä on suuri, uudelleenkäytettävä avaruusalus, joka laukaistaan avaruuteen Super Heavy -nimisen raketin, boostesiksi myös kutsutun ensimmäisen vaiheen avulla. Voimakas, 33 rakettimoottorilla varustettu Super Heavy nostaa Starshipin noin 70 kilometrin korkeuteen, missä Starship irtoaa, sytyttää kuusi moottoriaan ja jatkaa kohti avaruutta.
Super Heavy laskeutuu alas samaan tapaan kuin Falcon 9 -kantoraketin ensimmäiset vaiheet, paitsi että Super Heavy suuntaa kohti lähtöpaikkaansa ja laskeutuu siellä laukaisualustan tornissa olevien kahden massiivisen pidikkeen, mekaanisen käsivarren väliin.
SpaceX:n visiona on se, että näin Super Heavy voidaan nostaa saman tien takaisin lähtöalustalla olevan rengasmaisen sovittimen päälle. Se tarkistetaan, uusi Starship nostetaan rahteineen sen päälle, alukset tankataan ja uusi laukaisu voisi tapahtua lähes saman tien uudelleen.
Myös Starship-alus palaisi avaruuslentonsa jälkeen alas samaan tapaan. Se tähtäisi laukaisualustalleen ja tornin syömäpuikoiksi kutsutut mekaaniset käsivarret ottaisivat siitä myös kiinni, laskisivat aluksen alas tarkistuksia, uuden rahtin laittamista ja uutta lentoa varten.
Hieman sekavasti Super Heavyn ja Starshipin kokonaisuuttakin kutsutaan yleensä Starshipiksi. Siksi tässäkin tekstissä ”Starship” voi tarkoittaa myös kokonaista rakettia kuin myös varsinaista Starship-alusta.
Koelennot tähän saakka
Olennainen osa Starshipiä on uusi Raptor-niminen moottori, jota testattiin ensin Starhopper-nimisellä pienellä laitteella. Se teki kaksi hyppylentoa kesällä 2019 Starbasessa, SpaceX:n Teksasiin rakentamassa laukaisukeskuksessa.
Tuolloin Starbase oli lähinnä tyhjää tilaa ja muutamia väliaikaisia hangaareita, mutta nyt se on jättimäinen tuotanto- ja laukaisukeskus, joka juuri nyt keväällä sai virallisesti kaupungin statuksen. Jätän siitä kertomisen toiseen keraan.
Sitten, joulukuusta 2020 alkaen, tehtiin neljä koelentoa Starship-aluksella, jossa oli vain kolme moottoria. Alukset nousivat noin kymmenen kilometrin korkeuteen ja tulivat sieltä alas ”mahallaan” aina siihen saakka, kun juuri ennen laskeutumistaan ne vempauttivat itsensä pystyasentoon laskeutuakseen helikopterin tapaan alas. Lennot menivät muuten hyvin, paitsi että viimeistä lukuun ottamassa alukset osuivat maahan hieman liian suurella nopeudella ja räjähtivät.
Viimeisin Starshipin hyppylento oli toukokuuta 2021, ja tuolloin lennon teki jo 15. valmistettu Starship. Lentämisen lisäksi SpaceX halusi myös kehittää Starship-alusten rakentamista. Tehtyjä aluksia käytettiin myös testeihin, joissa esimerkiksi ajoainetankkeja ylipaineistettiin siihen saakka, että ne räjähtivät. Kun normaalisti avaruusaluksia tehdään alumiinista, titaanista ja hiilikuidusta, on Starshipien päämateriaali ruostumaton teräs. Se on helppoa käsitellä ja edullista, joten siinäkin mielessä ”ylimääräisten” alusten tekeminen testimielessä oli järkevää.
Lopulta 20. huhtikuuta 2023 oli vuorossa ensimmäinen ”integroitu koelento” eli Integrated Test Flight, IFT-1. Nyt Starship ratsastaisi avaruuteen Super Heavyn nostamana. Tämä lento onnistui tärkeimmässä tavoitteessaan: se nousi lentoon ja lensi noin neljän minuutin ajan, kunnes räjähti 39 km:n korkeudessa.
Lento osoitti, että systeemi toimii periaatteessa hyvin ja Super Heavy pystyy lentämään normaalisti. Laukaisu paljasti myös puutteita laukaisualustassa, jota muutettiin ja korjailtiin paljon lennon jälkeen. Tästäkin kannattaa kertoa enemmän joku toinen kerta, koska laukaisualustaa ei kutsuta turhaan ikään kuin osaksi koko rakettia. Se on paljon enemmän kuin vain pala maata ja torni.
Koelento lennolta päästiin pitemmälle, kunnes neljäs lento (ITF-4) kesäkuussa 2024 lento onnistui täysin suunnitellusti. Molemmat vaiheet (Super Heavy ja Starship) lensivät suunnitellusti ja laskeutuivat meren pinnalle pehmeästi samaan tapaan kuin myöhemmin on tarkoitus laskeutua laukaisualustalle. Super Heavy laskeutui Meksikonlahteen ja Starship Intian valtamerelle saavutettuaan lähes kiertoratanopeuden. Alusta ei asetettu tarkoituksella Maata kiertämään, vaan ohjattiin pitkään heittoliikkeeseen, jolla se tulisi varmasti alas haluttuun paikkaan. Maahanpaluu tapahtui käytännössä samaan tapaan kuin kiertoradalta palaavalla aluksella.
Viidellennellä lennolla lokakuussa 2024 myös Super Heavy laskeutui ensimmäistä kertaa onnistuneesti laukaisualustalle ”syömäpuikkojen” avulla. Starship-avaruusalus onnistui taas lentämään toiselle puolelle planeettaa ja laskeutui suunnitellusti Intian valtamerelle.
Kuudes koelento marraskuussa 2024 pyrki toistamaan saman, mutta siten, että lentorataan ja aluksiin oli tehty parannuksia. Aluksien rajoja koiteltiin enemmän. Nyt Super Heavyn laskeutuminen laukaisualustalle epäonnistui, mutta sen sijaan SpaceX sai kokemusta laskeutumisen keskeyttämisestä. Jos raketissa tai laukaisualustassa on vikaa, niin Super Heavy ohjataan laskeutumaan mereen – kuten nyt kävi.
Näiden lentojen jälkeen käyttöön otettiin Starship-aluksen uusi versio, jota kutsutaan nimellä Block 2, kakkosmalli.
Block 2 ja Block 3
Se on 1,80 m aiempaa pitempi ja sen ajoainesäiliöt ovat 25 prosenttia tilavammat. Rakenteessa on pieniä muutoksia, samoin lämpösuojissa. Etuvakaimia on siirretty eteenpäin ja muotoa hieman muutettu.
Olennaisinta on kuitenkin se, että aluksessa on toisen sukupolven Raptor-mottorit ja kolmen tyhjiössä toimimaan tarkoitetun moottorin polttoaineensyöttöjärjestelmä on muutettu.
Lennon 8 onnettomuusraportin maininta ajoaineiden sekoittumisesta viittaa juuri tähän, ja samankaltainen ongelma on saanut aikaan kaikkien kolmen viimeisimmän koelennon epäonnistumisen. Näyttää siltä, että uudessa putkistosysteemissä on jokin mennyt pieleen.
Tämän vuoden tammikuussa olleella lennolla 7 sekä happea ja metaania vuoti ja ne saivat aikaan räjähdyksen. Ongelmat alkoivat kohdassa noin 8,5 minuuttia laukaisusta ja alus räjähti siitä noin parin minuutin päästä lentäessään Karibianmeren päällä.
Lennolla 8 maaliskuussa oli myös vuoto ja räjähdys, tosin nyt hieman myöhemmin. Vuoto, tulipalo, moottoreita sammuu, alus ei pysy suunnassa, pyörii ja räjähtää noin 9 minuuttia laukaisustta.
Ongelmat olivat siis samanlaisia kuin nyt 28. toukokuuta lennolla 9, tosin tällä kertaa päästiin jo paljon pitemmälle. Nyt lento kesti noin 43 minuuttia ja alus oli jo laskeutumassa lennon loppuvaiheessa alaspäin.
Korjauksena jo näillä parilla edellisellä lennolla on ollut putkiston parantaminen, jotta ne ja kaikki liitokset kestävät paremmin tärinää ja painevaihteluita, jotta vuotoja ei tulisi. Ja toinen jippo on ollut tuuletusaukkojen suurentaminen, jotta mahdollisesti vuotava happi ja metaani eivät kerääntyisi moottoritilaan ja räjähtäisi siellä, vaan poistuisivat aluksen ulkopuolelle.
Lennolla 9 otettiin kuitenkin yksi olennainen askel eteenpäin, sillä nyt Super Heavy oli sama kuin lennolla seitsemän alas onnistuneesti laskeutunut ensimmäinen vaihe. Super Heavy siis käytettiin ensimmäistä kertaa uudelleen.
Sillä ei tosin uskallettu nyt laskeutua enää laukauisupaikalle takaisin, vaan se ohjattiin mereen. Lisäksi sen lentorataa muutettiin siten, että kun Starship on lähtenyt omille teilleen, niin se käänsi itsensä rajummin takaisin tulosuuntaan ja jarrutti rakettimoottoreillaan sen jälkeen suuremmassa kulmassa, jotta ajoainetta voitaisiin säästää.
Jos tätä rataa voitaisiin käyttää jatkossa, niin Starshipin kyytiin saataisiin enemmän rahtia.
Riskialtis takaisintulo kuitenkin koitui sen kohtaloksi, sillä Super Heavy räjähti ennen laskeutumistaan Meksikonlahteen. Aikomus oli siis laskeutua meren pinnalle samaan tapaan kuin laskeuduttaisiin laukaisualustalle. Tämä tuhoutuminen ei kuitenkaan ollut sinänsä yllätys, sillä SpaceX etsi samalla raketin kestävyysrajoja.
Eräänlaisena onnistumisena voi pitää myös sitä, että Starship pääsi kahta aiempaa lentoa pidemmälle ja saavutti halutun lentoradan kohti laskeutumispaikkaa toisella puolella maapalloa Intian valtameressä.
Tosin laskeutumisen juuri alettua alus alkoi vuotaa polttoainetta, pyöriä hallitsemattomasti ja räjähti sitten. Lentoa oli tuolloin kulunut noin 43 minuuttia laukaisusta. Kyydissä oli myös kahdeksan Starlink-satelliitin mallikappaletta, jotka oli tarkoitus vapauttaa avaruuteen, mutta sekään ei onnistunut.
Starshipissä oli uudenlaisia lämpösuojakilpiä ja siihen oli tehty paljon muutoksia edellisten lentojen perusteella, eli dataa kyllä saatiin, mutta silti tulos oli pettymys. Jos SpaceX ja Elon Musk haluavat lentää pian Kuuhun ja Marsiin, niin näiden lentojen päällä lepää iso kysymysmerkki, kunnes Starship saadaan toimimaan.
SpaceX on suunnitellut tekevänsä seuraavia koelentoja 3-4 viikon välein, eli tiiviimpään tahtiin kuin aikaisemmin, ja ainakin seuraavilla käytetään vielä Block 2:n aluksia, joita on varmasti muuteltu. Alun perin Block 3 oli tarkoitus ottaa käyttöön vasta ensi vuonna, mutta todennäköisesti tämä tapahtuu nyt aikaisemmin.
Block 3 on kolmisen metriä pitempi kuin Block 2, tosin Elon Musk on puhunut jopa 20 metriä pitemmästä versiosta, mutta hänen puheitaan täytyy ajatella aina pitkän tähtäimen suunnitelmina. Lämpösuojausta parannettu, vakaajia muuteltu ja ennen kaikkea käyttöön tulevat uudet Raptor 3 -moottorit.
Ne ovat kukin on noin tonnin kevyempi kuin Raptor 2 ja niiden työntövoima on suurempi. Ne kestävät myös paremmin kuumuutta ja ovat yksinkertaisempia sekä ainakin periaatteessa toimintavarmempia.
Kerroin Starship-versioista ja koelennoista tällä videolla, ja tämän blogitekstit loppu on myös samaa asiaa kuin videossa.
Milloin Marsiin?
Mitä Elon Muskin puheisiin tulee, niin hän kertoi viikko sitten taas kerran tulevaisuudensuunnitelmista. Niitä kuunnellessa kannattaa laittaa suodattimet päälle – hän on tunnettu ylioptimistisista aikatauluistaan. Mutta kannattaa muistaa, että tähän saakka hänen hahmotelmansa ovat lopulta toteutuneet.
Hänen mukaansa vuoden 2026 laukaisuikkunassa (siis ensi vuoden lopulla) Marsiin lähetettäisiin yksi tai kaksi miehittämätöntä Starshipiä. Tarkoitus on testata lähinnä tekniikkaa, eli kokeilla miten lento Mariin onnistuu, tarkkailla raketin toimintaa ja mitata olosuhteita raketissa lennon aikana. Musk arvioi (ylioptimistisesti?), että onnistumisen todennäköisyys on 50/50.
Marsiin kannattaa laukaista aluksia vain silloin, kun Maa ja Mars ovat radoillaan sopivasti lähellä toisiaan eli noin 26 kuukauden välein, karkeasti kahden vuoden välein. Seuraava laukaisuikkuna ensi vuoden jälkeen on loppuvuodesta 2028.
Silloin matkaan lähetettäisiin viidestä kymmeneen alusta, joista osa voisi olla miehitettyjä. Olettaen siis, että ensimmäiset lennot onnistuvat tarpeeksi hyvin.
Ja siitä eteenpäin jokaisessa seuraavassa laukaisukkunassa vuodesta 2031 alkaen matkaan lähetettäisiin 20-50 alusta, joista osa olisi miehitettyjä ja osa rahtialuksia. Musk on puhunut eri yhteyksissä jopa sadoista aluksista.
Tämä ja kaikki muut suunnitelmat vaativat Starshipien tuotantomäärän hurjaa kasvattamista. Tällä hetkellä Starbase tuottaa nyt yhden Starshipin 2–3 viikossa, jo nyt tehtyjen ja tekeillä olevien tuotantotilojen myötä tuotanto voi kasvaa useisiin aluksiin päivässä. Siis Muskin mukaan.
Vaikka luku olisi ”vain” alus päivässä, niin se on hurja.
Super Heavyjä ei tarvita niin paljon, koska nehän lentävät vain ylös ja alas. Kiertoradalle rahtia vievät ja kauemmaksi kulkeville aluksille ajoainetta rahtaavat tankkeri-Starshipit ovat nekin uudelleenkäytettäviä. Mars-alusten uudelleenkäytöstä ei vielä ole puhetta.
Kunhan nämä aika isoiksi osoittauuneet alkuvaikeudet saadaan ratkaistua, niin lentotahti voi olla parin vuoden päästä hurja, jopa laukaisu päivässä.
Muskin suhde presidentti Trumppiin ja toiminta GOCEssa sai aikaan sen, että viranomaiset rajoittavat SpaceX:n toimintaa vähemmän, joten lupamenettelyn kannalta suuri laukaisutahti voi olla realistinen.
Mutta kuten nyt tiedetään, Muskin ja Trumpin välit ovat viilentyneet. Viime viikolla olleen kiihkeän ärhentelyn jälkeen kumpikin on ollut varsin hiljaa – osin varmasti siksi, että he ymmärsivät realiteetit: ilman SpaceX:ää Yhdysvallat kutistuisi aika pieneksi avaruusmaaksi ja jäisi ilman strategisesti tärkeitä palveluita kuten Falcon 9:n laukaisukapasiteetti ja Starlink- sekä Starshield-tietoverkot.
SpaceX kyllä pärjäisi nykyisin ilman Yhdysvaltojen hallituksen tilauksia, mutta ne tekisivät ison loven sen talouteen. Trump voisi myös hankaloittaa uudelleen SpaceX:n viranomaisyhteyksiä. Siten laukaisulupien saaminen ja uusien laukaisupaikkojen ympäristölupien saaminen voisi olla vaikeampaa.
En mene tässä tämän enempää politiikkaan, enkä myöskään Nasan rahoitukseen – joka liittyy myös asiaan. Kunhan Nasan nyt todella kauhealta vaikuttavasta tilanteesta on enemmän tietoa, niin palaan asiaan. Yllä olevalla videolla kuitenkin kerron hieman lisää tästäkin nykynäkemysten mukaan.
Sen sijaan vielä asiaa Starshipeistä ja jo mainitsemistani uusista laukaisupaikoista.
Gigatehtaat ja laukaisualustat Teksasiin sekä Floridaan
Nimittäin samaan aikaan kun Starbasen tuotantokapasiteettia on laajennettu ja sinne on tehty toista laukaisutornia, niin sama on tapahtunut myös Kennedyn avaruuskeskuksessa.
Yhtiö on takentanut Starshipille laukaisutornin ja siihen liittyvät systeemit laukaisua ja rakettien laskeutumista sekä vastaanottoa varten, siis esimerkiksi ne metallipuikot, valtavat liittuvat rakenteet, joiden varaan alukset laskeutuvat. Se on identtinen Starbasen uudemman laukaisukompleksin kanssa, ja siihen kuuluu tietysti myös suuret tankkifarmit nestemäisen hapen ja metaanin säilytystä varten sekä vesitankit, joista suihkutetaan jäähdytysvettä laukaisun aikaan.
Lisäksi Kennedyssä ja siinä vieressä Cape Canaveralissa olevia laukaisualustoja LC-49 ja SLC-37 suunnitellaan muutettavaksi Starshipien laukaisua varten. Paikkoja laukaista Starshipejä avaruuteen tulee voi olla siis pian viisi.
SpaceX rakentaa myös Floridaa, ihan siihen laukaisupaikkojen viereen Cape Kennedyn yleisölle avoimen vierailijakeskuksen lähelle uutta Gigafacgtoryä, tai kuten SpaceX sanoo, uusi Gigabay, kaikki on gigaa: Gigabay on 116 metriä korkea, 110 metriä leveä ja 130 metriä pitkä, ja sen sisätila on noin 46,5 miljoonaa kuutiojalkaa.
Kuten Teksasin Starbasessa, siellä rakennetaan Stashipejä ja Super Heady -raketteja, sekä sitten aikanaan myös huolletaan uusia lentoja varten. Paitsi että Floridan tehdas on suurempi kuin Teksasin. Gigafactory on valmis todennäköisesti ensi vuoden lopulla, mutta ensimmäinen laukaisu Floridasta voisi tapahtua jo tämän vuoden lopussa. Kenties.
Suunnitelmat on suuria, mutta kaikki riippuu nyt siitä kuinka SpaceX saa Starshipin toimimaan. Kolme lentoa on mennyt nyt hieman huonosti, edistystä on tullut, mutta lopputulos on ollut kaukana toivotusta. Samalla kuitenkin koko tuotanto- ja laukaisujärjestelmä on kasvanut siinä määrin, että kun Starship saadaan toimimaan, niin lentokadenssi nousee nopeasti. Tuskin kuten Musk lupailee, mutta kuitenkin.
Kannattaa muistaa, että Starshipin edellinen versio onnistui jo palaamaan alas ja laskeutumaankin meren pinnalle samaan tapaan kuin se laskeutuisi laukaisualustelle myöhemmin. Super Heavyt ovat laskeutuneet jo kaksi kertaa, ja yksi näistä on lentänyt jo uudelleen. Systeemi sinällään on jo osoittautunut toimivaksi, ja nyt pitää saada se toimimaan kunnolla.
Kenties SpaceX on ottanut liian nopeita askeleita eteenpäin tuomalla Block 2:n alukset puolivalmiina käyttöön. Kenties edellinen versio olisi kannattanut ensin hioa täysin toimivaksi. Kenties Elon Muskin olisi kannattanut keskittyä tähän politiikan tekemisen sijaan. Kenties nyt hänellä on enemmän aikaa raketeille. Kenties.
No, samalla kun puhutaan SpaceX:stä, niin kannattaa muistaa, että myös Kiinassa kehitetään uudelleenkäytettäviä raketteja, ja ihan juuri nyt tällä viikolla Beijing Sepoch Technology -yhtiön eli Space Epochin Yuanxingzhe-1 nousi onnistuneesti lentoon, kohosi 2,5 kilometrin korkeuteen ja laskeutui pehmeästi veteen 125 sekunnin lennon jälkeen. Kyseessä on Falcon 9:ään verrattava kiinalainen raketti, kuten oli LandSpace-yhtiön raketti, joka suoritti syyskuussa 2024 onnistuneen lennon 10 kilometrin korkeuteen.
Kiinassa on kaikkiaan kymmenkunta uudelleenkäytettävien rakettien kehityshanketta ja yksi niistä, Long March 9 eli Pitkä Marssi 9 on käytännössä Starshipin kopio. Jos Kiina saa myös sellaisen käyttöönsä, niin Eurooppa on kyllä helisemässä kertakäyttöisen ja paljon pienemmän Ariane 6:n kanssa.
Tämäkin taas olisi oma aiheensa, joten nyt piste tälle tekstille. Alla vielä muistutuksena video Texasin Starbasesta kahden vuoden takaa. Nyt paikka on paljon suurempi…