Arkisto

Eron oireita

21.10.2016 klo 23.39, kirjoittaja
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten tieteellisten artikkelien kaupallisesta julkaisemisesta on tullut tarpeetonta. Kustannusbisnes siirtää joka vuosi miljardeja euroja tiedeyhteisöltä kustannusalalla toimivien suuryritysten taskuihin. Ei ole liioiteltua sanoa, että artikkelien kaupallisesta julkaisemisesta on tullut merkittävä este tieteen edistykselle. Kustantajista erityisen huonon maineen on saanut Elsevier, joka on aktiivisesti yrittänyt estää tieteellisen tiedon välittämistä.

Kaupallisten kustantajien bisnesmalli on tuottoisa: tutkijat antavat artikkelinsa ja työpanoksensa vertaisarvioinnissa ilmaiseksi, ja kustantajat myyvät artikkelit takaisin tutkijoiden yliopistoille kovaan hintaan. Tämä kuitenkin toimii vain niin kauan kuin tiedeyhteisö suostuu jatkamaan leikkiä. Koska artikkeleita voi laittaa avoimiin arkistoihin ilmaiseksi luettavaksi ja vertaisarvioinnin voi järjestää taskurahalla, kustantajien voitot ovat uhattuna.

Elsevier on vastannut haasteeseen omalla tavallaan. Ensinnäkin se on ostanut erityisesti talous- ja oikeustieteilijöiden käyttämän SSRN-arkiston. Pian Elsevier rupesi poistamaan arkistossa olevia artikkeleita, perättömin perusteluin ja kirjoittajille ilmoittamatta. On epäselvää, kuinka monta artikkelia koki tämän kohtalon (Elsevierin mukaan vain parikymmentä), ja oliko kyseessä vain toiminnan alkuun liittyvä virhe. Mutta joka tapauksessa tapahtuma alleviivasi sitä, että tieteellinen tieto ei ole turvassa suuryritysten omistuksessa, koska yritykset ovat vastuussa vain osakkeenomistajille, eivät tiedeyhteisölle. Tiedeyhteisö on reagoinut perustamalla uuden arkiston nimeltä SocArXiv. Se seuraa jossain suhteessa, kuten nimessä, fysiikan arkistoa arXiv, mutta siinä on enemmän sosiaalisen median ja verkostoitumisen nykyaikaisia työkaluja.

Elsevierin toinen avaus on omaperäisempi: se on yrittänyt patentoida verkossa tapahtuvan vertaisarvioinnin. Patenttia ei onneksi hyväksytty alkuperäisessä laajuudessaan. Myönnetty patentti kattaa vain vertaisarvioinnin, jossa artikkelia voidaan tarjota toiseen lehteen hylkäämisen jälkeen. Elsevier saattaa silti yrittää tukahduttaa tieteilijöiden verkossa järjestämiä vertaisarviointipalveluita patentin avulla. Se, kestäisikö patentin tulkinta oikeudessa on toissijaista, jos tieteilijöillä ei ole aikaa ja rahaa käydä oikeuskamppailuja.

Elsevierin toiminta kertoo siitä, että yritys ymmärtää tiedekustannusbisneksen lopun häämöttävän. Toivottavasti sen temppujen tökeryys nopeuttaa tiedeyhteisön eroa muistakin kaupallisista kustantajista, ja miljardien vapautumista tieteen tekemiseen.

7 kommenttia “Eron oireita”

  1. Eusa sanoo:
    22.10.2016 14:28

    Eikö vertaisarvioinnutus sinänsä ole oire?

    Jos tiede toimisi täysin puhtaasti ja ihmisillä olisi toimeentulo ja arvostus riippumatta siitä kenen tutkimustyö saavuttaa kuuluisuutta, kaikki toimittaisivat paperinsa samaan arkistoon ja kokeneet tutkijat pitäisivät kunnia-asiana seurata oman alansa julkaisuja ja nostaa arvointeihinsa/blogikatsauksiin mielenkiintoiset tapaukset.

    Vaan elämme epätäydellisessä maailmassa.

    Vastaa
    1. Syksy Räsänen sanoo:
      22.10.2016 14:34

      ”kaikki toimittaisivat paperinsa samaan arkistoon ja kokeneet tutkijat pitäisivät kunnia-asiana seurata oman alansa julkaisuja ja nostaa arvointeihinsa/blogikatsauksiin mielenkiintoiset tapaukset”

      Näin hiukkaskosmologiassa tehdään jo nyt. Vertaisarvioinnista tarkemmin, ks.

      http://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/totuuden_ovivahdit

      Vastaa
  2. Mika sanoo:
    23.10.2016 17:59

    Haluaisitko Syksy jossain välissä kommentoida tätä? http://www.ox.ac.uk/news/science-blog/universe-expanding-accelerating-rate-%E2%80%93-or-it (http://www.nature.com/articles/srep35596)

    Vastaa
    1. Syksy Räsänen sanoo:
      24.10.2016 14:51

      Tunnen tuon tutkimuksen (ja Subir Sarkarin) hyvin. Pitää paikkansa, että supernovahavaintojen yksinään antama tuki laajenemisen kiihtymiselle ei ole järkevän epäilyn ulkopuolella. Asiaan liittyy hienovaraisia yksityiskohtia, joihin en tässä mene.

      Mutta supernovahavainnot joka tapauksessa osoittavat, että laajeneminen on hidastunut odotettua vähemmän, ja laajenemisnopeuden muutoksesta on monia muitakin havaintoja.

      Kysymys on siitä, mikä aiheuttaa laajenemisnopeuden muutoksen on vielä auki.

      Vastaa
  3. Sunnuntaikosmologi sanoo:
    25.10.2016 00:42

    Suomessa, Jyväskylän yliopiston yhteydessä, toimii kolmen biologin muodostama innovatiivinen yritys Peerage of Science [www.peerageofscience.org], joka tarjoaa tieteellisten manuskriptien vertaisarviointia. Yritys on saanut homman pyörimään mutta toistaiseksi lähinnä perustajien omalla tutkimusalalla, ekologiassa. Yritys on kuitenkin jo kansainvälisestikin merkittävä vakava aloite perusteellisesti uudistaa nykyisiä tieteellisen julkaisutoiminnan rakenteita. Kannattaa vilkaista !

    Vastaa
  4. Lentotaidoton sanoo:
    25.10.2016 12:34

    “Elsevier’s business model has been compared to a restaurant where the customers bring the ingredients, do all the cooking, and then get hit with a $10,000 bill.”

    Hyvin sanottu, (patentoitu) rahan himo on valtava. Toivottavasti Syksyn toive lopullisesta avioerosta toteutuu. Robin Hoodeja näköjään kaivataan myös tieteissä.

    Vastaa
  5. Pekka Janhunen sanoo:
    26.10.2016 08:41

    Toinen rahasyöppö on nykyään kokousmaksut. Ainakin avaruusalalla, jos on kyse insinöörimäisemmästä kokouksesta, 800-1000 euron maksu 4-5 päivän kokouksesta on nykyään tavallinen, ja lisäksi meille kerrotaan että firmat sponsoroivat näitä tapahtumia. Tuolla rahalla saa oikeuden istua luentosalissa kuuntelemassa, kahvitaukojen tarjoilun ja yhden kokouspäivällisen jonka hinta on ehkä 50 euroa. Muistan yhdenkin kokouksen jossa luentosalit oli rakennettu tilapäisjärjestelyin vanhaan teollisuushallikompleksiin ja ”kahvitauko” tarkoitti vesiautomaatteja joista tosin vesi iltapäivisin loppui. Osallistumismaksu oli kuitenkin 800 euroa ja kyse oli periaatteessa alan vuotuisesta pääkokouksesta.
    Jos kokousmaksu per päivä on paljon kalliimpi kuin esimerkiksi se että vuokraisi ravintolasta kabinetin samoille ihmisille koko päiväksi (tarvittaisiin tietysti monta ravintolaa paitsi jos porukka on pieni), silloin alan ihmetellä mihin raha menee.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *