Arkisto

Denialismi, luonnontieteiden edistyksen oheisvahinko?

6.5.2014 klo 19.30, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Kari Enqvist ja minä olemme kirjoittaneet Tieteessä tapahtuu –lehden uusimpaan numeroon artikkelin suhteellisuusteoriadenialismista. Juttu on luettavissa lehden sivuilta. Ingressi on tämä:

Suhteellisuusteoria ja muut nykyfysiikan teoriat ovat hienostuneita matemaattisia rakennelmia. Usein ne pyrkivät kuvaamaan maailmaa perustavimmalla tasolla, ja siksi ne kiehtovat myös alan ulkopuolisia. Niiden abstraktius ja etääntyminen välittömästä kokemuspiiristä aiheuttaa kuitenkin myös syvää epäuskoa.

9 kommenttia “Denialismi, luonnontieteiden edistyksen oheisvahinko?”

Eusa sanoo:

6.5.2014 16:56

Kirjoitelma oli mustavalkoisuudessaan sangen provosoiva. Olisin kaivannut siihen aavistuksen pitempää kuvausta teorioiden pätevyysalueiden rajojen tarkastelusta ja ehkä itsekritiikkiäkin siinä mielessä, että osa denialisteiksi leimatuista saattaa ainakin osaltaan olla antamassa palautetta siitä, missä pätevyysalueen raja voisi kulkea – ainakin poikkitieteellisesti.

Varsin usein tieteellinen debatti suodattuu inhimillisen tunnekirjon kautta, jolloin kärjistetään, eikä halutakaan selittää asioita parhain päin.

Matematiikka on lahjomattomin tieteen kielistä. Kun popularisoidaan, joudutaan vääjäämättä kompromisseihin. Mutta osittain tieteentekijät itsekin näyttäytyvät malliensa kautta vertauksin saarnaavilta profeetoilta.

Saman matemaattisen tuloksen voi kuvata loputtomin vertauskuvin. On kunnioitettavaa ja rohkaisevaa, että osa tieteilijöistä asettuu yleisen mielipiteen kohteeksi pukemalla tutkimustuloksensa populaariin asuun, parhaimmillaan siten, että taustalla oleva matematiikka on tarkistettavissa ja kirjoittaja on itse asettanut kuvauksensa selitysvoimalle reunaehtoja. Kaikkein voimallisinta popularisointia on saman ilmiön kuvaaminen mahdollisimman erilaisilla arkiajattelua kutittelevilla mielikuvilla, jotka saattavat valistuneessa mielessä nopeuttaa paljonkin idean perusteiden ymmärryksen avautumista.

Imhimilliseen tulitukseen tieteen sektoreiden kesken on myös ihmisyyteen pohjautuva vaihtoehto: halaa uutisankat kuoliaaksi. Kun ensimmäiseksi toteaa vastustajan ansiot sekä ilmeisen osaamisen ja sen jälkeen toteaa perehtymättömyyden aiheuttaneen muutamia virheitä tai puutteellisuuksia, voi laajemman hyväksynnän piirissä käydä käsityksiä korjaamaan.

Kuten artikkelissakin viittasitte, fysiikassa on vielä paljon tuntematonta raivaamatonta korpimaata. Siispä pieni varoituksen sananen: voimassaolevien paradigmojen liian hillitön puolustaminen jopa leimakirveitä heilutellen voi äkkiäkin osoittautua eräänlaiseksi vastadenialismiksi. 🙂

Vaan läpi historianpa ollaan tasapainoteltu hedelmällisen ja hedelmättömän vastakkainasettelun kanssa…

Vastaa
Metusalah sanoo:

6.5.2014 16:59

Onpa huikean hieno puheenvuoro Syksyltä ja Kari Enqvistiltä tuo artikkeli denialismista! Juuri tuollaisia, oikeaan oivaltamiseen pohjautuvia tieteilijöiden puheenvuoroja tarvitaan nykyaikana, jolloin kaikenlaiset huuhailijat ovat saaneet sosiaalisessa mediassa kohtuuttoman paljon jalansijaa.
Taidanpa tulostaa artikkelin huoneentaulukseni! 😉

Vastaa
PekkaP sanoo:

6.5.2014 20:25

Tiedeaiheiset keskustelupalstat ovat liiankin täynnä ihmisiä, jotka uskovat milloin kaataneensa suhteellisuusteoriat, milloin luoneensa kaikenteorian. Heitä ei lainkaan askarruta se, ettei heillä ole minkäänlaisia opintoja alalta ja maallikotkin kykenevät kaatamaan heidän harhansa. Ainoana pohjana heillä on useimmiten juuri ne populistiset julkaisut, jotka ovat pakostakin ”Lie to children” tasoa. Niistä he sitten ovat löytävinään virheitä, jotka kaatavat minkä perusteorian milloinkin. Harmi.

Itselläni on enemmän tai vähemmän populistisia tiedekirjoja muutama hyllymetri eri tieteenaloilta. Minulle tieteiskirjallisuus on (osin muun kirjallisuuden ohella) ollut erittäin tärkeä elämää avartava ja rikastuttava lähde. Voisin sanoa olevani maailmankuvastani kiitollinen monillekin eturivin tieteentekijöille, jotka ovat kirjoittaneet alastaan populistisesti tai pitäneet yleisöluentoja. Iso kiitos ja hatunnosto heille (teille), jotka jaksatte vaivautua.

Sibiksen sinfonioistakin voi nauttia, vaikka itse ei kykene säveltämään mitään.

Pieni kyssäri. Onko näistä ”huuhareista” useinkin harmia nimeä saaneille tutkijoille? Kuinka usein sinulle pyritään esittelemään uutta mullistavaa kosmologiaa?

Vastaa
Syksy Räsänen sanoo:

6.5.2014 22:29

PekkaP:

Yhteydenottoja mielestään mullistavia teorioita kehittäneiltä tutkimusyhteisön ulkopuolisilta henkilöiltä tulee jonkun verran. Eipä niistä juuri haittaa ole, sellaisista viesteistä näkee päältä, että ne eivät ole kiinnostavia, joten deletoin ne lukematta tarkemmin.

Vastaa
Mika sanoo:

6.5.2014 23:39

Lehti kolahti postiluukusta tänään ja mielenkiinnolla luin Räsänen & Enqvist parivaljakon kommentit edellisissä numeroissa käynnissä olleeseen keskusteluun. Luonnontieteellisen maailmankuvan omaanava kallistun tietysti hyvin pitkälti samalle kannalle, vaikka en kompetenssia omaakaan ottaa itse kantaa ks. aiheeseen.

Sen sijaan saman numeron tätä juttua edeltävällä sivulla ollut diplomi-insinöörin kommentti Tuomo Suntolasta herätti mielenkiintoni, koska kyseessä vaikuttaisi päällisin puolin olevan ainakin omalla alallaan pätevöityneen fyysikon kehittelemä ”kaiken teoria”. Haluatko tai osaatko Syksy ottaa kantaa Suntolan tapaukseen?

Vastaa
Syksy Räsänen sanoo:

7.5.2014 16:31

Mika:

Se vähä, mitä olen Suntolan mallista saanut tietooni, ei ole houkutellut lähempään tutustumiseen.

On syytä ehkä mainita, että yleisen suhteellisuusteorian tuolle puolen meneviä malleja käsittelevää tutkimusta julkaistaan koko ajan, siinä ei ole mitään poikkeuksellista. Kirjoitin aiheesta hieman täällä:

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/kysymysten_juurella

Vastaa
Ilkka Huotari sanoo:

17.9.2014 04:52

Linkki taisi olla rikki, tämä toimii:
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/41570

Kiitos blogeista.

Vastaa
Syksy Räsänen sanoo:

17.9.2014 13:55

Ilkka Huotari:

Kiitos.

Vastaa
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Rakennustelineitä ja muotiarvosteluja

Vastaa Peruuta vastaus

Miehityksen keskellä

4.5.2014 klo 19.11, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Vierailin pääsiäisen aikoihin miehitetyillä palestiinalaisalueilla Länsirannalla Birzeitin yliopiston fysiikan laitoksella puhumassa BICEP2-kokeen tuloksista.

On tavallista, että ylivoimaisesti suurin osa yliopistojen luennoitsijoista ja professoreista on miehiä, erityisesti fysiikassa, syystä tai toisesta. Näin Birzeitissäkin: fysiikan laitoksen akateemisen henkilökunnan viidestätoista jäsenestä vain kaksi on naisia, toinen heistä on vierailuani emännöinyt laitoksen johtaja Wafaa Khater. Näin iso epäsuhta ei valitettavasti ole harvinainen: esimerkiksi Iso-Britannian tähtitieteen professoreista vain 3% on naisia (ainakin tämä oli tilanne jokunen vuosi sitten), ja Helsingin yliopistonkin fysiikan professoreiden joukossa on paljon enemmän miehiä kuin naisia.

Poikkeuksellista Birzeitissä sen sijaan on opiskelijoiden naisvaltaisuus. Wafaan mukaan 80% fysiikan opiskelijoista on naisia (tämä epätasapaino näkyy ennen seminaaria napsayttämässäni kuvassakin). Kuulemma fysiikan naisopiskelijat ovat myös tyypillisesti miehiä motivoituneempia.

Eräs syy naisopiskelijoiden suureen osuuteen fysiikassa on se, että suuri osa heistä tähtää opettajiksi. Helsingin yliopistonkin fysiikan laitoksella opettajalinjalla on enemmän naisia kuin fysiikan opiskelijoissa keskimäärin. Suomessa fyysikoksi valmistuvilla on erinomaiset työnäkymät ja useita erilaisia mahdollisia työtehtäviä. Miehitetyillä palestiinalaisalueilla ei ole palestiinalaista teollisuutta, joka työllistäisi tutkijoita, joten gradun tekemisen jälkeen vaihtoehtoina ovat lähinnä opettajan ammatti, yliopistotyö tai ulkomaille lähteminen.

Kaikilla Birzeitin yliopiston fysiikan laitoksen professoreilla ja luennoitsijoilla on tohtorin tutkinto ulkomailta, enimmäkseen Yhdysvalloista tai Euroopasta. Tapasin itse asiassa Wafaan ensimmäisen kerran vuonna 2007 CERNissä, ja hän on ollut myös Helsingin yliopistossa tutkimassa teoreettista hiukkasfysiikkaa. Erään toisen henkilökunnan jäsenen tutkimusaihe sattui olemaan toisen väitöskirjaohjaajani Esko Keski-Vakkurin erikoisalalta, mustien aukkojen käsittelemisestä säieteoriassa.

Surullista kyllä, Birzeitissa ei kuitenkaan ole juuri mahdollista tehdä fysiikan tutkimusta, kaikki aika menee opetukseen ja hallinnollisiin tehtäviin. Yliopistotutkijoilla menee yleensäkin paljon aikaa muuhun kuin tutkimukseen, mutta harvoissa paikoissa tilanne on näin hankala. Fyysikot ovatkin Birzeitin yliopiston hallinnossa yliedustettuina, kenties heitä pidetään jotenkin erityisen järjestelmällisinä. Byrokratian lisääntymisen ja korkeampien hallintoportaiden kontrollin illuusion päivittely yhdistääkin fyysikoita maasta ja instituutista riippumatta.

Birzeitin yliopiston taipaleesta kiinnostuneille suosittelen yliopiston pitkäaikaisen virkaatekevän johtajan, toissavuonna kuolleen Gabi Baramkin, kirjaa ”Peaceful Resistance: Building a Palestinian University Under Occupation”.

Kolumni. Maanantaina 5.5. ilmestyvä kuukausittainen Helsingin sanomien tiedekolumnini käsittelee taloustieteen ja poliittisten päätösten suhdetta, otsikoksi tuli jotain sentapaista kuin Talouspolitiikkamme perustuu uskomuksiin. Seuraava kolumni ilmestyy 2.6..

Päivitys (05/05/14): Kolumnini on luettavissa Helsingin Sanomien verkkosivuilla.

Yksi kommentti “Miehityksen keskellä”

Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Kaivon äärellä