Arkisto
- syyskuu 2023
- elokuu 2023
- kesäkuu 2023
- toukokuu 2023
- huhtikuu 2023
- maaliskuu 2023
- helmikuu 2023
- tammikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- syyskuu 2022
- elokuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- kesäkuu 2016
- toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- kesäkuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- syyskuu 2013
Kuvitettu legenda
Luin hiljattain Jim Ottavianin kirjoittaman ja Leland Myrickin kuvittaman sarjakuvan Feynman. Jos fyysikoista Albert Einstein onkin tunnetuin, niin Richard Feynman lienee heistä ihailluin. Feynman oli toisen maailmansodan jälkeisen ajan merkittävimpiä fyysikoita, ja hänellä oli keskeinen rooli kvanttikenttäteorian muotoilussa. Kvanttikenttäteoria on (toistaiseksi) perustavanlaatuisin teoria aineen käyttäytymisestä ja yleisen suhteellisuusteorian ohella toinen teoreettisen fysiikan kulmakivi, joten tämä ei ole mikään vähäinen saavutus. Mutta toisin kuin taiteilijoista, tieteilijöistä harvoin tulee yleisesti tunnettuja vain ammatillisten saavutusten takia: Feynmanin kanssanobelisteja Sin-Itiro Tomonagaa ja Julian Schwingeriä ei juuri fyysikkopiirien ulkopuolella muistella.
Feynman on noussut tietoisuuteen suurelle yleisölle suunnatuilla fysiikan laeista kertovilla seikkaperäisillä kirjoillaan ja hauskoilla omaelämänkerrallisilla tarinakokoelmillaan Laskette varmaankin leikkiä, Mr. Feynman! ja Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?. Siinä missä Einsteinia pidetään nerokkaan etäisenä, Feynman päästi kirjoissaan lukijat lähelle, ja rakensi itsestään kuvan mutkattomana tyyppinä, joka myös sattuu olemaan säkenöivän älykäs fyysikko.
Feynman oli sujuva juttumies, ja hänen julkinen kuvansa rakentuu paljon hänen omien tarinoidensa pohjalle. Tämä näkyy Ottavianin ja Myrinckin sarjakuvassa, Feynmanin kirjoja lukenut tunnistaa suuren osan kohtauksista. Mutta koska kertomukset ovat niin viihdyttäviä, tämä ei ole tylsää, ennemminkin tulee sellainen olo, että kuuluu sisäpiiriin, kun tietää miten tuttu tarina kulkee. Toisaalta häiritsee se, että Feynmanin harkittu kerronta ja taidokas ajoitus on ajoittain hukattu: tuntuu että vitsin olisi voinut kertoa paremminkin. Joskus kuvitus on suoranaisesti hakoteillä. Esimerkiksi Feynmanin selitys siitä, miten hän lopetti alkoholin juomisen varjellakseen itseään huomattuaan Brasiliassa halunneensa alkoholia ilman mitään sosiaalista syytä on kuvitettu siten, että Feynman seuraa kaunista naista baariin ja tiskille. Yhtälöiden ja fysiikan kaavioiden kanssakin ollaan välillä pielessä: Feynmanin pohdintaa kvanttielektrodynamiikan (QED) selittämisestä on kuvitettu liitutaululla, jossa on aivan eri teorian, kvanttiväridynamiikan, diagrammeja.
Mutta enimmäkseen kerronta ja kuvitus toimivat hyvin, tunnelma on kuin ystävää muistellessa, ja Feynmanin kuolema on kuvattu erityisen koskettavasti. Tekstiä on paljon, mutta ajatus pysyy liikkeessä. Ainoa minusta tylsä osuus oli se, jossa käydään läpi Feynmanin suurelle yleisölle suunnattua selitystä QED:stä. QED:n sisällön seuraaminen vaatisi enemmän paneutumista kuin Feynmanin kommelluksista lukeminen, ja kun sarjakuvassa on luonnollisesti vain pala kokonaisuutta, ainakaan minä en saanut siitä paljon irti.
Feynman on kiehtova hahmo värikkään persoonansa ja auktoriteetteja kumartamattoman luonteensa takia, ja Feynman -tai ennemmin Feynmanin legenda- on monen fyysikon ihanne. Feynmanin omakuvaan kuuluu myös riippumattomuus ja irrallisuuden illuusio, ikään kuin kaikkia aloja voisi arvioida fyysikon perustuntemuksen kautta, eikä koskaan tarvitsisi välittää tekojen tai tekemättä jättämisen seurauksista. Kuten Feynmanin omassa kerronnassa, ei sarjakuvassakaan juuri ole vastuun sävyjä, edes joukkotuhoaseiden kehittämiseen liittyen.
Oikeastaan kirjassa ei ole mitään kriittisiä huomioita Feynmanista. Esimerkiksi vuoden 1948 konferenssi, jossa Feynman ja Schwinger esittelivät muotoilunsa QED:lle on esitetty Feynmanin silmien kautta siten että pääasiallinen vaikutelma on se, että Niels Bohr ei vain ymmärtänyt Feynmanin ajatusten syvällisyyttä. Frank Close kertoo hiukkasfysiikan Standardimallin historiaa käsittelevässä kirjassaan The Infinity Puzzle tapauksen siten, että Feynman ei vakuuttanut kuulijoitaan, koska hänen perustelunsa kiersivät kehää ja teoria oli puolivalmis, mikä tekisi tarinasta sekä monimutkaisemman että inhimillisemmän.
Kirjasta on myös jätetty pois joitain Feynmanin omia kertomuksia, jotka toisivat tummia sävyjä hänen henkilökuvaansa. Mukana on kohtaus, joissa Feynman puolustaa tyttöjen fysiikan opiskelua, mutta pois on jäänyt juttu, jossa Feynman painosti naisen harrastamaan seksiä kanssaan sanomalle, että tämä on ”pahempi kuin huora” jos kieltäytyy, koska Feynman oli ostanut hänelle voileivän. Myöskään muiden henkilöiden vähemmän imartelevia muisteloita Feynmanin suhtautumisesta naisiin ei kirjassa ole.
Kirjaa on kehuttu elämänkertana, mutta sellaiseksi se on auttamattoman yksipuolinen. Sarjakuvia ilmaisumuotona väheksytään aiheetta, mutta sillä on kääntöpuolensa: poikkeuksellisen hyvä tai erikoisesta aiheesta tehty sarjakuva voi saada anteeksi sellaista, mihin kuvattomassa kirjassa suhtauduttaisiin huolellisemmin. Tekijät kertovat lukeneensa kasoittain Feynmanista kertovia kirjoja, mutta kaikki on suodatettu Feynmanin itsensä kautta. Edellinen lukemani tieteilijän elämänkerta oli Jürgen Neffen Einstein: A biography, ja sen kriittisestä analyysistä on pitkä matka Ottavianin ja Myrickin ihailevaan esittelyyn. Mutta yhtä hyvin voisi kritisoida Neffen kirjaa siitä, että se ei ole hauska tai inspiroiva, eikä synnytä läheisyyden tunnetta. Ennemmin kuin historiankirjoitusta, Feynman-sarjakuva on ihailijoiden lämpimässä hengessä tekemä kunnianosoitus, Feynmanin tarinoiden uskollinen kuvitus. Sellaisena on se perin onnistunut.
17 kommenttia “Kuvitettu legenda”
Vastaa
Massojen mekanismista
Vuoden 2013 Nobelin fysiikan palkinto on tänään myönnetty François Englertille ja Peter Higgsille. Nobel-komitean yhden virkkeen perustelu on huolellisen kimurainen: palkinto on myönnetty ”atomia pienempien hiukkasten massan alkuperän ymmärrystä lisäävän mekanismin teoreettisesta löytämisestä, joka hiljattain varmistettiin sen ennustaman alkeishiukkasen löytämisellä ATLAS- ja CMS-kokeiden toimesta CERNin Large Hadron Collider -kiihdyttimessä”.
Vaikka perustelussa mainitaan Higgsin hiukkanen, keskeiseksi on asetettu mekanismi jolla alkeishiukkaset saavat massansa, vuorovaikuttamalla avaruuden täyttävän Higgsin kentän kanssa. Higgsin kenttä ja siihen liittyvä hiukkanen ovat kiinteä osa hiukkasfysiikan Standardimallia. LHC:n käynnistyessä voitiin taata, että löytyy joko Higgsin hiukkanen tai poikkeamia Standardimallista tai molempia, ja Higgsin löytymistä pidettiin erittäin luultavana. Niinpä jo ennen kuin ATLAS ja CMS ilmoittivat uudesta hiukkasesta heinäkuussa 2012 (joka maaliskuussa 2013 julistettiin virallisesti Higgsin hiukkaseksi), käytiin painokkaita keskusteluita siitä, kenen pitäisi saada Nobelin palkinto. Palkinnonsaajien julkistamista seurattiinkin CERNissä innolla (kollegani Tommaso Dorigo livebloggasi seremonian katsomista CERNistä).
Nobel-komitean sääntöjen mukaan palkinto voidaan myöntää korkeintaan kolmelle henkilölle, mutta Higgsin mekanismin teoreettiseen löytämiseen on merkittävissä määrin osallistunut ainakin seitsemän ihmistä. Englertin kanssa yhteistyötä tehnyt Robert Brout kuoli vuonna 2011: jos Brout olisi elänyt kaksi ja puoli vuotta pidempään, hänkin olisi ollut palkittujen joukossa. Lisäksi Gerald Guralnik, Tom Kibble and Carl Hagen kirjoittivat yhden merkittävän julkaisun nykyään Higgsin mukaan nimetystä mekanismista ja Philip Anderson oli ensimmäisenä kehittänyt samanlaisen mekanismin, eri olosuhteisiin sovellettuna.
Matt Strasslerilla on selkeä katsaus Higgsin mekanismin löytämisen käänteisiin, ja yksityiskohdista kiinnostuneille suosittelen Frank Closen mainiota kirjaa ”The Infinity Puzzle”. Strasslerin kirjoituksessa on hyviä oivalluksia, esimerkiksi hän korostaa sitä, että kaikki seitsemän tutkijaa pyrkivät ratkaisemaan muita ongelmia kuin sitä, mihin Higgsin mekanismia Standardimallissa lopulta käytettiin. Lisäksi Higgsin hiukkasta pidettiin niin epäoleellisena, että ainoastaan Peter Higgs mainitsi asiasta, ja hänkin vain jälkikäteen täydentääkseen artikkeliaan, jotta se kelpaisi julkaistavaksi. Nyt Higgsin hiukkasta pidetään tärkeänä erityisesti siksi, että muut osat Higgsin mekanismista oikeastaan tulivat todistetuksi jo 1983, kun heikkoa vuorovaikutusta välittävät massiiviset W– ja Z-bosonit löydettiin, mistä myönnettiinkin Nobelin palkinto seuraavana vuonna. Higgsin hiukkanen oli pitkään ainoa kateissa oleva osa.
Mielivaltaisesta kolmen henkilön rajasta johtuva keskustelu siitä, kuka Nobelin palkinnon ansaitsisi, vie kenties ajatuksia väärille raiteille. Kaikkien osallistuneiden tutkimus on arvostettua, eivätkä heidän ansionsa riipu Tukholmassa istuvan komitean päätöksistä. On myös tärkeää huomata, kuten Peter Woit ja Jon Butterworth korostavat, että tieteessä ei ole kyse vain yksittäisten tieteilijöiden tekemistä läpimurroista. Usein ideoita kehittelevät monet tutkimusyhteisön jäsenet, joista kukin saa palasen oikein. Nyt palkittujen sen enempää kuin palkintoa vaille jääneiden tavoitteena ei ollut alkeishiukkasten massojen selittäminen, ja Higgsin kentän ottaminen osaksi Standardimallia on muiden käsialaa. Higgsin mekanismin tapauksessa teoreetikkojen joukosta on vielä mahdollista nostaa esiin kymmenenkunta henkilöä, mutta jos esimerkiksi supersymmetria löydetään, muutaman teoreetikon poimiminen satojen tai tuhansien asiaa tutkineiden joukosta olisi keinotekoista ja antaisi virheellisen kuvan teorian kehittämisestä.
Lisäksi, kuten Woit ja Butterworth kirjoittavat, Higgsin löytäminen on ennen kaikkea kokeellisen fysiikan menestystarina. LHC on ihmiskunnan mittavin tieteellinen koe, ja Higgsin löysivät yhdessä koordinoidusti ja huolella toimineet tuhannet ihmiset, jotka selvittivät tarkkaan aineen käyttäytymistä arkielämää miljardi miljardia kertaa pienemmässä mittakaavassa. Englert ja Higgs ovat palkinnon ansainneet, mutta ilman ATLAS- ja CMS-ryhmiä sekä LHC:n toiminnasta vastaavaa ryhmää ei Standardimallin viimeinen pala olisi paikallaan. Toivottavasti Nobelin palkinto voidaankin jatkossa myöntää kokonaisille tutkimusryhmille.
Hiukkasfysiikan Standardimalli on kerännyt vuosien varrella runsaasti Nobeleita. Nyt kaikki Standardimalliin liittyvä on löydetty, ja nämä lienevät viimeiset Tukholman kutsut jotka sen tiimoilta lähetetään. Yksi aikakausi hiukkasfysiikan historiassa päättyy kun mitalit myönnetään joulukuun 10. päivä. Jatkossa hiukkasfysiikassa on päästävä tuntemattomalle mantereelle, Standardimallin tuolle puolen.
29 kommenttia “Massojen mekanismista”
-
Juhani Harjunharja sanoo:
Selkeyttävä selostus!
-
Lasse Reunanen sanoo:
Suomennoslainasi perustelu selkeä ja täydennyksesi linkkeineen myös (”selkeyttävää”). Perustelussa vältetty selkeiden aikamääreiden antamista, mutta täydennyksesi niistäkin kertoo…
Lopun ”tuolle puolen” antanee käsitystä ”tyhjän” tilan olemukseen – siis hiukkasten välitilan kenttiin vuorovaikutuksessa – ja siitä laajemminkin atomitasoon sekä niiden ulkopuoliseen ”tyhjän” kenttien vuorovaikutuksiin (kenttä aineen vaikutuspiirissä olevaa)… -
Ihmettelijä sanoo:
Millaisia ominaisuusksia Higgsin hiukkasella on?
Miten on todistettu että Cernissä löydetyllä hiukkasella on kyseiset ominaisuudet?
-
Millaisia ominaisuuksia Higgsin hiukkasella on?
Miten on todistettu että Cernissä löydetyllä hiukkasella on kyseiset ominaisuudet?
-
Syksy Räsänen sanoo:
Ihmettelijä:
Ks. merkinnät
http://www.tiede.fi/blog/2009/10/30/viimeinen-pala/
http://www.tiede.fi/blog/2013/03/28/niin-maan-paalla-kuin-taivaassa/
ja Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian taustaselitys [linkki korjattu]:
http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureates/2013/popular.html
-
” Mutta Higgsin hiukkasta ei ole suoraan havaittu, vaikka sitä on kauan etsitty, niin CERNissä kuin muuallakin.”
http://www.tiede.fi/blog/2009/10/30/viimeinen-pala/
Havaittiinko Higgs suoraan vai pääteltiinkö sen olemassa olo epäsuoran havainnon avulla?
”Higgsin hiukkasen ominaispiirre on se, että se vuorovaikuttaa muiden hiukkasten kanssa sitä voimakkaammin, mitä isompi niiden massa on.”
http://www.tiede.fi/blog/2013/03/28/niin-maan-paalla-kuin-taivaassa/
Selittääkö standarimalli miksi Giggs vuorovaikuttaa voimakkaammin sellaisen hiukkasten kanssa joiden massa on isompi?
”Page Not Found
Nobelprize.org launched a new web site in June 2013. This can make your bookmarks disappear.”
http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/physics/laureate
Löytyisiköhän kyseinen selitys suomeksi?
-
Ihmettelijä:
”Havaittiinko Higgs suoraan vai pääteltiinkö sen olemassa olo epäsuoran havainnon avulla?”
Havaittiin suoraan. Siteeraamasi merkinnän päiväys on ajalta ennen Higgsin löytämistä.
”Selittääkö standarimalli miksi Giggs vuorovaikuttaa voimakkaammin sellaisen hiukkasten kanssa joiden massa on isompi?”
Kyllä, merkinnässä Viimeinen pala tätä on hiukan hahmoteltu. Asia menee niin, että niiden hiukkasten massat ovat isompia, jotka vuorovaikuttavat Higgsin kanssa voimakkaammin.
Korjasin linkin, kiitos huomiosta. Tietääkseni kyseistä selitystä ei ole suomeksi.
-
Muodostuuko Higgsin kenttä ja Higgsin hiukkaset jostakin eri asiasta kuin aine? Juu, aine koostuu protoneista / neutroneista ja ne kvarkeista, mutta onko kvarkeissa oleva asia jotakin eri asiaa kuin se mitä Higgsin hiukkasessa on?
Vai onko Higgsin kenttä alunperin peräisin aineesta?
Missä vaiheessa Higgsin kenttä muodostui ja mistä se alunperin muodostui?
”Varhaisten havaintojen mukaan Higgs tuntui hajoavan fotoneiksi hieman tavallista useammin. Poikkeama ei ollut tilastollisesti merkittävä, joten ei ollut selvää onko kysymys siitä, että on sattumalta nähty paljon hajoamisia fotoneiksi vai onko Higgs erilainen kuin mitä odotetaan. Uuden datan myötä on paljastunut, että kyseessä oli vain hyvä tuuri – jos ei olisi sattumalta nähty enemmän fotoneiksi hajoamisia, ei hiukkasta olisi voitu julistaa löydetyksi vielä heinäkuussa. Nyt hajoamisten määrässä ei enää ole mitään poikkeavaa.”
Higgs siis hajoaa fotoneiksi ja aine säteilee fotoneita.
Vaikuttaisi siis siltä että Higgsin hiukkasessa on sitä yhtä ja samaa asiaa josta kaikki pohjimmiltaan koostuu?
-
Ihmettelijä:
Higgsin hiukkanen, kvarkit ja fotonit ovat kaikki tämänhetkisen käsityksen mukaan alkeishiukkasia, ts. niillä ei ole mitään alirakennetta.
Jokaiseen hiukkaslajiin liittyy oma kenttänsä, selitin asiaa hieman merkinnässä http://www.tiede.fi/blog/2010/02/07/naennainen-todellisuus/
-
Miten alkeishiukkanen kuten Higgsin hiukkanen voi hajota fotoneiksi, jos sillä ei ole mitään alirakennetta?
Jos Higgs hajoaa fotoneiksi, niin kuinka moneksi fotoniksi se hajoaa?
Ja todellakin, miten alkeishiukkanen kuten Higgsin hiukkanen voi hajota useaksi toiseksi alkeishiukkaseksi eli useaksi fotoniksi?
Onko kukaan ylipäätään yrittänyt selittää mekanismia millä Higgs muuttuu / hajoaa fotoneiksi?
-
M Hiltunen sanoo:
Sikäli kun standardimallin tuolle puolen kurkottavista teorioista monet, tai ainakin jotkin, olisivat olettaneet jo kerätyssä datassa olleen eroja standardimallin ennusteista, mutta niitä ei näy, ohjaako hiljaisuus fyysikoiden epäilyjä jonkin tietyn teoriaperheen suuntaan, vai tiukemmin takaisin sorvin ääreen?
Ehkä yhtä olennainen kysymys on, missä määrin tuolla puolen on oltava jotain? Käsittäkseni standardimalli ei ole millään muotoa kaunis esitys hiukkasmaailmasta, ja ainakin kosmologian puolella on ilmiöitä vailla selitystä, mutta kuinka varmasti voidaan sanoa että tässä ei olisi enemmän tai vähemmän kaikki?
-
Ihmettelijä:
Hiukkaset voivat muuttua toisiksi hiukkasiksi, tämä ei edellytä alirakennetta. Higgsin hiukkanen voi hajota kuinka moneksi fotoniksi tahansa, mutta tavallisimmin tuloksena on kaksi fotonia. Hiukkasten hajoaminen on hyvin ymmärretty ilmiö. Tämä riittäköön tästä.
M Hiltunen:
Kosmologian puolelta Standardimalli ei selitä pimeää ainetta, kosmista inflaatiota eikä sitä miksi on enemmän ainetta kuin antiainetta. Standardimalli ei myöskään selitä neutriino-oskillaatioita, mutta se korjaantuu helposti lisäämällä massat neutriinoille (minkä olisi voinut tehdä jo alun perinkin, mielestäni ei ollut hyvää syytä jättää niitä pois). Ilmeisin puute on se, että Standardimalli ei sisällä gravitaatiota.
On olemassa malleja, joissa LHC:ssä ei olisi odottanut näkyvän mitään, ja tulokset toki epäsuorasti tukevat niitä. En tosin tiedä voiko sanoa, että niiden suosio olisi kasvanut. Suuri osa tutkijoista ei ole vielä valmis luopumaan pitkään vaalituista malleista, joiden mukaan LHC:ssä olisi jo odottanut näkyvän jotain. Siirtymä on vasta tapahtumassa.
Standardimallin rakenne itse asiassa mielestäni on aika kaunis.
-
Lentotaidoton sanoo:
Ihmettelijä: ” Onko kukaan ylipäätään yrittänyt selittää mekanismia millä Higgs muuttuu / hajoaa fotoneiksi?”
Syksy: ” Hiukkasten hajoaminen on hyvin ymmärretty ilmiö. Tämä riittäköön tästä.”Jos ihmettelijä osaat englantia niin panepa lukaisten esim. nämä:
http://profmattstrassler.com/articles-and-posts/the-higgs-particle/the-standard-model-higgs/decays-of-the-standard-model-higgs/
http://profmattstrassler.com/articles-and-posts/the-higgs-particle/the-discovery-of-the-higgs/higgs-discovery-is-it-a-higgs/
http://profmattstrassler.com/articles-and-posts/particle-physics-basics/the-known-apparently-elementary-particles/the-known-particles-if-the-higgs-field-were-zero/ -
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua
-
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Rajankäyntiä
-
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Jokin sanoo poks
-
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Toisen kauden kuviot
-
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Lähellä ja kaukana
Milloinkanhan saamme lukea sarjakuvaa Syksy Räsäsestä? 😉
En ole kyseistä sarjakuvaa lukenut, mutta usein ne tieteestä tehdyt sarjakuvat ovat hyvä keino tiivistetysti perehtyä aiheeseen. Kommentoisin toiseksi alinta kappalettasi – vaikka aihe ei tarkemmin tiedossani olekaan.
Kenties Freyman ”pahemmalla” totesi makuasiaa kuten leivän (joka tarjoamansa maukas oletettavasti oli). Siis vapaaehtoinen seksi tarjottuna parempaa kuin huoran maksullinen, mutta kieltäytyneen pakonomainen seksi olisi ollut taasen huoran maksuseksiäkin ”pahempaa”…
Itselläni parhaillaan lainassa sarjakuva:
Danten Inferno / Emerson Hunt (suomennos 2013), joka huumorilla tuo 1300-luvun maailmankuvaa kertomuksessa esille.
Räsänen kävisi myös kyllä mielestäni hyvin sarjakuvahenkilöksi 🙂
ja erinomaisen positiivisessa mielessä.
Lasse Reunanen:
Tästä ei ollut kyse. Feynman sanoi naisen olevan ”pahempi kuin huora”, koska ei suostunut seksiin, vaikka Feynman oli tarjonnut tälle voileivän. Nainen suostui sitten seksiin, Feynmanin kertoman mukaan.
Feynman esiintyy hahmona myös Hickmanin ja Pitarran metahistoriallisessa scifi-sarjakuvasarjassa The Manhattan Projects. Feynmanin lisäksi sarja antaa ”hieman” tavallisesta poikkeavan näkökulman monista saman aikakauden hahmoista kuten Oppenheimerista, von Braunista sekä Laika-koirasta.
Nämä kommentit nyt eivät taida liittyä ko. sarjakuvaan..
Suurin osa keskustelijoista muistaa aina keskipakovoimasta väiteltäessä lukionopettajansa korostaneen, että keskipakovoimaa ei oikeasti ole, vaan kyseessä on näennäinen voima. Niinpä Feynman kerran esitelmää pitäessään puhui keskipakovoimasta, minkä jälkeen hän arasti vilkaisi yleisöön ja sanoi ”eihän täällä vain ole opettajia..”
Mistä Feynmanin ura alkoi? Lukion fysiikan tunnilla hän näytti niin pitkästyneeltä, että hänen opettajansa sanoi hänelle tunnin päätyttyä: ”Richard, sinä näytät pitkästyneeltä. Minäpä kerron sinulle jotain, joka saattaisi kiinnostaa.” Hän esitteli pienimmän vaikutuksen periaatteen, josta tulikin Feynmanin johtoajatus koko uran ajaksi.
tuo ” pahempi kuin huora” kuullostaa kyllä voimakkaammalta kuin miten se oli englanniksi esitetty kirjassa ” Surely you are joking, mr feynman”.
sen lisäksi se on kokonaan irrallaan kontekstista. tyttö oli viettänyt illan feynmanin kanssa ja lähtiessään baarista he menivät ostamaan voileipiä, ja ostamisen jälkeen selvisi (feyman maksoi), että tyttö olisi menossa voileipien kanssa jonkun luutnantin luokse viettämään yötä, jota feynman ihmetteli ja meni sitten yksin tkaisin baariin. sama tyttö tuli sitten myöhemmin hakemaan feynmanin sieltä baarista, eikö suinkaan ollut pakoitettu mihinkään.
”edes joukkotuhoaseiden kehittämiseen liittyen.”
” Surely you are joking, Mr Feynman”, kirjassa hän totesi, että ei ymmärtänyt mitä teki kuin vasta myöhemmin testi-räjähdyksen jälkeen. Ja masentu syvästi siitä, pohtien, että jopa sillan rakentaminen on turhaa, koska kaikki olisi menetetty pian. Viitaten jonkun vihollisvaltion kosto-iskuun ydinpommeilla. Hän myös selitti, että oli niin innostunut pommiin liittyvästä fysiikasta, että isänmaan puolustuksesta, ettei tajunnut/kerennyt pohtia pommin jälkiseuraamuksia.
Hän hän oli myös juutalaisesta perheestä, jota natsit vainosivat kyseisenä aikana Euroopassa, ja pelkäsi että natsit saisivat kyseisen pommin valmiiksi ensiksi.
——————-
ei sillä, että puolustelisin Feynmania, mutta minusta tuokin lause ei kertonut koko totuutta.
nick:
Feynmanin ”pahempi kuin huora”-kommentin viitekehyksestä lisää täällä:
http://restructure.wordpress.com/2009/08/07/sexist-feynman-called-a-woman-worse-than-a-whore/
Feynmanista ja vastuusta lisää linkissä, joka aukeaa sanoista ”vastuun sävyjä”:
http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/ammattimainen_omatunto
”Feynman painosti naisen harrastamaan seksiä kanssaan sanomalle, että tämä on ”pahempi kuin huora” jos kieltäytyy, koska Feynman oli ostanut hänelle voileivän.”
Tuo on minusta harhaanjohtavaa, koska nainen josta on kyse flirttaili illan mittaan hänelle, ja lähtiessään pyysi kovaan ääneen ”jotakuta” saattamaan häntä. Feynman suostui. Nainen ehdotti, että he menisivät ostamaan kahvia ja voileipiä, jonka jälkeen menisivät hänen luokseen. Feynmanin maksettua 3 leivät ja kahvit nainen sanoikin, että ei voidakkaan mennä hänen luokseen, koska luutnantti on tulossa. Feynman tietenkin tunsi tulleensa huijatuksi tai hyväksikäytetyksi kun sanoi tuon ”worse than a whore”. Ottaen huomioon myös, että hänen ensirakkaansa, vaimonsa, oli kuollut jonkin aikaa sitten ei hän ehkä pakosti seksiä edes hakenut suoraan, vaan jonkin tason intimiaa.
Yksi kommentoija tuolla wordpressissä kiteytti sen melko hyvin:
”This article suffers from faulty logic, specially in responses to criticism, plagued with ‘strawman’ arguments, ‘confirmation bias’ and ‘ad hominem’, etc.
A summary in brief of some of the problems with the arguments:
1 – About the “contract/promise of sex for drinks”. It is understood by Feynman and the posters that such implied/expected exchange is never as definite as that, people talk about having a conversation, spending time alone in the apt, all these are just a willingness for providing an opportunity for a connection that may occur in many levels. This long caveat is sometimes not mentioned because it is long. But if a man says that “he buys drinks for women in a bar to help him getting laid”, most (not counting rapists, etc…) are just asking from the lady for a fair chance to connect, not a service delivery guarantee!
2 – The woman suggesting to buy sandwiches, and not offering to pay, that was in the context of the 50′s implies a requests for the man to pay for it, because that was the norm. To claim that she didn’t ask for anything explicitly ignores the context. It was an implicit request. And if you are not convinced, at least you have to believe the author impression that this was implicitly required of him. He was there, so he would have understood better than you.
3 – Anne inviting Feynman to her apartment implies in the context of bar-flirting – if not guarantee of sex – at least providing the opportunity and give a fair chance for some level of intimacy, at least time spent alone. But she knew there will be a 3rd person there, she “forgot” to mention it! She also forgot to mention that Feynman will be paying for the sandwich of this 3rd man (“too many sandwiches”). The most reasonable interpretation is that she didn’t really forgot, but concealed this important facts with the purpose of misleading Feynman, and having him pay for the sandwich. She obtained material goods by mean of misleading/deception. She is a ‘cheat, which is not the same as a “whore” who is not deceiving anybody. Feynman didn’t say she was a whore, but “worse than” a whore. You don’t like that phrase. You may have your opinion if a ‘cheat’ is worse or not than a whore, but you don’t discuss that.
4 – Did Feynman feel she owed him sex in exchange of the sandwich? No. He thought she owed him honesty. Was the reason of him being upset was the luck of sex itself? He was disappointed due to the lack of sex, but the reason for being upset was the deception.
The last point disproves the title, but you admitted that you just put it there to grab attention.” -focal
Whore-sana englannin puhekielessä on myös maltillisempi kuin suomenkielen ”huora”.
Jopa sanaa ”bitch” käytetään usein tarkoittaen ärsyttävää naista, eikä suinkaan maksullista huoraa.
Suomenkielessä huora-sana on erittäin voimakas/tunteikas sana, ja siksi käännös ”pahempi kuin huora” on pelkästään sanasta-sanaan käännöksenä epäsuotuisa.
Esimerkkeinä:
” A woman that sleeps with everyone but YOU!!!!!
SEE: SLUT – A woman that sleeps with everyone.
That whore wouldn’t sleep with me. ”
tai
”Whore – someone who does something excessively.
You camping whore! ”
Tässä lauseessa ”camping whore” tarkoittaa henkilöä, joka istuu virtuaalipelissä yhdessä kohtaa odottaen vihollista, joka on toisen pelaajan mielestä ärsyttävää, eikä suinkaan telttailevaa maksullista naista.
Jos joku sanoisi: ”I’m looking for a whore tonight”, tarkoittaa se, että henkilö etsii naista, jonka kanssa olisi helppo päästä sänkyyn. Ei suinkaan maksullista naista.
Maksullisista naisista olisivat termit ”hooker, prostitute, escort” selkeempiä.
Vastakkaisena vertauksena olisi, että jos käännetään sana perse englanniksi sanaksi ”ass”, on ass itseasiassa kirosana, vaikka se suomenkieliselle voi kuulostaa harmittomalta. Parempi olisi sanoa ”butt”.