Arkisto

Ei edes väärästä jalkaväkeen ja juoksuhautoihin

29.4.2017 klo 14.35, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Puhuessani tiedemarssilla tieteen popularisoinnista ja uutisoinnista minua pyydettiin kirjoittamaan blogiini siitä, mitä tiedeblogeja itse luen. On vain kaksi alan blogia, joista luen kaikki merkinnät.

Ensimmäinen on fyysikko Peter Woitin Not Even Wrong. Nimi viittaa Wolfgang Paulin nimiin laitettuun lausuntoon joistakin fysiikan ideoista, jotka ovat niin epämääräisesti muotoiltuja, että niiden ei voi sanoa olevan edes väärin. Woit aloitti arvostelemalla säieteoriaa, ja hänellä on aiheesta samanniminen kirja. Woit on eräs hiukkasfysiikan yhteisön ulkopuolisille näkyvimpiä säieteorian arvostelijoita, ja hän on vaikuttanut myös siihen, miten aiheeseen yhteisön sisällä suhtaudutaan. Monet tunnetut fyysikot kommentoivat blogissa, ja kommentit ovat osa sen viehätystä. Woit on laajentanut aihevalikoimaansa, ja hänen bloginsa on yksi parhaita paikkoja hiukkasfysiikan uutisten ja huhujen seuraamiseen. Kosmologian suhteen Woit ei ole aivan yhtä terävä, mutta tärkeät uutiset aiheesta kyllä hänen blogistaan löytää. Hän kirjoittaa myös matematiikan tutkimuksesta tavalla, joka on minusta usein kiinnostava, vaikka en siitä usein paljoa ymmärräkään. Scientific Americanissa on juuri ilmestynyt Woitin haastattelu otsikolla Why String Theory is Still Not Even Wrong, josta saa käsityksen hänen näkemyksistään.

Toinen lempitiedeblogini on Jesterin eli hiukkasfyysikko Adam Falkowskin Résonaances. Falkowski aloitti blogin lääkkeenä masennukseen, ja nimimerkin tarkoituksena oli kenties suojata häntä ammatillisilta ongelmilta ja eristää kriittisen ja toisinaan mauttoman huumorin seurauksilta. Anonymiteetti ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Olimme samaan aikaan postdoc-tutkijoita CERNissä, ja oli kuitenkin helppo huomata, kuka fenomenologisista (eli teorioiden ja havaintojen välissä olevista) hiukkasfysiikoista teki tarkkaavaisena muistiinpanoja puheista, joista myöhemmin tuli selostus Resonaancesiin. Resonaances keskittyy uusien havaintojen läpikäymiseen, erityisesti hiukkasfysiikassa ja sen setvimiseen, mitä ne kertovat eri teorioiden terveydentilasta. Falkowski kirjoittaa kiinnostavasti myös kosmologisista havainnoista, mutta aivan samalla asiantuntemuksella kuin hiukkasfysiikasta. Blogin pääasiallinen puute on se, että kirjoituksia ei ilmesty useammin, mutta jokainen niistä on kiinnostava. Falkowski ei ole kirjoittanut sitten syyskuun, toivottavasti Résonaances ei ole kuollut.

Luen silloin tällöin Tommaso Dorigon blogia A Quantum Diaries Survivor, ja harvoin petyn. Dorigo on kokeellinen hiukkasfyysikko, joka on mukana CERNin CMS-koeryhmässä, ja hän kirjoittaa poikkeuksellisen avoimesti kokeellisen fysiikan tekemisestä. Hän menee myös teknisiin yksityiskohtiin silloin kun se on tarpeen. Dorigon asenne mahdollisiin löytöihin on aina avoin mutta epäilevä. Tommasolta ilmestyi aiheesta viime vuonna kirja Anomaly! Collider physics and the quest for new phenomena at Fermilab. Tässä ote kirjasta, josta näkee hänen tyylinsä.

Toinen toisinaan lukemani blogi on Matt Strasslerin Of Particular Significance. Strassler on hiukkasfenomenologi kuten Falkowski, mutta kirjoittaa joskus yleisempiäkin selityksiä, esimerkiksi neutronien stabiiliudesta ja mustien aukkojen informaatioparadoksista.

Joskus luen Sabine Hossenfelderin blogia Backreaction. Hossenfelder tutkii kvanttigravitaation fenomenologiaa, ja kirjoittaa myös kiinnostavan kriittisesti tieteen popularisoinnista ja uutisoinnista sekä tiedeyhteisöstä. Blogissa on kirjoituksia myös tieteeseen liittymättömistä yhteiskunnallisista ja muista asioista, joista luen mieluummin niihin asioihin perehtyneiltä, joten en seuraa Backreactionia säännöllisesti, vaan luen sitä kun käsittelyssä on erityisen kiinnostava aihe, kuten myös Strasslerin blogia.

Toisinaan on tullut luettua (ja olisi kannattanut lukea useammin) yhteistyökumppaneideni Shaun Hotchkissin ja Sesh Nadathurin blogeja Blank on the Map ja The Trenches of Discovery. He ovat kosmologeja ja kirjoittavat uusista havainnoista ja niiden tulkinnasta yksityiskohtaisesti ja selkeästi. (Jälkimmäinen on itse asiassa yhteisblogi biokemistin ja taiteentutkijan kanssa, mutta olen lukenut siitä vain Shaunin kirjoituksia.) Kumpikin blogi on ollut yli vuoden vaiti, enkä tiedä niiden jatkosta.

Mainittakoon vielä suomenkielinen Akatemian jalkaväki, jossa jatko-opiskelijat ja nuoret postdoc-tutkijat kirjoittavat tieteen tekemisen arjesta, tutkimusaiheen valitsemisesta välipalojen ongelmaan. Olen lukenut siitä lähinnä kosmologi Tommi Tenkasen tiiviitä kirjoituksia, joissa hän avaa tiedeyhteisön toimintaa ja kosmologian tutkimusta.

4 kommenttia “Ei edes väärästä jalkaväkeen ja juoksuhautoihin”

Eusa sanoo:

30.4.2017 23:06

https://johncarlosbaez.wordpress.com/

https://quantumfrontiers.com/

https://www.preposterousuniverse.com/blog/

https://www.physicsforums.com/insights/

https://terrytao.wordpress.com/

Tässä joitain lisälinkkejä. Syksyn esittelemät olivat pääosin tuttuja, loppupuolella tuli uusia tutustumiskohteita, kiitos niistä!

Vastaa
Jernau Gurgeh sanoo:

16.5.2017 21:34

Tervehdys Syksy.

Woitin blogissa on nyt viimeisimmäksi ruodittu inflaatioon liittyviä kiistoja Ijjas, Steinhardt & Loeb vastaan Guth, Linde & Nomura.

Voisitko ajatella aiheeseen liittyvää postausta joku päivä, kunhan kiireiltäsi ehdit.

Käsitykset tieteenteosta (testattavuus jne.), inflaatioteorioista (mitä ne ennustavat vai ei mitään jne.) sekä havaintojen yhteensovittamisesta teorioihin poikkeavat kiistapuolien välillä niin merkittävästi, että olisi kiva kuulla sinun näkemyksesi asiaan.

Kiitos jo näin etukäteen, jos tartut syöttiin.

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  16.5.2017 22:29
  
  Kiitos kysymyksestä, pistän mietintään. Tuo keskustelu tosin ei ole tieteellisesti kovin kiinnostava. Steinhardt et al vastustavat inflaatiota kohentaakseen oman (heikommin menestyneen) ideansa osakkeita, ja suurin osa heidän inflaatioon kohdistamastaan kritiikistä on harhaanjohtavaa.
  
  Heidän multiversumiin kohdistamastaan kritiikistä osa on hyvin paikkansapitävää, mutta se on inflaatiosta erillinen idea.
  
  Vastaa
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Jokin sanoo poks

Vastaa Peruuta vastaus

Kaikenlaisia kertomuksia kosmologiasta

23.4.2017 klo 22.29, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Puhuin eilen tiedemarssilla tieteen popularisoinnista ja uutisoinnista. Puhe oli jokseenkin seuraavanlainen. (Minulta kysyttiin puheen jälkeen, mitä tiedeblogeja itse luen, kirjoitan niistä seuraavassa merkinnässä ensi viikolla.)

Kommentoin ensin minulle esitettyä kysymystä siitä, miksi tulin mukaan marssille. Tiedemarssin lähtökohta on poliittinen. Sitä alettiin Yhdysvalloissa järjestää vastauksena siihen, että valtaan noussut Donald Trumpin hallitus on ennennäkemättömän vihamielinen tieteelle. Suomessa meidän on syytä ensisijaisesti keskittyä siihen, mitä täällä tapahtuu. Suomessa suurin uhka tieteelle on nykyinen hallitus, joka romuttaa tieteen tekemisen mahdollisuuksia. Oli irvokasta nähdä tiedemarssilla hallituspuolue Kokoomuksen kansanedustaja Sanna Lauslahti pitämässä tieteilijöille puhetta tieteen tärkeydestä. Mikäli Lauslahti haluaa parantaa tieteen asemaa Suomessa, oikea osoite puheille on oma puolue, ei tieteentekijät.

Aiheenani on tieteen popularisointi ja uutisoiminen. Käsittelen enimmäkseen tilannetta kosmologiassa, jonka tunnen, vaikka lipsunkin käyttämään sanaa ”tiede” yleisemmin. Yleisön vastuulle jääköön arvioida, missä määrin kommenttini koskevat muitakin aloja.

Tieteellinen tutkimus kustannetaan enimmäkseen verovaroista. Joidenkin aiheiden, vaikkapa puolijohteiden, tutkimuksella on odotettavissa teknologisia sovelluksia, ainakin välillisesti. Toisaalta sellaisilla aloilla, joissa tutkimuskohde on lähempänä ihmisten arkikokemusta, vaikkapa historiassa, muutkin kuin asiantuntijat voivat suoraan tutustua tuloksiin, ja ero tutkimuksen ja popularisoinnin välillä on pienempi kuin luonnontieteissä. Molemmissa tapauksissa suuri yleisö saa siis rahoilleen vastinetta.

Kosmologiassa, samoin kuin hiukkasfysiikassa, on toisin. Aloilla ei nykyään ole mitään nähtävissä olevia sovelluksia. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ne saattaisi avata ovia uuteen teknologiaan tavoilla, joita emme osaa vielä kuvitella. Kun tutkitaan perustavanlaatuisia luonnonlakeja, on mahdotonta sanoa, mitä löytyy ja miten sitä voi käyttää hyödyksi. Lähes kaiken nykyteknologian pohjana oleva kvanttimekaniikka on tästä oiva esimerkki. Mutta olisi epärehellistä luvata, että tällaisia sovelluksia varmasti tulee.

Niinpä kosmologian ja hiukkasfysiikan saralla tieteen popularisointi on erityisen tärkeää, koska se on ainoa, mitä suuri yleisö tutkimuksesta varmasti kostuu. Kaikkien tutkijoiden ei tarvitse osallistua, mutta yhteisöllä kokonaisuutena on velvollisuus kertoa mitä se on retkillään löytänyt.

Kosmologian popularisoinnista on ensinnäkin se hyöty, että ihmiset saavat tietää, mitä maailmankaikkeudesta on saatu selville. Sillä on itseisarvoa, että tietää, millainen todellisuus on. Lisäksi maailman hahmottaminen uudella ja arjesta vieraalla tavalla tuottaa tunne-elämyksiä. Science fictionin yhteydessä kuvataan perspektiivin laajentamista totuttujen maisemien ulkopuolelle termillä ”sense of wonder”, ihmetyksen tuntu, ja sen voi saavuttaa myös tieteen popularisoinnista. Mainittakoon vielä erikseen, kuinka arkikäsitysten korjaaminen innoittaa taidetta. Science fictionin kohdalla tämä on ilmeistä, mutta myös muun genren kirjallisuus, kuvataide ja teatteri saanut inspiraatiota tieteen popularisoinnista.

Popularisoinnista on myös se hyöty, että suuri yleisö hahmottaa miten tiedettä tehdään. Voi myös sanoa, että he hahmottavat mitä tiede on, koska tieteessä ei ole kyse tietyistä johtopäätöksistä, vaan tavasta jolla ne saavutetaan. Tieteellinen tutkimus on mainio esimerkki siitä, miten selvitetään rationaalisesti, miten joku asia on, ja mitä tarkoittaa se, että asioiden tiedetään olevan tietyllä tavalla. Tämän asian parempi hahmottaminen on hyödyksi myös tiedeyhteisön ulkopuolisille.

Popularisointi tekee tiedeyhteisön tutuksi ja selventää, millaista on tieteily ja tieteilijät. Popularisoinnin kohteeksi sopiikin tulosten lisäksi myös tiedeyhteisön toiminta, tieteen filosofia, tieteen sovellusten poliittinen merkitys, yhteiskunnallisen politiikan vaikutus tieteeseen ja tieteenteon arki.

Erityisen tärkeää on korjata lasten ja nuorten käsitys tieteen tekemisestä. Fysiikassa on iso miesenemmistö, varsinkin kosmologiassa ja hiukkasfysiikassa. Tähän on useita syitä , mukaan lukien paikkojen ja apurahoja jakavien tiedostetut ja tiedostamattomat ennakkoluulot. Mutta iso osa vinoumasta syntyy siitä, että fysiikan opintoja aloittaa selvästi vähemmän naisia kuin miehiä. Tähän vaikuttaa aiheettoman sukupuolittuneet käsitykset fysiikasta, mitä popularisointi voi muuttaa.

Yksi tiedeyhteisön popularisoinnilla tavoittelema hyöty on lisäksi se, että halutaan antaa tieteestä, erityisesti omasta tieteenalasta, hyvä vaikutelma rahoituspäätöksiä tekeville, jotka usein eivät ole tiedeyhteisön jäseniä ja jotka muodostavat käsityksensä osittain populaarien esitysten ja uutisten pohjalta.

Popularisoinnilla on rajansa. Kosmologian (ja monien muiden luonnontieteiden) kohdalla se ei tee suurelle yleisölle mahdolliseksi arvioida tieteellisiä tutkimuksia kriittisesti. Popularisointi ei ole tieteellistä viestintää, vaan tarinankerrontaa tieteen tiimoilta. Tutkimuksissa käytetyn matemaattisen kielen ja hienostuneiden menetelmien ymmärtäminen vaatii vuosien perehtymistä. Populaarien tekstien lukeminen ei valmista tieteentekoon osallistumiseen.

Popularisointi ei myöskään ole tieteellistä dialogia. Poikkitieteellinen tutkimus on tärkeää, ja usein ideat raja-aidan takaa auttavat löytämään hedelmällisemmän suunnan. Esimerkiksi hiukkasfysiikan Higgsin mekanismi hahmotettiin ensin kiinteän olomuodon fysiikassa. Se kuitenkin edellyttää tutkimuksen yksityiskohtien tuntemista, mikä vaatii tieteellistä viestintää, ei popularisointia.

Popularisointi saattaa kuitenkin auttaa suurta yleisöä arvioimaan kriittisesti muuta popularisointia tai ainakin tieteellistä uutisointia. Tiedeuutiset ovatkin oma lajinsa. Tiede on vaikea aihe uutisoida. Se on laaja alue, ja uusi tutkimus liikkuu tunnetun epävarmalla rajalla. Toimittajat eivät voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita, eivätkä he välttämättä ole minkään alan asiantuntijoita. Usein tiedotusvälineet haluavat kertoa uusista asioista (mihin jo sanat ”uutisointi” ja ”uutinen” viittaavat), missä on tieteen kohdalla kaksi ongelmaa.

Ensinnäkin, jos ei tiedä missä on, niin tieto siitä mihin liikutaan on merkityksetön. Jos tutkimusta ei aseteta oikeaan viitekehykseen, niin on mahdotonta ymmärtää uusien tulosten merkitystä. Esimerkki tiedeuutisten ulkopuolelta saattaa havainnollistaa asiaa. Jos kirjoittaisi uutisen vaihtoehdosta D’Hondtin suhteelliselle ääntenlaskutavalle, mutta ei kertoisi mikä on D’Hondtin tapa tai mitä on äänestäminen yleisölle, jolla ei ole tietoa kummastakaan, niin olisi mahdotonta ymmärtää asian merkitystä ja kytköksiä.

Toinen ongelma on se, että suuri osa uudesta tutkimuksesta on väärin. Kun liikutaan tuntemattoman rajamailla, kukaan ei varmasti tiedä, mikä on oikea suunta, ja monet retket menevät harhaan. Tämä on väistämätön osa tutkimusta, mutta sen välittäminen oikein on hankalaa, jos keskitytään vain uusiin löytöihin (tai sellaisina markkinoituihin: usein ne eivät ole sen enempää uusia kuin löytöjä) kokonaiskuvan kustannuksella.

Huomattava osa tiedeuutisista on käsittämättömiä: niistä on vaikea saada selville mitä on tehty ja mikä sen merkitys on. Joskus uutisten perusteella tiede vaikuttaa läpitunkemattomalta, niin että on mahdotonta edes yleistajuisesti hahmottaa, mistä on kysymys. Tämä koskee usein jopa alan tutkijoita. Tutkimuksen tuloksia on kuitenkin mahdollista selittää karkeasti siten, että asiasta saa karkean mutta ymmärrettävän kuvan. Yksinkertaistamiseen tosin liittyy toinen vaara: ymmärryksen illuusio. Jos vedetään liikaa mutkia suoriksi, lukija voi virheellisesti kuvitella ymmärtäneensä asian, sen sijaan että hahmottaisi käsityksensä rajat.

Joskus toimittajat valittavat, että tieteilijöiltä ei saa yksiselitteisiä kannanottoja, vaan he ovat täynnä varauksia. Epävarmuus ei kuitenkaan ole tieteen kirjoittamisen este, se on keskeinen osa tiedettä. Tieteessä on kyse epävarmuuden asteiden kartoittamisesta. Ilman tätä viitekehystä on mahdotonta välittää rehellistä kuvaa tieteestä.

Yksi tiedeuutisoinnin ongelma on se, että toimittajat tuntuvat olevan kovin herkkäuskoisia tieteilijöiden suhteen. Tutkijoiden lehdistötiedotteisiin suhtaudutaan kuin ne olisivat kiistattomasti totta, tai ainakin vilpittömiä yrityksiä kuvata tulokset mahdollisimman asianmukaisesti. Usein tämä ei pidä paikkaansa. (Esimerkkejä löytyy Peter Woitin blogista Not Even Wrong tagilla ”This Week’s Hype”.)

Vain muut alan tieteilijät voivat arvioida tiedotteiden paikkansapitävyyttä ja laittaa ne oikeaan kehykseen. Vakiintuneiden asioiden kohdalla tutkijoiden suhtautuminen on jokseenkin yksimielinen, mutta uusista askelista voi olla erittäin ristiriitaisia näkemyksiä, varsinkin jos kyse on teoreettisesta tutkimuksesta eikä havainnoista. Uusien tulosten asettaminen kohdalleen tutkimuksen kentälle on tämän takia ulkopuolisille vaikeaa, mutta tämä on erottamaton osa tiedettä.

Tiedeuutisoinnin ja popularisoinnin tilannetta on parantanut merkittävästi internet, joka mahdollistaa suoran viestinnän ja vuorovaikutuksen tieteilijöiden ja suuren yleisön välillä. Blogien ja muiden kaksisuuntaisen välittömän joukkoviestinnän välineiden avulla tieteilijät voivat kirjoittaa tieteestä ilman portinvartijoita ja välikäsiä. Tämän johdosta aihevalinnat heijastavat suoremmin tiedeyhteisön näkemyksiä siitä, mikä on kertomisen arvoista, ja lukijat saavat suoremman näkymän tieteen tekemiseen. Aiheita voi myös käsitellä niiden vaatimalla laajuudella – tilaa on rajattomasti, joten tämä saattaa tarkoittaa laajaa käsittelyä, mutta yhtä lailla sitä, että epäoleelliset asiat voi sivuuttaa.

Internet mahdollistaa myös sen, että suuri yleisö voi kysyä asioista suoraan tutkijoilta. Lisäksi muiden tutkijoiden kommentit blogeissa ja vastaavilla foorumeilla valaisevat ulkopuoliselle sitä, miten tutkimus tiedeyhteisössä nähdään välittömyydellä, jota on vaikea tavoittaa ulkopuolisten uutisissa. Blogit hämärtävätkin popularisoinnin ja uutisoinnin rajaa, ja joissain tapauksissa myös populaarin esityksen ja tieteellisen keskustelun rajaa.

8 kommenttia “Kaikenlaisia kertomuksia kosmologiasta”

Erkki Tietäväinen sanoo:

26.4.2017 16:39

Minulla ei ole takanani fysiikan opiskelua. Hyvä että osaan jakolaskun. Silti kiinnostuin kosmologiasta, kun opin tutustumaan siihen tunnettujen tiedemiesten populaarien teosten välityksellä. Luultavasti minun kaltaisiani kosmologian syövereihin uponneita maallikkoja on lukematon määrä.

Ikäväkseni olen kuitenkin havainnut, että arvostukseni ja sen mukana kiinnostukseni kosmologiaa kohtaan on hiipunut. Universumin ihmeet toki kiinnostavat niin kuin aiemminkin, mutta tutkijoiden hapuilu aina vaan uusien teorioiden viidakossa on pudottanut kosmologian jalustaltaan. Siitä on tullut minulle keskenään ristiriitaisten, havainnointia ja todistamista odottavien teorioiden epätiede. Tutkijoiden uudet teoriat näkymättömän aineen ja energian olemassaolosta, mustista aukoista, rinnakkaisuniversumeista, avaruuden kiihtyvän laajenemisen nopeudesta ja niin edelleen eivät enää sykähdytä. Tutkijat tekevät toki arvokasta työtä, jota ilman tietomme ei lisäänny, mutta haluaisin nähdä myös tuloksia, en aina vaan uusia teorioita.

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  26.4.2017 18:39
  
  Tämä ei ole kosmologian ongelma, vaan popularisoinnin. Näkymätön aine ja mustat aukot ovat hyvin todennettuja asioita, rinnakkaisulottuudet villiä spekulaatiota. Popularisoinnissa tunnetut ja spekulatiiviset asiat menevät kuitenkin usein sekaisin, niin että lukijan on vaikea saada kokonaisuudesta selvää.
  
  Aiheesta enemmän täällä:
  
  http://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/ihmeiden_markkinat
  
  Vastaa
Jukka Savorinen sanoo:

28.4.2017 11:41

”Kosmologian popularisoinnista on ensinnäkin se hyöty, että ihmiset saavat tietää, mitä maailmankaikkeudesta on saatu selville.”

Väitätte että on saatu selville se että avaruus laajenee.

Onko saatu selville mitä laajenevalle avaruudelle tapahtuu silloin kun sen metrinen koordinaatisto kasvaa?

Kun aine lämpölaajenee avaruudessa, lämpölaajenevan aineen sisälle työntyy energiaa enemmän kuin sitä työntyy siitä ulos. Ja kun lämpölaajenevan aineen ERILLISET RAKENTEET LIIKKUVAT AVARUUDESSA SUHTEESSA TOISIINSA, selittyy se miten lämpölaajeneva aine laajenee ulos päin jo olemassa olevaan avaruuteen.

Te väitätte että laajeneva avaruus ei laajene jossakin taustatilassa. Eli laajeneeko se jotenkin itseensä vai mitä se laajenevan avaruuden laajeneminen on?

Jos sen laajeneminen on niin varmaa että sen epäileminen ei ole järkevää, niin pitäisihän sen laajenemistapa olla kuvailtavissa.

Mutta näinhän ei ole?!?

Te vain kerrotte että myöhemmin avaruutta on enemmän galaksijoukkojen välisellä alueella, ilman että kertoisitte mihin se perustuu?!?

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  28.4.2017 11:59
  
  Avaruuden laajenemisestä täällä: http://www.tiede.fi/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/rajaton_kasvu
  
  Vastaa
Eusa sanoo:

28.4.2017 13:07

Kun tulivat rakenteet käsittelyyn, mitä mieltä olet tuloksesta, että galaksien rypäsjakauma noudattaisi parhaiten negatiivista binomijakaumaa, ei esim. lognormal-jakaumaa:
https://arxiv.org/pdf/1703.01087

Mistä tuo voisi kertoa?

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  28.4.2017 19:03
  
  Menee sen verta kauas aiheesta ja yksityiskohtaiseksi, että jätän kommentoimatta.
  
  Vastaa
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Ei edes väärästä jalkaväkeen ja juoksuhautoihin
Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Totuus, tiede ja toiminta

Vastaa Peruuta vastaus

Kehykset ja marssi

11.4.2017 klo 17.06, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua

Helsingin opettajien ammattiyhdistyksen lehden Rihvelin 1/2017 sivuilla 6-7 on juttuni Inhimillisen kokemuksen kehykset fysiikan opettamisesta ja merkityksestä.

Puhun Tiedemarssilla lauantaina 22.4. tieteen popularisoinnista ja uutisoinnista otsikolla Kaikenlaisia kertomuksia kosmologiasta. Marssi alkaa kello 12, päivitän puheen kellonajan tänne kun se selviää.

Päivitys (20/02/17): Puheeni on kello 13.30 Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 1.

2 kommenttia “Kehykset ja marssi”

Eusa sanoo:

12.4.2017 09:01

Eka linkkisi ei toimi, tässä toimivat linkit:
http://hoay.fi/wp-content/uploads/2014/11/Rihveli-1-2017-net.pdf
http://hoay.fi/wp-content/uploads/2014/11/Rihveli-1-2017-net.pdf#page=8

Vastaa
1. Syksy Räsänen sanoo:
  
  12.4.2017 13:56
  
  Kiitos, korjasin linkin!
  
  Vastaa