#bongaalinnunrata: Valokuvausvinkit

8.9.2017 klo 00.00, kirjoittaja
Kategoriat: Havainnot , Havaintovälineet , Tähtivalokuvaus , Taivaanilmiöt , Taivas takapihalla

Pimeä yötaivas muuttuu vähitellen luksukseksi, johon vain harvalla on enää varaa. Asumme enimmäkseen työpaikkojen ympärillä taajamissa, joiden kirkas valaistus peittää alleen monia taivaanilmiöitä. Yksi näyttävimmistä on oman galaksimme keskusta, utu jota kotoisasti kutsutaan Linnunradaksi.

Linnunrata kaartuu yli taivaan. Paras havaintohetki on syys-lokakuussa uudenkuun aikaan. Kuva Emma Bruus

Linnunrata kaartuu yli taivaan. Paras havaintohetki on syys-lokakuussa uudenkuun aikaan. Kuva Emma Bruus

Kaltaiseni kaupunkimaailmassa elävä asfaltintallaaja ei välttämättä edes tiedä millaisen kokemuksen menettää. Olen viettänyt suurimman osan elämästäni Tampereen tiheiten asutussa taajamassa, jossa yötaivas tuskin näkyi katutasoon. Onneksi isovanhemmilla oli pieni maatila Ruokolahden syrjäisessä kolkassa korkean mäen huipulla.  Siellä törmäsin ensikertaa todelliseen pimeyteen. Ja se oli kaunis!

Muistan teininä kävelleeni ulos kuuttomana syysyönä ja häkeltyneeni maaseututukikohdan tähtien määrästä. Niitä oli taivaalla enemmän kuin olin koskaan ennen nähnyt. Paljain silmin saattoi helposti erottaa yli taivaan kaartuvan Linnunradan valkean udun ja Andromedan galaksin. Kiikareilla taivaalta voi bongata monia syvän taivaan kohteita, joista kaupungissa oli turha unelmoida.

Aikaa kului 20 vuotta ja vuosien virratessa Imatran Stora Enson tehtailla tehtiin täydellinen valaistuksen remontti. Sen jälkeen yötaivaani ei enää ollut entisellään ja itähorisontin täytti kelmeä hohde. Tilanne on edelleen paljon kaupunkiympäristöä parempi, mutta todella synkkää taivasta joutuu nyt maaseudullakin etsimään laajan kunnan vielä syrjäisimmistä erämetsistä.

Samaan aikaan suurimmassa naapurikunnassa Imatralla on kaupunginvaltuustossa keskusteltu yövalaistuksen tarpeesta. Kunnan tuorein linjaus on, että yövalaistusta pitää lisätä. Linjauksessa kadotetuilla energiansäästöillä maksetaan harvojen yöllä liikkujien turvallisuuden tunteesta kahden sairaanhoitajan kuukausipalkan verran. Arvovalinta tämäkin.

Paikallislehti linjaa keskustelua räväkästi sanoin ”Jos ei miellytä niin voi muuttaa maalle”. Helpommin sanottu kuin tehty: Imatran valot ovat todellisuudessa jo vuosia tuhonneet parhaimman pimeän taivaan kokemuksen myös maaseutumaisten naapurikuntien alueilta. Etelä-Suomen maaseutukin on jo niin ylivalaistu, että himmeimpien tähtitaivaan kohteiden havaitsijat etsivät parhainta yötaivasta ulkomailta asti.

#bongaalinnunrata

Linnunrata Ursan havaintokeskuksen yllä Orimattilassa.

Linnunrata Ursan havaintokeskuksen yllä Orimattilassa. Kuva Emma Bruus

Yötaivaalla kaartuva Linnunrata on valaistusta lisäävien päätösten myötä katoava luonnonvara. Jotta mahdollisimman moni sukupolvestamme vielä ehtisi kokea tähtitaivaan kauneuden, käynnistyy 8.9. #bongaalinnunrata -haaste. Kampanjan tavoitteena on hakeutua pimeään paikkaan ja ihailla oman kotigalaksimme ydintä seuraavan kahden kuukauden ajan.

Kampanjaan kuuluu myös valokuvakisa: parhaat Linnunrata-otokset ja havaintokertomukset palkitaan. Kampanjahaasteeseen voi osallistua Ursan Taivaanvahdissa lähettämällä oman otoksensa muutamalla sanalla höystettynä Syvän avaruuden havaintolomakkeella. Havainnon kohteeksi valitaan Linnunrata ja kisaa varten havaintokertomuksesta tulisi löytyä teksti #bongaalinnunrata.

Miten kuvata Linnunrataa?

Ensin tarvitset pimeän bongauspaikan mahdollisimman läheltä omaa sijaintiasi. Paras hetki Linnunradan tarkkailuun on kuuton yö: myös oman kiertolaisemme liikkeitä ja sijaintia kannattaa sunnitteluvaiheessa pitää silmällä.  Onnistumisen kannalta pimeys on tärkein elementti, sillä soveltamalla seuraavia ohjeita kaupunkiolosuhteissa saat todennäköisesti saaliiksi hyvin vaalean kuvan jossa näkyy vain muutama hassu tähti.

Seuraavaksi tarvitset kameran, jonka asetuksia voit itse säätää. Tämä tarkoittaa laitetta, josta löytyy manuaaliasetus (merkitty kuvaustilana ”M”) ja mahdollisuus pakottaa laitteen tarkennus käsin (merkintä ”MF”) äärettömään. Muuten vekottimen automatiikka tuumaa yöllä hädissään ”iik! jopas on pimeää”, väläyttää salamaa ja tarkentaa todennäköisesti lähimpään pusikkoon.

Sekä pokkarit että järjestelmäkamerat sopivat puuhaan mainiosti: kunhan laitetta voi itse komentaa. Kännykällä kunnollisen otoksen saaminen ei todennäköisesti onnistu. Jos haluat kuitenkin yrittää, kokeile revontulille soveltuvia kännykamera-asetuksia.

Jos kuvausvälineessäsi on vaihdettava objektiivi, kannattaa nokalle valita mahdollisimman suuren alan taivasta näyttävä lasi. Polttovälimielessä puhutaan alueesta 8-24 mm. Mitä enemmän objektiivista vielä löytyy valovoimaa, sen parempi.

Kamera pitää ohjata käyttämään paljon tavallista pidempää valotusaikaa. Alkuun pääsee valotusajoilla 20-30 s. Jos käytössäsi on seurannalla varustettu jalusta, voi valotusaikaa venyttää hieman pidemmäksikin.

Maapallon pyöriessä yötaivaan tähdet alkavat venyä valokuvissa viiruiksi (tosin laajakulmaisella objektiivillä ilmiö jää aika vähäiseksi). Seurantajalusta hivuttaa laitetta tähtien mukaan ja poistaa viiruuntumisen. Jonkinlainen jalusta kameran alle tarvitaan joka tapauksessa. Aivan tavallinen kamera/videojalusta ja lankalaukaisija käy puuhaan mainiosti, mutta näiden puutteestakin selviää pienellä luovuudella.

Kameroista löytyy myös kennoherkkyysvalinta, joka kannattaa laittaa jonnekin ISO 1600-12800 paikkeille riippuen omasta mausta ja laitteen kohinaisuudesta. Mitä suurempi kennoherkkyys on, sitä kirkkaampana Linnunrata piirtyy kuvaan. Samalla tosin myös kohinan määrä lopullisessa otoksessa kasvaa.

Kuvan etualaa on pyyhkäisty punaisella taskulampulla. Imatran pilvistä heijastuva hukkavalo on piilotettu puiden taa. Kuva Emma Bruus

Kuvan etualaa on pyyhkäisty punaisella taskulampulla. Imatran pilvistä heijastuva hukkavalo on piilotettu puiden taa. Yksittäisotos seurantajalustan päältä. Kuva Emma Bruus

Ihan aluksi lähtisin liikkeelle seuraavilla asetuksilla:

  • Tarkennus äärettömään
  • ISO 6400
  • Valotusaika 20s
  • Aukkoluku niin pieneksi kuin objektiivi/laite antaa myöten. Esimerkiksi f/1.4, f/2.0 tai f/2.8. Mitä pienempi, sen parempi.
  • Jalusta alle
  • Etä/lankalaukaisin kiinni tai laukaisuviive päälle

Linnunratakuvauksen pidempi oppimäärä: Maisemaa

Kun tekniset yksityiskohdat on saatu kuntoon, voit lähteä hiomaan etualalla olevaa maisemaa mahdollisimman kauniiksi. Jos naapurin massiivisen kesämökin kulma peittää puolet kuvasta, on paikallaan siirtyä vaikka lähemmäs rantaa ja hakea vaikka kaunista järviheijastusta. Omalta pimeältä havaintoalueelta löytää helmet kartoittamalla mahdollisia kuvauspaikkoja etukäteen päiväsaikaan. Jos tuuripatikointi ei kiinnosta, pääsee kuvauspaikkamietinnän alkuun myös Google mapsilla.

Kuvattaessa tähtitaivasta seurantajalustalla tähdet piirtyvät otokseen terävinä, mutta maisema etualalla jää mustan utuiseksi ja näyttää venyvän sivulle. Tämä johtuu siitä, ettei maisema tietenkään liiku tähtitaivaan tavoin.

Jos haluat etualan maiseman selkeänä mukaan otokseesi, on vaihtoehtoja käytännössä kaksi: turvaudu kuvankäsittelyyn tai valaise etuala millä tahansa valaisimella aivan lyhyeksi aikaa.

Etualan valaisuun käy mainiosti nopea taskulampulla maalaus, matkapuhelimen ledillä pyyhkäisy tai vaikka auton valojen väläytys. Tässä kohtaa on luovuudella tilaa.

Yötaivas on valokuvaajan leikkikenttä ellei taajamien kellertävä valo peitä sitä näkyvistä. Kuva Emma Bruus

Yötaivas on valokuvaajan leikkikenttä ellei taajamien kellertävä valo peitä sitä näkyvistä. Etualaa korostettu kännykän ledin valolla. Kuvattu Nurmijärven Rajamäellä

Kuvankäsittelyvaihtoehdossa koostat lopullisen otoksesi kahdesta eri otoksesta: toisesta poimitaan Linnunrata ja toisesta alla näkyvä maisema.

Jos päätät lähteä kuvankäsittelyn tielle, voit saman tien kokeilla pinota useita Linnunrata-otoksia päällekäin. Tapa pinota pitkän valotuksen kuvia on hyvin yleinen himmeiden tähtitaivaan kohteiden harrastajien keskuudessa. Tällä saavutetaan näennäisesti pidempi valotusaika ja kirkkaampi kuva. Samalla kennon kohinan määrä voidaan pitää helpommin maltillisena, eikä ISO-lukua tarvitse venyttää aivan äärimmilleen.

Todellisen säätäjän Linnunrata-otos koostuukin useasta kuvasta: pinotusta yötaivaasta ja erikseen kuvatusta maisemasta.

Linnunratakuvauksen vielä pidempi oppimäärä: ihmiset

Hyvä, nyt on paikannettu kaunis maisema ja kamerakin on oikeissa astuksissa. Voit tehdä vielä yhden asian otoksesi eteen: juoksuttaa kuvaan yhden tai useamman ihmisen. Yötaivasotokset ovat lähes poikkeuksetta mielenkiintoisempia, jos kuvasta löytyy samaistuttavissa oleva katsoja. Lähde siis perheenjäsenten tai ystävien kanssa yhteisretkelle. Koko porukasta voi ottaa vaikka selfien väläyttämällä kameran etusalamaa osana pidempään kestävää valotusta.

Jos sinnikkäästä suostuttelusta, uhkailusta, kiristyksestä ja lahjonnasta huolimatta päädyt pimeyteen yksin, voit tietysti itse juosta mukaan kuvaan.  Ehdit otokseen käyttämällä kameran kuvaajakin-juoksee-mukaan-ryhmäkuvaan 10 sekunnin laukaisuviive-toimintoa.

Kymmeniä sekunteja pitkä valotusaika vaatii toki kuvassa mukana olevilta rautaista selkärankaa ja kykyä pysyä sitkeästi liikkumatta.

Onnea ja menestystä matkaan ja muista jakaa lopputulos kisatunnisteella #bongaalinnunrata Taivaanvahdissa!

Linnunrataloistaa revontulten loimutessa Ruokolahden syrjäisessä metsäkolkassa. Leijonaa ei pimeydessä tarvitse pelätä. Kuvat Emma Bruus

Linnunrata loistaa revontulten loimutessa Ruokolahden syrjäisessä metsäkolkassa. Leijonaa ei pimeydessä tarvitse pelätä. Animaatio koostettu noin sadan seurantajalustan päältä otetun kuvan sarjasta. Tarkkasilmäinen huomaakin horisontin liikkuvan Linnunradan pysyessä paikallaan.  Kuvat Emma Bruus

3 kommenttia “#bongaalinnunrata: Valokuvausvinkit”

  1. Päivi S. kirjoitti:

    F1,2 ja f2 ovat mahdollisimman suuria aukkoja. Tekstissä kumminkin puhutaan mahdollisimman pienistä aukoista, joten korjaisitteko lukemat vastaamaan tekstiä eli esim f22 tai f28. Ne kuullostavat minunkin kuvauskokemukseni mukaan tilanteeseen oikeammilta ratkaisuilta.

    1. Emma Bruus kirjoitti:

      Hmmm….kyllä tuo näyttäisi ihan oikein päin menevän ”Aukkoluku niin pieneksi kuin objektiivi/laite antaa myöten”. Näinhän se menee kun ajattelee asiaa puhtaasti asetuksissa näkyvän _numeron_ koon kannalta.

      Kameran aukon käsitteen suhteen on tosiaan pieni sekaannuksen vaara. Mitä suurempi -fyysinen- aukko on, sen pienempi on asetuksissa aukkoluku. Eli siis kun aukkoluku on suuri (esim. f/8) on fyysinen aukko pieni ja kameraan pääsee niukasti valoa -> huono juttu yötaivaskuvauksen kannalta.

      Jos taas aukkoluku on pieni (kuten nuo f/1.2 ja f/2), on -fyysinen- aukko suuri. Muutoksen näkee ihan veivaamalla objektiivia ja katsomalla millaisen polun suljinlehdet jättävät valolle. Eli siis mitä pienemmällä numerolla asetus on, sen leveämmin ja suuremmalla pinta-alalla valo ui sisään kennolle.

      Tämä aukon vaikutus ei nurinkurisuudessaan ole valokuvauksen selkeimpiä alueita, joten hyvä että nostit esiin täsmennyksen tarpeen.

      1. Emma Bruus kirjoitti:

        Vielä tarkennuksena, että tähtikuvaustarkoituksiin en missään nimessä suosittele käytettäväksi f/8 aukkolukua suurempaa lukemaan. Vaikka ISO-lukua vääntäisi tappiin, f/8-22 -alueella valotusajat pietenevät. Tämä taas aiheuttaa ongelmia seurannan kanssa.

        f/1.4-2.8 -akseli on paras lähtökohta. Ihan ääriavoin fyysinen aukko tuppaa tuottamaan tummia nurkkia, joten muitakin asetuksia liikkumavälillä voi kokeilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *