Arkisto

Pyramidin tasanteelle

30.10.2014 klo 22.59, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Kisälliaikani lähestyy loppua. Olen allekirjoittanut ensi vuoden alusta alkavan ja toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen yliopistotutkijana Helsingin yliopistolla. Väittelin tohtoriksi vuonna 2002, ja minulla on sen jälkeen ollut kolme kahden-kolmen vuoden postdoc-paikkaa ennen nykyistä vajaan viiden vuoden sijaisuuttani, ja välissä joitakin viikkojen-kuukausien kestoisia vierailutyösuhteita.

Tämä on tavallinen kuvio, ja jokaisella uudella askelmalla on vähemmän paikkoja. Epävarmuus onkin tutkijana olemisen ikävin puoli. Olenkin vain osittain leikilläni kirjoittanut, että tutkijoille pysyvän työpaikan saaminen on merkittävämpi tavoite on kuin suuren yhtenäisteorian löytäminen. (Pysyvistä työpaikoista puhuminen Suomessa on sinänsä harhaanjohtavaa, että yliopisto voi irtisanoa työsopimuksia siinä missä muutkin työnantajat, akateemikkojen asema ei ole yhtä turvattu kuin Pohjois-Amerikassa.)

Jotkut tutkijat ajattelevat, että epävarmassa vaiheessa he tekevät vähemmän riskialtista tutkimusta ja siirtyvät vaikeiden kysymysten pariin vasta pysyvän työpaikan saatuaan. On kuitenkin helppo tahtomattaan ruveta kuvittelemaan, että oma työ on sittenkin mielekästä, eikä toimintamallien muuttaminen vuosien jälkeen ole helppoa.

Olen itse yrittänyt tutkia minua kiinnostavien aiheiden lisäksi valtavirrassa olevia helppoja asioita tarvittavien ansioiden saamiseksi. On vaikea arvioida, kuinka hyvin tämä on toiminut. Kosmologien yhteisö on avoin valtavirran ulkopuolisille ideoille, jotka esitetään ymmärrettävästi, ja olen saanut mieluisia työpaikkoja, mutta tuurilla on ollut siinä osuutensa.

Pysyvän paikan suomaa vapautta rajoittaa se, että niihin kuuluu muitakin velvollisuuksia kuin tutkimus, kuten opetusta, apurahojen hakemista opiskelijoille ja tutkimusryhmälle, järjestämistä ja kaikenlaisia muita hallinnollisia toimia. Janne Saarikivi vertasi hiljattain professoreja pankinjohtajiin, joiden tehtävänä on lähinnä hankkia rahaa ja hallinnoida. (Sanottakoon, että fysiikan laitoksella on erinomainen tukihenkilöstö, joka hoitaa suuren osan niistä asioista, joita on muualla nähtävästi sälytetty nimellisesti tutkimaan palkattujen henkilöiden harteille.)

Eräs kollegani mainitsikin professuurin saatuaan, että hän olisi mieluummin ottanut lyhytkestoisen ja vähemmän velvollisuuksia sisältävän postdoc-paikan (tämä oli Ranskassa, jossa professoreilla on enemmän velvollisuuksia kuin Suomessa). Omaan toimenkuvaani kuuluu ensi vuoden alusta tutkimuksen ja opetuksen lisäksi vastuu fysiikan laitoksen tieteen popularisoinnista ja yleisölle suunnatusta viestinnästä.

Pysyvä paikka ei ole pyramidin huippu, mutta se lopettaa pitkän epävarmuuden jakson; on kuin tasanteelle saapuisi.

4 kommenttia “Pyramidin tasanteelle”

Olli huikuri sanoo:

1.11.2014 02:00

Mielestäni juuri Syksyllä on onnistumisen edellytykset tieteen popolarisoijana ja yleisöviestinnästä vastaavana.
Se, mitä olen lukenut hänen kirjoituksiaan, vakuuttaa minut siitä.

Vastaa
KH sanoo:

1.11.2014 18:00

Jos pysyvä paikka tulevaisuudessa on epävarmaa sinunlaisellesi tutkijalle, niin miten epävarmaa se sitten on keskivertotutkijalle? Onko alalle edes järkevää kouluttautua, jos jo lähtökohtaisesti on vain keskinkertainen, vaikka kiinnostus ja motivaatio fysiikkaa ja koko alaa kohtaa olisikin valtava?

Vastaa
Syksy Räsänen sanoo:

2.11.2014 17:13

KH:

Pysyvän työpaikan saaminen akateemisessa maailmassa on kaikille epävarmaa. Mutta koulutuksella (ja mahdollisella tutkimuskokemuksella) saa kyllä helposti työpaikan akatemian ulkopuolelta, eli tutkijaksi heittäytymällä ei menetä mitään.

Fyysikkojen työllistymisestä tarkemmin:

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/maailmankaikkeutta_etsimassa/tyonhaaroja

Vastaa
Syksy Räsänen sanoo:

2.11.2014 17:13

Olli huikuri:

Kiitos luottamuksesta!

Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Rakennustelineitä ja muotiarvosteluja

22.10.2014 klo 18.28, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Viime perjantaina ilmoille tulleessa Yöradion haastattelussa toimittaja Justus Laitinen kysyi, kuinka suuri rooli filosofialla on teoreettisessa fysiikassa. Muistaakseni vastasin, että fysiikka voi valaista jotain filosofisia kysymyksiä, ja toisaalta filosofisia ideoita käytettiin apuna etsittäessä 1900-luvun alussa tietä klassisesta fysiikasta suhteellisuusteoriaan ja kvanttifysiikkaan. Vertasin näitä viime vuosisadan alun filosofisia ideoita rakennustelineisiin: kun katedraali on valmis, niitä ei enää tarvita. Jotkut Albert Einstein yleisen suhteellisuusteorian etsimisessä käyttämät filosofiset ideat eivät olleet edes sopusoinnussa lopulta löydetyn teorian kanssa.

Rakennustelinevertaus voi olla siinä mielessä harhaanjohtava, että fysiikan teorioiden kehittämisessä ei tyypillisesti käytetä lainkaan filosofiaa, ja filosofialla on ollut 1900-jälkipuoliskolta lähtien fysiikassa hyvin pieni osa. Taisin haastattelussa ilmaista asian niin, että filosofialla ei ole nykyiselle teoreettiselle fysiikalle mitään annettavaa. Tämä oli kuitenkin hätäisesti sanottu.

Pitää kyllä paikkansa, että nykyfysiikan teorioiden muotoilussa filosofiasta ei ole mitään hyötyä. Fysiikan kehittäminen perustuu kokeiden ja matematiikan yhteiseen edistykseen aiempien teorioiden viitekehyksessä. Teoriat ovat niin kehittyneitä, että arkiajatteluun sidoksissa olevan mielikuvituksemme käsityksillä siitä, millainen maailma saattaisi olla ei ole niille mitään merkitystä, vaikka sen tunnustaminen voikin olla vaikeaa.

Sen sijaan filosofiaa saatetaan tarvita muotoiltujen teorioiden arvioimisessa. Silloin kun teoria ja kokeet etenevät samaa tahtia ja on mahdollista erottaa kokeellisesti toisistaan, mitkä teoriat ovat oikein ja mitkä väärin, filosofialle ei ole juuri sijaa. Mutta joskus teoria kasvaa irralleen kokeista tai havainnot menevät teorian edelle, ja on vaikea selvittää mitkä teoriat ovat oikein ja mihin suuntaan pitäisi edetä.

Koska fysiikassa totuus ja kauneus ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa, tällainen tilanne voi johtaa sekä esteettisten kriteerien ylikäyttöön teorioiden muotoilussa että fysiikan estetiikan kehityksen tyrehtymiseen. Samalla sosiologisten tekijöiden ja muotivirtausten rooli voi kasvaa kohtuuttoman isoksi ja ohjata tutkimusta hedelmättömille poluille. Tällöin sosiologiaan kallellaan olevalla filosofia voi auttaa setvimään, mitkä mittatikut ovat suoria ja millaiset kysymykset vievät umpikujaan.

Filosofia voi myös helpottaa arkiajattelun käsitteiden kytkemistä fysiikan teorioihin ja niiden paikan osoittamisessa arjen tuonpuoleisessa maailmassa. Kuten kirjoitin Tieteessä tapahtuu –lehdessä viime vuonna korjatessani joitakin virheellisiä väitteitä kvanttimekaniikasta ja suhteellisuusteoriasta: ”fysiikassa on paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten kvanttimekaniikan todellisuuskäsitys, Higgsin epistemologia ja multiversumin tutkimuksen sosiologia, joihin filosofeilla voi olla paljon annettavaa”.

Yksi kommentti “Rakennustelineitä ja muotiarvosteluja”

Paluuviite: Kosmokseen kirjoitettua | Piirileikkejä

Vastaa Peruuta vastaus

Maailmankaikkeuden muodonmuutokset on kirjattu kehoomme

20.10.2014 klo 15.41, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua

Kirjoitan Helsingin Sanomien tänään julkaistussa kolumnissa seuraavasti:

”Maailmankaikkeuden historia on kirjoitettu kehoomme: koostumme protoneista ja neutroneista, jotka on kasattu ensimmäisten mikrosekuntien aikana; meille keskeinen hiili on syntynyt punaisten jättiläistähtien ytimessä; solujemme sisällä on elämän kielioppikirja ajoilta, jolloin Maa oli nuori ja kuuma.

Me emme ole erottamaton osa maailmankaikkeutta, mutta se on erottamaton osa meitä.”

Vastaa Peruuta vastaus

Sanoja yöllä ja päivällä

16.10.2014 klo 17.54, kirjoittaja Syksy Räsänen
Kategoriat: Kosmokseen kirjoitettua , Kosmologia

Olen perjantaina 17.10. keskiyöllä YLEn yöradiossa Justus Laitisen haastateltavana kosmologiasta ja tieteestä yleisemminkin. Haastattelu nauhoitettiin toissapäivänä, ja ainakin filosofian merkityksestä tieteelle sanoin harkitsemattomasti, pitää varmaan kirjoittaa asiasta tarkemmin täällä blogissa lähipäivinä. Olen lähetyksen aikana ohjelman shoutboxissa vastaamassa kysymyksiin. (Päivitys 17/10/14: Toimittaja sairastui, joten en olekaan vastaamassa kysymyksiin.)

Matematiikkalehti Solmun uusimmassa numerossa on arvioni Teuvo Laurinollin lukiomatematiikan pohjalta tekemästä katsauksesta suppeaan suhteellisuusteoriaan.

Olen maanantaina 8.12. kello 16 Helsingin yliopiston Metsätalolla mukana AID (Agora for Interdisciplinary Debate) -foorumin paneelikeskustelussa ennustamisesta tieteessä. Muina osallistujina ovat Heikki Järvinen (meterologia ja ilmastotiede) ja Antti Ripatti (taloustiede).

Osallistun torstaina 8.1. kello 15 Tieteen päivillä 2015 paneelikeskusteluun aiheesta ”Tiede, tutkimus ja ihmisoikeudet” Helsingin yliopiston päärakennuksen salissa 12. Paneelin vetää ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja Jukka Kekkonen.

Päivitys (19/10/14): Yöradion haastattelu on Areenassa.