Arkisto
- syyskuu 2023
- elokuu 2023
- kesäkuu 2023
- toukokuu 2023
- huhtikuu 2023
- maaliskuu 2023
- helmikuu 2023
- tammikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- syyskuu 2022
- elokuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- kesäkuu 2016
- toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- kesäkuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
Tiede ja uskonto inhimillisen maailman puolesta
Evankelis-luterilaisen kirkon piispoilta ilmestyi toissapäivänä puheenvuoro Tieteiden lahja. Verkkolehti Areiopagi pyysi siihen kommentin muun muassa minulta. Muita kommentoijia olivat teologi Eero Junkkaala, filosofi Leila Haaparanta, evoluutiobiologi Mikael Fortelius, historioitsija Jaakko Tahkokallio sekä ilmastotutkija Laura Riuttanen, biokemisti Matti Leisola, filosofi Leo Näreaho, filosofi Tarja Kallio-Tamminen ja teologi Sammeli Juntunen.
Kirjoitan tieteestä, uskonnosta, ilmastonmuutoksesta, rohkeudesta, nöyryydestä ja apartheidista Palestiinassa.
”Tiedeuskoa, jonka piispat maalaavat tiedevastaisuudelle vastakkaiseksi navaksi, en tunnista tiedeyhteisöstä enkä yhteiskunnasta laajemmin. Liiallinen usko teknologiaan ja vallitsevaan yhteiskunnalliseen järjestelmään ovat kyllä oikeita ongelmia. Uskomme, että hallitsemme kättemme työt, että se minkä olemme pystyttäneet ei koskaan romahda, että kaikki järjestyy tekemällä kuten ennenkin. Tämä on uskoa ihmisen kaikkivoipaisuuteen ja hänen rakennelmiensa täydellisyyteen.”
2 kommenttia “Tiede ja uskonto inhimillisen maailman puolesta”
Vastaa
Tiede porttina uuteen maailmaan
Kauniaisten musiikkijuhlien tämän vuoden teema oli uusi maailma, ja 3.11. pidin esityksen otsikolla Tiede porttina uuteen maailmaan. Sikäli kun muistan, puhuin jokseenkin seuraavalla tavalla.
Uusi maailma meren tuolla puolen
Mundus Novus. Uusi maailma. Eurooppalaiset ottivat 1500-luvulla tämän termin käyttöön kuvaamaan Amerikan mantereita, jotka olivat heille ennestään tuntemattomia. (Viikingit olivat toki matkanneet Pohjois-Amerikkaan jo vuosisatoja sitten, mutta tämä oli unohtunut.)
1500-luvun tutkimusmatkat ja niihin liittyvät valloitukset mullistivat käsityksen siitä, millainen Maa on, muuttivat yhteiskunnat ja auttoivat tieteen alkuun.
Löytöretket eivät muuttaneet käsitystä Maapallosta vain siinä mielessä, että karttoihin lisättiin uusia maita, ne myös maallistivat kuvaa maailmasta. Sieltä minne oli aiemmin meren tuolle puolen sijoitettu paratiisi, löytyi tavallisia ihmisiä, ja heidän altaan samanlainen maa ja yltään samanlainen taivas kuin Euroopassa.
Eurooppalaisten valloitusretket tuhosivat Pohjois- ja Etelä-Amerikan yhteiskunnat, mutta ne myös muuttivat Euroopan yhteiskuntia perustavanlaatuisesti. Tämä ei tapahtunut vain taloudellisen vaikutuksen kautta, vaan myös siirtämällä ajattelun uusiin uomiin.
Uusi maailma meren tällä puolen
”Suurin este tieteiden edistykselle sekä uusien tehtävien ja seutujen avaamiselle niissä on ihmisten toivon puute ja oletus, että se on mahdotonta.” – Francis Bacon, 1620
Tutkimusmatkat ja niihin liittynyt teknologian kehitys osoittivat, että maailmassa on uusia asioita löydettävänä. Yllä oleva sitaatti on prototieteilijä Francis Bacon kirjasta Novum Organon. Teoksen nimi tarkoittaa jotain sellaista kuin uusi työkalu maailman ymmärtämiseen, ja Bacon hahmotteli siinä tieteen perusteita.
Kirjassa on paljon antiikin auktoriteettien arvostelua. Bacon halusi vapauttaa ajattelun muinaisten suurmiesten varjosta ja kaataa rajoitukset, jonka mukaan heidän oivalluksiaan ei voisi ylittää. Bacon lainaa termejä eri aloilta – tiedettähän ei vielä ollut, eikä siten tieteellistä sanastoakaan. Yksi sanojen lähde on oikeusoppi (jota Bacon harjoittikin), ja nykyäänkin puhutaan fysiikan laeista. Toinen oli tutkimusmatkat, kuten sitaatista näkyy: maailman toistaiseksi selvittämättömät säännönmukaisuudet esitetään maantieteellisesti uusina seutuina.
Tutkimusmatkat osoittivat, että tavalliset, (Baconin ajan) nykyaikaiset ihmiset saattoivat saada maailmasta selville asioita, joista antiikin viisailla ei ollut aavistustakaan. Tämä tuntemattomien asioiden löytäminen kaukaa johdatti tutkailemaan myös lähellä olevia tunnettuja asioita tarkemmin: lämpöä, tulta, kappaleiden liikettä ja niin edelleen.
Tieteelle on monenlaisia määritelmiä, mutta tässä kelpaa sellainen, jonka mukaan tiede on maailman kartoittamista havaintoihin pohjaavalla rationaalisella päättelyllä. (Kaikki vaikkapa Helsingin yliopiston tiedekunnissa tehtävä tutkimus ei mahdu tämän määritelmän alle.) Tämä idea olisi voitu kehittää aiemmin, jo antiikin Kreikassa. Se ei edellyttänyt 1600-luvun matemaattisia ja teknologisia edistysaskelia, vaikka sitä niiden avulla toteutettiinkin.
Ympäristö kuitenkin kehystää sitä, mitä tulee ajatelleeksi, mitä uskaltaa ajatella ja miten ajatukset johtavat uusiin ajatuksiin. Tarvittiin uudet olosuhteet asettamaan ajatukset hedelmällisiin uomiin.
Hyödyn arvaamaton maailma
Bacon korostaa luonnosta hyötymistä tieteen avulla. Hän varoittaa, että vaikka osasta tutkimuksesta on välitöntä teknologista hyötyä, sen lisäksi tarvitaan tutkimusta, jonka hyöty ei ole heti nähtävissä, mutta joka selvittää asioita ja luo pohjan myöhemmälle teknologialle. Tämä vastaa karkeasti nykyajan jakoa soveltavaan tutkimukseen ja perustutkimukseen.
Teknologian ja tieteen suhde oli alusta alkaen tiivis. Tekniikan kehitys mahdollisti asioiden entistä tarkemman tutkimisen -Bacon käsittelee esimerkkeinä mikroskooppeja ja teleskooppeja- ja tiede johti uuteen teknologiaan. Tämän kehän yhä nopeampi kiertäminen vei 1700-luvulla teolliseen vallankumoukseen.
Höyrykone toi käyttöön fyysistä voimaa yli sen, mihin ihmiset ja muut eläimet pystyvät, ja jatkuvasti ja väsymättä. Veturien voima yhdisti kaupungit toisiinsa nopein rautatein. Höyrylaivat tekivät satamien verkostossa liikkumisesta säännöllisempää ja vähemmän altista sääilmiöille moottorien työntäessä laivoja eteenpäin tuulista piittaamatta.
1800-luvulla sähkö mullisti maailman. Akkujen avulla saatettiin varastoida energiaa keinotekoisesti, tarvitsematta polttaa hiiltä, kaasua tai puuta silloin kun energiaa tarvittiin, ja sähköjohtojen avulla kuljettaa sitä kauas. Sähkövalot valaisivat kaupungit ja tekivät mahdolliseksi elää kirkkaassa valossa myös yöllä, vapauttaen elämää Auringon noususta ja laskusta. Nykyään avaruudesta Maata katsoessa näkee öisinkin valon hohteen: olemme karkottaneet pimeyden.
1900-luvulla kvanttimekaniikka oli elektroniikan ja nykykemian, siis jokseenkin kaiken nykyteknologian, pohjana, johtaen digitaaliseen teknologiaan, tietokoneisiin, satelliitteihin, internettiin.
Viimeisen kolmensadan vuoden aikana tiede on eniten maailmaa ja yhteiskuntia muuttanut tekijä.
Uusi maailma välillämme
”Teknologia ei ole hyvää eikä pahaa; eikä se ole neutraalia.” – Melvin Kranzberg, 1985
Tiede on mullistanut yhteiskuntia kahdella tavalla.
Ensinnäkin teknologinen kehitys on muutoksen moottori. Yllä oleva sitaatti teknologian historioitsija Melvin Kranzbergilta kuvaa sitä, että teknologiaa voidaan käyttää sekä edistämään että tuhoamaan inhimillistä elämää: sillä voidaan rakentaa ihmisille entistä parempia koteja entistä nopeammin, sekä entistä tehokkaammin tuhota noita koteja ja ihmisiä niissä.
Mutta sen lisäksi teknologia johdattaa kehitystä tiettyyn suuntaan, ja sillä on seurauksia, joita kukaan ei ole tarkoittanut eikä ennustanut. Höyrykoneen ja sarjatyön kehittäminen johti väestön muuttamiseen maaseudulta kaupunkien tehtaiden työväeksi, mikä mursi perinteiset käsitykset perheistä sukupuolista, sukupolvista ja yhteiskuntaluokista. Se kyseenalaisti yhteiskunnalliset valta-asetelmat, ja johti sosialistisiin ja kommunistisiin liikkeisiin, jotka vaativat uutta maailmaa. Uusi ajattelu ihmisistä ei ole irrallaan teknologiasta, vaan asiat ohjaavat toisiaan.
Toisekseen tieteessä on kyse sen selvittämisestä, mikä on totta ja mikä ei ole totta. Monet vanhoilta ajoilta periytyneet käsitykset niin maailmasta kuin ihmisistä eivät ole totta. Tutkimus on osoittanut, miten käsityksemme sukupuolista, seksuaalisuudesta ja muista ihmisten välisistä suhteista –ja suhteistamme muunlajisiin eläimiin– ovat olleet virheellisiä ja korjanneet yhteiskuntaa totuudenmukaisemmaksi. Tiede on avannut uudenlaisen ihmisyyden.
Inhimillinen maailma menneisyyden tuolla puolen
Nyt teknologia, yhdessä totuudenmukaisemman ihmiskuvan kanssa, mahdollistaa maailman, jossa jokainen voi elää ihmisarvoista elämää, vapaana nälästä, janosta, sodasta, raatamisesta, joka on täyttänyt menneisyytemme. Teknologia tekee mahdolliseksi toteuttaa meren tuolta puolelta aikoinaan etsityn jumalaisen paratiisin maan päällä. Tällaista uutta maailmaa ei ole koskaan ollut.
Yhtä lailla teknologia mahdollistaa, ensimmäistä kertaa, koko inhimillisen sivilisaation, ellei koko lajimme, tuhoamisen ilmastonmuutoksen ja joukkotuhoaseiden kautta. Alla oleva sitaatti kirjailijalta ja aktivistilta Arundhati Roylta on toiveikas; hän lausui sen erään katastrofin, Irakin sodan aikana, katsoen hetken kauhuja kauemmaksi.
”Toinen maailma ei ole vain mahdollinen, hän on jo matkalla. Voi olla, että monet meistä eivät ole enää täällä häntä tervehtimässä, mutta hiljaisena päivänä, kun kuuntelen hyvin tarkkaan, saatan kuulla hänen hengityksensä.” – Arundhati Roy, 2003
Epäinhimillinen maailma arjen tuolla puolen
Jos tiede mahdollistaa inhimillisen maailman, se on myös paljastanut että maailma on epäinhimillinen. 1900-luvulla tiede osoitti, että arkikäsityksemme maailmasta ovat perustavanlaatuisesti virheellisiä.
Suhteellisuusteoria osoitti, että avaruus ei ole passiivinen näyttämö tapahtumille, eikä aika ole erillinen mittari sille missä vaiheessa näytelmää ollaan, vaan ne ovat osa yhtä kokonaisuutta, aika-avaruutta, joka muuttuu vuorovaikutuksessa aineen kanssa. Aika kulkee eri tavalla eri paikoissa ja avaruus kehittyy ajassa; maailmankaikkeus laajenee.
Kvanttifysiikka osoitti, että käsityksemme aineesta, olemisesta ja tapahtumisesta ovat tyystin virheellisiä. Aine ei koostu kiinteistä palikoista, todellisuus on epämääräinen ja epädeterministinen.
Arkinen käsityksemme todellisuudesta on evoluution myötä kehittynyt kuvaamaan ilmiöitä ja olosuhteita, jotka ovat olleet keskeisiä henkiinjäämisemme kannalta: pituuksia millistä kilometreihin, aikavälejä sekunnin murto-osasta vuosiin, nopeuksia jotka ovat pieniä verrattuna valonnopeuteen, vähäisiä energioita ja heikkoja gravitaatiokenttiä. Tämä on pieni saareke fysikaalista maailmaa, eivätkä sen perusteella tehdyt johtopäätökset ole yleisesti päteviä.
Jos suhteellisuusteoria tai kvanttifysiikka tuntuvat omituisilta, ongelmana on rajoittunut arkikuvamme todellisuudesta. Jos kuvittelee maailman olevan litteä, niin pyöreällä maailmalla on kummallisia ominaisuuksia: jos matkaa samaan suuntaan, niin palaa takaisin alkupisteeseen, vaikka ei ole koskaan kääntynyt takaisin, ”ylös” osoittaa eri suuntaan eri puolilla maailmaa, ja niin edelleen. Pallon pinnan tunteva hahmottaa, että asiassa ei ole mitään outoa, ristiriitaista on vain kaarevan avaruuden pakottaminen litteään ajatteluun.
Merkityksetön maailma osaa vailla
Mytologioiden maailma on inhimillinen. Kenties alussa on epäinhimillinen ja käsittämätön kaaos, mutta maailmaa muokkaavat voimat ovat persoonallisia ja ihmisenkaltaisia, ja usein ihmisellä on erityinen osa kaikkeuden tapahtumissa.
Modernin kauhukirjallisuuden edelläkävijä H.P. Lovecraft kirjoitti, että hänen tarinoidensa ytimessä on se ajatus, että ihmiskunnalla ei ole merkitystä. Jossain mielessä Lovecraftin visio oli kuitenkin turhan lohdullinen. Vaikka hänen kirjojensa maailma on välinpitämätön ihmiskuntaa kohtaan, sitä ohjaavat voimat ovat vanhojen mytologioiden tapaan persoonallisia. Ihminen on merkityksetön, mutta maailma on merkityksellinen.
Tiede on osoittanut, että maailmaa hallitsevat lait ovat persoonattomia, maailmalla ei ole sisäsyntyistä merkitystä, eikä ihmisillä ei ole erityistä paikkaa maailmankaikkeudessa.
Maan pöly josta olemme kasvaneet on monipolvisten muodonmuutosten muokkaama: avaruuden laajetessa kvarkit yhtyvät protoneiksi ja neutroneiksi, jotka muodostavat ytimiä, jotka sitoutuvat elektronien kanssa atomeiksi, jotka muodostavat molekyylejä, joista syttyvät tähdet, joiden kuolema synnyttää raskaat alkuaineemme. Olemuksemme ja ihmisyydessä tärkeimpänä pitämämme asiat ovat evoluution sattumusten suomaa.
Kaikkien maailmojen alkuperä

Yllä näkyy Euroopan avaruusjärjestö ESAn Planck-satelliittiryhmän (jossa Helsingin yliopistokin on mukana) tekemä kartta kosmisesta mikroaaltotaustasta, valokuva maailmankaikkeudesta 14 miljardin vuoden takaa. Se näyttää, millainen maailma oli 380 000 vuoden iässä: kuuma keitto, jossa jotkut alueet olivat sadastuhannesosan verran harvempia ja toiset saman verran tiheämpiä. Tiheämmät alueet sittemmin tiivistyivät gravitaation vaikutuksesta ja muodostivat galakseja ja muita rakenteita.
Kaikkien rakenteiden alkuperä on näissä pienissä sattumanvaraisissa tiheysvaihteluissa: Auringon, Maan, ihmisten; kaikki saavutuksemme ja koko inhimillinen kulttuurimme on niistä lähtöisin.
Maailma yllä, alla ja välissä
Kaikkiaan, tiede on paljastanut että maailma on epäinhimillinen, sikäli kun maailma tarkoittaa maailmankaikkeutta perustavanlaatuisella tasolla.
Samalla tiede on tehnyt ensimmäistä kertaa mahdolliseksi inhimillisen maailman, sikäli kun maailma tarkoittaa arkemme fyysisiä ja sosiaalisia puitteita.
Oppaana tälle ensimmäiselle valtameren ylitykselle kohti uutta maailmaa meillä on tiede, sekä merkitykset jotka yhdessä annamme ja arvot jotka yhdessä määritämme.
19 kommenttia “Tiede porttina uuteen maailmaan”
-
Hyvin puhuttu (ja kirjoitettu), kiitos tästä!
-
Kaikki mitä SR kertoo pitää paikkansa, mutta hänen jutussaan ilmenee sama ongelma kuin monesti valtamedian uutisoinnissa eli jotain oleellista jätetään kertomatta. Suuren yleisön ja massojen ajatteluun ja maailmankuvaan voidaan vaikuttaa vain joukkomeedioilla. Ja tässä kirjapainotaito ja radio olivat aluksi avainasemassa. Nykyään niiden rinnalle ja niitä tärkeämmiksikin ovat nousseet TV ja internet kaikkine somealustoineen. Jopa niin, että internetiä pidetään uhkana, koska se tarjoaa huikeat mahdollisuudet myös propagandan levittämiseen. Siinä tieteellä ei ole vättämättä mitään merkitystä eikä arvoa.
-
Joku oli jättänyt kirjaston lukusalin viereiseen telineeseen Steven Weinbergin Kolme ensimäistä minuuttia. Luin sen kahdesti. Oikein mielenkiintoinen. Vuodelta 1976 jonka jälkeen kosmologia kaiketi on edelleen mennyt eteenpäin. Mutta ei ymmärtäkseni pahasti vanhentunut.
-
Aina yhtä mielekkäitä artikkeleja lukea. Tunnustettava tosin on, että itseä aina välillä mietityttää tieteessä käytettävä termi ”totuus”, jota näistäkin artikkeleista paljon löytyy. Mikä Syksyn ajatus on absoluuttisesta totuudesta?
”Toisekseen tieteessä on kyse sen selvittämisestä, mikä on totta ja mikä ei ole totta.”
Tämä virke esimerkiksi nostaa kylmänväreitä omassa selässä. Itse koen tieteen kuitenkin tavaksi selittää asiat rationaalisesti nykytiedon valossa, mutta mitään asiaa ei voida absoluuttiseksi totuudeksi osoittaa. Tietoisuus kun on jokaisen oma ja jokainen kokee ajatukset kuten kokee.
Kiitos hyvästä artikkelista jälleen kerran.
-
Kun elämänvyöhykkellä olevia eksoplaneettoja alkoi löytyä paljonkin, saatettiin arvella joillakin niistä luonnollisesti olevan elämää. Nyt kuitenkin monilla tällaisilla planeetoilla elämä näyttää mahdottomalta
Olemmeko sittenkin ainutlaatuiset maailmankaikkeudessa?
Monet tieteelliset näkemykset tulevat luultavasti muuttumaan, jotkut radikaalistikin. On kuitenkin yksi asia, josta paljon puhutaan, mutta josta ei kenelläkään ole yhtään tieteellistä ymmärrystä, tietoisuuden olemus. Jotkut tutkijat jopa kieltävät ongelman olemassaolon:
https://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-konferenssi-helsingissa/
-
Juuri tänään oli (sattuma kyllä) täällä Tiede-palstan uutisissa mielenkiintoinen löytö: Vettä on muttei elämää – siis meidän omalla pallollamme. NASAn iskulause ”follow the water” ei olekaan niin kiveen hakattua.
-
Kirsi lehdon blogissa 17.10. vastasin näihin TIETOISUUS kysymyksiisi, sen valossa mitä esim. Neuroscience ja Evoluutiobiologia ovat tähän mennessä selvittäneet. En tässä halua toistaa 21.10 – 24.10 esittämiäni ”elollisen aineen ” jäljittämisiä 3,5mrd vuotiseen askel-askeleelta tapahtuneeseen eri ominaisuustyyppien ja eliöiden hermostorakenteiden ”heikosti emergenttien” askeleiden vähittäiseen nousuun ensin tietoisuuden, ja sitten myös erityisesti ihmisillä, myös Itsetietoisuuden asteelle. Kehitys yksisoluisista monisoluisuuden pullonkaulan kautta TUNTOISIKSI eli hermoston omaaviksi ja sitten vähitellen yhä monilajisemmiksi ja ominaisuuksiltaan rikkaammiksi ei selviä pohdiskelemalla. Itselläni on kulunut n.10v. tutustuessani aivan mikrobeista lähtien eri elämänmuotoihin sekä niiden neurofysiologiaan. Kysyms tietoisuudesta ei ole YKSI SUURI PÄHKINÄ – vaan lukuisien pienten osatekijöiden vähittäistä selvittämistä tutkimuspohjalta. Olemme vasta alullaan, mutta paljon on jo edistytty.
Omastakin aurinkokunnastamme tullaan löytämään melkoisella varmuudella mikrobeja esim Mars planeetalta. Sivilisaatioiden olemassaolon kannalta Universumimme on yhä siksi nuori, että saatamme olla ensimmäisten joukossa. Kun alkuaineet ovat kaikkialla samat ja eksoplaneettoja löytynee universumitasolla myriardeja – uskoisin pikemmin että Unirsumilla on jonkinlainen EMÄOMINAISUUS tuottaa elämää siellä missä olosuhteet (elokehät) sen vain suinkin sallivat.
-
Korjaan edelliseen: ELÄMÄOMINAISUUS, vaikka ei se paljoa muuta.
-
Tietoisuuden ongelman ratkaiseminen edellyttää tietoisuuden olemuksen pitämistä kirkkaana mielessä. Seuraavassa valitaan mielessä pidettäväksi yksi mahdollisista tietoisuuden olemuksista. Tämä tietoisuus merkitsee subjektiivisesti koettua elämyksellistä tietoisuutta. Erikoista tässä on, että kaikki ilmenevät asiat (mielensisällöt) ovat koettuja, subjektiivisia ja elämyksellisiä. Tämän voi todeta kokeellisesti luettelemalla asiaan liittyviä kvalioita. Näin ollen kaikki ilmenevä on tietoisuutta. Elämämme, itse me, olemme siis alusta loppuun pelkkä erilaisten tietoisten tilojen kokoelma, kvalioiden kokoelma.
Yleensä asiat koostuvat monista erilaisista kvalioista. Esimerkiksi tiettyyn kiveen liittyviä kvalioita (erityyppisiä tietoisuuksia, mielensisältöjä) voivat olla kiven väri, painavuus, kovuus, hinta, etäisyys minusta yms. Atomin taas muodostavat kvaliat ajateltu koko ja muoto, massa, moninaisuus, tietyt matemaattiset ja kemialliset relaatiot, erottuminen atomivoimamikroskoopissa jne. Tunnettu materian kieltäjä, filosofi, piispa ja matemaatikko George Berkeley (https://en.wikipedia.org/wiki/George_Berkeley), on ajatellut samaan tapaan. Myös itse minä koostuu hyvin suuresta määrästä kvalioita (mutta ei mistään muusta). Joku voi tietenkin tavalliseen tapaan ajatella, että kvalioiden ’takana’ on joku ’materiaalinen’ todellisuus, mutta tällaisesta puuttuu näyttö. Kaikki ajateltavissa, aistittavissa tai havaittavissa oleva koostuu pelkistä subjektiivisista elämyksistä tai tuntemuksista, kvalioista ja niiden relaatioista.
Tietoisuuden ongelman ratkaisemiseksi täytyy siis pitäytyä pelkkien ’aineettomien’, immateriaalisten objektien ja niiden relaatioiden sekä alkuperän tarkasteluun. Lähinnä tarjoutuva näkemys on kvalioiden eli tietoisuuselementtien alkuperäisyys sellaisenaan vähän alkeishiukkasten alkuperän tapaan. Myös alkeishiukkaset ja niiden tutkiminen on tietenkin ymmärrettävä kvalioina.
Kvalioiden kokeminen alkuperäisinä elementteinä vaatii joskus keskittynyttä työtä. Alkuperäisiksi elementeiksi on helppo mieltää sellaiset kvaliat kuin ilo, suru, pelko tai epäily. Alkuperäisinä kvaliat saattavat alun perin olleet kätkeytyneinä jonkinlaiseen kosmologiseen vakuumiin, josta ne kvalia kerrallaan herätetään. Tilannetta voi verrata hiukkasten kuten protonien törmäyksiin, joissa erilaisia, eri ominaisuuksia omaavia hiukkasia syntyy.
-
-
-
Korjaus: Ursan sivuilla
-
Kiitos todella mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Haluaisin kysyä, mikä käsitys sinulla on luonnonlakien olemassaolosta. Kirjoitat, että ”maailmaa hallitsevat lait ovat persoonattomia”. Onko fysikaalisista objekteista ja tapahtumista (kappaleet, hiukkaset, kentät tmv.) riippumattomia lakeja, jotka välttämöittävät niiden toiminnan? Tämä kuulostaa varsin raskaalta metafysiikalta; ikään kuin fysikaalisen todellisuuden suhteen olisi perustavampi luonnonlakien maailma. Puhut persoonattomista laeista, mutta luonnonlain käsite syntyi 1600-luvulla nimenomaan teologisessa kontekstissa. Descartes ajatteli esim. inertia-lain juontuvan Jumalan muuttumattomuudesta. Boyle kritisoi tätä siitä, etteivät kappaleet ole moraalisia olentoja, jotka voisivat harkita, tottelevatko he käskyjä vai eivät.
Minusta uskottavampi vaihtoehto on ns. humelainen käsitys luonnonlaeista, jonka mukaan ne ovat yleistyksiä, ei-välttämättömiä säännönmukaisuuksia jotka toimivat aksioomeina joissakin systeemeissä. Fysikaalisten objektien ’tuolla puolen’ ei ole mitään itsenäisesti olemassa olevia lakeja, jotka jotenkin ’hallitsevat’ luonnontapahtumia.
Vastaa
Kohti monimuotoisuutta
Tällä viikolla Helsingissä järjestettiin 4.-5.11. NORNDiPin toinen konferenssi. NORNDiP eli Nordic Network for Diversity in Physics on naispuolisten pohjoismaisten fyysikoiden vuonna 2017 perustama ja NordForskin rahoittama projekti naisten näkyvyyden, tasa-arvon ja diversiteetin edistämiseksi fysiikassa.
Konferenssissa oli naispuolisten fyysikoiden kiinnostavia puheita fysiikan eri alueilta, kuten neutriinoiden astrofysiikasta, kaupunkien mikrometeorologiasta, maanjäristyksistä, rakenteiden vaikutuksesta maailmankaikkeuden laajenemiseen, ja aurinkoenergiaa keräävien liuosten valmistamisesta molekyylifysiikan keinoin. Lisäksi oli sukupuolikysymyksiin, tasa-arvoon ja diversiteettiin keskittyviä puheita.
Konferenssin avasi Helsingin yliopiston vararehtori (ja hiukkasfyysikko) Paula Eerola. Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa yleisesti ja fysiikassa erityisesti on pitkään ollut ongelmana naisten pieni osuus sekä opiskelijoista että tutkijoista. Aloittavien opiskelijoiden osalta tilanne on parantunut huomattavasti. Matemaattis-luonnontieteellisessä on itse asiassa nykyään kaikista tiedekunnista kaikkein tasaisin aloittavien opiskelijoiden sukupuolijakauma: naisia on 45%. Kaikissa muissa tiedekunnissa valtaosa opintonsa aloittavista on naisia. Seuraavaksi vähiten epätasainen tilanne on oikeustieteellisessä ja teologisessa, missä 63% aloittavista opiskelijoista on naisia.
Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan osastoista paras tasapaino on fysiikassa, missä aloittavista opiskelijoista naisia on 43%. Epätasaisimmat luvut ovat tietojenkäsittelytieteessä (31% naisia) ja kemiassa (65% naisia), mutta edellisen tilanne muuttuu nopeasti: naisten osuus on yli kaksinkertaistunut viimeisten neljän vuoden aikana.
Viime vuosikymmenellä aloittavista fysiikan opiskelijoista vain kolmannes oli naisia. On vaikea sanoa varmasti, mistä muutos johtuu, mutta siihen lienee vaikuttanut se, että fysiikan osasto on panostanut siihen, miten fysiikkaa esitetään kouluille ja tuonut esille naispuolisia roolimalleja. Uusien alojen kuten ilmakehätieteen kasvu on myös saattanut vaikuttaa.
Henkilökunnan tilanne on paljon epätasaisempi: matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa henkilökunnasta 29% on naisia; professorien kohdalla osuus on 13% (tilastoissa on muuten vain kaksi sukupuolta). Eija Tuominen esitteli keräämiään lukuja fysiikan osalta Suomen yliopistoista. Helsingissä naisten osuus professoreista on isoin, 8/38 (21%). Huonoin tilanne on Itä-Suomen yliopistossa, missä 12 fysiikan professorin joukossa ei ole ainuttakaan naista (0%). Seuraavaksi epätasaisin tilanne on Aalto-yliopistossa, missä 22 professorista yksi on nainen (5%) ja Jyväskylän yliopistossa, missä 18 professorista yksi on nainen (6%). (Näissä luvuissa ovat mukana apulaisprofessorit, täysprofessorien kohdalla tilanne olisi luultavasti vieläkin karumpi.)
Tilanne on samanlainen muissa pohjoismaissa: mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmän naisia on, eikä ongelma korjaannu itsekseen ajan myötä. Yleinen yhteiskunnallinen tasa-arvo ei myöskään takaa naisten tasapuolista edustusta, vaan siihen vaikuttavat monet tekijät. (Esimerkiksi Birzeitin yliopistossa Miehitetyillä palestiinalaisalueilla noin 80% fysiikan opiskelijoista on naisia, vaikka yleinen tasa-arvon tilanne on siellä heikompi kuin Suomessa.)
Naisten vähäiseen osuuteen vaikuttavat ainakin tiedostamattomat ennakkoluulot, lasten hankkimisen vaikea yhdistäminen tutkimustyöhön (missä vaikuttaa myös lapsenhoidon ja kotitöiden epätasainen jakautuminen), naispuolisten roolimallien ja ohjaajien puute, naispuolisten kollegoiden puute, avoin syrjintä sekä seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä.
Jadranka Gvozdanovic kertoi, että Euroopan unionin ylenpalttisen arvostettujen aloittavien tutkijoiden ERC-tutkimusrahoituksen hakijoista naisia on 31% ja saajista 27%. Naisten tutkimussuunnitelmat arvioidaan yhtä hyväksi kuin kuin miesten, mutta heidän tutkijan potentiaalinsa saa huonommat arviot. Jälkimmäinen on epämääräisempi ja vaikeammin punnittava asia, ja arviot siitä saattavat siksi olla helpommin ennakkoluulojen vietävissä. Tätä on yksittäisissä tapauksissa vaikea osoittaa, mutta asiasta on yleisesti ottaen tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi on todettu, että täysin identtisistä hakemuksista, joista toisessa on miehen ja toisessa naisen nimi miehen nimellä varustettu arvioidaan korkeammalle. Gvozdanovicin mukaan arvioihin vaikuttaa myös se, että miehet herkemmin liioittelevat ja naiset vähättelevät saavutuksiaan.
Mutta kuten olen aiemmin kirjoittanut, ei ole selvää, miksi tilanne on erityisen huono fysiikassa. Aikoinaan kaikki yliopistojen alat olivat vain miehille, ja kaikissa oli aluksi samat ongelmat. Miksi fysiikassa ja läheisillä aloilla edistys on ollut muita hitaampaa? Osa syistä liittyy ennakkokäsityksiin fysiikasta, koska naisia on jo aloittavissa opiskelijoissa vähemmän, osa siihen mitä yliopistoissa tapahtuu, koska naisten osuus laskee korkeammalle noustessa.
Tomas Brage tarjosi yhdeksi selitykseksi fyysikoille ominaista kognitiivista harhaa. Fysiikan teorioiden muotoilussa ja ongelmien ratkaisemisessa sosiaalisten tekijöiden ja yhteiskunnallisten ennakkoluulojen vaikutus on vähäinen. (Niillä on kyllä iso vaikutus siihen, mitä teorioita arvostetaan ja mitä ongelmia lähdetään ratkaisemaan.) Niinpä on helppo kuvitella, että fyysikkona tekee päätöksiä opiskelijoiden ja tutkijoiden valinnasta yhtä lailla ilman ennakkoluuloja. Ennakkoluuloja on vaikeinta ottaa huomioon silloin kun kuvittelee, että niitä ei ole. Koulutus ja kokemus analyyttisestä ajattelusta auttaa päätösten tekemisessä rationaalisesti vain silloin kun tuntee oman ajattelun lähtökohdat. Jotkut myös esittivät, että erityisesti fysiikassa ja matematiikassa vaalitaan sankarimyyttiä yksinäisestä nerosta, joka yleensä mielletään mieheksi.
Usea puhuja korosti sitä, että ongelman korjaamiseen ei riitä lukujen mittaaminen tai ohjeiden laatiminen, vaikka niistä on hyvä aloittaa. On tärkeää tiedottaa tasa-arvosta ja kouluttaa sen toteuttamiseksi kaikilla tasoilla, alkaen johdosta. On oleellista saada johdolta selvä viesti tasa-arvon ja diversiteetin merkityksestä, joka auttaa konkreettisten toimien saamisessa läpi.
Läpinäkyvyyden lisääminen valintojen ja palkkauksen kaikilla tasoilla on keskeistä: tasapuolisuutta on vaikea varmistaa, jos ei ole tietoa siitä, mitä tapahtuu. Prosesseissa olisi syytä olla mukana ulkopuolinen tarkkailija, joka voi varmistaa tasapuolisuuden toteutumisen. Pitää myös olla mahdollisuus katkaista prosessi, jos tasapuolisuus ei toteudu, vaikkapa sen takia että paikasta on tiedotettu valikoivasti. Esimerkkinä mainittiin tapaus, jossa haku laitettiin uusiksi, kun kaikki ehdokkaat olivat miehiä. Tasapuolisuus on tärkeä ottaa huomioon alusta alkaen, ei vain lopullisia valintoja tehdessä. Omat ongelmansa on paikoissa, jotka täytetään suoraan kutsumalla, ilman avointa hakua. (Mainittakoon, että minut nimitettiin sekä viisivuotiseen yliopistonlehtorin tehtävään että nykyiseen pysyvään yliopistotutkijan paikkaan ilman hakua.) Kannustimien luomisen merkitystä korostettiin: jos rahoitus riippuu diversiteettitavoitteiden saavuttamisesta, tilanne muuttuu nopeasti.
Tanskassa on paikkoja, joita saavat hakea vain naiset ja muuta vain naisille tarkoitettua rahoitusta. Yksi tällaisten järjestelyjen ongelma on se, että jos naisille on korvamerkittyä rahaa, niin tätä pidetään syynä olla antamatta heille sellaista rahoitusta, jota kaikki voivat hakea. Sukupuolikiintiöt ovat toinen joskus käytetty väline, mutta avoimien ja ennakkoluulot huomioon ottavien, tasapuolisten prosessien ja käytäntöjen luominen esitettiin tehokkaampana keinona tasa-arvon ja diversiteetin toteutumiseen. Kiintiöt voivat korjata lukumäärien vinoumia, mutta sivuuttavat niihin johtavat syyt.
Kiintiöiden käyttämisessä esimerkiksi arviointilautakunnissa ja muissa päättävissä tai neuvovissa elimissä on myös se ongelma, että kun naiset ovat vähemmistössä, heille tulee suhteettoman paljon tällaista hallinnollista työtä. Tämä vie aikaa pois tutkimukselta, opetukselta ja muulta arvostetummalta (ja kiinnostavammalta) työltä.
Yritysmaailmaan siirtynyt Vala Hjörleifsdóttir kertoi, että hänen kokemuksensa mukaan yliopistoissa fysiikassa halutaan palkata yksittäisiä supertähtiä, kun taas yrityksissä mietitään, kuka on ryhmän kokonaisuuden kannalta paras ehdokas. Hän totesi, että koska jälkimmäisessä tapauksessa ajatellaan tutkimuksen tekemisen kokonaisuutta eikä vain yksilöä, diversiteettikysymys nousee automaattisesti osaksi päätöksentekoa.
NORNDiP-verkoston nimessä esiintyy sana diversiteetti eli monimuotoisuus, jota nykyään käytetään ennemmin kuin naisten edustusta tai tasa-arvoa. Käsitteillä on suuri merkitys ajattelun ohjaamisessa, ja termi diversiteetti auttaa hahmottamaan sitä, että sukupuolia on useampia kuin kaksi ja tasa-arvossa on muitakin akseleita kuin sukupuoli. Usein etniseen taustaan liittyvään syrjintään on kiinnitetty vähemmän huomiota kuin sukupuoleen liittyvään.
Esimerkiksi CERNin diversiteetti- ja inkluusio-ohjelman johtaja Louisa Carvalho puhui CERNissä otetuista askeleista tasa-arvon suhteen mitä tulee sukupuoleen ja seksuaaliseen orientaatioon. Sitä ei kuitenkaan pidetä mainitsemisen arvoisena, että CERNin ainoa Euroopan ulkopuolinen jäsenvaltio Israel perustuu sekä laillisesti että käytännössä yhden etnisen ryhmän ylivaltaan ja rotusortoon. Sitä, että Israelin akateemiset instituutiot osallistuvat rotuerottelun ylläpitämiseen ei katsota diversiteettikysymykseksi – lähitulevaisuudessa tämä nähtäneen aikamme omituisuutena.
NORNDiPin konferenssi on hyvä esimerkki ruohonjuuritasolta nousevasta toiminnasta. Osallistujat olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta fyysikoita, joten he tuntevat alan käytännöt hyvin, ja olivat itse keränneet datan ja käyneet sitä läpi. (Data-analyysi on tietysti fyysikoille tuttua, ja esityksissä oli paljon lukuja.)
Samalla täytyy sanoa, että tällainen ruohonjuuritason konferenssi on itsessään osoitus ongelmasta. Jos tasa-arvo ja diversiteetti otettaisiin vakavasti, yliopistoilla olisi palkattuja ammattilaisia, jotka järjestelmällisesti keräisivät aiheesta tarkkaa dataa; analysoisivat sitä; auttaisivat diversiteettitavoitteiden muotoilemisessa; ja seuraisivat tavoitteiden saavuttamista ja raportoisivat siitä suositusten kera. Nyt tutkijat joutuvat tekemään tätä oman alansa osalta vapaaehtoisesti työnsä ohella. Kun kyseiset tutkijat ovat ylivoimaisesti naisia, niin diversiteetin edistäminen itsessään osaltaan lisää epätasa-arvoa, se kun vie naispuolisten fyysikoiden aikaa.
Niin luvuilla mitatun tasa-arvon edistäminen kuin häirintätapauksiin puuttuminen koetaan liian usein niiden ongelmaksi, josta tilanteesta kärsivät. Yliopistojen johto on helposti passiivinen ja sysää ratkaisujen keksimisen ongelmia esille tuovien vastuulle (joilla ei kuitenkaan ole valtaa muuttaa asioita), sen sijaan että ryhtyisi toimeen.
Luvut ja ylätason analyysi eivät yksin välitä ongelman laajuutta. Naisfyysikoiden kertomukset omista kokemuksista epäasiallisesta kohtelusta valaisevat ongelmien konkreettisuutta, sekä siltä kannalta että asioissa on edetty että myös siinä, että on vielä paljon korjattavaa.
Yksi tällaisten tapaamisten hyöty on se, että tasa-arvosta kiinnostuneet tapaavat ja verkostoituvat. Usein ihmiset eivät uskalla kertoa häirinnästä tai kiinnittää huomiota rakenteellisiin vääristymiin tiedeyhteisössä, koska pelkäävät, että heidät leimataan ongelmalliseksi.
NORNDiPiin voi liittyä lähettämällä viestin osoitteeseen norndip@gmail.com. Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella toimii naisverkosto, joka on avoin kaikille sukupuolille. Fysiikan osastolla ongelmista sopii raportoida hyvinvointiryhmälle, joka luotsasi viime vuonna kampukselle menettelyohjeen (Code of Conduct).
13 kommenttia “Kohti monimuotoisuutta”
-
”Matemaattis-luonnontieteellisessä on itse asiassa nykyään kaikista tiedekunnista kaikkein tasaisin aloittavien opiskelijoiden sukupuolijakauma: naisia on 45%.”
Monien tasa-arvoaktivistien mielessähän tavoite ei ylipäänsä ole tasapuolinen sukupuolijakauma, vaan naisten aliedustukse korjaus. Naisten yliedustusta taas ei yleensä nähdä ongelmana, vrt. tasa-arvolautakunnat.
Kovin vähän on äänekkäitä puheenvuoroja ja toimia näkynyt miesoletettujen opiskelijoiden lisäämisen puolesta yliopistoissa, vaan yleensä nämä seminaarit ja muut keskittyvät naisoletettujen vähyyteen, vaikka tilanne – kuten tuot esiin – taitaakin olla jo päinvastoin suurimmassa osassa tiedekuntia.
Missä vaiheessa tarvitaan erityistoimenpiteitä ja -kohtelua miesopiskelijoiden määrän kasvattamiseksi?
Onko sitten tasan 50/50 (mihin muunsukupuoliset lasketaan?) menevä jako opiskelijoissa ja työntekijöissä tavoiteltava tila? Voidaanko olettaa, että koko populaation tasolla kiinnostus kaikkia aloja kohtaan jakautuu tasaisesti? Vai millä perusteella opiskelu- tai työpaikat pitäisi jakaa, eikö kiinnostus ja kompetenssi olekaan hyvä mittari?
Hyvin kuvaavaa nykyiselle tasa-arvokeskustelulle on, että yliopistossa toimii ”kaikille sukupuolille avoin” naisverkosto. Tasa-arvon ajajat ovat enimmäkseen kiinnostuneita lähinnä naisten asemasta ja sen parantamisesta, mikä näkyy ihan jo tällaisten verkostojen nimeämisessä, vaikka juhlapuheissa muuta väitettäisiinkin.
-
Kirjoituksesi on hyvä ja monimuotoinen katsaus konferenssin sisältöihin. Tiedostamattomien ennakkoluulojen tiedostaminen on tosiaan tärkeää. Osa ennakkoluuloista voi olla myös tiedostettuja, mutta niitä ei kyseenalaisteta. Tieteen kuten monen muunkin alan historiassa on kerrottu paljon miehistä ja naiset ovat jääneet marginaaliin. Tämä saattaa johtaa siihen, ettei naisten panokseen huomata kiinnittää huomiota riittävässä määrin. Tämä on onneksi muuttumassa tai ainakin ollaan tietoisempia asiasta, mistä tämä konferenssi naisten näkyvyyden, tasa-arvon ja diversiteetin edistämiseksi fysiikassa on yksi esimerkki. Faktojen perusteella voi tarkastella, missä kohdin on vääristymiä, selvittää, mistä ne johtuvat ja sitten tehdä asioille jotain.
-
Ja sitten se taas ei ole ongelma että naisia on enemmän hampaalla, lääkiksessä, psykalla, kemialla, yleensäkkään yliopistossa tai lukiossa, mutta se on iso ongelma, että naisia ei ole tarpeeksi fysiikalla, joten he saavat sieltä ensimmäisenä tai toisena vuonna työpaikan – ohi kolmannen ja neljännen vuoden pätevimpien miesopiskelijoiden.
Nykyään fyysikan työpaikka hauissa suositaan jopa naisia. Jos kaksi yhtä pätevää henkilöä hakee työpaikkaa, joista toinen on nainen ja toinen on mies, niin valitaan huomattavasti useammin nainen.
-
Toinen tyttäristäni opiskeli yliopistossa tietotekniikkaa ja toinen matemaattisia tieteitä. Käsittääkseni varsinainen mahdollinen eriarvoinen kohtelu on tullut vastaan vasta työelämässä.
Mielipiteeni on, että ok silloin tällöin voi herätellä erityiskonferenssilla, mutta siitä ei saisi tulla tapaa. Ainakin kiintiöiden ajan kuulusi olla jo ohi. Kun pidämme itsestäänselvänä, ettei ulkoisiin seikkoihin kiinnitetä huomiota, on se itseään ruokkiva kulttuuri ja tasavertaisuus kukoistaa kaikissa näkökulmissa.
-
Naisten syrjimisellä ja vähättelyllä on pitkät perinteet. Kristinuskolla yli 2000 ja islamilla 1600 vuotta. Johtuisiko Birzeitin yliopiston mieskato siitä, että heillä on muutakin tekemistä esim. rakettien ampuminen Israeliin. Juutalaisuus suhtautuu naisiin em. uskontoja suopeammin, sillä juutalaisen äidin lapset ovat aina juutalaisia, mutta isän ei. Israelin tiede on maailman kärkeä ja siellä naisillakin on mahdollisuus päästä huipulle kuten v. 2009 kemian nobelisti Ada Yonath. Aiemmin myös Ruotsin Akatemian Nobel-komitea on syyllistynyt selvään naisten syrjintään mm. Rosalind Franklinin ja Lise Meitnerin tapauksissa. Nykyään Israelissa on Lise Meitnerille omistettu Minerva Center. Minusta suurin este tätä nykyä naisten tasa-arvoistumiselle on ääri-islam, joka ylpeilee mm. sillä, että nyt naisetkin saavat ajaa autoa Saudi-Arabiassa. Sekulaarisissa maissa naisilla on sitä vastoin miesten kanssa yhtälaiset mahdollisuudet ”naisittaa” yliopistojen opetus- ja tutkimusvirat ja nousta tieteen huipulle.
-
Paluuviite: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa: Tuoreimmat
Oikein hyvin sanottu! Nyt ihmiskunnan aiheuttamat ympäristön muutokset ovat jo ainakin jo ihan rajoilla, tai jo merkittävästi oheittaneet palneettasysteemin stabiilisuuden rajat. Viimeistään nyt pitäis tosissaan miettiä miten tätä systeemiä ohjataan kestävämpään suuntaan sekä ekologisesti, teknisesti, sosiaalisesti että kaupalisesti – sen sijaan että pyritään vaan entistä kovampaan taloudelliseen kasvuun ja kulutuksen kasvuun. Millainen olisi tie kestävämpään kehitykseen ja tasa-arvoisempaan maailmaan ?
Kiitos Pentti S. Varikselle edellisen postauksen (”Tiede porttina uuteen maailmaan”) kommenteissa antamalle linkille: https://en.wikipedia.org/wiki/Metanoia_(theology)
”Metanoia” kieltämättä tuo mieleen jotain paljon avarampaa kuin sana ”repent” (katumus), jolla se on käännetty esimerkiksi englanninkieliseen raamattuun. Tietysti jälkimmäisen sanan valinta viralliseen käännökseen on paremmin sopinut mm. uppiniskaisten pakanoiden kurinpidon motivoimiseksi.