Satelliitin näkyminen Maahan

Kun Aurinko omassa horisontissamme painuu näkymättömiin, korkealla avaruudessa se näkyy horisontissa vielä jonkin aikaa. Satelliitit heijastavat Auringon valoa. Tähtikirkkaalta yötaivaalta löytämämme liikkuvan valopisteen eli satelliitin valo on siis heijastunutta valoa. Jotta voisimme nähdä satelliitin, tulee sen olla Auringon valaisema. Havaitsijan tulee olla Maan varjossa eli Aurinko on havaitsijan horisontin takana.

Satelliitin näkyminen Maahan (Kuva: LW)

Satelliittien näkymiseen pätevät samat säännöt kuin Kuun vaiheisiin taivaalla. Näemme täydenkuun, kun Kuu on Maasta katsoen vastakkaisella puolella Aurinkoa. Kuu on silloin kirkkaimmillaan. Satelliiteilla kiertokulku on nopeampaa, mutta nekin näkyvät kirkkaimmillaan vastakkaisella puolen Aurinkoa eli kun Aurinko laskee länteen, kirkkaimmat satelliitit löytyvät itätaivaalta. Vastaavasti aamulla kannattaa tarkkailla länsitaivasta, josta löytyvät kirkkaimmat satelliitit. Satelliitin, Maan ja Auringon välistä kulmaa kutsutaan vaihekulmaksi. Mitä pienempi tämä kulma on, sitä heikommin satelliitti näkyy.

Aurinko ei valaise satelliittia ikuisesti. Satelliitin horisontissa Aurinko laskee parhaimmillaan 14 kertaa vuorokauden aikana. Kun Aurinko laskee satelliitin horisontissa, satelliitti siirtyy Maan varjoon. Satelliitti katoaa näkymättömiin. Näin voi käydä vaikka keskellä taivasta sopivassa vaiheessa iltaa tai aamua. Aiemmin kirkkaana loistanut satelliitti yhtäkkiä hiipuu ja katoaa näkymättömiin.

Kun Aurinko laskee horisontissamme, Maan varjo alkaa kipuamaan ylemmäs itätaivaalla. Tämän voit huomata jo taivaan värierojen perusteella. Hiljalleen illan edetessä Maan varjo kipuaa yhä korkeammalle ja korkeammalle ja saavuttaa lopulta matalilla radoilla kiertävät satelliitit. Jos tarkkailemme taivasta talvella keskellä yötä, emme näe todennäköisesti juuri lainkaan satelliitteja. Jos tarkkailemme taivasta hetki auringonlaskun jälkeen, näemme taivaalla kymmeniä risteileviä satelliitteja. Maan varjolla on tässä osuutensa satelliittien näkymiseen.

Parhaiten satelliitteja näkyy parisen tuntia auringonlaskun jälkeen tai ennen auringonnousua. Paras hetki on aloittaa tarkkailemaan taivasta 45 minuuttia auringonlaskun jälkeen. Kesällä tilanne on hankalampi, sillä Etelä- ja Keski-Suomessa Aurinko ei painu kovin syvälle horisontin taakse. Satelliitteja on tällöin hyvin vaikea erottaa vaalealta taivaalta. Toisaalta eipä silloin tähtiäkään näy. Satelliittiharrastajan loma alkaa toukokuun lopulla ja päättyy elokuussa. Kesäöinä tosin taivaalta löytyy kirkkaimpia satelliitteja, kuten avaruusasema ISS.