Toisen maailmansodan aikana huomattiin, että vihollisen radiosignaaleja salakuuntelemalla saatiin strategisesti merkittävää tietoa. Kylmän sodan edetessä 1960- ja 1970-luvuilla tekniikan hyödyntäminen kehittyi ja taivaalle syntyivät ensimmäiset radiosignaalien tiedusteluun erikoistuneet tiedustelusatelliitit. Näistä eräs esimerkki ovat Neuvostoliiton Tselina- satelliitit

Kehitystyö radiosignaaleja kaappaavista satelliiteista pääsi käyntiin 1960-luvulla Neuvostoliitossa. Tselina -satelliittijärjestelmä alkoi hahmottua vuonna 1964. Tavoitteena oli kehittää pareittain toimivia satelliitteja, joista toinen (Tselina-O) toimisi signaalien kerääjänä ja analysoinnin tekisi toinen satelliitti (Tselina-D).

Ensimmäisiä kokeellisia laukaisuja tehtiin Kapustin Yarin avaruuskeskuksessa vuosina 1965 ja 1966. Kummatkin Kosmos 2 -raketilla suositetut testilaukaisut kuitenkin epäonnistuivat.  Tselina-O -satelliitin testaus aloitettiin Plesetskin avaruuskeskuksessa. Ensimmäinen koelaukaisu 26.6.1971 epäonnistui. Saman vuoden syksyllä lokakuun 30. päivänä avaruuteen laukaistiin Kosmos 189 -satelliitti, joka lienee Tselina-O -satelliittien ensimmäinen edustaja.

Tselina-D -sarjan satelliitti saatiin avaruuteen vuonna 1970. Tuolloin joulukuun 18. päivänä laukaistiin avaruuteen Kosmos 389 Plesetskin avaruuskeskuksesta.  Useat tekniset viivästykset antoivat vielä järjestelmän operatiivisen vaiheen odottaa. Se pääsi lopullisesti käyntiin vuonna 1976.

Tselina -järjestelmän kehityksen aikaa oli 1980 -luku. Taivaalle ammuttiin useita uusia satelliitteja. Tselina-O:n käytöstä luovuttiin ja kaikki teknologia yhdistettiin Tselina-D -satelliittiin. Näin yksi satelliitti kykeni tekemään kahden satelliitin työn. Viimeinen Tselina-O -sarjan satelliitti oli tiettävästi Kosmos 1345, joka laukaistiin avaruuteen Plesetskin avaruuskeskuksesta 31.3.1982.

Aluksi Tselina -satelliitit laukaistiin kuudelle eri ratatasolle, jotka olivat 30 asteen etäisyyksillä toisistaan. Myöhemmin ratatasojen määrä väheni kolmeen, jossa ratatasojen etäisyys oli 60 astetta. Laukaisut tehtiin 550 km korkeuteen radalle, jonka inklinaatio oli 81,2 astetta. Satelliitin keräämä signaali välitettiin suoraan maa-asemalle.

Uuden sukupolven Tselina

Ensimmäisten Tselina-satelliittien päästessä avaruuteen, alettiin hahmottelemaan jo järjestelmän seuraavaa sukupolvea, joka olisi entistäkin tarkempi ja tehokkaampi.  Varsinaisesti Tselina 2 -järjestelmän kehitystyö pyörähti käyntiin vuonna 1976. Muutamaa vuotta myöhemmin sen ensimmäinen satelliitti oli valmis joulukuussa 1980.

Ensimmäinen Tselina 2 -sarjan satelliitti Kosmos 1603 pääsi avaruuteen syyskuussa 1984. Laukaisuja jatkettiin 1980-luvulla. Uusi sukupolvi korvasi edeltävän vuonna 1994,jonka jälkeen kiertoradoille on laukaistu vain Tselina 2 -luokan satelliitteja.

Tselina 2 -satelliitit on laukaistu kiertoradoille, jotka ovat keskimäärin 830 km korkeudessa. Ratojen inklinaatio on 71 astetta. Viimeisin Tselina 2 -satelliitti Kosmos 2428 laukaistiin avaruuteen kesäkuussa 2007. Tselina 2 -satelliitit välittävät signaalinsa geostationaarisille satelliiteille, jotka puolestaan ohjaavat sen maa-asemille.

Lähteet

Tselina 2 (Astronautix.Com)
Tselina (Russian Space Web)
Tselina 2 (Gunter's Space Page)
Tselina 2 (FAS)
Tselina (Weebau)