Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
Havaintotehtävä kouluille: Kesäkolmio
Tehtäviä 1.-3.-luokkalaisille »
Tehtäviä 4.-luokkalaisille ja sitä vanhemmille »
Johdanto opettajille
Tänä syksynä kannustamme kouluissa tutustumaan tähtitaivaaseen etsimällä sieltä Kesäkolmion!
Kesällä taivas on Etelä-Suomessa öisinkin melko vaalea. Sieltä ei erota juuri lainkaan tähtiä. Oikeastaan ainoa kesällä näkyvä “tähtikuvio” on nimeltään Kesäkolmio. Sekään ei kuitenkaan ole mikään oikea tähtikuvio, vaan kolmen erillisen tähtikuvion kaikkein kirkkaimmat tähdet.
Kuitenkin mitä pohjoisemmas etelärannikolta mennään, sitä vaaleampi taivas on keskikesän öinä. Esimerkiksi Utsjoella Kesäkolmio alkaa erottua taivaalta vasta elokuussa, kun Aurinko alkaa laskeutua öisin syvemmälle taivaanrannan taakse. Tästä syystä Kesäkolmio on tuttu keskikesän taivaalla vain eteläisimmässä Suomessa.
Nimestään huolimatta Kesäkolmio ei näy vain kesäisin, sillä sen tähdet ovat melkein aina yötaivaalla, eivätkä siis katoa horisontin taakse. Kun iltaisin syksyn tullen taivas on jo tummempi, Kesäkolmio itse asiassa erottuu paremmin kuin kesäöinä. Kun iltaisin alkaa tulla hämärää ja sitten pimeää, ensimmäiset taivaalta löytyvät tähdet kuuluvat yleensä juurikin Kesäkolmioon. Tyypillisesti ensimmäisenä löytyy Lyyran tähdistön Vega, sillä se on näistä tähdistä kirkkain.
Kesäkolmio näyttää taivaalla hyvin suurelta, ja se on siellä varsin korkealla. Kun iltataivaalta on löytänyt ensin yhden kirkkaan tähden, kannattaa katsella laajemmin sen ympärille taivaalla, jotta kolmion kaksi muutakin tähteä löytyvät.
Taivaalla alkaa olla illan pimetessä yhä enemmän muitakin tähtiä. Kesäkolmion tähdet ovat kuitenkin varsin kirkkaita eikä isoa riskiä ole, että ne menisivät muiden tähtien kanssa sekaisin. Vähiten hämminkiä kuitenkin syntyy, kun Kesäkolmiota lähdetään etsimään taivaanrannan ollessa auringonlaskun jälkeen edelleen hieman vaalea.
Kesäkolmio onkin taivaalla iltaisin heti, kun tulee riittävän hämärää. Sen löytymiseksi ei tosiaan tarvitse olla täysin pimeää, löytyyhän se yötaivaalta myös vaaleina kesäöinä.
Syksyn edetessä pimeä tulee iltaisin yhä aikaisemmin. Syyskuun lopussa joutuu odottelemaan noin klo 20 asti, jotta Kesäkolmion tähdet alkavat erottua taivaalta. Joulukuussa taas on melkoisen pimeää jo viiden aikaan iltapäivällä, ja mitä pohjoisemmassa Suomessa ollaan, sitä varhemmin tulee pimeää. Ei siis tarvitse valvoa myöhään voidakseen löytää taivaalta Kesäkolmion.
Syksyn (ja myös yön) edetessä Kesäkolmio siirtyy taivaalla hiukan, mutta koska samalla tulee iltaisin koko ajan pimeämpää, sen voi löytää iltahämärissä aika tarkkaan etelän suunnalta. Syksyn (ja öiden) edetessä se liikkuu hitaasti kohti lounasta.
Tässä annetut kellonajat eivät ole ainoita oikeita, mutta ne antavat suuntaa siihen, milloin Kesäkolmion viimeistään voi löytää taivaalta. Kesäkolmion löytyminen saattaa onnistua jo aikaisemminkin, ja ehdottomasti se on mahdollista annettua kellonaikaa myöhemmin illalla. Kunhan taivaalla vain ei ole pilviä!
(Illan edetessä tästä myöhemmäksi Kesäkolmio löytyy taivaalta enemmän lounaan ja lopulta lännen suunnalta, maapallon pyörimisliikkeen johdosta. Tässä tehtävässä on ajateltu, että alakoululaiset todennäköisesti havaitsevat Kesäkolmiota suhteellisen varhain illalla.)
Klikkaa taulukon kellonaikalinkkejä, saat näkyviin tähtitaivaan tuolla hetkellä! Vertailemalla kuvia huomaat, että Kesäkolmion paikka ei juuri muutu taivaalla illasta toiseen, eteläisessä tai pohjoisessa Suomessa, eikä tarkkaa tähtikarttaa siis tarvita sen löytämiseen. Ei siis haittaa, vaikka taulukosta ei löydy vaikkapa Turkua tai Tamperetta tai missä sitten koulunne sijaitseekaan. Toisaalta, vertailemalla Kesäkolmion paikkaa taivaalla syksyn edetessä eri paikkakunnilla huomaat, että maapallon pyöreä muoto ja Maan eteneminen radallaan vaikuttavat Kesäkolmion sijaintiin taivaalla.
Kun syyspäivän tasaus on ohitettu 23.9., pohjoisen Suomen päivät alkavat lyhentyä eteläistä maata nopeammin. Myös ns. talviaikaan eli normaaliaikaan siirtyminen lokakuun lopulla vaikuttaa siihen, mihin kellonaikaan alkaa tulla pimeää. Nämä vaikutukset näkyvät myös taulukossa.
1.-3. luokka: Löydä Kesäkolmio!
Kesäkolmion löytämistä voi harjoitella ensin luokassa. Tässä voi käyttää apuna monesta koulusta jo valmiiksi koneille asennettua Stellarium-ohjelmaa tai Ursan selaimessa toimivaa tähtikarttaa sekä tämän sivun kuvia.
Tarvitaan:
- Sopivan pilvetön ilta ja näkymä suunnilleen etelän suuntaan taivaalle. Etelän suunnan voi päätellä iltahämärissä myös siten, että auringonlaskun puoleinen vaalea horisontti näkyy oikealla.
Toimintaohjeet:
Katso ensin sisällä esimerkiksi tämän sivun kuvista, miltä Kesäkolmio näyttää.
Mene ulos yksin tai perheenjäsenten kanssa, kun alkaa olla jo melko pimeää. Hyvä kellonaika löytyy yllä olevasta taulukosta. Etsikää yhdessä eteläinen taivas.
Kuka bongaa taivaalta ensimmäisenä tähden? Se on todennäköisesti osa Kesäkolmiota. (Kaksi muuta kirkasta tähteä iltahämärän taivaalla ovat Arcturus ja Capella, joista Arcturus on suoraan laskeneen Auringon suunnalla lännessä ja Capella pohjoistaivaalla.)
Löydätkö taivaalta loput Kesäkolmion tähdet? Muistatko vielä, mikä tähti niistä oli Deneb, mikä Vega, minkä nimi oli Altair?
4. luokka ja sitä vanhemmat
Hieman vanhempien oppilaiden kanssa voi aloittaa samalla tapaa Kesäkolmion etsimisestä taivaalta, mutta Kesäkolmion avulla voi harkinnan mukaan tehdä enemmänkin havaintoja ja pohdintaa.
Kesäkolmio apuna tähtikuvioiden löytämisessä. Kesäkolmion kirkkaita tähtiä voi käyttää apuna muiden tähtikuvioiden löytämisessä. Ensin kannattaa hahmotella taivaalta Joutsen, Lyyra ja Kotka, joiden kirkkaimmista tähdistä Kesäkolmio koostuu. Joutsen ja Kotka todella näyttävät hieman linnuilta. Lyyran tähtikuviossa näyttää olevan vinoneliö, jonka yhden kulman lähellä Vega-tähti loistaa.
Melko helposti lähistöltä löytyvät Herkuleen ja Delfiinin tähtikuviot. Pimeissä olosuhteissa Kesäkolmion sisältä voi löytää pienen Nuolen tähtikuvion.
Linnunrata. Kaukana kaupunkien keskustoista Kesäkolmio toimii hyvänä apuna, kun koetetaan löytää kotigalaksimme Linnunradan hento juova taivaalta. Galaksimme taso nimittäin kulkee suoraan Kesäkolmion halki.
Linnunrata on pyöreä ja litteä galaksi, jonka sisällä Aurinko planeettoineen on. Linnunrata siis kiertää taivaalla koko maapallon. Jos voisimme kurottaa suunnattoman kauas avaruuteen, Linnunradan ulkopuolelle, ja katsoa peilillä takaisin, näkisimme suuren ja upean spiraaligalaksin. Mutta maapallon taivaalta Linnunrata näyttää taivaan halki kulkevalta juovalta.
Kaikki Linnunradan valo tulee sen sisältämistä miljardeista tähdistä. Koska valtaosa Linnunradan tähdistä on kuitenkin niin kaukana meistä, ettemme voi nähdä siitä kuin aivan lähellä olevat tähdet, Linnunrata on taivaalla varsin himmeä. Katuvalot ja muut valot, kuten kännykän tai Kuun valo estävät meitä näkemästä taivaan himmeimpiä kohteita. Siksi Linnunrata näkyy parhaiten hyvin kaukana kaupungeissa, jos ollaan vaikkapa telttaretkellä erämaassa. Maaseudulla voi kuitenkin erottaa jo Linnunradan hahmon kulkemassa Kesäkolmion poikki. Koska Joutsenen ja Kotkan tähtikuviot kulkevat sen poikki, onkin sopivaa, että kutsumme Suomessa kotigalaksiamme nimellä Linnunrata.
