Uuden revontulimuodon kintereille päästiin lokakuussa 2018, jolloin Emma Bruus kuvasi Rautalammilla kirkkaiden revontulten yhteydessä punaisen kaaren. Sen yhteydessä oli erikoisia turkoosinvihreitä, utuisia läiskiä, jotka kiinnittivät hänen huomionsa. Myöhemmin samana syksynä tähtiharrastaja Heidi Rikala kuvasi punaisen kaaren, jonka vieressä oli samanlaisia läiskiä Ikaalisissa ja latasi havaintonsa Ursan havaintopalvelu Taivaanvahtiin. Bruus innostui selvittämään Taivaanvahdin havaintoja vastaavanlaisista tapauksista.

"Ihmettelemämme kahden päällekäisen revontulikaaren ilmiö löytyi lopulta yli 70:n suomalaisharrastajan havaintokuvista", Bruus kertoo.

"Lähdimme liikkeelle olettamuksesta, että punainen kaari olisi ollut jo yli 50 vuotta tunnettu revontuli-ilmiö SAR-kaari (Stable Auroral Red Arc)", Bruus kertoo. "Mutta kahden sitä seuranneen vuoden aikana ymmärrys tapahtumien kulusta on täsmentynyt vähitellen. Tämä on siis ollut pitkä oppimismatka. Sen aikana olemme päässeet tutustumaan alansa tunnetuimpiin tieteen tekijöihin, oppineet paljon revontulten syntymekanismeista ja pöyhineet läpi tuhansittain suomalaisten harrastajien Ursan Taivaanvahtiin lähettämiä havaintoja."

"Uuden revontulimuodon löytyminen oli oikeastaan sattuma, jossa kaikki meni niin sanotusti putkeen", Rikala kuvailee. "Oli revontulet, selkeä yö, ja minulla oli mahdollisuus olla ulkona havainnoimassa."

Bostonin yliopiston revontulitutkimustyöryhmän vetäjä, professori Toshi Nishimura ryhtyi yhteistyöhön harrastajien kanssa ja otti ilmiön syyniin. Nishimura tunnisti, ettei käsitelty ilmiö vaikuttanut ainakaan normaalilta SAR-kaarelta. Hän tiesi, että vihreän ja punaisen emissioita oli aiemminkin raportoitu, mutta havaintojen kokonaisuus ja muotojen käyttäytyminen oli poikkeuksellista. Samalla työryhmä pääsi käsiksi ammattimaisiin tietolähteisiin, joihin kuului muun muassa magnetometrien, revontulitutkien ja taivaskameroiden dataa.

Työryhmän Eero Karvisen tehtävänä oli käydä läpi satelliittimittauksia öiltä, joina harrastajat olivat kuvanneet punaisen kaaren ja sen vieressä vihreää utuista valoa. Lopulta Taivaanvahdista löytyivät Rikalan ja Lauri Kankaan tekemät havainnot, joista oli olemassa samaan aikaan tehtyjä satelliittimittauksia.

Kangas osallistui myös uuden revontuli-ilmiön tutkimukseen. "Katselin läpi tuon yön revontulinäytelmän kuvia jälkikäteen automaattikameran kuvista. RAGDAn löytyminen kuvista oli kuitenkin Taivaanvahdin ja Emman järjestelmällisen seulonnan ansiota, sillä itse en olisi tuollaiseen muotoon kiinnittänyt edes huomiota", Kangas kuvailee. "Väsymätön automaattikamera on oivallinen apuväline taivaan vahtimiseen siltä varalta että näkyviin ilmestyykin jotain, jota kukaan ei ole aikaisemmin huomannut."

Tutkimuksessa selvisi, että toisin kuin SAR-kaaret, harrastajien kuvaamat punaisen kaaren ja utuisen vihreän muodostelmat aiheutuvat Auringon hiukkasvirrasta eli aurinkotuulesta. 

Tavanomaiset revontulet syntyvät aurinkotuulen elektroneista, mutta nyt löytynyt ilmiö saa alkunsa paljon raskaammista hiukkasista, protoneista. Uusi ilmiö syntyy ketjureaktiossa, jossa ilmakehän atomiin törmännyt protoni irrottaa siitä elektronin. Elektroni puolestaan törmää ilmakehän molekyyliin, ja sen saama lisäenergia vapautuu revontulivalona.

Nyt löydetty ilmiö sai ulkonäkönsä mukaan nimen Red Arc with Green Diffuse Aurora (RAGDA) eli Punainen kaari vihreällä udulla. Projekti on antanut tutkijoille runsaasti uutta tietoa siitä, miten protonit vuorovaikuttavat ilmakehän kanssa.

"Uuden revontulimuodon löytäminen on todella mahtava asia tieteen näkökulmasta", Karvinen kuvailee. "Tämä tutkimus toi lisäksi uutta tietoa revontulialimyrskyn ominaisuuksista ja ns. rengasvirran energiatason nostamisesta. Lisäksi saatiin todistettua, että myös protonien luomat revontulet ovat silmin ja kameralla toisinaan helpostikin havaittavia."

RADGA-revontulimuodon löytämisestä palkitut harrastajat ovat kukin havainneet taivaan ilmiöitä jo pitkään.

"Onhan tässä kohta 30 vuotta kulunut siitä, kun ensi kerran kävelin Tampereen Ursan Kaupin tähtitornin portaat ylös. Sen jälkeen kameran kennolle on ehtinyt piirtyä tuhansia otoksia yötaivaasta", Bruus kertoo.

"Aina, kun revontulten todennäköisyys on kohonnut Etelä-Suomessa, kamera kannetaan ulos. Toki harrastus on tässä välissä merkittävästi vakavoitunut, ja siihen sekoittuu yhä enemmän töistä tuttuja datan käsittelyn ja -analytiikan piirteitä. Uutta opittavaa tällä aihealueella on vielä moneksi vuodeksi eteenpäin."

Karvinen kertoo harrastaneensa revontulten kuvaamista aktiivisesti vuodesta 2018 lähtien. "Tuntemattomat ja harvinaiset luonnonilmiöt ovat minulle jopa eräänlainen intohimo", hän kertoo. "Haluan oppia ymmärtämään lisää tästä haastavasta aiheesta. Tähtiharrastukseni on muutoin keskittynyt pääasiassa revontuliin ja niiden taustalla olevaan tieteeseen."

Linnunrataa paljon kuvaava Rikala nauttii myös revontulista. "Revontulet on kauneinta, mitä tiedän. Ne ovat joka kerta erilaiset", Rikala kuvailee. "Koskaan ei voi etukäteen tietää, millaisia muotoja ja värejä näytöksessä on."

Pitkäaikaista harrastusta

Stella Arctilla palkittiin myös pitkän linjan tähtiharrastajat, harjavaltalainen Jari Kuula ja hyvinkääläinen Timo Inkinen.

"Kiinnostukseni avaruuteen alkoi 60-luvun puolivälissä", ansiokkaasta havaintotoiminnasta palkittu Kuula muistelee. "Apollo-lennot ylittivät sen aikaisen uutiskynnyksen, ja ilmeisesti innostukseni oli sitä luokkaa, että vanhempani ostivat minulle Valittujen Palojen karttakirjan. Siinä on kartat tähtitaivaasta ja Kuusta."

Kuula onkin havainnut sittemmin erityisesti Kuuta. Tutustuttuaan 1970-luvulla kokeneisiin tähtiharrastajiin Kuula kuvailee sen sitten olleen menoa. Stella Arcti -raadin perusteissa häntä kiitetään Kuun piirroshavaintojen tekemisestä, Kuun havaitsemisen edistämisestä ja kuutietouden lisäämisestä.

"Parasta harrastuksessa on luonnon ja maisemien kokeminen, tunnelmien aistiminen", Kuula kertoo. "Samanhenkisten ystävien kanssa kaikki tuo nousee toiseen potenssiin."

Myös Inkinen innostui tähtitaivaasta jo lapsena. "Olen maalta kotoisin, ja tähtitaivas oli aina selkeällä kelillä hienosti näkyvissä omalta kotipihaltani", hän kuvailee. Kirjallisuuden avulla hän sai viimein selville, mitä taivaalla toisinaan rivissä näkyneet kolme tähteä olivat.

"Monta vuotta lapsen päässä kiertäneet ajatukset loksahtivat viimeinkin omille paikoilleen, ja tähtitaivaan suuri mittakaava selvisi", Inkinen kertoo. "Aprikoimani kolmen tähden jono olikin osa Orionin tähtikuviota, ja sen avulla löysin muutkin tähdistöt."

Inkinen kertoo tähtiharrastuksensa edenneen aaltomaisesti. Välillä arki ajoi harrastuksen tauolle pitkäksikin aikaa. "Komeetta 17P/Holmesin kirkastuminen vuonna 2007 ja jälkikasvun varttuminen ajoivat minut sitten uudelleen nuoruuden tähtiharrastuksen pariin", hän kertoo.

Nyt harrastus on jälleen vaipunut tauolle. Yhtenä syynä on ilmastonmuutoksen vähittäinen eteneminen. "Se on mielestäni vienyt Suomesta pimeän harrastuskauden tähtikirkkaita öitä vähemmäksi, ja lisännyt yleistä pilvisyyttä ja sateisuutta talvisin", Inkinen kuvailee. "Pimeä aika Suomessa koostuu nykyään pitkistä pilvisyysjaksoista lokakuusta maaliskuulle. Kaikesta huolimatta katseeni kuitenkin hakeutuu edelleen ulos tullessa aina ensiksi taivaalle katsomaan mitä siellä nyt näkyy!"

Sekä Inkinen että Kuula kannustavat aloittelevia tähtiharrastajia hakeutumaan muiden samanmielisten pariin. "Tähtiyhdistyksien illoissa kannattaa käydä haastattelemassa kokeneempia", Kuula suosittelee.

"Avaruus.fi-foorumilla (foorumi.avaruus.fi) on tietääkseni edelleenkin hyvä yhteishenki, jonka takia voit kysyä kaikkea mahdollista tähtiharrastuksesta ja tutustua samalla muihin harrastajiin", Inkinen vinkkaa.

"Paikallisen tähtiharrastusseuran toimintaan kannattaa myös mennä mukaan. 1980-luvun yksinäisestä tähtiharrastuksesta ja tiedonkeruusta kirjojen avulla on päästy huimasti eteenpäin verkkopalveluiden avulla ja erilaiset some-kanavat on otettu tähtiharrastuksen välineiksi. Ne pitää vain ottaa käyttöön, mikä sitten sopiikin omaan tarpeeseesi!"

Ursan merkittävintä tähtiharrastuksesta myönnettävää tunnustusta, Stella Arcti -palkintoa, on jaettu vuodesta 1988 lähtien. Palkinto myönnetään jopa kansainvälisellä tasolla merkittävistä tähtitieteellisistä havainnoista tai poikkeuksellisen asioituneesta tähtiharrastuksesta. Palkinnot jaettiin tänä vuonna Cygnus-kesätapahtumassa Paraisten Houtskarissa 29.7.2023.

Korjaus 30.7. klo 11.20: Lisätty ensimmäisen havainnon kuvaukseen virke "Sen yhteydessä oli erikoisia turkoosinvihreitä, utuisia läiskiä, jotka kiinnittivät hänen huomionsa."

Linkkejä

Ursan lehdistötiedote RAGDA-revontulimuodon löytämisestä 24.10.2022 Lue tiedote

Materiaalia tiedotusvälineiden vapaaseen käyttöön. Kuvalähde on mainittava käytön yhteydessä.

Kuva 1. RAGDA-revontulimuoto eli punainen kaari vihreällä udulla Ikaalisten taivaalla. Kuvan käyttö sallittu ainoastaan Stella Arcti -palkinnosta uutisoitaessa. Kuva Heidi Rikala jpg

Kuva 2. Heidi Rikala. Kuva Timo Rikala jpg

Kuva 4. Eero Karvinen. Kuva Eero Karvinen jpg

Kuva 4. Emma Bruus. Kuva Marko Pekkola / Tähdet ja avaruus jpg

Kuva 5. Lauri Kangas. Kuva Lauri Kangas jpg

Kuva 6. Jari Kuula. Kuva Jari Kuula jpg

Kuva 7. Timo Inkinen. Kuva Timo Inkinen jpg

Kuva 8. Palkittujen yhteiskuva. Vasemmalta lukien kuvassa ovat Eero Karvinen, Jari Kuula, Timo Inkinen, Lauri Kangas, Heidi Rikala ja Emma Bruus. Kuva Samuli Vuorinen jpg

Lisätietoja

Heidi Rikala
rikala.heidi@gmail.com

Eero Karvinen
puh. 044 035 7048
eero.karvinen@gmail.com

Emma Bruus
puh. 040 738 9119
etunimi.sukunimi@ursa.fi

Lauri Kangas
lauri.kangas@ursa.fi

Jari Kuula
jarikuula@hotmail.fi

Timo Inkinen
puh. 0400 616 480