Arkisto

• syyskuu 2020
• elokuu 2020
• kesäkuu 2020
• toukokuu 2020
• huhtikuu 2020
• maaliskuu 2020
• helmikuu 2020
• tammikuu 2020
• joulukuu 2019
• marraskuu 2019
• lokakuu 2019
• syyskuu 2019
• elokuu 2019
• kesäkuu 2019
• toukokuu 2019
• huhtikuu 2019
• maaliskuu 2019
• helmikuu 2019
• tammikuu 2019
• joulukuu 2018
• marraskuu 2018
• lokakuu 2018
• syyskuu 2018
• elokuu 2018
• heinäkuu 2018
• kesäkuu 2018
• toukokuu 2018
• huhtikuu 2018
• helmikuu 2018
• tammikuu 2018
• joulukuu 2017
• marraskuu 2017
• lokakuu 2017
• syyskuu 2017
• heinäkuu 2017
• kesäkuu 2017
• toukokuu 2017
• huhtikuu 2017
• maaliskuu 2017
• helmikuu 2017
• tammikuu 2017
• joulukuu 2016
• marraskuu 2016
• lokakuu 2016
• syyskuu 2016
• elokuu 2016
• heinäkuu 2016
• kesäkuu 2016
• toukokuu 2016
• huhtikuu 2016
• maaliskuu 2016
• helmikuu 2016
• tammikuu 2016
• joulukuu 2015
• marraskuu 2015
• lokakuu 2015
• syyskuu 2015
• elokuu 2015
• kesäkuu 2015
• toukokuu 2015
• huhtikuu 2015
• maaliskuu 2015
• helmikuu 2015
• tammikuu 2015
• joulukuu 2014
• marraskuu 2014
• lokakuu 2014
• syyskuu 2014
• elokuu 2014
• kesäkuu 2014
• toukokuu 2014
• huhtikuu 2014
• maaliskuu 2014
• helmikuu 2014
• tammikuu 2014
• joulukuu 2013
• marraskuu 2013
• lokakuu 2013
• syyskuu 2013

---

Tehtäiskö yhdessä MOOC?

12.8.2017 klo 14.16, kirjoittaja Kirsi Lehto
Kategoriat: Astrobiologia

Heinäkuun alkupäivinä osallistuin Hollannissa kokoukseen nimeltä International Symposium on Education in Astronomy and Astrobiology. Kokouspuheissa esiteltiin opetuksen toteutumista eri maissa, ja myös hyvää pedagogiaa. Useissa puheissa pohdittiin opetuksen ja eri opetusmenetelmien vaikuttavuutta. Mm. Natalia Kovalenko Kievistä korosti että tehokas oppiminen edellyttää sitä että  opiskelija sekä kuulee, näkee ja kokeilee, tekee itse, kysyy ja keskustelee. Opittavien asioiden pitää hahmottua suurempiin kokonaisuuksiin ja asiayhteyksiin. Näillä menetelmillä opetetaan nuorille myös yleisempääkin elämänasennetta: asioihin voi suhtautua aktiivisesti ja kriittisesti, pohtia sitä mikä on totta ja mikä ei, mikä on hyvää ja kestävää. Näin kasvatetaan itsenäisesti ajattelevia ihmisiä tulevaisuuden yhteiskuntaan.

Paikalla oli kaikenlaisia kouluttajia. Osa tuli esimerkiksi Meksikon, Brasilian, Kreikan tai Georgian pienistä yliopistoista, eli paikoista missä koulutusta tehdään pienesti, tehdään se mitä voidaan. Näinhän on myös meillä Turussa. Sitten oli joitakin varsin nimekkäitä kouluttajia jotka kouluttavat paitsi omassa yliopistossaan, myös laajasti ja kansainvälisesti, avoimilla verkkofoorumeilla. Esimerkiksi Chris Impey Arizonan yliopistosta tarjoaa verkon kautta luentosarjoja joita seuraa säännöllisesti yli 100 000 opiskelijaa; monet näistä jopa pysyvät kärryillä, suorittavat automaattisesti tai kurssikavereiden (vertaisarvioinnin) avulla tarkastetut tehtävät niin että kurssi tulee suoritetuksi, ja ilmeisesti myös asiat opituiksi. Samoin Charles Lineweaver Australiasta tarjoaa vastaavanlaisia, ihan tolkuttoman suosittujakursseja. Tämä satojen tuhansien ihmisten opetus samoilla on-line luennoilla ja kuvilla, ja automaattisten FAQ- tai chat – palstojen kautta, tusinoittain halvemmalla, on nyt tämän ajan ja myös tulevaisuuden trendi. Koulutusmuodon nimi on MOOC, Massive On-Line Open Course.

Itse sanoin puheessani että mekin Turussa, Aikavaellus-projein puitteissa, olemme koettaneet rakentaa MOOCia. Opetusmateriaalissamme esitellään koko maailmakaikkeuden historia, vaihe vaiheelta, alkuräjähdyksestä aina nykypäivään asti. Esittelin Timerek.fi/timeline sivua, ja opetuskokonaisuus-suunnitelman, josta on tehty valmiiksi vasta pieni pala. MOOC pilootti löytyy täältä

https://drive.google.com/drive/folders/0B57nIuVXkcyeM1VnRWFUbmt4ZEU

Tuon linkin alta löytyy Aikavaelluspeli, tai oppimateriaalin runko. Siinä avautuu ensin avaruuden keskellä keinuva valikko; tästä näkyy että tarkoitus olisi rakentaa tästä kymmenen oppitunnin MOOC-materiaali. Kaikkiin osiin on jo laitettu alustava sisällysluettelo, mutta varsinainen sisältö on laitettu vasta vain kolmanteen osioon joka kuvaa meidän oman Aurinkokuntamme syntyä. Muita on vasta suunniteltu.

Animoitu sisääntulo-video esittelee ensin avaruuden syvyyttä, sitten zoomaa sisään galaksiin ja sen syvyyksistä löytyvään nuoren planeettakunnan kertymäkiekkoon. Seuraavana tulee 3D-malli jossa on kertymäkiekon käänneltävä versio; tästä puuttuvat sielä sanalliset selitykset siitä mitä kertymäkiekossa tapahtuu. Sitten seruraa video kuvaa Maan ja Theian törmäykstä ja Kuun syntyä, ja sitten taas tulee käänneltävä 3D kuva siitä, miten meidän planeettakuntamme mekaniikka toimii. Sieltä alaraunan valikosta löytyy avaimet kunkin planeetan tarkempii esittelyihin, mutta täytettynä on vasta Maa-planeetan ajankiertoa määrittävät kuvat, eli Maan ja Kuun radat Auringon valaisemina, eri suunnista.

Myönnän tässä heti että materiaalimme ongelma on että se on iso, ja jopa hidas ladata koneelle; videoiden pyöritys tarvitsee myös hyvän nettiyhteyden koska se lataa koko ajan NASAn SUUUURTA kuvapohjaa. Siis formaattimme ei ole ihan sopiva kännykkäkatseluun (tarkoitus on että se toimisi koululuokissa, läppareillä). Aloitettiin hiukan suuruudenhullusti; formaattia pitää miettiä uudelleen. Ongelma on myös se että tuotanto olikin kalliimpaa kuin oletimme, raha loppui kesken eikä edes tämä piloottimateriaali ole vielä valmis, se on vasta ensimmäinen β-versio.

Kuitenkin ajattelen edelleen että oppimateriaali pitäisi tuottaa niin että se on näyttävää ja kiehtovaa, niin että maailmankuvat ja sen tieteelliset sisällöt tulevat vastaan kaikessa suuruudessaan ja komeudessaan. Erityisesti nämä maailman suuret kosmiset ja ajalliset ulottuudet, tai aurinkokunnan ja planeettojen olosuhteet ja meidän oman planeettamme ja eliökuntamme kehitys ovat asioita joista koululaisille voi opettaa vain liikkuvien kuvien ja 3D mallien kanssa. Vain komeasti tehdyt oppisisällöt voivat kilpailla kaikenlaisen komeasti tuotetun viihdehömpän kanssa, ja saattaisivat jopa innostaa joitakin nuoria ihmisiä tutkimaan näitä maailman suuria kysymyksiä.

Meidän piloottimateriaalimme näyttävyydestä kiitos kuuluu sen taitaville koodaajille, eli Turun AMKn pelilaboratorion pojille Oskari Tammiselle ja Aukusti Mannilalle. He tekivät hienoa ja näyttävää grafiikkaa, aina sen mukaan mitä me toivoimme ja tilasimme.

Meidän oppimateriaaliprojektimme ilmeinen ongelma oli kuitenkin se että emme osanneet pitää tuotantokustannuksia kurissa; tällaisen animoidun materiaalin tuotanto oli kalliimpaa kuin oletimme. Hanke pitää tietenkin suunnitella niin että kaiken tuotannon kustannukset ovat selvästi tiedossa ennen kuin sitä ryhdytään toteuttamaan. Tuotannon kalleus on ongelma kaikille, sekä tuottajille, että myös käyttäjille. Valtakunnan koulutusvastaavat, eli kunnat, ajattelevat tietenkin että oppimateriaalit pitäisi tulla mahdollisimman halvalla, josko ei peräti ilmaiseksi.

Kuitenkin voisi ajatella niinkin että uusien ikäluokkien kouluttaminen on se kaikista tärkein investointi mitä tässä maailmassa kannattaa tehdä. Se on myös se ainoa tapa jolla voidaan vaikuttaa tulevaisuuteen, eli siihen mitä ihmiset osaavat, mitä he ajattelevat, ja mitä he arvostavat. Ja on niinkin että jos ja kun oppimateriaalia tuotetaan kuitenkin kokonaisille koululaisten ikäluokille, niin sen käyttäjäkunta on niin suuri että materiaalin yksikkökustannukset jäävät pieneksi, vaikka tuotanto ei olisikaan ihan  ilmaista.

Itse ajattelen että olisi todella merkittävää ja tärkeää tuottaa tarjolle jotakin oppimateriaalia mikä todella innostaisi nuorisoa rakentamaan omaa maailmankuvaansa, ja ymmärtämään maailman ja olemassaolomme lainalaisuuksia. Tämä saisi olla suomenkielellä, Suomessa tehty, suomalaisille koululaisille. Sitä voisi sitten jakaa vaikkapa MOOC-muodossa.

Aikavaellus-hankkeen puitteissa koetamme nyt löytää mahdollisuuksia viedä tuota hanketta eteenpäin. Heitänkin pallon nyt sinulle, hyvä lukija: Olisitkohan sinä itse kenties halukas osallistumaan tällaisen materiaalin kehittämiseen? Tai tietäisitkö jonkun tahon joka olisi? Apua tarvittaisiin mm. MOOCin sisältöjen suunnitteluun, pedagokiseen sovittamiseen sopivalle tasolle koulujen eri luokille, graafisen asun suunnitteluun ja käsikirjoitukseen, koodaamiseen, tuotteistamiseen ja markkinointiin. Ja sitten tietysti myös siihen suureen rajoittavaan tekijään, eli rahoitukseen.

Jos tulee mitään ajatuksia mieleen tämän tiimoilta niin otathan yhteyttä, osoiteesen klehto@utu.fi

---

Lämmintä kesää kaikille

2.8.2017 klo 20.52, kirjoittaja Kirsi Lehto
Kategoriat: Astrobiologia

Tänä kesänä ei vielä ole paljoakaan saatu nauttia – tai kärsiä – kuumista hellepäivistä. Siksipä uskallankin ottaa asian puheeksi taas suuremmasta näkökulmasta, eli muistutella teitä siitä että koko planeetan lämpötilat ovat kuitenkin kiipeämässä ylöspäin. Ja jopa nopeammin kuin mitä virallisesti on oletettu ja ennustettu. Tämähän liittyy kasvihuonekaasujen lisääntymiseen ilmakehässä. Pari vuotta sitten solmitun Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittajavaltiot pyrkivät rajoittamaan näitä niin paljon että planeetan lämpötilan nousu rajoittuisi kahteen asteeseen. Aikomus on hyvä, mutta näyttää aika avuttomalle. Ensinnäkin, kahden asteen lämpötilan nousu jo sekin aiheuttaisi valtavia ympäristöhaittoja. Toisaalta, tuonkaan tavoitteen saavuttaminen ei näytä todennäköiselle. Monien ennusteiden mukaan hiilidioksidipäästöjä ei saada kuriin, ja lämpötila tulee nousemaan tämän vuosisadan aikana ehkä neljä – tai jopa kahdeksan astetta. Ennustettavuutta vaikeuttaa se että kasvihuonekaasujen lisääntyminen on itseään ruokkiva noidankehä. Sitä pahentavat sekä ikiroudasta vapautuvat metaanikaasut, sekä se että jäätiköiden ja lumen kadotessa maanpinta imee itseensä aina vain enemmän lämpöenergiaa. Ja tietenkin se että fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy yhä, entisestään.

Ajatus lämpötilan kohoamisesta ”joillakin asteilla” ei ehkä tunnu mitenkään katastrofaaliselle meidän pohjoisilla leveysasteillamme, mutta hallitsematon ilmastonmuutos olisi varmasti hyvin ankara koettelemus kaikkialla maapallolla, ja koko ihmiskunnalle. Toimittaja David Wallace-Wells esittelee globaalin ”tuomiopäivän” kaltaisen kauhu-skenaarion erilaisia ongelmia New York lehden artikkelissa ”the uninhabitable Earth”.

Ongelmia on tiedossa monenlaisia. Ensimmäisenä tulee tietenkin mieleen se paljon puhuttu merenpinnan nousu – ehkä ensin kolmella, tai viidellä, tai kymmenellä metrillä – jonka myötä alavat seudut kuten Hollanti, Tanska, Bangladesh, ja monet maailman metropolialueet jäisivät veden alle. Jos kaikki Maan jäätiköt sulavat, vedenpinta jouseekin jo noin 80 metriä nykyistä korkeammalle. Tämä tarkoittaisi että lähes koko mantereinen Eurooppa olisi veden alla. Kuten se oli vielä noin 50 miljoonaa vuotta sitten (http://aikavaellus.fi/aikamatka/45/)

Mutta paljon muutakin hankalaa tapahtuu: Lämpötilat nousevat kaikkialla, ja eteläisemmillä leveysasteilla niin korkealle että ihmiset eivät enää pysty työskentelemään eivätkä edes elämään niillä seuduilla. Ennusteiden mukaan noilla alueilla vuoden viileimpien kuukausien lämpötilat tulevat olemaan samoja kuin nyt on niiden korkeimmat lämpötilat, eli 50-60 ° – ja kuumimmat ehkä 10 ° kuumempia. Ilmastointi ei ole ratkaisu; sehän vain pahentaa tilannetta energiankulutuksen kautta, ja on lisäksi aivan liian kallista maailman köyhälle väelle.

Ongelma  ei ole vain ihmisten nääntyminen kuumuuteen, vaan myös kuivuuteen. Kuivuus ja kuumuus romahduttavat ruuan tuotannon. Suuret määrät ihmisiä ja myös muita lajeja kuolee, tai lähtee pakolaisina vaeltamaan kohti vehreämpiä viljelymaita. Nykyisin Eurooppa kipuilee joidenkin miljoonien pakolaisten ”tulviessa” Eurooppaan Lähi-Idästä ja Afrikasta; minkähänlaiset olisivat pohjoisten alueiden reaktiot sitten kun nuo pakolaistulvat käsittävät satoja miljoonia epätoivoisia ihmisiä. Se on humanitaarinen, yhteiskunnnallinen ja kansainvälinen katastrofi, jonka epätoivoisuus nostaa pintaan myös ihmisten suurimmat agressiot. Kuinka siitä selvitään?

Näiden bio- ja eko-ongelmien ohella myös ennustellaan myös talouden romahtamista; tämä johtuisi paitsi fossiilisten polttoaineiden rajoittamisesta, myös suoraan ilmastonmuutoksen aiheuttamista rakennus- ja viljelyalueiden menetyksistä, maatalouden tuottavuuden laskusta, ja yleisestä epävakaudesta. Ehkä koko meidän globaali talouselämän voimakas kasvu viimeisen sadan vuoden aikana on pitkälti johtunut fossiilisten polttoaineiden nostamisesta ylös ilmakehään, ja romahdus on nyt sitten suora seuraus siitä.

Tämän talousromahduksen rinnalla vaikuttaa hyvin pienelle se uhka mitä esiteltiin eilisissä uutislähetyksissä: ilmaston lämpötilan noustessa lentoliikenne eteläisille lentokentille pysähtyy, koska koneet eivät pysty nousemaan sieltä enää ilmaan.

Toisaalta, tämä (todennäköinen) ilmastokatastrofi ei kuitenkaan ole mitenkään ainutlaatuinen tämän planeetan historiassa. Nopeista ilmastonmuutoksista johtuneita suuria sukupuuttoja on tapahtunut ennenkin, ja itseasiassa, noin 250 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut ns. ”Suuri Kuolema” taisi olla aika samanlainen kuin tämä mikä nyt on tapahtumassa. Tuolloin, n. 95% kaikesta Maan elämästä kuoli. Tämä ilmeisesti johtui siitä että hiilidioksidin määrä nousi nopeasti, lämpötila nousi, meret happamoituvat, ja merieliöt kuolivat. Biomassan hajotessa meriin tuli massiivinen happikato, jonka seurauksena niissä alkoi kehittyä runsaasti rikkivetyä. Tuo myrkyllinen kaasu tappoi paljon lajeja merissä, ja sitä vapautui myös ilmakehään; tämän seurauksena kuoli runsaasti kuivan maan lajeja. Hapelliseen ilmakehään tottunut elämä tukehtui rikkivetyyn ja happipitoisuuden laskuun (http://aikavaellus.fi/aikamatka/251/). Tämä tietenkin tapahtui ilman ihmisen myötävaikutusta, mutta silti prosessi oli samansuuntainen kuin mikä nyt on käynnissä, kasvihuonekaasujen lisääntyessä. Merien myrkyttyminen ja myrkyllisen H₂S-kaasun nousu ilmakehään olisi taas kuin maailmanlaajuinen ”suuri kuolema”.

Paitsi että tämä skenaario on kauhistuttava noin ihmisen yhteiskunnan (ja lajinkin) säilymisen kannalta, se on kuitenkin myös hyvin kiinnostava tieteellisesti. Koko eliökunnan kehitys on aina edennyt sattumanvaraisesti: pitkät vakaan kehityksen kaudet ovat aina ennenkin päättyneet äkillisiin katastrofeifin, jotka ovat pyyhkineet pois olemassa olevan vakiintuneen eliökunnan ja tehneet paljon tyhjää tilaa, johon sitten uudet, satunnaiset, mutta olosuhteisiin sopeutuneet lajit ovat voineet levittäytyä. Tällaisen ”vääjäämättömän tuomiopäivä-skenaarion” edessä useat suuren perspektiivin visionäärit ovat nyt pohdiskelleet että ihmisen pitää rakentaa siirtokuntia tämän planeetan ulkopuolelle, jotta laji voisi säilyä hengissä katastrofin kohdatessa. Tätä on sanonut mm. Stephen Hawking, ja Elon Musk, jonka Mars-siirtokuntasuunnitelmista kerroin edellisessä blogissani.

Älykkään (?) lajimme sukupuuton uhka myös sisältää ilmeisen astrobiologisen ulottuvuuden. David Wallace-Wellsin haastattelemat tutkijat, ja erityisesti paleontologi Peter Ward esittää ajatuksen että tämä olisi nyt laajempi kosminen ilmiö, ja selittäisi Fermin paradoksin, eli sen miksi älykkäät elämän muodot ovat hyvin harvinaisia maailmankaikkeudesta. Tämä voisi johtua siitä että jos niitä syntyy, ne myös aina häviävät hyvin nopeasti, koska ekologiset lainalaisuudet hävittävät pois liian dominoivat ja haitalliset tekijät. Hän kutsuu ilmiötä nimellä ”Suuri Filtteri”.

Toisaalta, useat haastatellut ilmastotutkijat ja ekologit myös uskovat siihen että ihminen on niin älykäs ja taitava että hän pystyy vielä tämänkin ongelman ratkaisemaan. Se voisi ratketa vaikkapa tehokkaiden hiilidioksidi-keräimien avulla (jos tasapaino ei ehdi lipsahtaa niin pitkälle että metaanit alkavat vapautua ilmakehään —).

jokatapauksessa: lämmintä loppukesää kaikille.