Arkisto
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- kesäkuu 2015
- toukokuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
Vihreä on upea väri
Vihreä on upea väri! Erityisesti tähän aikaan vuodesta. Kun näkee miten harmaanruskea ja kuollut maailma ympärillä pukeutuu vihreään ja alkaa elää ja kasvaa, niin ainakin minulle – kunnon maalaiselle ja metsäläiselle – ja varmaan useimmille ihmisille siitä tulee todella onnellinen olo. Tulee sellainen alitajuinen helpottunut olo että ”selvittiinhän tästä” – siis taas tästäkin talvesta. Tämä helpottunut olo tulee siitäkin huolimatta että elintarvikehuolto nykyihmisen maailmassa toimii ”ihan luonnosta riippumatta” – senkun vaan ”kaupasta hakee”.
Mutta ajatelkaapa tätä ihmisten helpotuksen astetta vaikka sata vuotta, tai kaksisataa vuotta sitten. Silloin kasvun herääminen kevään vihreydessä on tosiaankin merkinnyt samaa kuin elossa säilyminen.
Tämä ihmisen (ja koko eläinkunnan) riippuvuus kasvien kasvusta ja fotosynteesistä on tietenkin ihan tuttu asia kaikille jo koulun biologiasta. Mutta itse en ole aiemmin koko asia oikein syvällisesti ymmärtänyt. Eilen satuin katsomaan tällaisen mahtavan dokumenttivideon:
joka näyttää koko Maan historian hienona elokuvana. Tarina näyttää olevan joka suhteessa oikein ja tarkasti tehty, sen mukaan kuin me tuon Maan historian nykyään tunnemme. Tässä filmissä näkyy konkreettisesti se – minkä toki jo muutenkin tiedämme – että ”alussa Maa oli autio ja tyhjä”. Ensimmäisen noin neljän miljardin vuoden ajan – siis kokonaista 8/9 koko Maan historian ajasta – kuivalla maalla ei ollut mitään elävää. Elävät eliöt pystyivät hivuttautumaan kuivalle maalle hissukseen vasta sen jälkeen kun syanobakteerien (ja myöhemmin myös levien ja lopulta kasvienkin) fotosynteesi oli tuottanut yläilmakehään riittävän otsoni-kerroksen joka suojasi voimakkaalta UV-säteilyltä. Ensin tulivat syanobakteerit, levät ja sammaleet, sitten vähitellen, vasta noin 500 miljoonaa vuotta sitten kasvit, – sitten vähitellen – hyönteiset, sammakkoeläimet, matelijat – linnut – ja pienet mönkijäiset. Kasvikunta tietenkin tarjosi myös atreriat kaikille. Sieltähän se kaikki ruoka tulee meille toisenvaraisille eliöille, ravintoketjuja pitkin.
Nykyään uusia planeettoja löydetään lähes päivittäin. Yleisesti jo käsitetään että jotakuinkin jokaisen tähden ympärillä on jonkinlainen planettakunta, ja näiden joukossa on varmasti monia joilla on jotakuinkin samanlaiset avaruudelliset olosuhteet kuin Maassa. Tältä pohjalta tulee yhä varmemmaksi ajatus että kyllähän siellä sitten on varmaan elämääkin – ja ehkäpä jotakuinkin samantapaista kun täällä meillä.
Mutta tuon eliökuntien olemassaolon suurena epävarmuustekijöinä on ainakin kaksi juttua. Ensimmäinen on se, että osasiko elämä siellä muualla ollenkaan alkaa ja päästä käyntiin. Toinen on se että keksikö se koskaan kuinka valokvantteja voidaan sitoa pigmentti-molekyylien korkeisiin viritystiloihin – ja nimenomaan niin korkeisiin viritystiloihin että niiden avulla pystyy hajottamaan vesimolekyylejä. Tätä kautta saadaan energia (veden elektronien mukana) sidottua kemialliseen muotoon. LISÄKSI vapautetaan happea, joka mahdollistaa sellaisen tehokkaan metabolian joka on välttämätön edellytys monisoluisen elämän syntymiselle. Ja kuten edellä mainittiin, on myös edellytys sille että hauras elämä pärjää ilman-alaisissa (kuivan maan) olosuhteissa. Reaktiosta vapautuneet elektronit pitää pystyä nappaamaan talteen parin piko-sekunnin aikana, ja protonit pitää kuljettaa monimutkaisten energian-talteenottoreittien (ATP-synteesi) kautta.
Kaikkeen tähän tarvitaan sellainen nanotekninen molekyyli-koneisto jota jossakin tekstissä on tituleerattu, täällä meillä, maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Niillä maailman tunnetulla seitsämällä ihmeellä jotka olivat antiikin ajan rakennuksia ei ole kuitenkaan mitään tekoa samassa sarjassa tämän ihmeen kanssa. Tämä on ihan omassa sarjassaan – tai oikeastaan, samassa sarjassa elämän synnyn kanssa.
Vihreä on upea väri!
3 kommenttia “Vihreä on upea väri”
Vastaa
Nousee – laskee – nousee ??
Pari viikkoa sitten – 10.3.- tuli kiintoisa Tiedeykkönen YLEn 1:ssä. Ilmasto-asintuntijat Mikko Alatalo ja Risto Isomäki keskustelivat sellaisesta havainnosta että Siperian ikiroutaan on ilmestynyt nyt – siis viimeisen vuoden aikana, ja koko ajan lisää – isoja, jopa kymmeniä metrejä syviä ja vallan merkillisen näköisiä kraatereita missä ikirouta romahtaa. Pohjalta löytyy jonkin verran, hiukan, metaaniklatraatteja – ja kraaterin sisältä korkeita metaaniptoisuuksia. Siis – roudan sisällä oleva metaani on lähtenyt sulamaan!!
Tutkijat miettivät että onko tämä nyt ihan vallan merkittävää vai eikö vielä ole, onhan vastaavanlaisia kraatereita olemassa jo pohjoisten merialueiden pohjallakin. Isompiakin, ja paljon. Mutta – siis – jotakin tapahtuu! Nyt!! Haloo!! Kun metaani lähtee sulamaan ikiroudan alta tai valtameren pohjan metaanijäistä niin sitten homma karkaa käsistä. Se on karkaava, ”run-away” ilmastonmuutos. Ja onhan se menossa jo koko ajan muutenkin: nopein ilmastonmuutos mitä koskaan on tapahtunut, näin ne sanovat. Siitä huolimatta että ilmaston lämpeneminen jääkausien jälkeen on aina ennenkin ollut tosi nopeaa. Itseasiassa historiaa kuvaavat käyrät näyttävät että ilmaston vaihtelu esimerkiksi viimeisimmän jääkauden aikana, aikavälillä 80-10 tuhatta vuotta sitten, ovat ällistyttävän nopeita. Hyvin nopeita ovat nimenomaan olleet ilmaston lämpenemiset – lämpötilakäyrä menee suoraan ylöspäin, kun ilmasto lämpenee noin 10 °C vuosikymmenessä. Katsokaapa:
http://www.nature.com/scitable/knowledge/library/abrupt-climate-change-during-the-last-ice-24288097
Silti: sanovat että tämä on nyt nopein muutos mitä koskaan on havaittu!
Mutta minä ihmettelen mitä nämä ilmastonmuutos-ekspertit hyssyttelevät tuon totaalisen ilmastonmuutoksen merkitystä. Sanovat että ehkä meren pinta nousee metrillä, ehkä kahdella — kun puhutaan joidenkin kymmenien vuosien tai ehkä sadan vuoden aikaskaalasta. Kuitenkin – jos kaikki maan jäätiköt sulavat niin meren pinta nousee noin 70 metriä.
Kun asiantuntija arvioivat näiden isojen muutosten mahdollisuutta niin ne sanovat että Maan napajäätiköt sijaitsevat joko lumirajan tai pysyvän routarajan yläpuolella, ja siksi niiden sulaminen ei ole todennäköistä, tai, että se veisi joka tapauksessa useita tuhansia vuosia. Eipä tuosta ei siis kannata kantaa huolta, ihminen ehtii siihen mennessä tehdä jo monta muutakin totaalista tyhmyyttä.
Ilmeisesti tuo ilmaston muutoksen ennustaminen on kovin vaikeaa ja monimutkaista. Siinähän kaikki vaikuttaa kaikkeen: ilmakehän koostumus vaikuttaa lämpötilaan, joka vaikuttaa haihtumiseen, joka vaikuttaa pilvien ja vesihöyryn määrään, joka vaikuttaa lämpötilaan, joka vaikuttaa meri- ja ilmavirtoihin, jotka vaikuttavat lämpötilaan, joka vaikuttaa fotosynteesin ja biomassan hajoamisvauhtiin, jotka vaikuttavat ilmakehän koostumukseen, joka vaikuttaa lämpötilaan, joka vaikuttaa jäätiköiden määrään, sekä kasvillisuuden ja aavikoiden suhteeseen, jotka vaikuttavat maanpinnan heijastuskertoimeen, joka vaikuttaa lämpötilaan – puhumattakaan lukuisemmista ”pienistä tekijöistä” – kuten että suuremmat lämpötilaerot vailuttavat meren lämpötilagradientteihin, tuuliin ja ilmavirtauksiin, jotka voivat kokonaan muuttaa vallitsevia merivirtauksia. Myös eroosion määrä riippuu lämpötilasta, ja se taas vaikuttaa hiilidioksidin määrään ilmakehässä, joka vaikuttaa lämpötilaan — ja niin edelleen, ja niin edelleen. Huomasitte varmaan että kaikki nämä tekijät ovat riippuvaisia toisistaan, ja siksi keskenään säädeltyjä monimutkaisissa takaisinkytkentä-verkostoissa. Lopputulos on vaikeasti ennustettavissa.
http://www.sciencedaily.com/releases/2015/03/150323132746.htm
Monimutkaiset takaisinkytkentäloopit voivat tehdä kokonaistilanteen stabiilimmaksi – toisaalta, kun kehitys lähtee menemään johonkin suuntaan, se alkaa voimistaa omaa muutostaan. Se ”karkaa”. Historialliset käyrät antavat selvän kuvan siitä että Maan ilmasto on hyvin hyvin labiili. Se heittää tosi sukkelasti ilmanalan ihan toisenlaiseksi – edestakaisin. Se on muuttanut Maan keskilämpötilaa jopa kymmenillä asteilla parissa vuosikymmenessä —
Noista ilmastoeksperttien varovaisista kannanotoista huolimatta muistettakoon että kaikki jää planeetalla voi sulaa, ja jollakin aikavälillä se varmasti sulaa. Ja meren pinnan korkeus korreloi kääntäen jään määrän kanssa. Meren pinnan korkeudet riippuvat paitsi veden määrästä, myös merien pohjan muodoista.Keskisyvyys vaihtelee esim. mantereiden sijainnin ja uuden merenpohjan muodostuksen ja matalien rannikkovesien määrän takia, ja vanhoja merenpinnan korkeuksia on vaikea määrittää tarkasti koska ei ole olemassa mitään vakioitua referenssitasoa (nykyistä meenpintaahan mitataan tarkasti satelliiteista). Silti, pitkien geologisten ajanjaksojen aikana vedenpinnan taso on vaihdellut ylös ja alas yhteensä reilusti yli kahden sadan metrin verran. Vielä Eoseenikaudella, n. 30 miljoonaa vuotta sitten, meren pinta oli lähes 200 metriä korkeammalla kuin nyt – ja vielä noin 10 miljoonaa vuotta sitten noin 100 metriä korkeammalla kuin nyt. Suurin osa Eurooppa oli veden alla. Suurimman osan aikaa, viimeisen viidensadan miljoonan vuoden aikana, se on ollut paljon korkeammalla kuin nyt.
Tiedot löytyvät mm. täältä:
http://globalwarmingart.com/wiki/File:Phanerozoic_Sea_Level_png
ja erityisesti tästä kuvasta:
http://globalwarmingart.com/images/4/44/Phanerozoic_Sea_Level.png
Siis, ei se ole mitään uutta tällä planeetalla jos meren pinta nousee merkittävästi. Eliölajit ovat selvinneet ihan hyvin sellaisten aikakausien yli – itseasiassa luonnonvaraiset ekosysteemit voivat kukoistaa lämpimien kausien aikana paljon voimakkaammin kuin nyt . Ainoa tenkka-poo on mitä se tekee ihmiselle. Rikkaimmat ja teknisesti kehittyneet yhteiskunnat pystyvät varmaan siirtymään korkeammille seuduille asumaan – mutta entäs kaikki ne köyhät? Vai – olisiko tämä vain luontainen väestönsäätely-tapahtuma?
10 kommenttia “Nousee – laskee – nousee ??”
-
Lumi ja jää lisäävät sään ja ilmaston labiilisuutta. Suomessa vuodet eivät ole veljeksiä kuten sanonta kuuluu, mutta tropiikissa lämpötila on tasaisempi. Lämmin trooppinen ilmamassa sisältää aina melko paljon vesihöyryä (veden höyrynpaine kasvaa jyrkästi lämpötilan funktiona), minkä aiheuttama kasvihuoneilmiö hidastaa säteilyjäähtymistä ja tasaa siten lämpötiloja. Toinen syy on että lumialueen laajuus kevättalvella (mikä on herkkä satunnaistekijöille) vaikuttaa voimakkaasti albedoon ja sitä kautta jopa koko planeetan sen vuoden säteilytaseeseen. Muitakin syitä varmaan on.
Tuo näkyy kauniisti linkkaamastasi Schmidt et al. paperin kuvasta 1, O18-vaihteluiden amplitudi on ollut 2-3 kertaa pienempi jääkauden jälkeen kuin sen aikana. Toisin sanoen nykyilmaston kyky tuottaa suuria vaihteluita on pienempi kuin jääkaudella. Se on kai hyvä uutinen.
Karkeasti ottaen hiilidioksidin ja metaanin lisääntyminen lämmittävät lähinnä napa-alueiden talvia, kun taas Kiinan ja Intian viilentävien hiukkaspäästöjen aiheuttama pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon välinen lämpötilaepäsymmetria vaikuttaa trooppisten sateiden leveysasteeseen. Jos ja kun pohjoisen pallonpuoliskon hiukkaspäästöt vähenevät, Sahelin alue saa taas vettä. Toki oikeasti asia on paljon monimutkaisempi kuten totesit.
Ps. Mikon sukunimi on Alestalo.
-
Kirsi Lehto sanoo:
Pekka! Kiitos taas kommentista! Onhan selvä juttu että ilmasto on ihan hillittömän monimutkainen juttu – niin että ei taida ihan varmoja ennusteita löytyä asiantuntijoiltakaan. Nuo mainitsemasi kehitysmaiden ilmansaasteetkin ovat ihan uusi tekijä tässä N:n tekijän yhtälössä.
Myös tuo mainitsemasi kevättalven (tai miksei koko talvenkin) lumialueen laajuuden vaikutus on MIELENKIINTOINEN. Ajattelinkin jo aikasemmin että tälläkin jutulla saattaa olla jonkinlainen (MINKÄ KOKOINEN??) merkitys että lumipeite näillä korkeuksilla on tänä vuonna aika matala, tai olematon, verrattuna menneiden vuosien ”oikeisiin talviin”. Tämä sama ilmiö varmaan näkyy ympäri planeetan, näillä samoilla leveysasteilla. Nyt kun lumipeite ei heijasta valoa ulospäin – ja kun lumien sulamiseenkaan ei sitoudu yhtään lämpöä – niin kuinkas paljon enemmän lämpöenergiaa sitouutuukaan maaperään ja ilmastoon? Onko tämä(kin) niitä pieniä askelia joilla lämpeneminen kiihtyy ???
-
Tuohon aerosoli-ITCZ -asiaan liittyen huomasin että hiljattain oli asiasta ilmestynyt uusi paperi Ridley et al.,, . Siinä todetaan pitkän aikasarjan perusteella että aina kun pohjoisella pallonpuoliskolla on ollut enemmälti joko vulkaanisia tai ihmisen aiheuttamia hiukkaspäästöjä, ITCZ:n pohjoisreunalla Belizessä on ollut kuivempaa.
-
Siis tukalaa tulee, Belizessä. Eikös tuo päde aika laajalti siihen saman leveysasteen vyöhykkeeseen missä on aavikoita – niinkuin Pohjois-afrikkaan?
Muuten, Pekka: kerroppas mulle tuon veden muodonmuutoksiin liittyvän energian kokonaisvaikutus: onko se nolla-summapeliä? Siis, näin ympäristön tasolla, ja globaalisti. Kompensoiko lumen ja jään muodostuksessa vapautuva energia sen energian mitä kuluu kun ne taas ajallaan (monta kuukautta myöhemmin) sulavat?
-
1/ Kyllä pitäis päteä globaalisti eli myös Pohjois-Afrikkaan (ks. 1. viestini ”Sahelin alue saa taas vettä”). Siirtymä ei ole järin iso, mutta savannin ja aavikon rajalla se voi olla lokaalisti tärkeä erityisesti Pohjois-Afrikassa missä sattuu olemaan itä-länsisuunnassa leväelti maata juuri tuolla leveysasteella. Sateinen ITCZ:han vaeltaa joka tapauksessa vuodenaikojen mukana pohjoisesta etelään ja takaisin, mutta sen keskimääräinen positio riippuu pallonpuoliskojen suhteellisesta lämpötilaerosta, mihin siis vaikuttaa mm. se että ihminen pruukaa pöllytellä nokiaan enimmäkseen päiväntasaajan pohjoispuolella.
2/ Näin on, faasimuutokset ovat energiamielessä nollasummapeliä.
-
-
-
-
Ossi Immonen sanoo:
Taisipa Kirsi katsoa väärin jääkausiajan keston.
-
Tarkennappas kommenttiasi. Jääkausia on ollut kovin monta, ja monen eri asteisia. Huronian ja Grypogenian ovat olleet niitä hyvin isoja, hyvin kauan sitten. Molemmat kestivät useita satoja miljoonia vuosia – edellinen loppui n. 2 miljardia vuotta sitten, ja jälkimmäinen noin 700 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisen 500 miljoonan vuoden aikana ollut kolme isoa jäätiköitymisten kautta. Niistä viimeisin alkoi noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu yhä. Siinä on viimeisen 600 000 vuoden ajan esiintynyt n.100 000-120 000 vuoden syklissä ankariä jäätiköitymisiä – joista viimeisin loppui n. 10 000 vuotta sitten – nyt eletetään jäätiköitymisten välistä aikaa. Vai mitä???
-
-
Katsoin ekasta linkistä, jossa puhuttiin 80000:stä vuodesta. Siitä ei siis ollut kyse.
-
Jep, olet oikeassa!! Yksiköt on korjattu nyt tekstiin. Tuli kirjattua väärin, koska tuo terävien muutosten kausi jatkuu paljon pidemmälle taakse päin kuin tuo artikkelin mainitsema 80 000 vuotta – ainakin viimeisen miljoonan vuoden ajan -tai luulisin että ainakin koko tämän viimeisen jääkauden ajan, eli 2,5 miljoonaa vuotta. Se johtuu Milankovich-syklin mukaan vaihtelevasta Maan kallistuskulmasta ja eksentrisyyden vaihtelusta. Mutta todellakin, se EI ole jaktunut niin pitkään kuin tuossa virheellisesti väitin, koska vielä 10 miljoonaa vuotta sitten täällä vallitsi täysin jäättömät lämpimät olot.
-
-
Kaikista oleellisinta on se liike / energia joka työntyy Aurinkokuntaan ja mitä se saa aikaiseksi Maapallon ja Auringon sisäisesti ja miten liikettä / energiaa sen jälkeen työntyy ulos Maapallosta ja Auringosta.
Ja luonnollisesti myös se millaista liikettä / energiaa Auringosta työntyy Maapallon sisälle ja miten se vapauttaa Maapallon sisäistä liikettä / energiaa jne.
Pitäisi tietää kaikki liike / energia ja ymmärtää mitä kaikkea se saa aikaiseksi jne.
Siinäpä sitä onkin pohdittavaa!
🙂
Uusimmat tutkimukset osoittaneet myös sen vihreydestä, että esim. vangit ja vanhukset pysyneet terveempinä vihreyttä päivittäin nähdessään. Luonnon monimuotoisuus parantaa ihmistenkin sopeutuvaisuutta.
Elollisen vihreyden edellytys vesi – plusasteisena. Eilen Suomeen osui runsas lumiräntä, joka sai maan hetkellisesti valkenemaan – Salossakin. Illalla lämpöasteinen vesisade vaihtui lumirännäksi, joka yön yli piti maan valkoisena.
Maapallo kaltevuudellaan mahdollistaa vuodenaikoineen elämän vihreyden, jossa laajat merialueet sateineen tasaa lämpöjakaumaa.
Näin on! Monesta se riippuu, ja voi olla pienestä kiinni – ja sitten taas, meidän elämä riippuu siitä että tämä kaikki toimii just niinkun se toimii.
Alkukesän hento vihreys on todella lumoava. Tosin juhanukseen mennessä se tummuu tavanomaiseksi vihreydeksi, jota ei isommin tule ihmeteltyä.
Alkeelisempi fotosynteesi näyttää kehittyneen meressä jo yli kolme miljardia vuotta sitten.
http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/fotosynteesin_kehitys/2/
Alkuörkit tuottivat purppurapikmenttiä.