Arkisto


Olemmeko yksin?

29.2.2016 klo 20.49, kirjoittaja
Kategoriat: Astrobiologia

Viikonlopulla nähtiin telkkarissa Prisman hienosta dokkarisarjasta ”Ihmisen kosmologia” osa nimeltä ”Are we alone”. Siinä kyseltiin astrobiologian peruskysymystä: olisiko tuolla jossakin joku toinenkin älyllinen sivilisaatio – tai ehkä moniakin sellaisia. Varmaan me kaikki tiedostavat ihmiset olemme joskus tätä kysymystä pohtineet.

Menneinä vuosina merkkejä vieraista sivilisaatioista on haeskeltu sellaisen oletuksen perusteella, että ne levittäisivät ympäröivään avaruuteen jonkinlaisia keinotekoisia, kaukaakin havaittavia signaaleja. Signaalit olisivat joko heidän omasta viestinnästään karkaavia röntgen, radio- tai lasersignaaleja, samanlaisia kuin leviää avaruuteen maapallolta kaiken radio- ja TV-viestinnän sivutuotteina, ainakin niin kauan kuin viestintämme ei katoa valokuitukaapeliden sisälle. Toisaalta olisi mahdollista että sivilisaatiot lähettäisivät jopa tarkoituksella avaruuteen jonkinlaisia tarkoituksellista kommunikaatio-signaaleja. On ajateltu että fiksuina olentoina ne voisivat lähettää viestejä ”tuntemattomille vieraille” nimenomaan vedyn säteilemällä 21 cm:n aallonpituudella – koska tämä aallaonpituus soveltuu hyvin radioastronomiaan. Tällaisia vieraiden sivilisaatioiden viestejä onkin sitten haeskeltu avaruudesta, eri tähtien suunnilta, ja tätä havainnointia kutsutaan SETI (search for extraterrestrial intelligence) tutkimukseksi.

Tämän etsinnän alkuvuosina, 1977, ”Big Ear” nimisen radioteleskoopin antenni nappasikin hiukan yli minuutin kestäneen voimakkaan signalin juuri tuolla 21 cm:n aallonpituudella. Havaitsija kirjoitti havaintokäyrään signaalin kohdalle WOW! –ja tuo sana jäi havainnon nimeksi. Tuolle havainnolle ei löytynyt mitään maanpäällistä selitystä – se oli selvästi peräisin avaruudesta, Maan ilmakehän ulkopuolelta. Lopulta, tämän vuoden alkupäivinä NASA tarjosi havainnolle luonnollisen astronomisen selityksen: Samalta suunnalta löytyy kaksi komeettaa, joista toinen olisi voinut lentää havaintohetkellä havaintokeilan läpi. SETI-tutkimus ei siis ole saanut haaviinsa vielä mitään. Silti, kymmenien vuosien vesiperästä huolimatta tutkimus jatkuu yhä. Käytössä on entistä suurempi, juuri tähän tarkoitukseen rakennettu Allen radiotelekooppi Pohjois –Kaliforniasa. Stephen Hawking ja venäläismiljonääri Yuri Miller antoivat vuonna 2015 sadan miljoonan dollarin rahoituksen Breakthrough Initiatives projektiin, jolla rahoitetaan havaintoaikaa SETI-tutkimuksiin maailman suurilla radioteleskoopeilla.

Nykyinen haintoteknologia antaa myös ihan uusia mahdollisuuksia otsikon kysymyksen vastaamiseen. Nyt on havaittu jo runsaasti eksoplaneettoja – jotkut niistä jopa Maan kaltaisia, ja sopivalla etäisyydellä emotähdestään. Parhailla kaukoputkilla voidaan jo havainnoida sopivien planeettakanditaattien ilmakehien spektrejä, ja hakea niistä merkkejä elämän tuottamista kaasuista. Ajatellaan että happi, hyvin reaktiivisena fotosynteesin tuottama kaasuna, olisi varmin (joskaan ei täysin varma) merkki elämän läsnäolosta. Eliökunta täällä Maassa nousi aikoinaan kuivalle maalle hapellisen ilmakehän suojaamana, ja hapettava metabolia on se energialähde jonka avulla monisoluiset eliöt kehittyivät.

Mutta tosi monia suotuisia asioita ja tekijöitä tarvitaan siihen, että elinkelpoisella planeetalla kehityy eliökunta joka tuottaa happea, tai jopa älykkäitä olentoja.

Frank Drake, vuonna 1961, pyrki keskustelemaan ja arvioimaan vieraiden sivilisaatioiden olemassaoloa siten, että jakoi sen todennäköisyyden erillisiin osatekijöihin. Kosmiseen kommunikointiin kykenevien sivilisaatioiden olemassaolo tietyllä hetkellä (nyt) edellyttäisi kaikkien osa-aluiden toteutumista, ja sen todenäköisyyttä voidaan arvoida siten että kaikkien osa-tekijöiden todennäköisyydet tai määrät kerrotaan keskenään. Draken kuuluisassa yhtälö on tämä:

Nt=Ngf*fpNHZfefsftTt/Tg, missä

fg = Tähtien määrä linnunradassa

f* = Sopivien tähtien suhteellinen määrä

fp = Niiden tähtien suhteellinen määrä joilla planeettoja

NHZ = HZ:ssa oleva planeettojen määrä per planeetallinen tähti

fe = elamää synnyttävien planeettojen suhteellinen osuus sopivista planeetoista

fs = sivilisaatiota synnyttävien planeettojen osuus elamää synnyttävistä

planeetoista

ft = osuus sivilisaatiosta jotka kehittyvät teknisesti kommunikaatioon kykeneviksi

Tt = Teknisen sivilisaation ikä (vuosissa)

Tg = Linnunradan ika (vuosissa)

(alkuperainen Draken

Nyt tiedetään että tähtitieteelliset parametrit Ngf* fpNHZ /Tg – jotka yhdessä mittaavat sopivien tähtien syntynopeutta galaksissa – antavat tulokseksi positiivisen luvun – jonka kokoluokka, karkeasti arvioiden, on jotakuinkin =1011・0.3・0.5・0.5/1010=0.75. Se on siis ainakin positiivinen luku.

Mutta muut termit ovat vaikeammin arvioitavia. Todennäköisyyttä elämän synnylle ja sivilisaation kehittymiselle emme tiedä. Molemmat nämä ovat suuria avoimia kysymyksiä. Jos elämä syntyykin, niin kehittyykö eliökunta suureksi, monipuoliseksi ja pitkäikäiseksi? Fysikaalisten olosuhteiden puolesta tämä vaatisi, paitsi elämän vyöhykkeellä sijaitsevan sopivan kokoisen planeetan joka pystyy pitämään päällään ilmakehän, myös sitä että planeetalla käynnistyy tektoniikka, joka alkaa kierrättämään hiiltä kiinteän ja kaasumaisen muodon välillä. Tektoniikan syntyä ei tarkkaan tunneta, mutta se tarvinnee ainakin vettä planeetan pinnalle, kiinteän ytimen, sekä vaipan tietynlaisen koostumuksen ja lämpötilan. Se ei siis ole ihan itsestään selvää.

Monisoluinen elämä edellyttäisi (ilmeisesti) myös hapellista ilmakehää. Miten todennäköistä on että missään syntyy niin tehokas fotosynteettinen koneisto, että se pystyy hajottamaan veden, ja antamaan elektronille niin suuren energian että se pystyy – lukuisten erilaisten välivaiheiden jälkeen – pelkistämään hiilen? Veden hajotus kyllä onnistuu, jopa metallikatalyyttien ja energian avulla – mutta elektronien kuljettamiseen vastaanottaja-aineille tarvitaan hyvin tarkka, useista kymmenistä proteiineista ja metalliatomeista koostuva molekyylikoneisto. Maassa tämä koneisto on syntynyt vain kerran. Eri bakteerilajeissa siitä on kehittynyt kaksi erilaisia versioita. Vain syanobakteereissa nämä ovat asettuneet peräkkäin, sarjaan, niin että ne pystyvät nostamaan elektronit vesimolekyyleiltä hiilelle asti. Tämän koneiston ansiosta ilmakehässämme on molekulaarista happea!

Toisaalta – ehkä jokin muukin alkuaine voisi ylläpitää tehokasta hapetus-pelkistyskemiaa. Esimerkiksi rauta voisi. Mutta voisiko rautaa ”hengittävä” laji kehittyä teknisesti sivistyneeksi. Ehkä voisi?

Entä teknisen sivilisaation kehittyminen- mitä se vaatii? Apinat ja delfiinit ovat älykkäitä. Kokeellisisissa tilanteissa ne selvästikin pysytvät ymmärtämään tuttujen ihmisten puhetta – mikä on hämmästyttävää! Ne pystyvät jopa vastaamaan käsitteellisiin kysymyksiin, kuten ”kumpi on enemmän, kumpi vähemmän” (tuossa edellä mainitussa dokkarissa). Mutta ne eivät pysty rakentamaan teknillistä sivilisaatiota – koska ne eivät pysty puhumaan (vai pystyvätkö?). Delfiineiden osalta, ne eivät myöskään pysty tarttumaan mihinkään ”käsillä olevaan” tehtävään. Teknistä sivilisaatoita varten tarvitaan paitsi älykkyyttä, myös puhekykyä ja käden taitoja. Tarvitaan tulentekotaito, jo esimerkiksi metallien käsittelemistä varten (ja kokkaamiseen!). Planeetalla tarvitaan siis sekä kuivaa maata että vettä.

Entä Teknisen sivulisaation säilymisen aika planeetalla? Edellä mainitussa dokumentissa kerrottiin ihmisen teknisen sivilisaation katoavaisuudesta. Esimerkkeinä olivat sekä Pääsiäissaarten että Inkojen vanhat, aikoinaan kukoistaneet kulttuurit, jotka molemmat ovat hyvin nopeasti hävinneet pois joko ylikansoituksen, resurssien loppumisen, tautien, ja/tai keskinäiseen kähinöinnin takia. Jos tuollaiset uhkat laajennetaan globaaliin mittakaavaan, niin ihmisen kulttuurin säilymisen mahdollisuus näyttää aika surkealle. Erityisen epävarmalle se näyttää taas näinä päivinä, kun turvapaikkaa etsivien ihmisten tulva vyöryy yli Euroopan. Muuttoliikkeen perimmäisinä syinä ovat loputon aseellinen taistelu, ja ilmeisesti resurssien hupeneminen ja liikakansoitus (= agressiivusuuden, työttömyyden, levottomuuksien lisääntyminen) ihmisten kotiseuduilla.

Teknisen sivustyksen säilymiseen tarvitaan teknologista sivilisaatiota, mutta myös taitoa, vastuullisuutta ja viisautta. Onko niitä muualla? Onko niitä meillä?

Astrobiologian kokouksessa noin kymmenen vuotta sitten Frank Drake arvioi puheessaan, että jos meidän galaksissamme on vähintään miljoona sivilisaatiota jotka kommunikoivat radioaallooilla, ihmiset saavat niistä jonkinlaisen havainnon vuoteen 2015 menessä. Näyttää nyt kovin hiljaiselle.

7 kommenttia “Olemmeko yksin?”

  1. Kalle Mansikkamaa sanoo:

    Kuten tieteilijäkin dokumentissä totesi, JOS se 61milj. vuotta sitten osunut kappale olisikin mennyt ohi, me miettisimme näitä asioita dinosaurusten maailmassa pieninä nisäkkäinä. Toki esi-isät olisi voineet syödä dinojen munia, ja saaavuttaneet paremman kehityksen, mutta luultavasti silloin oltaisiin vielä laskeutumassa puusta.
    Ei myöskään tiedetä, edellyttääkö tekninen kehitys jääkausia tms ongelmia. Afrikassahan ei ole teknologia edistynyt, vaan se on syntynyt kylmemmässä. Ilmeisesti Draken kaavasta puuttuu tekijöitä.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Voidaan toki spekuloida monenlaisia vaihtoehtoja- mitä jos… Emme tiedä mitkä kaikki tekijät ovat vaikuttaneet nisäkkäiden ja kädellisten eläinlinjojen nousuun ja menestykseen, mutta ainakin dinosaurusten valtakauden päättyminen oli yksi oleellinen tekijä tähän suuntaan. Ja ilmeisesti myös muut suuret ympäristömuutokset ja katastrofit ovat ajaneet kehitystä eteenpäin – ne ovat pakottaneet muuttumaan ja sopeutumaan ja oppimaan uutta…

  2. Lasse Reunanen sanoo:

    Hyvä muistaa mittakaava missä elämme ja ihmisten kyky tulkita sitä. Tietämys lähiavaruudesta moninkertaistunut, mutta lähitähdetkin ovat vielä osaamisellemme liian kaukana mahdollista elämää löytääksemme.
    Kirjallisuus ja elokuvat harppaa tämän osaamisrajamme yli ja tehneet runsaasti ihmismäistä elämää toisaalla, mutta ne kaikki yhä todentumatonta kuvitelmaa.
    Myös toisaalta tullutta elämää Maahan kuvailtuna, mutta sellaisen todellisuutta emme kykene varmentamaan ellei siitä meille totena anneta tietämystä.

    Kertynyttä tietämystämme kuitenkin aiempaa tehokkaammin tehdään esille, josta ymmärryksemme taas lisääntyy.
    Maan ja Aurinkokunnan matkasta Linnunradassamme odottaisi saatavan tarkempia matkakuvauksia, joista hahmottaisimme kulkuamme avaruudessa paremmin vuosituhansien, -miljoonien ja -miljardien (ennen ihmisten) aikana.

  3. Olli 69v sanoo:

    Puuttuuko tuosta Draken yhtälön selityksestä jotain?
    Miten termi fp liittyy tähtien syntynopeuteen galaksissa?

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Draken yhtälö esiintyy eri lähteissä hiukan eri muodoissa; siitä on jopa kirjoitettu uusia ja uudelleen muotoiltuja versioita. Alkuperäisessä yhtälössä vuosittain galaksissa syntyvien tähtein määärä kerrotaan elämän todennäköisyydellä, teknisen sivilisaation todennäköisyydellä – viestejä lähettävän sivilisaation todennäköisyydellä – ja tällaisen sivilisaatio olemassaolon iällä. Näiden tekijöiden tulo kertoo tällaisten sivilisaatioiden määrän millä tahansa hetkellä; tai siis, siinä vaiheessa kun kosminen kehitys on kehittynyt niin pitkälle että tämä kaikki voi tapahtua.

      Tiedämme tällä hetkellä että kosmiset, fysikaaliset ja kemialliset mahdollisuudet elämän synnylle ovat olemassa (eli, että täällä syntyy ainakin joskus ainakin joitakin elinkelpoisia planeettoja). Avoimia kysymyksiä ovat: syntyykö niillä elämää, kehittyykö elämä teknisesti taitavaksi, lähettääkö se signaaleja avaruuteen, ja miten kauan se säilyy.

  4. Kaavan tähtitieteelliset tekijät siis kertovat että galaksissa ei parhaassakaan tapauksessa voi olla kovin montaa meidän kaltaista hyvin nuorta teknistä sivilisaatiota. Eli jos etsimme samanikäistä seuraa, lähellä sitä ei ole ja kaukaa ei taitomme riitä etsiä. ”Aikuisia” sivilisaatiota voi olla lähelläkin, jos niitä ylipäätään on.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Juuri näin. Jos sivilisaatioiden keskimääräinen ikä on pieni – eli ne häviävät nopeasti pois – niitä ei voi olla kovinkaan tiheässä; jos niitä on, ne ovat kaukana. Jos taas sivilisaatiot säilyvät pitkään, niitä on ehtinyt kehittyä tänne paljon – niitä on olemassa paljon – ja niitä pitäisi olla olemassa jossakin suhteellisen lähelläkin.

      Nyt merkittävä osuus galaksista on jo koetettu haravoida, ja mitään ei ole löytynyt. Tämä voi olla selitettävissä ainakin kolmella eri tavalla:
      -elämää ei synnyt usein – tai jos syntyy, se ei kehityty teknisesti taitavaksi
      -jos kehittyy teknisesti taitavaksi, se ei säily kauaa — itsetuhoista porukkaa
      -jos säilyy kauan, se ei halua kommunikoida. (Onko tämä myös säilymisen edellytys?)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Evoluutiosta

14.2.2016 klo 18.39, kirjoittaja
Kategoriat: Astrobiologia

Edellisessä blogissa Harry pohdiskeli evoluution uusia ilmentymiä, eli uusien risteymälajien ilmestymistä luonnonvaraisissa ympäristöissä. Kommettien kautta lukijat ihmettelivät että voisikos noin nopeasti syntyä uusia lajeja. Kyllä voi, hyvinkin. Määräävänä tekijänä nopeissa lajimuutoksissa, sekä entisten häviämisessä että uusien syntymisessä, on yleensä olosuhteiden muuttuminen – joko niin että olosuhteet muutuvat paikanpäällä, tai niin että joku laji joutuu itse uusiin olosuhteisiin.

Se tekijä mikä pystyy merkittävästi ja nopeasti muuttamaan ympäristöä, suurten geologisten prosessien kuten mannerten liikkumisen ja tektoniikan ohella, on tietenkin ihminen. Ihminen luo ihan uudenlaisia ympäristöjä, kuten kaatopaikkoja, kaivosalueita, jätelauttoja – jotka tarjoavat mahdollisia elinympäristöjä uusille lajeille. Ihminen myös hävittää luononvaraisia ekosysteemejä, levittää ympäristöön kaikenlaisia kemikaaleja ja muuttaa ilmakehän CO2-pitoisuutta, ja ilmastoa – ja tällä kaikella aiheuttaa tällä hetkellä lajien katoamisen joka vetää vertoja Permi-Trias-kausien vaihteen suurelle sukupuutolle.

Toinen tapa millä ihminen saa lajit muuttumaan toisekseen ihan hetkessä on tietenkin lajien jalostaminen. Toisin kuin tuo edellinen, tämä lajien muokkaus on hyvinkin tarkoituksellista ja tavoitteellista. Kaikki meidän viljelykasvimme ja kotieläimemme on jalostettu villeistä kantamuodoistaan. Tässä prosessissa ne ovat muuttuneet uusiksi lajeiksi – joissakin tapauksissa niin totaalisesti että lajien sukulaisuutta on vaikea edes tunnistaa. Jalostuksen tärkein menetelmä on valinta: valitaan aineistosta niitä ominaisuuksia, tai geenituotteita ja geenejä mitä halutaan. Monia haluttuja geenejä on saatu siirrettyä viljeltäviin lajeihin risteytysten kautta. Risteytyksiä on voitu tehdä helposti lähisukuisten lajien, mutta myös etäisempiä sukulaislajeja on risteytelty keskenään, erityisesti kasveissa; yleensä tämä saadaan tapahtumaan niin että yhdistetään somaattisia soluja keskenään soluviljelmässä, ja tuotetaan fuusiosta sitten uusi kasvi. Kasvien kromosomistoja on muokattu niin että ne on saatu kopioitumaan useammksi kopioksi (on tuotettu polyploidiaa); toisaalta niitä on myös voitu vähentää ensin yksinkertaiseksi (haploidiksi), ja sitten taas palauttaa homotsygoottiseksi kaksinkertaiseksi kromosomistoksi. Genomeihin on myös saatu runsaasti muutoksi käsittelemällä soluja erilaisilla mutageeneilla. Kaikista näistä käsittelyistä yleensä seuraa valtaisa määrä erilaisia kummallisia ja epämuotoisia ja huonosti toimivia kummajaisia, mutta tehokkaalla valinnalla seasta löytyy myös yksilöitä joiden ominaisuudet ovat parantuneet. Kaikki viljellyt lajimme ja lajikkeemme ovat syntyneet näin.

Nykyään näiden perinteisten ja aika sattumanvaraisten menetelmien rinnalla on olemassa geenisiirtomentelmät, joiden avulla voidaan haluttuja ominaisuuksia siirtää mihin tahansa paranneltavaan kasvi- tai eläinlajiin. Menetelmät ovat ja laajassa käytössä suuressa osassa maailmaa. Tosin ne ominaisuudet mitä on viety viljelykasveihin liittyvät toistaiseksi erilaisiin kasvinsuojelullisiin ominaisuuksiin, mutta laatuominaisuuksien parantaminen olisi myös täysin mahdollista. Kotieläimistä ei ole tullut tuotantoon vielä siirtogeenisiä muotoja, vaikka tutkimustasolla eläinten geenisiirrot ovatkin aivan rutiinitouhua ainakin hiirille, kaneille, sioille ja lampaille. Kaupalliseen tuotantoon on tuotettu vasta siirtogeenisiä vuohia jotka tuottavat maidossaan lääkeaineita.

Mutta nyt geenien muokkaus on mullistumassa: tutkijoiden käyttöön on tullut uusi, entisiä huomattavasti tehokkaampi ja tarkempi menetelmä minkä tahansa lajin tarkkaan ja kohdennettuun muokkaamiseen. Crispr-cas9 menetelmässä käytetään ohjaimena pientä RNA-molekyyliä, jonka avulla haluttu muutos – joko sekvenssin poisto, muokkaaminen tai uuden DNA-sekvenssin lisäämisen, voidaan kohdentaa tarkasti juuri haluttuun kohteeseen.

http://www.nature.com/nbt/journal/v32/n4/full/nbt.2842.html

Tämä muokkausmenetelmä on niin tarkka että näin muokatut kasvit ilmeisesti tulevat pääsemään viljelyyn myös Euroopassa, perinteistä GM-materiaalia kevyemmällä valvonnalla. Sovellutusalueet tulevat olemaan rajattoman suuret – sekä perustutkimuksessa, viljeltävien mikrobien, kasvien, ja myös eläinten muokkaamisessa, jos niin halutaan. Ihmisenkin genomin korjaileminen olisi jo hyvinkin toteutettavissa – mutta se ei ole vielä lainsäädännöllisesti sallittua.

Kaiken hyvinvoinnin ja lääketieteen maailmassa, voimme nyt kysellä onko ihminen vielä luonnonvalinnan kohteena. On toki. Paitsi että valitsijana on ihminen.

 

 

9 kommenttia “Evoluutiosta”

  1. Jorma Kilpi sanoo:

    Hyvä kirjoitus taas. Minusta ihmisen valinta nousi luonnonvalinnan ohelle silloin kuin tulen käyttö alkoi. Tulen hallinta tarjosi ylivoimaisen suojan muuta luontoa vastaan jolloin nykyihmisen pitkä ja avuton lapsuusaika mahdollistui. Siinä yhteydessä on voinut olla aika nopeakin evolutiivinen vaihe esi-vanhempiemme historiassa.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Tuli on todellakin valtavan tärkeä keksintö. Ilman tulta ei olisi tullut mitään muitakaan teknisiä keksintöjä. Tuli antoi suojan petoja ja kylmää vastaan, se mahdollisti ruuan kypsentämisen – ja varmaan myös teki ”kotipaikan” – eli sosiaalisen elämän ja yhteisöllisyyden keskuksen. Niin helppo keksintö (?), ja niin tärkeeä. Mutta siihen tarvittiin kaksi toimivaa kättä, ja järkee päähän…

      1. Jorma Kilpi sanoo:

        Oma teoriani tulen hallintaan johtaneistä syistä on yksinkertaisesti nälkä. Metsäpalon tai savannipalon jälkeen ruoka on ollut tiukilla ja ne yksilöt jotka ovat uskaltaneet mennä lähimmäksi vielä kyteviä kohteita ovat voineet löytää ruokaa ja suojaa, sekä oppineet olemaan liikaa pelkäämättä tulta. He ovat niitä jotka selviytyivät, eli meidän esivanhempiamme. Mielikuvituksessani voin nähdä muinaisen pikkulapsen tarttuvan toisesta päästään hiiltyneeseen risuun ja heiluttavan sitä, jolloin lisääntyneen hapen ansiosta siihen syttyy liekki jota utelias lapsi ihmettelee…

        1. Kirsi Lehto sanoo:

          Juuri näin luontevasti se kaikki lienee kehittynyt. Leikki on ollut olleellisen tärkeää, paitsi tulen tekemisessä niin kaikessa muussakin keksimisessä ja oppimisessä. Ihmistä on kait nimtetty jossakin myös ”leikkiväksi ihmiseksi”. Leikkiminen, kokeileminen, ihmettely, uteliaisuus…hauskaa mutta hyödyllistä.

  2. Jukka Nieminen sanoo:

    Hienoa on lukea Teidän ajatuksia.Voisiko evoluutioprosessia ajatella niin että kun ihmisillä prosessi kestää varmaan jopa tuhansia vuosia, niin bakteereilla ja viruksilla muutos näkyy jopa vuoden-puolentoista nopeudella, koska rokotuksia joudutaan uusimaan jatkuvasti.

    1. Kirsi Lehto sanoo:

      Juuri näin. Lajin muutoksen nopeus korreloi mm. sukupolven kierron nopeuteen. Se riippuu myös monesta muusta molekyylitason seikasta, mm. siitä montako kopiota genomista solujen sisällä on (bakteereilla tyypillisesti vain yksi, ihmisillä kaksi), ja siitä miten helposti yksilö voi vaihtaa geenejä muiden samansukuisten tai erisukuisten – jopa kaukaisten lajien kanssa (bakteerit helposti, ihmiset vaikeasti) – ja siitä miten suuria yksilömääriä kyseinen laji tuottaa (bakteerit valtavasti, ihmiset hyvin vähän). Joten: aikataulut ovat erilaiset.

      1. Metusalah sanoo:

        Tämän päivän (1.3.) Hesarissa oli artikkeli geenimuuntelusta eli perimän muokkaamisesta. Tutkijoiden mukaan perimän muokkaamisesta on tulossa niin helppoa, että seuraukset huolestuttavat menetelmien kehittäjiä.
        Koska ihminen on evoluution tuote, voidaan perustellusti väittää, että myös ihmisen sormeilut perimän muuntelussa ovat yhtä ja samaa evoluutiota; nyt vain nopeutetulla aikataululla.
        Sivistysvaltioissa laboratoriot ja niissä käsiteltävät alkiot ovat valvonnan alaisia ja niiden toimintaa ohjataan lainsäädännöllä, mutta kuka tietää onko näin kaikkialla? Venäjän tai Pohjois-Korean kaltaiset tiedevaltiot saattavat tehdä millaisia kokeiluja tahansa valiorodun edustajia muokatakseen ja tuottaakseen. Olisi naiivia kuvitella, että geenimuuntelua tultaisiin käyttämään ainoastaan ylevien lääketieteellisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

        1. Tapio Salo sanoo:

          Näinhän se on! Etiikasta ja ongelmista voidaan keskustella ja pitääkin! Että EI sellaista sulkua, jota joku ei joko ahneudessaan tai jopa mahdollisesti suunnattomassa tiedonjanossaan jossain joskus kierrä, on ONNEKSIKIN totta. Evoluutio ei saa hyytyä byrokraattien rutistukseen. Pelkokin voi olla hyvä renki mutta isossa kuvassa huono ISÄNTÄ.

  3. Samuli Helminen sanoo:

    Luonnonvalinta valikoi elinkelpoisimmat, elinympäristöönsä sopivimmat. Kokonaan uusia ominaisuuksia se ei kuitenkaan saa aikaan. Eikä luonnonvalinta synnytä myöskään uusia lajeja. Tunnetun historian aikana ei näin ole tapahtunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *