Arkisto
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- kesäkuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
Mistä sinä voisit luopua?
Tämän heinäkuun aikana olemme nauttineet upeista aurinkoisista päivistä. Toiset voisivat sanoa että on kärsitty tukalasta helteestä. Helle-ennätyksiä on rikottu pitkin maailmaa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Metsää on palanut suuret määrät monella eri suunnalla, sekä idässä, etelässä, että täällä Pohjolassa.
Monella suunnalla sanotaan että tätä tämä nyt on, ilmastonmuutos alkaa oikeasti muuttaa olosuteita. Toiset voivat vielä sanoa että ei tämä ole mikään pysyvä muutos, vaan tilastollista vaihtelua. Ja voihan olla, tilastollista vaihtelua, mutta onhan kuitenkin jo itseään ruokkiva prosessi, kaiken tämän ylimääräisen palamisen, hiili- ja nokipäästtöjen kanssa.
Monet myös sanovat että nyt, viimeistään, meidän pitää tehdä jotakin. Meidän pitää muuttaa näitä käytäntöjä, jotka osaltaan vaikuttavat siihen että hiillidioksidi nousee ilmakehässä. Mutta onhan se niin, että vallitsevia käytäntöjä on vaikea muuttaa. Saaduista eduista, ja elämän mukavuuksista on tosi vaikea luopua. Vai – mistähän me itse voisimme luopua? Mistähän minä voisin – mistä sinä voisit luopua? Voisinko luopua – vaikka, omalla autolla ajamisesta? Kuten työmatkoista, tai mökkireissuista? Voisinko luopua saunomisesta?
Tai lentomatkoista?
Voisinko luopua kokonaan muovisista tarvikkeista? Kertakäyttötuotteista? Painotuotteista? Painetuista lehdistä?
Voisinko luopua keinokuiduista?
Voinko luopua punaisen lihan syömisestä? Ehkä myös vaaleista lihoista?
Voinko luopua tuontihedelmistä?
Voinko luopua kasvihuoneessa talvella tuotetuista vihanneksista?
Voisinko luopua väljästi asumisesta?
Mitä jäisi jäljelle?? Kuitenkin jäisi ihan riittävästi elämän edellytyksiä, ja ehkä jäljelle jäisi edellytykset jopa terveempään elämään. Jäisi kaikki mahdollisuudet syödä paikallisesti tai lähialueilla tuotettua ruokaa, olla iloinen ja sosiaalinen, ja seurata maailman menoa, etänä, digitaalisesti.
Kuitenkin tämä kysely on nyt ihan teoreettista. En varmaan itse pysty luopumaan noista asioista, en ainakaan kokonaan. Ja aika helposti voin pudota kyynisyyden puolelle: ei tällä millään kuitenkaan olisi mitään merkittävää vaikutusta ilmaston kehitykseen.
4 kommenttia “Mistä sinä voisit luopua?”
Vastaa
Tästä pitää keskustella
Pari viikko asitten kuuntelin kiintoisan Maailman politiikan arkipäivää lähetyksen https://areena.yle.fi/1-4429946?autoplay=true. Ohjelmassa toimittaja haastatteli tietotekniikan ja tulevaisuuden tutkijaa ja internet-asiantuntijaa Sari Stenforsia. Sari tutkii Kalifornian Piilaaksossa sitä, miten ihmiskunta tulevaisuudessa käyttää internetiä. Erityisesti hän tutkii tekoälyä ja sen sovellusta nimeltä lohkoverkkoteknologia, eli block chain verkostoa.
Block chain verkosto, tai lohkoverkko, on digitaalinen kirjanpitojörjestelmä, ja internetissä toimiva tietoverkko johon käyttäjiän omat koneet osallistuvat. Se toimii keinoälyn varassa, ohi kaikkien virallisten hallintojärjestelmien. Tuttu nimike tällaisen verkon toiminnasta on cryptovaluutta bitcoin.
Nämä lohkoverkot pystyvät tekemään kaikenlaista, ihan mitä vain niihin ohjelmoidaan. Ne tulevat kasvamaan ja lisääntymään valtavan voimakkaaksi tekijöiksi, tai toiminta-alustoiksi, joiden kautta maailmaa tulevaisuudessa hallitaan. Stenfors ennustelee että meille tulee olemaan vaikeaa arvata, ymmärtää tai hallita niiden suuruutta tai toiminnallista tehokkuutta. Kuitenkin nyt olisi korkea aika alkaa asenoitumaan: mitä me haluaisimme näissä toimintaverkoissa tehdä? Millaiset lohkoverkot olisivat meille pienille ihmisille käyttökelpoisia.
Sari Stenfors sanoo että tästä pitää nyt puhua ja keskustella, pitää miettiä miten ne olemme osa tätä verkottuvaa maailmaa niin, että se toimisi meidän eduksemme ja meidän pienten ihmisten ehdoilla. Jos emme halua osallistua, sen tekevät muut toimijat, omilla ehdoillaan, ja omaksi edukseen. Näin toimivat ainakin ne suuret kaupalliset tahot, jotka jo nyt hallinnoiva tverkko- ja someympäristöä.
Hän tarjoaa heti yhdeksi sovellusalueeksi sen, että tällaisten lohkoketjujen kautta voidaan hoitaa kaikkea hallintoa ja päätöksentekoa, kaikilla eri tasoilla, sekä paikallisesti että valtakunnallisti, ja kansainvälisesti. Päätöksentekoon voidaan osalistaa kaikki asiantuntijat ja asianomaiset, ja toteuttaa demokraattista päätöksentekoa erikseen kaikissa erilaisissa kysymyksissä. Näin voidaan, jos halutaan.
Valtaa, sekä taloudellista että hallinnoillista valtaa tullaan toteuttamaan näissä verkoissa.
Kun koetan kuvitella miten tuollaiset tietoverkot toimisivat, tai miten ne voisivat meitä hyödyttää, niin aika sukkelasti tulee mieleen sellainen sovellus joka hyödyttäisi meitä yksilöinä, ja etenkin koko yhteiskuntaamme:
Tuollaisen lohkoverkkon kautta voitaisiin hyvinkin helposti seurata millaisia ympäristövaikutuksia meidän itsekunkin toimemme aiheuttavat: millainen hiilijälänjälki kertyy kullekin ihmiselle tai perheelle esimerkiksi kuukauden ruokaostoksista, kodin energiankäytöstä ja perheenjäsenten liikkumisratkaisuista. Lohkoverkkojen kautta voitaisiin myös luoda uusia ympäristöedullisia järjestelmiä, kuten tavaroiden kierrätys – ja jakamissysteemejä, kimppakyytiverkostoja, ja uusia työnjakoverkostoja freelancereille.
Niiden kautta voisimme olla yhteydessä kaukana oleviin ihmisiin joiden kohtalo tai ajatukset koskettavat meitä.
Löytäisimme kanavia aineellisen avun, tai ainakin empatian ja myötätunnon jakamiseksi ahdistuksessa oleville ihmisille katastrofialueilla. Voisimme myös löytää valistuneita ja viisaita ajatuksia siitä siitä mikä on elämän ja ihmisen merkitys tässä teknologian hallinnoimassa maailmassa.
7 kommenttia “Tästä pitää keskustella”
-
Mika sanoo:
Sellainen pieni tarkennus, että lohkoverkoilla ja tekoälyllä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Tekoälyjä voidaan toki hyödyntää varmasti myös lohkoverkkojen kanssa, kuten niin monessa muussakin asiassa, mutta esimerkiksi bitcoin ja suurin osa muista lohkoverkkosovellutuksista eivät ole riippuvaisia tekoälytoteutuksista.
-
Kirsi Lehto sanoo:
Niinpä, kukin lohkoverkko sinänsä lienee ihan simppeli juttu ko. verkkoon kirjautuneiden koneiden välillä, mutta riippuen siitä millaista toimintaa ko verkko hoitaa, kirjaa ja arkistoi, reagoi, vastaa ja viestittää, se voinee vaatia ainakin jonkin verran koneälyä.
-
-
Luulin että se on lohkoketju eikä lohkoverkko. Tai sitten lohkoverkko on jokin eri juttu josta en tiedä mitään.
Käsittääkseni (mutta tiedän asiasta vain erittäin pintapuolisesti) lohkoketju tarkoittaa sitä että data voidaan tallentaa selväkielisenä koneeseen jonka omistajaan ei tarvitse luottaa jos datasta laskettu tarkistussumma on talletettu johonkin toiseen koneeseen johon tuon ensimmäisen koneen omistajalla ei ole pääsyä. Jos ketjun jäsen väärentää datansa, se niin ollen paljastuu. Ainoa keino väärentää olisi hankkia käyttöoikeus ketjun kaikkiin koneisiin ja muuttaa kaikkia datoja.
Mitä tulee kryptovaluuttoihin, minusta näyttää siltä että ne ovat pyramidihuijauksia eli ensimmäisten sijoittajien saama tuotto perustuu siihen että viimeiset sijoittajat menettävät rahansa. (Joidenkin mielestä tosin rajaa pyramidihuijauksen ja legitiimin liiketoiminnan välillä saattaa olla vaikea vetää koska jossain mielessä koko rahtalousjärjestelmä on eräänlainen pyramidihuijaus sekin – en kuitenkaan itse ajattelisi ihan noin.) Kun ensin bitcoin tuli ja sen arvo nousi, alkoi tulla muitakin kryptovaluuttoja esimerkin rohkaisemana. Kun niitä tulee riittävän monta, runsaudenpulassa sijoittaja ei enää uskalla luottaa että jokin tietty niistä menestyisi ja sen seurauksena ei sijoita mihinkään niistä. Silloin kaikki kryptovaluutat menettävät arvonsa. Menettäminen voi tapahtua yhtäkkisesti tai sitten useassa episodissa.
-
Lohkoketju – jees, kyllä vain. Niinpä tietenkin. Mielessäni vain käänsin tuon väärin, varmaan siksi kun nämä tietokonejärjestelmät lienevät paremminkin verkkoja kuin ketjuja. En nyt itse tiedä ollenkaan onko näistä syytä innostua, tai huolestua, se mainittu tutkija vain antoi ymmärtää että hyvinkin monet yhteiskunnan toiminnot voisivat siirtyä tällaisiin. Siis niihin voi hyvin koodata muitakin kuin kryptovaluuttatoimintoja.
-
-
Aiheen vierestä mutta liittyy edelliseen ketjuun. Radion Ykkösaamussa oli juttua arktisen alueen nokipäästöistä (musta hiili), eli ne lämmittävät arktista koska lumen päällä oleva tumma noki vähentää albedoa. Siperian öljyntuotannon yhteydessä tapahtuva ylijäämämaakaasun soihdutus (siis öljylähteissä joissa maakaasua on katsottu olevan liian vähän jotta sitä kannattaisi ottaa talteen) tuottaa noita nokihiukkasia ilmeisesti erityisen paljon.
Se mitä ohjelmassa ei kuitenkaan mainittu tai ainakaan korostettu oli että nokipäästöjen ilmastoa lämmittävä vaikutus voi syntyä ainoastaan lumisena aikana. Jos esim. suomalainen lämmittää savusaunaa kesällä, savu ei vaikuta ilmastoa lämmittävästi koska lumi on ajallisesti ja paikallisesti kaukana. Myöskään esimerkiksi syystalven ei-pysyvän lumen aikana tullut noki ei vaikuta koska silloin auringon säteily on heikkoa ja lumen sulaessa nokihiukkaset joutuvat maahan.
Asiantuntijat varmasti tietävät nämä asiat, mutta joskus on niin että maailma joutuu sanojen vangiksi, eli että valittu terminologia alkaa ohjata ajattelua vinoon suuntaan. Jos esimerkiksi julkisuudessa puhutaan mustan hiilen päästöistä sanomatta vuodenaikariippuvuudesta mitään, ihmiset saattavat alkaa kuvitella että musta hiili olisi samantapainen vaikutuksiltaan kuin CO2, mitä se ei suinkaan ole koska ainoastaan kevättalvisen hangen päällä olevalla noealla (tai vuoristojäätikön tai mannerjäätikön päällä olevalla) voi olla ilmastoa lämmittävä vaikutus. Jos esimerkiksi EU rupeaa säätämään innoissaan jotain kiuasdirektiivejä tämän takia, silloin mennään metsään. Edes soihdutus ei ilmeisesti ole paha (albedomielessä) jos se tehdään lumettomana aikana ja kunhan vaikutuspiirissä ei ole jäätikköä. Sama ilmeisesti koskee metsäpaloja: ei niitäkään yleensä tapahdu kevättalvella tai niin lähellä jäätikköä että savu voisi sinne kulkeutua.
-
Kiitos Pekka tästä. Kuulin saman asian, ja aloin jo tuntea syyllisyyttä mökkissaunomisesta. Ei siis olekaan niin paha asia. Ainakin se on meille suomalaisille iso ilon lähde.
-
-
Aulikki Holma sanoo:
Mikä loistava ja innovatiivinen idea. Kokonaisuutena suunnitelma tarjoaa mitä monipuolisimman kokemuksellisen oppimisen kentän. Se kokemus ei hevin unohtuisi! Ja juuri tämäntyyppistä menetelmäkehitystä nykyajassa tarvitaan. – On selvää, että tuotteistaminen ja markkinointi ovat tällaisessa innovaatiossa omia erityishaasteita, joiden ratkomiseen tarvittaisiin niiden alojen päteviä osaajia.
Jumala loi maailman ja kaikki muu on tehty kiinassa 🙂
Olen varmaan niitä laiskimpia ympäristöäni ajattelevia ihmisiä..
mutta toki olen pieniä muutoksia tehnyt kun niistä lukenut ja alitajuntani heränyt ajattelmaan. esim. Pidän kestokassia (ikea) aina autossa, ei tarvi enään ostaa niitä muovikasseja kaupan kassalta, saa suoraan ikea kassilla kannettua tavarat autoon ja kotiin. Toisaalta näinkin pienessä kuviossa olisi paljon parannettavaa, pitäisi luoda standardi,että kodin roskikset olisivat enemmäkuin se yksi-kaksi lootaa tiskialtaan alla, kaupan ”kassit” voisivat hyvinkin olla maantuvia yms. paperikasseja vaikka tiukalla välillä rahat, ei maailma siihen kaadu. Toisaalta todelliset saastutukset pitäisi saada kuriin, kyllä kuluttajat ostavat sitä mitä teollisuus tuputtaa… monesti törmännyt vaihtoehtoon ostaa vain uusi rikkoutuneen tilalle, ei kannanta korjata jne. Ajatus luopumisesta on järjetön, nykyisellään pitäisi olla tarjolla vain kestävää, takuut oikeasti 10v ja teollisuus pakotettaisiin tekemään sitä vanhaa,kestävää laatua..
Juuri näin! Paljon enemmän voitaiiin tehdä tämän asian eteen, jo pelkällä hyvällä tahdolla (ja ehkä hiukan tiukemmilla vaatimuksilla yhteiskunnan taholta). Kierrättämistä voisi lisätä merkittävästi, kaikkien roskafraktioiden osalta. Tuotetuilla tavaroilla pitäisi olla kestävyystakuu, ja korjaamisen mhdollisuus, sen sijaan että niillä on nyt särkymistakuu, eikä korjaamisen mahdollisuutta. Lämpimän veden ja lämmön tuhlaamista voisi ohjata hinnoittelulla. Ja ennenkaikkea, kouluissa vois opettaa näitä juttuja nuorisolle; sehän se on se ikäkausi missä ihmisen asenteet ja tottumukset fiksaantuvat.
Olin tosi iloinen kun sain 10-vuotiaalta sisarentyttäreltä jaettavaksi tarkoitetun kiertoviestin:
-älä roskaa
-käytä lyhyitä suihkuja
-sammuta hana kun peset hiuksia tai hampaita
-kulje enemmän pyörällä
-sammuta valot kun lähdet ulos ovesta
Meidän kaikkien on syytä tehdä kulutukseen liittyviä valintoja, jotka auttavat taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan. Hyvinvointivaltioista puhuttaessa pelkään kuitenkin, etteivät omat valintamme riitä, koska maapallon väestön valtaosa oppii vasta kuluttamaan. Siksi pidän jätteiden ja tavaroiden kierrättämistä omalla kohdallani keskeisempänä tapana osallistua talkoisiin.
Kulutustottumusten muutosten ja kierrättämisen ohella meidän pitäisi ottaa käyttöön myös järeämmät keinot. Niistä tärkeimpiä ja realistisimpia ovat mielestäni maailman väkiluvun kasvun pysäyttäminen, geenimuunnellun ravinnon tuotantoon siirtyminen ja fossiilisten energialähteiden korvaaminen pääasiassa aurinko-, tuuli- ja ydinvoimalla. Eettisesti kyseenalaistetun geenimuunnellun viljan tuotannon lisääminen auttaisi saamaan suurempia satoja pienemmällä ja karummalla viljelyalalla. Siten metsien hiilivarasto pääsisi taas kasvamaan. Geenimuunneltua lihaa tuottamalla säästettäisiin laidunmaata ja tuotantoresursseja.
Kiitoksia näistä näkemyksistä. Juuri noinhan tässä pitää edetä; ja toivottavasti myös mahdollisimman sukkelasti. Energia pitäisi saada tuotettua kokonaan uusiutuvista lähteistä (aurinko, tuuli, biomassa – ehkä myös se paljon parjattu ydinvoima). Biomassaa pitää saada kasvamaan mahdollisimman paljon, sekä metsissä että pelloilla, ja se pitäisi myös saada kasvamaan mahdollisimman epäintensiivisillä keinoilla. Kasvattamiseen sopisi paljon muitakin ympäristöjä, kuten talojen pihat, senät ja katot. Ja kaikenlainen turha kuluttaminen pitäisi jäädä pois, onpa se sitten tavaraa tai energiaa.