Arkisto
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- kesäkuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
Epävarmaa
Ilmakehän ja ilmaston dynamiikka pysyy puheenaiheena päivästä toiseen, samoin näköjään myös näissä minun blogeissani. Nyt on taas ajankohtaista pohtia tätä, kun eilisen uutisissa ilmoitettiin että Maan hiilidioksidipitoisuus, nyt tasolla 403 ppm, on nyt korkeimmillaan sitten 800 000 vuotta sitten https://www.energetskiportal.rs/en/wmo-greenhouse-gas-concentrations-reach-highest-level-in-800000-years/.
Maailman meteorologisen instituutin tiedotteessa sanotaan että se on nyt samalla tasolla kuin 3-5 miljoonaa vuotta sitten – siis siinä vaiheessa kun nykyinen jäätiköitymisten sykli oli vasta lupaavasti aluillaan. Tuolloin lämpötila on 2 tai 3 astetta korkeampi kuin nykyään, ja merenpinnat 10-20 metriä korkeammalla. https://public.wmo.int/en/media/press-release/greenhouse-gas-concentrations-surge-new-record
Maailman ilmastotutkimuksen mukaan tämä suoraan korreloi ilmaston lämpenemiseen- ja tämä on sellainen virallinen totuus jota ei saa edes ääneen epäillä. Ja kohtalaisen hyvin se näyttää korreloivan, ainakin viimeisen 400 000 vuoden aikana (https://www.e-education.psu.edu/egee102/node/1958 ) – mutta ei kuitenkaan ihan yksi yhteen.
Pidemmillä aikaväleillä, kauan sitten, korrelaatio lienee ollut perin heikko. Vielä Jura-, Liitu- ja Tertiäärikausien aikana, siis vielä n. 100 – 20 miljoonaa vuotta sitten, lämpötila on ollut useita asteita korkeammalla, ja merenpinnat jopa 100 metriä korkeammalla kuin nyt. Samaan aikaan hiilidioksidipitoisuudet ovat kuitenkin olleet merkittävästi matalammalla, ainakin jos ilmastoskeptikkojen sivuja on uskominen (tosin, miten luotettavia lienevät hiilidioksidin mittaustulokset noilta ajoilta?).
Ilmastoon vaikuttavat toki monet tekijät, kuten mantereiden sijainnit ja merivirrat. Esimerkiksi, ilmasto lähti kylmenemään nykyistä jäätiköitymisen aikaa kohti n. 30 miljoonaa vuotta sitten kun maayhteys Etelä-Amerikan ja Etelämantereen välillä katkesi. Noin 3 miljoonaa vuotta sitten taas Panaman kannas kohosi, ja katkaisi yhteyden Tyynenmeren ja Atlantin välillä, tämän seurauksena Atlantti alkoi jäähtymään, ja kehitys kulkemaan kohti nykyistä jäätiköitymisten kautta. Viimeisen miljoonan vuoden aikana Milankovich-sykli, eli rataparametrien vaihtelu on taas heilutellut Maan lämpötilaa niin että kylmemmät jäätiköitymisen vaiheet ovat toistuneet n. 100 000 vuoden jaksoissa. Muutokset kylmästä jäätiköitymisten kaudesta lämpimämpään kauteen ovat toistuvasti olleet hyvin nopeat – niin olivat myös n. 12 000 vuotta sitten viimeisimmän jääkauden loppuessa.
Ilmaston heilahteluissa, ja myös sen tasapainottumisessa merkittävinä tekijöinä ovat monenlaiset takaisinkytkentävaikutukset. Lämpenevä ilmasto esimerkiksi haihduttaa lisää vettä, joka toimii myös tehokkaana kasvihuonekaasuna ilmakehässä. Se myös vauhdittaa biomassan hajoamista, joka myös vapauttaa lisää hiilidioksidia. Hiilidioksidin ja lämpötilan lisääntyessä kasvien biomassa ja yhteyttämisteho lisääntyvät, mikä puolestaan vähentää hiilidioksidin määrää. Lämpeneminen ja korkea hiilidioksidipitoisuus lisää silikaattien rapautumista kallioiden pinnalta, mikä taas lisää karbonaattien saostumista merien pohjaan karbonaatteina.
Eräs merkittävä takaisinkytkentöihin vaikuttava tekijä on metaani. Lämpötilan noustessa tätä vapautuu enemmän esimerkiksi sulavasta ikiroudasta ja lämpenevistä merenpohjista. Tämä tehokas kasvihuonekaasu nostaa lämpötilaa, ja kiihdyttää kierrettä. Mielenkiintoinen maininta tuossa edellämainitussa on että myös metaanipitoisuus meteorologisen instituutin raportissa on, että metaanin pitoisuus on ollut jo 10 vuoden ajan tavallista korkeammalla.
Aikavaellus-hankkeessamme haluaisimme opettaa koululaisille ilmaston säätelyn mekanismeja ja periaatteita, ja sitä varten haluaisimme pystyttää jonkinlaisen hyvin yksinkertaisen ja vuorovaikutteisen mallisysteemin siitä miten se reagoi eri tekijöihin. Ilmastolle löytyy verkosta julkinen laskentamalli, täältä http://www.cesm.ucar.edu/models/ccsm4.0/ — julkaisijat ovat National Science Foundation (NSF) and the U.S. Department of Energy (DOE), ja Climate and Global Dynamics Laboratory (CGD) at the National Center for Atmospheric Research (NCAR), joten se lienee tällä hetkellä paras mahdollinen. Tämä on kuitenkin aivan liian monimutkainen meidän opetustarkoituksiimme. Osaisiko joku teistä arvioida millaisille yksinkertaisilla yhtälöillä voisimme mallittaa ilmaston määräytymisen perusreaktioita: Maahan tulevan ja pinnasta pois heijastuvan säteilyenergian, ja ilmakehän kasvihuonekerroksesta takaisin heijastuvan lämpösateilyn vuorovaikutteisia parametreja?
7 kommenttia “Epävarmaa”
Vastaa
”Missä ne kaikki ovat??!”
Me ihmiset olemme jo kauan aikaa uskoneet tai haaveilleet että elämää, ja jopa älykästäkin sellaista olisi olemassa muuallakin kuin täällä Maa-planeetalla. Jo 1800 luvulla monet uskoivat varmasti että Marsissakin eläisi älykkäitä, ihmisen kaltaisia olentoja. Kuitenkin viimeistään Viking-lennot 1976 osoittivat ettei sen planeetan pinnalla pysty elämään minkäänlaiset elämänmuodot, eikä ainakaan mitkään isot ja monisoluiset eliöt.
Mutta sittemmin toiveet ovat kohdistuneet kaukaisempiin maailmoihin. Maan ulkopuolisen älyn etisiminen, eli SETI-tutkimus käynnistyi Frank Draken, Carl Saganin ja muiden tähtitieteilijöiden innoittamana 1960-luvun alussa. Monet tutkijat, ja jopa NASAn tutkimusohjelmat etsivät vieraiden sivulisaatioiden viestejä tai niiden tuottamia signaaleja parinkymmenen vuoden ajan. Tämän tutkimuksen julkinen rahoitus kuitenkin hiipui 1990-luvulla negatiivisten tulosten lannistamana. SETI-tutkimus jatkuu yhä esimerikiksi yksityisessä SETI instituutissa ja sen Allen –nimisellä suurella interferometriteleskopilla. Myös Yuri Milner niminen monimiljonääri on rahoittanut tutkimusta sadalla miljoonalla dollarilla, ”Breakthrough listen” nimisessä ohjelmassa. Mutta toistaiseksi – ei mitään löydöksiä.
Todennäköisyyksien valossa tutkijat joutuvat vetämään tiettyjä johtopäätöksiä myös negatiivisista tuloksista: Nyt alkaa näyttää siltä, että sivilisaatioita on joko harvassa – tai ehkä hyvin, hyvin harvassa. Voi olla niinkin että olemme yksi harvoista, tai ehkä jopa se yksi ja ainoa tekninen sivilisaatio tässä galaksissa. Frank Drake itse arvioi noin kymmenen vuotta sitten seuraavaa: jos sivilisaatioita olisi galaksissa paljon, eli niinkin paljon kuin miljoona, niin niiden välimatkat olisivat kokoluokkaa 70 valovuotta (vv), ja ne olisi havaittu vuoteen 2015 mennessä. Jos niitä olisi 1000, niin niiden välimatkat olivat kokoluokkaa 2000 vv, ja joku niistä havaittaisiin vuoteen 2030 mennessä. Jos taas emme vuoteen 2050 havaitse ketään, se tarkoittaa että ketään muita ei ole olemassa kahden miljoonan vv:n säteellä. Olemme yksin.
Tätä juttua pohdiskelee myös Esko Valtaoja viimeisimmässä Tiede-lehdessä. Esko on kylläkin tapansa mukaan yhä optimistinen: ennemmin tai myöhemmin elämän etsinnän pitää onnistua. Elämä löytyy joko Marsista, tai kauempaa.
Mutta voi se olla niinkin, että muita teknillisiä sivilisaatoita ei löydy. Ei ole ollenkaan varmaa sekään, olisiko mitään itseään ylläpitävää, monimutkaista orgaanista kemiaa, sellaista mitä me täällä Maassa elämäksi kutsutaan, olemassa muualla. Jos sellaista on olemassa, ei ole ollenkaan varmaa että se olisi kehittynyt monimutkaiseksi, tai peräti älykkääksi. Maassa tämä kehitys on tapahtunut monen mutkan ja onnekkaan sattuman kautta
Onnekkaan elämän synnyn jälkeen, vasta paljon myöhemmin ilmestynyt hapekas ilmakehä on mahdollistanut isojen eukaryoottisolujen ja monisoluisten eliöiden synnyn. Happea tarvittiin myös suojaamaan maanpintaa UV-säteilyltä, mikä oli edellytyksenä sille että elämä saattoi kivuta merestä kuivalle maalle – vesi-ympäristössä kun eivät älykkäätkään lajit pysty kehittämään mitään korkeampaa teknologiaa. Vettä hajottava ja happea tuottava molekyylikoneisto on keksitty yhden kerran Maan elämän historiassa.
Monimutkaisemman ja älykkäämmän tason saavuttamiseksi Maan lajien piti kehittyä ensin kaksikylkiseksi; sitten on pitänyt kehittyä tukirakenteet ja raajat, jotka mahdollistivat liikkumisen. Erityisesti hienompaa motoriikkaa ja koneiden rakennusta varten on pitänyt kehittyä taitavasti toimiva käsi; ihmisellä se on pihtiote peukalon ja etusormen välillä. On pitänyt kehittyä aistit jotka mahdollistavat ympäristön havaitsemisen ja kommunikoimisen. Näkö mahdollistaa ympäristön hahmottamisen ja ymmärtämisen, ja kuulo ja puhekyky mahdollistavat puhutun kielen syntymisen. Tämän johdannaisina ovat rakentuneet kommunikaatio, tiedon siirto, oppiminen ja kulttuuri.
Nämä mainitut kyvyt, sekä suuret aivot, ovat olleet keskeisen tärkeitä ihmisen teknisen sivilisaation kehittymisessä. Ihmisen ja kääpiösimpanssi bonobon genomeissa on eroa vain yhden prosentin verran, ja suurin osa niiden erilaisista nukleotideista esiintyy vain kuuden geenin alueella. Nämä nimenomaiset geenit säätelevät aivojen kehitystä, suun ja kurkunpään rakennetta, ranteen rakennetta, ja paria ruuansulatuksessa tarvittua entsyymiä. Mutta nämä edulliset geenimuodot esiintyvät vain ihmisellä.
Tällaisten kehitysvaiheiden kautta olemme kehittyneet sellaisiksi kuin nyt olemme. Kautta aikojen, kehitystä ovat ohjanneet olosuhteet: yleensä, näihin asti, nimenomaan muuttuvat ja vaikeat olosuhteet ovat ajaneet lajien kehitystä eteenpäin, monimutkaisemmiksi ja taitavammiksi. Nyt, näinä aikoina, elämme ainakin näennäisen helppoja ja yltäkylläisiä aikoja. Emme enää ehkä kehity fyysisesti paremmiksi, ehkä olemme paremminkin taantumassa aktiivisen luonnonvalinnan puutteessa. Mutta nyt elämme keskellä suurta teknologista muutosta.
Tuo muutos näyttää johtavan yhä suurempaan tekniseen kyvykkyyteen. Mutta se sisältää myös riskinsä.
Esko Valtaojan artikkelin yhteydessä Tiede-lehti julkaisi listan, joka esittelee Oxfordin yliopiston ja Global Challenge säätiön tutkijoiden määrittelemät 12 tekijää, jotka voisivat tuhota sivilisaatiomme. Listassa mainitut tekijät ovat: ihmiskunnan huono johto, sivilisaation romahdus, ekokatastrofi, super-tulivuoren purkaus, globaali pandemia, asteroidi-isku, ydinsota, nanoteknologia, synteettinen biologia, ilmaston muutos, tuntematon vaara, ja tekoäly. Vaarallisimpana ihmisen (lajin vaiko kulttuurin?) säilymisen kannalta nämä tutkijat pitävät tekoälyä. Tämä lista kuulostaa aika kummalliselle: ainakin synteettistä biologiaa, nanoteknologiaa ja tekoälyä pidämme yleisesti teknologian suurina lupauksina, ei suinkaan uhkina.
Mutta toisaalta, kaikki liittyy kaikkeen: Ekologian tutkijaryhmä Tukholmassa on arvioinut että on olemassa kahdeksan oleellista parametria jotka säätelevät planeettamme ekosysteemien stabiilisuutta. Näitä ovat merivirrat, ilmakehän koostumus, kasvullisen maa-alan häviäminen, ilmaston lämpeneminen, ilmakehän aerosolit, ympäristön kemikalisoituminen, ravinteiden valuminen meriin ja biodiversiteetin romahtaminen. Näistä kaksi ensimmäistä parametria ovat tällä hetkellä vielä stabiileja. Kaksi seuraavaa on juuri niillä rajoilla että voivat johtaa suuriin muutoksiin, ja kaksi seuraavaa ovat sellaisia että niiden globaaleja vaikutuksia tai riskirajoja ei tunneta. Kaksi viimeistä ovat jo muuttuneet niin että ne johtavat suuriin ekologisiin muutoksiin.
Vuonna 1950, yleisen UFO-innostuksen innoittama, nobel-fyysikko Enrico Fermi lausahti ihmetellen: ”missä ne kaikki ovat”. Tätä on sittemmin kutsuttu Fermin paradoksiksi. Tekniset sivilisaatiot voivat olla harvassa – ja nyt jo tiedämme että siihen voisi olla olemassa paljon erilaisia selityksiä. Ensimmäinen ja yksinkertainen selitys on se että Maa on harvinaislaatuinen paikka, ja täällä kaikki olosuhteet ovat sattumalta suosineet monimutkaisen elämän kehittymistä. Mutta muitakin mahdollisia selityksiä on paljon. Yksitoista kummallisinta selitystä löytyy sivulta https://io9.gizmodo.com/11-of-the-weirdest-solutions-to-the-fermi-paradox-456850746
13 kommenttia “”Missä ne kaikki ovat??!””
-
Vieraan sivilisaation tutkiminen radiolla on vähän sama kuin jos tutkisi lintuja huutamalla naakkaparveen megafonilla mölyä ja kuuntelemalla tuleeko vastaukseksi kollektiivinen kajatus. Jos olisin muukalainen, olisin kiinnostuneempi Bracewellin luotaimista. Ne ovat käyttäjälleen turvallisia ja voivat kerätä tietoa tehokkaasti ja hienovaraisesti.
-
Kirsi Lehto sanoo:
Minkähänlaisia sitten ovat nämä Bracewellin luotaimet??
-
https://en.wikipedia.org/wiki/Bracewell_probe selittää konseptin mielestäni hyvin.
Bracewellin luotaimella tarkoitetaan pitkälle kehittynyttä tähtienvälistä robottiluotainta joka pystyy tutkimaan älykästä lajia vuorovaikuttamalla sen kanssa paikan päällä ja lähettämällä tiedot kotiin. Luotain saattaisi päivystää kohdeaurinkokunnassa kauankin ja herätä toimintaan huomatessaan teknisen sivilisaation olevan syntymässä.
Bracewellin luotain on turvallinen, koska se ei paljasta lähettäjänsä olinpaikkaa. Sen tiedonhankinta on tehokasta, koska se tapahtuu lähietäisyydeltä ja saattaa olla myös vuorovaikutteista. Tiedonhankinnan on myös mahdollista olla turvallista tutkinnan kohteelle, koska kohdelajin ei välttämättä
tarvitse tietää olevansa tarkkailtuna.Jos Bracewellin luotain pysyy hengissä pitkään esimerkiksi korjaamalla tai monistamalla itseään, sellaisen voi lähettää päivystämään suureenkin määrään aurinkokuntia (ääritapauksessa galaksin kaikkiin aurinkokuntiin). Silloin lähettäjä saa tarkan raportin heti (toki valonnopeuden viiveellä) kun johonkin niistä alkaa muodostua tekninen sivilisaatio. Luotainten lähettäjällä olisi hyvä syy tuollaiseen tiedustelutoimintaan, koska tekniset lajit ovat potentiaalisesti vaarallisia toisilleen.
-
Kiitos vastauksesta. Tiesin toki tällaisen galaksiin levittäytyvän robotti-tarkkailijaluotaimen konseptin, mutta en tiennyt että sillä on nimikin. Muuten; on jotenkin kiintoisaa että näissä älykkäiden lajien etsintä-hankkeissa yleisesti oletetaan että älykkäät lajit olisivat toisilleen vaarallisia. Tämä oletus varmaankin nousee oman lajimme paikallisesta sotaisesta historiasta. Luulisin että agressiivisuus ei olis mitenkään tarpeellista sellaisten olentojen kesken jotka eivät mitenkään pysty edes keskustelaan, riitelemään, hallitsemaan toisiaan tai valtaamaan toinen toisensa elinalueita, omaisuutta tai resursseja. Luulis myös että jos on kysymys joistakin eliöistä jotka ovat jo huomattavasti pidemmälle kehittyneitä kuin me, niin he olisivat jo ohittaneet omassa historiassaan kaikki mahdollisest sotaisat vaiheet, ja paremminkin olisivat oppineet arvostamaan kaikkia – myös erilaisia – elämänmuotoja. Siispä, uskoisimmeko (tai uskottelisimme) että jos ne olisivat jossakin tarkkailemassa toisiaan vaikkapa noiden Bracewellin luotainten avulla, niin se olisi puhdasta uteliaisuutta.
-
Aivan, eiväthän kaikki ulkomaille matkaavat ole vakoilijoita vaan osa on myös turisteja.
Huomaa kuitenkin että sanoin POTENTIAALISESTI vaarallisia.
Rationaalinen laji haluaa tietää mitä uhkia ja mahdollisuuksia toinen laji tarjoaa, se tekee ikäänkuin SWOT-analyysiä kaikesta. Jos se kokee uhat mahdollisuuksia suuremmiksi, se saattaa alkaa pahimmassa tapauksessa sotia. Se saattaa kuitenkin katsoa asiaa myös laajemmasta kuin oman lajinsa perspektiivistä, jolloin se saattaa pitää toista lajia arvokkaana galaktisen biodiversiteetin itseisarvoisen suosimisen mielessä. Joka tapauksessa, vaikka näin olisikin, tiedustelutiedon hankkiminen on järkevää jos sen voi tehdä kohtuullisella panostuksella ja tavalla joka on turvallinen sekä itselle että kohdelajille.
-
Jees. Matkustajistakin suurin osa on harmittomia turisteja, ja vieraiden kansojen välinen kommunikaatio edistää keskinäistä ymmärrystä. Ja toki, onhan se niin että varovaisuus on silti aina paikallaan.
-
-
-
-
-
Minusta selvien elämän merkkien puuttuminen Marsista kertoo että elämä ei syntyne planeetalle itsestään ainakaan sadan prosentin todennäköisyydellä. Nimittäin jos syntyisi, sen pitäisi olla jäljellä Marsin pinnan alla, ja silloin sen pitäisi näkyä ilmakehässä orgaanisina hivenkaasuina. Toki vielä odotetaan kovasti mitä Trace Gas Orbiter asiasta kertoo.
Sen sijaan radio-SETI:n tähän asti negatiivinen tulos ei minusta kerro teknologisen elämän olemassaolosta ja levinneisyydestä välttämättä yhtään mitään, kuten aiemmassa kommentissani vähän epäsuoremmin ilmaisin.
-
mikko sanoo:
..”Jos taas emme vuoteen 2020 havaitse ketän, se tarkoittaa että ketään muita ei ole olemassa kahden miljoonan vv:n säteellä. Olemme yksin.”
tarkoititko varmaan 2040?
-
HUPS, painnovirhe! Ja hyvink aiheellinen ihmettely taholtasi. Korjasin virheen: vuosiluku pitää olla 2050.
-
-
Pekka sanoo:
Miksi muuten ajatellaan, että sähkömagneettisen spektrin tarkkailulla tulisi vääjäämättä näkyä merkkejä vieraista sivilisaatioista? Ehkäpä signaalien vuotaminen hallitsemattomasti radioaalloille ajoittuu vain hyvin lyhyeen kehitysvaiheeseen sivilisaation aikajanalla, ja muut sivilisaatiot ovat joko liian kehittymättömiä tai tarpeeksi kehittyneitä, ettei näitä signaaleja leviä muiden havaittavaksi juuri lainkaan. Tälle voi olla itseasiassa ihan validit syytkin, ja ihmiskunta kuikuilee hallitsemattomasti ulkoavaruuteen vain naiiviuttaan. Tästä seuraisi, ettei SETIn havaintojen puute kerro täten juuri mitään elämän esiintymisen todennäköisyydestä.
-
Kaima puhuu asiaa. Vielä 1960-luvulla kun radio-SETI alkoi, maailmassa oli pienehkö määrä voimakkaita yleisradion tapaisia lähettimiä, ja saatettiin kuvitella että kehittyneemmällä sivilisaatiolla niitä olisi enemmän ja voimakkaampia. Mutta sen jälkeen tuli sähköisen tiedonvälityksen demokratisoitumisen murros. Kännykät ja wlanit eivät kuulu kauas. Jos muutkin ovat keksineet netin, ja mikseivät olisi, se on rationaalinen selitys radiohiljaisuudelle.
Radio-SETI kuitenkin jatkuu, ja yksi syy lienee se että kuuntelu halpenee ja tehostuu nopeasti tekniikan kehittyessä. Se pitää toivoa yllä ja rahoitusta käynnissä. Minulle SETI on eksploraatiota ja perustutkimusta: katsotaan, koska voidaan, josko jotain odottamatonta löytyy. Siis ei odotettua, vaan odottamatonta.
-
-
Jorma Kilpi sanoo:
Mielenkiintoinen aihe. Me itse olemme todisteena sille, että hiileen pohjautuva elämä ja jopa jonkinlainen älykkyys ovat mahdollisia asioita tässä maailmankaikkeudessa ja koska maailmankaikkeus on todella suuri on mahdollista että jossakin muuallakin on nimenomaan meidän tuntemaamme orgaaniseen kemiaan perustuvaa elämää. Mutta missä? Maailmankaikkeuden kokoa ajateltaessa myös aikadimensio pitää huomioida.
Monta mutkaa ja sattumaa voivat olla siinä mielessä harhaa että luonnossa usein yksi jäljelle jäänyt ratkaisu peittää alleen ne muut jotka karsiutuivat. Jälkikäteen katsottuna toteutunut historia ei paljasta asioita jotka eivät toteutuneet.
-
Juha sanoo:
Yksi ja ainoa havainto mikä meillä on teknisestä sivilisaatiosta: miljardeja vuosia elämää ilman tekniikkaa vs. sata vuotta teknoloigista aikaa. Kertooko tämä että aika harvinaista se on? Etta vielä sitten olisi eri paikkoja missä näin olisi samaan aikaan…
Aiheen suomenkielinen wikipediasivu näyttää sisältävän myös yhtälöitä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maan_s%C3%A4teilytasapaino .
Vähän off-topic, huomasin että tuollainen suomalainen väitöskirja oli tullut jossa oli tutkittu merijään bakteerien viruksia ja todettu että ne ovat spesifejä ja niillä on joku vaikutus bakteerifaunaan, http://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Vaitos_Merijaasta_loydetyt_virukset_tart(42538) . Ehkä virukset osaltaan veivät eteenpäin prokaryoottien evoluutiota – no, tämä ei varmaankaan ole mitenkään uusi idea, mutta nyt sitä on siis tutkittu merijään ekosysteemin osalta jossa suhteet ovat melko pelkistettyjä koska korkeammat eliöt puuttuvat.
Sinänsä ihan hauskaa huomioda nämä pikkiriikkisetkin tekijät, niinkuin virukset. Vaikka eivät ole oikeasti edes eläviä, niin siltä valtavan merkittäviä koko eliökunnan olemassaolossa. Esimerkiksi meressä virukset ovat tärkein tekijä joka pyörittää syaanobakteerien ja muiden mikrobien sulujen elinkiertoa. Ja kiakilla lajeilla, virukset ovat olleet hyvin merkittävä tekijä evoluution ylläpitämisessä.
tätä lämpenemis totuutta ei epäillä lännessä, idässä taasen odotetaan uutta jääkautta
… joo, näin se on. Yleinen mielipide kelpaa monesti totuudesta, vaikka se ei sitä välttämättä olekaan, ainakaan sellaisissa asioissa joita kukaan ei oikeasti varmasti tiedä. Niinkuin tulevaisuuden ennustaminen.
Mutta nuo idän ja lännen näkemykset eivät ole ihan näin mustavalkoiset, vaan paremminkin korreloivat kunkin tahon (oletettuihin ja lyhytnäköisiin) taloudellisiin intresseihin.
muistaakseni yleensä ennen jääkautta on ollut erityisen lämmin jakso, metaanin haihtumista itsekkin arvelisin ratkaisevaksi, atlannin ison kierron pysähtymisen ohella, joka malleissa saattaisi aiheuttaa yllättävän nopean jäähtymisen
vähemmälle huomiolle on ilmeisesti jäänyt avaruussää ja mikropartikkelien vaikutus jetsriimeihin sekä muuten pilvien muodostumiseen, vaikka tästäkin kai jo ollaan konseksukseen päästy että vaikuttaa säähän ainakin jollain tasolla
nasahan julkaisi juuri huomion siitä että yläilmakehän testaus suurenergisillä radioaalloilla vaikuttaa van-allenin vyöhykkeeseen ja sitä kautta myöskin avaruudesta normaalisti saapuvien mikropartikkeleiden määrään
https://www.nasa.gov/feature/goddard/2017/nasas-van-allen-probes-spot-man-made-barrier-shrouding-earth
itse pidän tuota suurimpana syypäänä nyt nähtyihin erikoisiin sääilmiöihin, eli jos tuo vaikuttaa ratkaisevasti jetstriimien veden määrään eli partikkeleiden puuttuminen lisää vesi massoja striimeissä niin seuraukset olisivat loogisesti rankkasateiden rajuuden ja kuivien kausien lisääntyminen
lohdutuksena voi todeta että ainakin meillä nyt on olemassa keino jollain tavalla ohjata liiallista partikkeleiden määrää ja ehkä tulevaisuudessa ”luonnollisesti” myös lisätä niitä tarpeen vaatiessa
itse näen ilmaan ruiskutettavien partikkeleiden turhan vaarallisena kokeena jossa herkästi mennään sitten kiihtyvään kasvihuoneilmiöön, mielummin hiljalleen palauttaa van allenin sellaiseksi kun se on ollut, tosin usalle pitäisi kai keksiä sitten parempi kommunikaatio sukellusveneisiin jotta ne suostuisivat tuosta nykytouhusta luopumaan
subbareista tosin muutakin vakavaa haittaa maapallon eliöille, joutaisivat kieltämään koko touhun
Kyllä näin lienee että aerosolit ja mikrohiukkast vaikuttavat oleellisesti ilmastoon – ei vain kukaan taida tarkkaan tietää, miten.