Arkisto
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- joulukuu 2016
- marraskuu 2016
- lokakuu 2016
- syyskuu 2016
- elokuu 2016
- heinäkuu 2016
- kesäkuu 2016
- toukokuu 2016
- huhtikuu 2016
- maaliskuu 2016
- helmikuu 2016
- tammikuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- elokuu 2015
- kesäkuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- kesäkuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
Ylös ja Ulos tältä planeetalta
Viimeinen miehitetty avaruuslento (Apollo 17) laskeutui Kuuhun vuonna 1972, ja sen jälkeen ihmisten oleskelu avaruudessa on rajoittunut Maan kiertoralle kiertäville avaruusasemille. Mutta ylöspäin on elävän mieli, niin ihmisen kuin kansakuntien, ja ihmiskunnankin. Tekniikka, osaaminen ja pystyminen kehittyvät yhä paremmiksi. Tämä tavoite pätee erityisesti avaruusmatkailuun.
Maailmassa on ollut jo hyvän aikaa paljonkin intressiä mennä kauemmaksi avaruuteen, ainakin sen lähimmälle etapille, eli Kuuhun. Useat toimijat ovat lähettäneet lentoja Kuun suuntaan. Vuonna 2006 Euroopan avaruusjärjestö ESA pudotti kiertoradalta Kuun pinnalle törmäys-laskeutujan nimeltä SMART-1, ja Japani lähetti Selene-satelliitin Kuun kiertoradalle vuonna 2007. Intian avaruusjärjestö ISRO lähetti sinne 2008 Chandrayaan-1 satelliitin, joka pudotti pinnalle törmäys-laskeutujan. Kiinalainen Change-1 taas lensi Kuun kiertoradalla vuonna 2009, ja se myös pudotetti laskeutujan. Kiinalainen mönkijä Chang’e 3 laskeutui hallitusti Kuun pinnalle vuonna 2013, Chang’e 4 mönkijä laskeutui Kuun takapuolelle vuonna 2018. Chang’e 5 on robotisoitu näytteidenhaku-lento joka on suunniteltu laukaistavaksi vuonna 2020, ja myös sitä seuraavan Chang’e 6 lennon on tarkoitus tuoda Kuusta näytteitä maahan tutkittavaksi. Kiinan avaruusohjelman tavoitteena on tehdä miehitetty lento Kuun pinnalle 2030-luvulla, ja mahdollisesti rakentaa miehitetty asema Kuun etelänavan läheisyyteen. Myös japanilaiset suunnittelevat lähettävänsä laskeutujan jä mönkijän Kuun pinnalle 2020-luvulla.
Kuuhun-meno-suunnitelmia on nyt siis runsaasti, monella taholla. Tämä tietenkin tehokkaasti edistää avaruusvaltojen kilpajuoksua samoihin kohteisiin. Yhdysvaltojen presidentti Trump allekirjoitti vuonna 2017 avaruusohjelman jonka ensisijaisena tavoitteena on seuraavan miehitetyn avaruuslennon laskeutuminen Kuun pinnalle. Varapresidentti Mike Pence ilmaisi asian USA:n avaruuskomission kokouksessa 2019 näin: ”Urgency must be our watchword. The United States must remain first in space in this century as in the last, not just to propel our economy and secure our nation but, above all, because the rules and values of space, like every great frontier, will be written by those who have the courage to get there first and the commitment to stay.” https://www.whitehouse.gov/briefings-statements/remarks-vice-president-pence-fifth-meeting-national-space-council-huntsville-al/
Niinpä, NASAn tämän hetkisen avaruusohjelman tavoitteena on Kuun kiertoradan valloittaminen, ja pysyvän aseman rakentaminen myös kuuhun. Ohjelman keskeinen elementti on Gateway –avaruusasema joka rakennetaan Kuun kiertoradalle; tämän rakentaminen alkaa jo vuonna 2022 kun sen ensimmäinen ohjausyksikkö kuljetetaan Kuun Lagrange-pisteeseen https://www.space.com/41763-nasa-lunar-orbiting-platform-gateway-basics.html. Asema tulee sijaitsemaan Kuun kohtisuoralla (Near Rectilinear Halo Orbit), missä se pysyy hyvin vähällä energialla, ja on koko ajan yhteydessä maan komentokeskuksiin https://www.nasaspaceflight.com/2018/09/nasa-lunar-gateway-plans/. Tässä kivoja videoita noista kiertoradoista: https://www.youtube.com/watch?v=X5O77OV9_ek
Kuu-ohjelman suuret kuljetukset ja miehitetyt lennot toteutetaan uudella Space Launch Systeemin (SLS) Artemis –mega-raketilla, joka tosin on vasta rakenteilla. Liikkuminen syvässä avaruudessa, Kuun kiertoradalla ja Gateway asemalle ja sieltä pois tulee tapahtumaan Orion-lauksella. Ensimmäinen Artemis-lento tulee kuljettamaan radalle ensimmäisen Orion-aluksen vuonna 2022, Artemis 2 –lento taas kuljettaa neljä ensimmäistä astronauttia Kuun ympärilennolle vuonna 2022. Ohjelman ensimmäinen miehittämätön kuumoduuli tulee myös laskeutumaan lähelle Kuun etelänapaa vuonna 2022. Vuonna 2024 Artemis 4 lento ja Orion alust kuljettavat ensimmäinen neljän hengen miehistön Gateway-asemalle, ja kaksi näistä astronauteista tulee myös laskeutumaan Kuun pinnalle kuu-moduulin avulla.
Gateway asema tulee toimimaan tukikohtana Kuu-lennoille. Miehitetyt tai miehittämättömät laskeutujat siirtyvät asemalta Kuun pinnalle ja takaisin. Astronautit myös ohjaavat Kuu-mönkijöitä asemalta käsin.
Aseman tyypillinen miehitys tulee olemaan 6 henkilöä kerrallaan, miehistöjen oleskeluaika asemalla tulee olemaan 5 – 6 kk. Miehistöt ovat tällä asemalla aika suuressa eristyksessä, ja oleskelujen aikana tutkitaan ihmisen kestävyyttä tällaisissa syvän avaruuden olosuhteissa. Miehistöt tulevat tekemään kuu-mönkijöiden ohjausta lähietäisyydeltä, sekä miehitettyjä laskeutumisia Kuun pinnalle.
Kuu-aseman rakentaminen oletettavasti alkaa vuonna 2028 https://www.space.com/21583-moon-base-lunar-colony-photos.html. Siis eipä aikaakaan, kun kuussa olo on jo ihan normaalia ihmisen touhua, kuten ISS:llä nykyään. Ja hiukan pidemmän tähtäimen tavoitteena on lähteä Gateway portilta Marsiin.
21 kommenttia “Ylös ja Ulos tältä planeetalta”
Vastaa
Tulevaisuus
Pauliina Haasjoen erinomainen uusi Kirja ”Himmeä sininen piste” katsoo ja pohtii maailmaamme monesta suunnasta ja näkökulmasta. Lähtokohtaisesti se kuvailee sitä millaisena planeetta Maa näkyi aurinkokunnan laidalta, 6.4 miljardin kilometrin etäisyydeltä, kun Voyager 1 juuri ennen aurinkokunnasta poistumistaan kääntyi vielä ympäri ja otti siitä kuvan, vuonna 1990. Kuvassa Maa näkyy ”häviävän pienenä, pikselinkokoisena” pisteenä, avaruuden rajatonta ja pimeää tyhjyyttä vasten. Kuvassa ei erota mitään yksityiskohtia, ei mitään ihmisen aikaansaannoksia. Maa ei mitenkään erotu aurinkokunnan muista pienistä planeetoista, syvän kosmisen tyhjyyden keskellä se ei ole mitenkään merkittävä tai erityinen piste.
Jos Maata katsottaisiin tuolta etäisyydeltä spketroskooppisella kaukoputkella, sen ympärillä kuitenkin erottuisi ilmakehä jossa olisi vesihöyryä ja eliökunnan tuottamaa happea.
Haasjoki kuvaileekin seuraavaksi suurella lämmöllä Maan eliökunnan ainutlaatuisuutta, tätä ainoaa olemassa olevaa rikasta eliökuntaa, ainakin näissä havaituissa avaruuden ulottuvuukisssa. Hän pohtii miten avaruuden mittakaavojen tiedostaminen on parasta lääkettä nationalismille ja muukalaisvihalle, samoin kuin uskonnollisille ja filosofisille kuvauksille ihmisestä luonakunnan kruununa. Kosmisesta näkökulmasta katsottuna kuvitelmat ihmisen lajin asemasta kaiken evoluution päämääränä ovat suuruudenhulluja. Tällä pienellä pölyhiukkasella esiintyvät suurten johtajien keskinäiset arvovaltataistelut ovat väkisinkin hullunkurisia.
Pikkiriikkisyydestään huolimatta Maa on aivan erityinen asuinkelpoinen saareke koko tuntemassamme avaruudessa. Sen eliökunta on tuottanut loputtoman paljon monimuotoisuutta, ja toimintoja jotka ovat perusteellisesti muuttaneet koko planeetan olosuhteita. Se on tuottanut suuria monimutkaisia lajeja ja ekosysteemejä, ja monia älykkäitäkin lajeja. Se on tuottanut myös yhden teknisesti taitavan lajin joka on pystynyt tehokkaasti muokkaamaan koko planeetan olosuhteita ja eliökuntaa, valtaamaan käyttöönsä suuren osan planeetan tuottoisista ekosysteemeistä ja muuttamaan niiden kasvien että eläinten lajiston totaalisesti. Se on valjastanut suuren osan planeetan kasveista ja eläimistä tehokkaaseen ja tehdasmaiseen energian ja ravinnon tuotantoon. Samoin, se on ottanut maaperään hautautuneen hiilen energian tuotantoon ja teollisuuden raaka-aineeksi.
Teknologiansa avulla tämä laji pystyy jo ponnistautumaan ylös ja ulos oman planeettansa vetovoimakentästä ja sen suojaavasta ilmakehästä. Ihmisiä asustaa jo suhteellisen pysyvästi pienillä asemilla kotiplaneetan kiertoradalla, ja pian myös Kuun kiertoradalla. Tutkimuslentoja omaan aurinkokuntaan on tehty lukuisia, ja useita avaruusluotaimia on matkannut jo kauas ulos aurinkokunnasta. Useaita robottiluotaimia on laskeutunut lähimmälle naapuriplaneetalle, ja lähivuosina ihmisen kaavaillaan asettuvan sinne asumaan pysyviin siirtokuntiin. Intensiivisiä suunnitelmia on kehitteillä teknologian ja kaivostoiminnan aloittamiseksi Kuussa tai asteroideilla. Ihminen kehittää ja testaa nyt mahdollisuuksiaan valloittaa aurinkokunnan muita kappaleita.
Kautta aikojen Maan eliökunta, ilmakehä ja ilmasto ovat muodostaneet kiinteän, toinen toisiinsa vaikuttavan ja toisiaan ylläpitävän monimutkaisen säätelyverkoston. Nyt ihmisen tehokas valloitus- ja hyötykäyttötoiminta on horjuttanut tuon säätelyverkoston pois tasapainostaan. Luonnonvaraiset ekosysteemit ovat hävinneet tai häviämässä, lukemattomat lajit ovat joko kuolleet, tai kuolemassa sukupuuttoon. Ilmasto on lämpenemässä. Kerrannaisvaikutusten kautta ilmaston muutos voi eskaloitua tasolle missä kaikki planeetan jäätiköt sulavat, meren pinta nousee useita kymmeniä metrejä. Suuri osa Maan nykyisestä maa-alasta jää veden alle tai muuttuu asuinkelvottomaksi.
Haasjoki puhuu tästä planeetan tilan muutoksesta suurella myötätunnolla. Hän analysoi miten sen lähestyminen on näkynyt viime vuosikymmenien aikana ihmisten ajatusmaailmassa, kulttuurissa, kirjoissa ja elokuvissa. Hän puhuu selviytymisen mahdollisuuksista, resiliensistä: Millaisia mahdollisuuksia ihmisen lajisilla, tai muun kehoisilla eläimillä on selviytyä muutoksen jälkeisissä olosuhteissa, missä nykyinen fossiliseen energiaan perustuvaa teknologia ei ole enää käytettävissä. Hän puhuu myös teknologisista mahdollisuuksista joiden avulla ihminen olisivat voineet, ja edelleenkin voisivat kääntää kehitystä stabiilimman planeettasysteemin suuntaan, jos haluaisivat. Hän ihmettelee miksi näihin mahdollisuuksiin ei ole ollut halukkuutta. Hän puhuu myös ihmisiä vaivaavasta ahdistuksesta tämän muutoksen ja vaihtoehdottomuuden keskellä.
Pari iltaa sitten televisiossa tuli vuoden 2008 elokuva ”The day the Earth Stood Still”, tarinana se tyypillinen scifi-genre: Muukalaiset avaruudesta tulevat tänne tuhoamaan Maan. Tuo leffa ei ole mitenkään erityinen katsomiskokemus, mutta siinä on kiinnostava lähtökohta: joku älykäs laji kaukaa toisesta tähtijärjestelmästä on havainnut että Maa on menossa kohti totaalista ekokatastrofia, missä koko monimuotoinen ja monimutkainen eliökunta on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Muukalaiset tietävät että Maan eliökunta on niin harvinainen ja arvokas, että sen ei voi antaa tuhoutua yhden lajin hölmöilyn takia. He tulevat pelastamaan Maan, ihmisiltä. Ihmisten tuhoutuminen kuitenkin peruuntuu viime hetkellä kun Muukalainen vakuuttuu siitä, että Ihminen kykenee muuttumaan – kunhan tulee riittävän tiukka ja pakottava paikka eteen.
Siis, ehkä nyt – viime hetkillä: uusiutuvan energian käyttö lisääntyy merkittävästi. Ehkä myös elämäntapamme ja arvomme ovat siirtymässä kuluttamisesta kestävämmän kehityksen suuntaan. Ehkä puhtaasta energiasta ja elämäntavasta on tulossa Maan uusi taloudellisen kasvun lähde. Ehkä planeetta saadaan hilattua turvallisemmalle kehitysradalle. Tosin, tämäkin kehitys tulee tapahtumaan sen kautta että talousvoimat pitävät edelleenkin planeetan (ja ehkä myös muiden läheisten taivaankappaleiden) resurssit maksimaallisessa hyötykäyttössä.
Näiden haasteellisten visioiden myötä haluaisin kysyä: millainen on Maan tulevaisuus? Millainen se on ihmisen lajille, millainen se on Maan muille suurille ja älykkäille lajeille, ja lukemattomille pienille lajeille? Ymmärrämmekö me ihmiset että emme ole koko eliökunnan kehityksen tavoite ja päämäärä, ja että tämä planeetta ei ole olemassa vain meidän olemassaolomme ylläpitämiseksi? Toivottavasti ymmärrämme – jo siitäkin syystä että meidän olemassaolomme riippuu myös muun eliökunnan ja sen rikkaiden ekosysteemien säilymisestä. Meidän ”hyvinvointimme” ei voi jatkua tällaisena riistotaloutena kuin se nyt toteutuu. Nähdäkseni se voisi toteutua vain globaalina, kaikkien ihmisten ja kaikkien muiden lajien yhteisenä hyvinvointina. Mitenkähän sellainen hyvinvointi-tulevaisuus olisi toteutettavissa?
Ymmärrämmekö me, että planeetta Maa on hyvin erityinen, ja hyvin ihmeellinen paikka koko tunnetussa maailmankaikkeudessa. Se on pieni himmeä piste äärettömän mustan syvyyden keskellä, mutta se on eliökunnan Koti. Se ainoa, kaikkien näiden havaittavissa olevien avaruuden syvyyksien keskellä.
17 kommenttia “Tulevaisuus”
-
Pekka sanoo:
Alussa ihminen arveli olevansa maailmankaikkeuden keskipiste ja hallitsija. Ei ollut, eikä hallinnut.
Myöhemmin hän arveli, jos ei ihan maailmankaikkeuden niin ainakin aurinkokunnan. Ei ollut.
Jäljelle jäi vain maapallo, jonka hallitsija hän nyt arvelee olevansa. Ei ole. Ihminen voi vain vaikuttaa hetkellisesti ja paikallisesti. Ei globaalisesti. Vaikuttaakseen globaalisesti ihmisen pitäisi pystyä ohjailemaan merivirtoja ja muuttamaan maapallon kallistuskulmaa. Ei pysty nyt eikä myöhemmin.
”Asioita, joita et muuttaa, niihin kannattaa sopeutua”. Ihmisen kannattaakin opetella sopeutumaan jatkuvasti tapahtuviin jaksottaisiin ilmastollisiin muutoksiin.-
Kirsi Lehto sanoo:
Nykyisellä teknologialla – ja myös omilla valinnoillaan – ihmiskunta voi jo vaikuttaa paljonkin planeetan olosuhteisiin. Riippuu siitä mitä halutaan, mihin suuntaan halutaan vaikuttaa.
-
-
Lasse Reunanen sanoo:
Maan tulevaisuuteen vaikuttanee ilmastonmuutosta enemmin ihmisten lisääntyminen – joka nyttemmin lienee noin prosentin vuositasolla eli 70 miljoonan paikkeilla. Suomen kohdalle em. kasvu olisi 50 000, joka nykysyntyvyyttä vastaava luku ilman em. kasvua, maahanmuuttoa ja kuolleisuuden vähenemää. Pitäisi siis saada YK:n tasolle rajaavat väestönkasvun tekijät ilmastonmuutoksen vaikutusten lisänä. Ei asioita voida pitkälle ratkaista pakolaisten ja muun lisäväestön siirroilla kehittyviin maihin. Ennustuksia muuten vaikea tehdä kun päätökset ovat kaikkia koskevia ja nyt niitä tehdään erillisvaltioissa.
-
Maailman väkiluvun kasvun pysäyttäminen – tai jopa väkiluvun alentuminen – olisi varmasti eduksi ilmaston lämpenemisen hallinnassa. Myös jonkinlainen yleisen elämäntavan ja kulutustason muutos – ja tämä nimenomaan kehittyneissä maissa. Tasa-arvon nimissä tuo maailman kulutustaso pitäisi asettua jonnekin nykyisten kehittyneiden ja kehitysmaiden välimaastoon…
-
-
Marja Niskanen sanoo:
Herättävä kirjoitus…evoluutio…sitä mietin…ehkä nykyinen ihmislaji ei vain ole sopiva tähän systeemiin. Ilmasto, kansannousu kaikkialla…teknologia ihmisälyn myötä on yrittänyt päihittää evoluution, ei ole onnistunut! Dinosauruksista kehkeytyi sulostuttavia lintuja joita nyt ihailemme. Olemmeko tämän aikamme dinosauruksia? Ehkä meistä jotain arvokasta jää vielä jälkeen vaikkapa sitten toisiin tähtiin matkailun myötä❤
-
Hieno näkökulma tulevaisuuteen. Toki toivoisi että meistä jäisi jotakin arvokasta ja kehityskelpoista ainesta tällekin planeetalle.
-
-
Erkki Tietäväinen sanoo:
Kumma kyllä ilmaston lämpiämistä, erityisesti lämpiämisen syitä epäileviä on edelleen joukossamme, vaikka tutkittua tietoa on saatavissa lehdet, kirjat, netti ja muu media pullollaan. Tuoreessa kirjassaan ”Asumiskelvoton maapallo” David Wallace-Wells (https://en.wikipedia.org/wiki/David_Wallace-Wells) ottaa kantaa ilmaston lämpiämisen seurauksiin kuten helteiden tappavuuteen, nälkään, tulvien vaikutuksiin, maastopaloihin, hirmumyrskyihin, makean veden riittämättömyyteen, kuoleviin valtameriin, ilmaan, jota ei voi hengittää jne. Hän perustaa johtopäätöksensä tutkivan journalistin tapaan lähdetietoihin, joita hän luettelee 729 kappaletta ja joiden listamiseen hän tarvitsee kirjansa lopussa peräti 56 sivua.
Helteiden aiheuttamista tuhoista hän mm. kertoo muun muassa näin: ”Vuoteen 2100 mennessä tappaville helteille altistuu puolet maapallon väestöstä siinäkin tapauksessa, että onnistumme pysäyttämään lämpenemisen alle 2 asteeseen. Jos emme, luku voi nousta 75 prosenttiin.”
Ilmastoskeptikoista suuri osa ajattelee edelleen, etteivät havaitut muutokset johdu ihmisen toiminnasta, vaan luonnon omista prosesseista. Wallace-Wells kuittaa näin: ”Peruste on hyvin outo. Jos maapallo lämpenee kauhistuttavaa vauhtia ja valtavassa mittakaavassa, eikö ole pelottavaa, ettemme ole ainoastaan menettäneet muutoksen hallinnan vaan emme edes käsitä sen syitä?Tiedämme, että maapallon lämpiäminen on ihmisen aikaansaannosta, minkä pitäisi enemmin lohduttaa kuin herättää epätoivoa…”
-
Minua ihmetyttää miten voi olla niin että hiilidioksidin tuottajat eivät joudu ottamaan mitään todellista vastuuta tästä maailman pilaamisesta. Hiilidioksidin tuottaminen tapahtuu – ja on tapahtunut kautta aikojen – erilaisten taloudellisten etujen tuottamiseksi ja ylläpitämiseksi monilla eri tahoilla. Hyötyjiä ovat esim. ylikansalliset öljy-yhtiöt, kaikenlaiset läntiset teollisuudenalat, tai kehitysmaiden halpatuontia. Öljy ja hiili on ollut koko ajan niin halpaa, että kaikki nuo alat ovat olleet hyvin tuottoisia. Tässä kaikessa, myös siinä halpatuonnissa, on lopulta kuitenkin kysymys meidän hyvinvoivien ihmisten korkeasta kulutustasosta, ja kaikista sellaisista mukavuuksista joista meidän on vaikeaa ja vastenmielistä luopua. Mutta millä ihmeellä me voimme korvata kaikkien niiden lämpimien ja köyhien seutujen ihmisille sen, että heidän kotimaansa ovat muuttumassa elinkelvottomiksi? Tai miten voimme korjata aiheuttamamme vahingon? Aivan ilmeisesti, korkeammilla leveysasteilla sijaitsevien maiden pitäisi ainakin olla heti valmiita ottamaan vastaan kaikki ne jotka pyrkivät pakolaisiksi. Meidän pitää löytää uusia tapoja siihen miten tätä maailman ekosysteemien romahtamisen taakkaa, sekä jäljellä olevia toimeentulemisen mahdollisuuksia jaetaan oikeudenmukaisemmin kaikille maailman kansoille.
-
Mikä mielestäsi on se suurin ongelma?
Maapallo on vihertynyt, kiitos lisääntyneen CO2:n. Viljasadot ovat kaikkien aikojen huipussaan, köyhyys ja nälkää näkevien määrät minimissään, ihmisten elinajat kasvussa, äärisääilmiöiden ihmisuhrien määrät romahtaneet jne. Ihmiskunta ei ole koskaan voinut yhtä hyvin kuin nyt. Haluatko jotain muuta ja miksi?
Kannattaisi myös tutustua todellisten, empiirisiä tieteitä edustavien, tiedeihmisten tutkimuksiin. Heidän arvostetuissa tiedelehdissä julkaistut, vertaisarvioidut tutkimukset osoittavat selkeästi, ettei hiilidioksidilla, nykypitoisuuksissa, ole fysiikan lainalaisuuksien perusteella enää mitään tekemistä ilmakehän ilmiöiden kanssa.
Tästä voi alkaa tutustua siihen oikean tieteen nykytodellisuuteen:
https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1361-6463/aabac6/meta-
Hyvä Pekka. Kommenttissasi sanot aivan oikein että viljasadot ovat kaikkien aikojen huipussaan, köyhyys ja nälkää näkevien määrät minimissään, ja ihmisten elinajat kasvussa. Ehkä voi sanoa niinkin, joillakin mittareilla, että ihmiskunta ei ole koskaan voinut yhtä hyvin kuin nyt. Mutta tässä onkin ehkä juuri se ongelman juuri. 1950-luvulta alkanut vihreä vallankumous, samoin kuin parantunut terveyden huolto, ja elintason nousu kaikkialla – eniten tietenkin kehittyneissä maissa, mutta myös kehitysmaissa ja kehittyvissä maissa, on mahdollistanut maailman väestön kasvun kaksinkertaiseksi viimeisen 50 vuoden aikana
https://ourworldindata.org/world-population-growthOlemassa oleva viljelykelpoinen maa alkaa nyt kaikki olla huipputehokkaassa viljelykäytössä, samalla kun suuret määrät aiemmin tuottavaa maata on jäänyt asutuksen, teiden, teolliseeden ja muun infran alle. Ilmaston lämpenemisen myötä aavikoituminen lisääntyy, ruuan tuottomahdollisuudet entisestään heikkenevät siellä missä se on niukkaa jo ennestäänkin. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät eri puolilla maailmaa; vaikka metsäpalot eivät ole suoraan ihmisen aiheuttamia, ne ovat sellaisia ilmastonmuutoksen seurannaisvaikutuksia jotka eivät ole hallittavissa. Maailman meret ovat happamoitumassa, ja niiden lajisto muuttumassa myös rehevöitymisen ja lämpötilan nousun takia. Planeetan olosuhteet ovat pysyneet jotakuinkin vakainen ihmisen lajin muistin ajan (viimeiset 10 000 vuotta on eletty suhteellisen stabiilia jäätiköitymisten välivaihetta) – mutta nyt monet parametrit ovat lähteneet muuttumaan. Erityisesti lajiston köyhtyminen, ravinnekierto ja maankäyttö ovat muuttuneet kestämättömällä tavalla – ja nyt, viime vuosien valossa, ilmaston muutos tulee tehostamaan ja kärjistämään näitä muutoksia.
https://www.stockholmresilience.org/research/research-news/2015-01-15-planetary-boundaries—an-update.html
Nämä suuret ympäristötekijöidne muutokset ja niiden kerrannaisvaikutukset johtavat siihen että koko planeetan olosuhteet siirtyvät johonkin ihan toisenlaiseen tasapainotilaan.-
Muutamia faktoja:
– Ilmasto ei lämpene kuin mallinnetussa virtuaalimaailmassa, esim. ilmatieteenlaitoksen datojen perusteella 1930-luvulla oli yhtä lämmintä kuin nyt. Samoin myös muulla maailmassa GHCN-mittausasemien datojen perusteella. Vain asutuskeskuksissa lämpenee johtuen UHI-efektissä.
https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus#!/
https://data.giss.nasa.gov/gistemp/stdata– Aavikoituminen ei ole lisääntynyt, päinvastoin, jopa Sahara on vihertynyt.
Viite:
Venter, Z.S., Cramer, M.D. and Hawkins, H.-J. 2018. Drivers of woody plant encroachment over Africa. Nature Communications 9: 2272, DOI: 10.1038/s41467-018-04616-8.https://www.nasa.gov/feature/goddard/2016/carbon-dioxide-fertilization-greening-earth
– Sään ääri-ilmiöt ovat vähentyneet eivät lisääntyneet. Hurrikaanien ja tornadoiden voimakkuudet/määrät ovat olleet vuosikymmeniä laskusuunnassa.
https://www.aoml.noaa.gov/hrd/hurdat/All_U.S._Hurricanes.html
Maastopalot vähentyneet.
https://earthobservatory.nasa.gov/images/145421/building-a-long-term-record-of-fire– Meret eivät ole happamoitumassa. Merten pH on noin 8,2 luokkaa. Ne ovat siis emäksisiä. Kemiassa, jos liuos on emäksinen ja pH pienenee, niin ei puhuta happamoitumisesta vaan joko emäksisyyden vähenemisestä tai vielä oikeammin neutraloitumisesta, koska ennen kuin liuoksen pH menee happaman puolelle, niin liuoksen täytyy neutraloitua (pH=7). ”Emäksisyyden väheneminen” tai ”neutraloituminen” eivät tietysti kuulosta yhtään uhkaavilta, päinvastoin. Tämä selittänee harhaanjohtavan ”happanee”-termin käyttöä.
Lisäksi meriin on liuennut valtavat määrät suoloja, jotka muodostavat nk. puskuriliuoksen. Sen vuoksi mitkään määrät hiilidioksidia eivät käytännössä pysty juurikaan muuttamaan merten pH:ta.Kaikki indikaattorit ovat positiivisia. Ei ole näkyvissä mitään ympäristöön vaikuttavia ”katastrofaalisia tasapainotilan” muutoksia.
-
Näitä lämpöennätystilastoja ja mitattuja lämpöanamalioita löytyy erilaisilta virallisilta mittaajilta vaikka kuinka paljon, vuosi vuoden jälkeen. Esimerkiksi tässä on yksi hauska: https://www.youtube.com/watch?v=K4Ra2HR27pQ
-
-
-
-
-
Tuohon Pekan kirjoitukseen on pakko reagoida. Tässä vähän David Wallace-Wellsin kirjasta poimittua tietoa:
Kun puhutaan ilmaston muutoksesta, ei tarkoiteta sitä, mitä tapahtuu nyt, vaan mitä tapahtuu huomenna. Ja se on kaameaa luettavaa. Väestön on lasketu tarvitsevan vuoteen 2050 mennessä 100% enemmän ruokaa kuin tänään. Samaan aikaan vehnänviljelyvyöhyke siirtyy ilmaston lämpenemisen myötä 250 km pohjoiseen 10 vuodessa. Etelässä on liian kuumaa ja kuivaa.Mutta valmista viljelymaata ei ole tarjolla. Sen lisäksi on laskettu, että joka vuosi menetetään 75 miljardia tonnia kasvumaata. Multa siis häviää tuota vauhtia! Ilmaston lämpeneminen heikentää viljan laatua. Riisin kohdalla se tarkoittaa proteiinin, raudan, sinkin ja B1-, B2-, B5- ja B9-vitamiinin laskua. Vain E-vitamin pitää pintansa .
Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen on kuin onkin jo tätä päivää. Ennätyksiä lyödään joka vuosi. Vuonna 2017 koettiin kolme voimakasta hurrikaania. Niistä Harveyn sademäärä oli niin suuri, että sellainen pitäisi kokea vain kerran 500 000 vuodessa! Vuonna 2018 koettiin maailman laajuinen helleaalto. Lämpötila oli +42 Los Angelesissa, +50 Pakistanissa ja +51 Algeriassa. Valtamerillä syntyin samanaikaisesti 6 hirmumyrskyä. Maastopalot tuhosivat metsiä ja asuntoalueita ennätysmäärin. Rankkasateita on nykyään Yhdysvalloissa 40% enemmän kuin 1900-luvun puolessa välissä. Havaijin Kuauaissa koettiin huhtikuussa 2018 rankin ikinä sade. Vettä tuli yhden vuorokauden aikana 1,3 metriä! Hirmumyskyt Maria ja Irma koettelivat Karibian aluetta vain kahden viikon välein, kun saman voimakkuuden myrskyjä koettiin aiemmin vain kerran sukupolvessa. On laskettu, että ilmaston lämpeneminen 1 asteella lisää luokan 4-5 hurrikaaneja 25- 30%.
Että näin hyvin ovat asiamme.
-
Niin, se uhka odottelee aina siellä 20-30 vuoden päässä. Mutta nythän voimme tarkastella miten hyvin näissä kauhuskenaarioiden ennustuksissa on aikaisemmin onnistuttu.
Nämä ennustelut ovat vuodelta 1970 enimmäiseltä ”Earth Day” kaudelta:“We have about five more years at the outside to do something.”
• Kenneth Watt, ecologist
“Civilization will end within 15 or 30 years unless immediate action is taken against problems facing mankind.”
• George Wald, Harvard Biologist
“Population will inevitably and completely outstrip whatever small increases in food supplies we make. The death rate will increase until at least 100-200 million people per year will be starving to death during the next ten years.”
• Paul Ehrlich, Stanford University biologist
“By…[1975] some experts feel that food shortages will have escalated the present level of world hunger and starvation into famines of unbelievable proportions. Other experts, more optimistic, think the ultimate food-population collision will not occur until the decade of the 1980s.”
• Paul Ehrlich, Stanford University biologist
“It is already too late to avoid mass starvation.”
• Denis Hayes, chief organizer for Earth Day
“Demographers agree almost unanimously on the following grim timetable: by 1975 widespread famines will begin in India; these will spread by 1990 to include all of India, Pakistan, China and the Near East, Africa. By the year 2000, or conceivably sooner, South and Central America will exist under famine conditions….By the year 2000, thirty years from now, the entire world, with the exception of Western Europe, North America, and Australia, will be in famine.”
• Peter Gunter, professor, North Texas State University
“Scientists have solid experimental and theoretical evidence to support…the following predictions: In a decade, urban dwellers will have to wear gas masks to survive air pollution…by 1985 air pollution will have reduced the amount of sunlight reaching earth by one half….”
• Life Magazine, January 1970
“At the present rate of nitrogen buildup, it’s only a matter of time before light will be filtered out of the atmosphere and none of our land will be usable.”
• Kenneth Watt, Ecologist
“Air pollution…is certainly going to take hundreds of thousands of lives in the next few years alone.”
• Paul Ehrlich, Stanford University biologist
“By the year 2000, if present trends continue, we will be using up crude oil at such a rate…that there won’t be any more crude oil. You’ll drive up to the pump and say, `Fill ‘er up, buddy,’ and he’ll say, `I am very sorry, there isn’t any.’”
• Kenneth Watt, Ecologist
“Dr. S. Dillon Ripley, secretary of the Smithsonian Institute, believes that in 25 years, somewhere between 75 and 80 percent of all the species of living animals will be extinct.”
• Sen. Gaylord Nelson
“The world has been chilling sharply for about twenty years. If present trends continue, the world will be about four degrees colder for the global mean temperature in 1990, but eleven degrees colder in the year 2000. This is about twice what it would take to put us into an ice age.”
• Kenneth Watt, EcologistEi tainnut yksikään skenaario osua edes lähelle, mutta aina voidaan maalitolppia siirtää 20-30 vuotta eteenpäin ja toistaa samat kauhuskenaariot, jos vaikka nyt tärppäisi.
Sääennätyksiä ei nykyään lyödä, ainoastaan unohdetaan historia. Jos tarkastellaan mitä ilmastoon liittyviä tapahtumia esiintyi ennen nk. ”ilmastonmuutosta”, niin nykyään jäädään aika kauas. Tässä muutama sään ääri-ilmiötapahtuma n. 100 vuoden takaa (ihan muutama, minulla on näitä vanhoista lehdistä koottuja esimerkkejä satoja):
The South Australian Register, March 3 1886:
“Deaths through heat. The heat is terrible at Normanton”
The Sydney Morning Herald, 22 May 1911:
“The terrific heatwave that is sweeping over the United States has been responsible for hundreds of deaths.”
Rosenburg News-Review 25 Nov 1927:
“Floods and Tornadoes Make 1927 Worst Disaster Year in Red Cross History. Tornadoes and floods have killed more than 800 persons,”Tappavimmat hurrikaanit USAn historiassa:
1. “Galveston”, vuosi 1900, uhreja 8000-12 000
2. ”San Cirico”, vuosi 1899, uhreja 3400
3. ”Okeechbee”, vuosi 1928, uhreja 2800Vertailuna vielä millainen, sääilmiöiden kannalta, oli esimerkiksi 1950-luku, johon verrattuna nykyinen vuosikymmen on ollut kuin linnunmaitoa:
January 25, 1950: 73 degrees F (23 degrees C) highest temperature ever recorded in Cleveland in January
July 8, 1950: 33.4 cm rain fall at York, Nebraska (state 24-hour record)
September 4, 1950: Heavy typhoon strikes Japan, kills about 250
September 5, 1950: 98.3 cm rainfall at Yankeetown, Florida (state record)
November 1, 1950: 82 degrees F highest temperature ever recorded in Cleveland in November
February 2, 1951: -35 degrees F (-37 degrees C), Greensburg, Indiana (state record until 1994)
August 6, 1951 : Typhoon floods kill 4,800 in Manchuria
March 21, 1952 : Tornadoes in Arkansas, Tennessee, Missouri, Mississippi, Alabama and Kentucky cause 343 deaths
February 1, 1953 : Flooding in Netherlands, kills 1,835
June 8, 1953 : Cluster of 6 tornadoes touchdown in Flint Michigan killing 113
June 9, 1953 : Worcester County tornado, 94 killed, 1310 injured, 10,000 homeless
June 25, 1953 : 86 degrees F (30 degrees C) in Anchorage Alaska
August 16, 1954 : 200 pilgrims drown in Farahzad Iran rain storm flood
August 31, 1954 : Hurricane Carol hits New England, 70 die
September 2, 1954 : Hurricane Edna batters NE U.S., killing 20
September 11, 1954 : 20.4 cm rainfall at Brunswick, Maine (state record)
September 14, 1954 : Hurricane Edna (2nd of 1954) hits New York City, $50 million damage
September 26, 1954 : Typhoon hits Japan – 5 ferryboats sink killing about 1,600
October 15, 1954 : Hurricane Hazel strikes U.S. and Canada, 348 die
August 18, 1955 : 46.1 cm rainfall at Westfield, Massachusetts (state record)
August 18, 1955 : Hurricane Diane, kills 400 in US and 1st billion $ damage storm (N.E. U.S.)
September 19, 1955 : Hurricane Hilda, kills 200 in Mexico
September 22, 1955 : Hurricane Janet, kills 500 in Caribbean
October 12, 1955 : Hurricane Connie, kills 43 in NC, SC, Virginia and Maryland
October 12, 1955 : Hurricane Hazel, kills 68 in Haiti
July 4, 1956 : U.S. most intense rain fall (1.23″ in 1 minute) at Unionville, Maryland
October 20, 1956 : 58 degrees F (15 degrees C), Esperanza Station, Antarctica (Antarctic record high)
June 14, 1957 : 42.0 cm rain falls on East St. Louis, Illinois, state record
June 15, 1957 : 42.01 cm (16.54″) of rainfall, East St. Louis, Illinois (state record)
June 27, 1957 : Hurricane Audrey, kills 526 in Louisiana and Texas
February 10, 1959 : Tornado in St. Louis kills 19 and injures 265
September 17, 1959 : Typhoon kills 2,000 in Japan and Korea
September 26, 1959 : Japan hit by typhoon Vera; about 5,000 die
October 27, 1959 : Rare Pacific hurricane kills 2,000 in Western MexicoEli olen samaa mieltä, että näin hyvin tosiaan ovat asiamme.
-
Katastrofien osalta ennustus- ja evakuointimentelmät ovat parantuneet. Ja hyvä niin. Niitä tullaan tarvitsemaan jatkossakin. Varmasti kaikki olisivat todella onnellisia jos ilmastonmuutoksen skeptikot olisivat oikeassa; se olisi edes hiukan mahdollista jos me ihmiskuntana tekisimme jotakin sen hyväksi… Aika tulee näyttämään…
Tässä kohtaa lopetan tämän keskustelun, ei ole tarkoitus käännyttää ketään.
-
-
Pentti S. Varis sanoo:
Hyvällä ilmalla metsikössä kulkiessa tuntee selvästi esim. männyn tuottaman hajun, jolla on kauan tiedetty olevan parantava vaikutus keuhkoille. Sitä ei ole ennen tullut ajatelleeksi (minä ainakaan), että tuon tuoksun päätehtävä voi olla ilmaston säätely.
https://yle.fi/uutiset/3-11012024
Metsät siis toimivat ilmaston liikaa lämpenemistä hilliten muutenkin kuin hiilinieluina.
-
Hieno juttu!!
-
Kun niin moni asia pyritään avaruustoiminnassa miniatyrisoimaan (cubesatit, jne), niin miksei sitä voisi soveltaa tähänkin?
Eli olisiko järkevämpää lähettää lihasäilykepurkeissa kuuhun ja sen kiertoradalle ihmisten sijasta hiiriä? Hiirille nimittäin voidaan rakentaa melko mukavat olohuoneet paljon pienempään tilaan, ja jopa keinotekoisen painovoiman luonti onnistuu helpommin. Esimerkiksi tässä NASAn MICEHAB nimisessä projektissa:
https://www.youtube.com/watch?v=qSZvelHqlqY
Lisäksi, koska hiirisukupolvia syntyy parhaimmillaan useita yhden vuoden aikana, niiden geneettinen sopeutuminen avaruuden rajuihin olosuhteisiin on paljon nopeampaa kuin ihmisellä. Geeniteknologialla voitaisiin sitten myöhemmin siirtää parhaiten kuun, Marsin, jne. painovoima- ja säteilyolosuhteisiin sopeutuneiden hiirten ”avaruusgeenejä” myös ihmisalkioihin.
Kuulostaako kivalta?
Tässä vielä toinen video, josta näkyy että hiiret osaavat muutenkin sopeutua kaikenlaisiin vastaantuleviin tilanteisiin, kuten vaikkapa nollapainovoimaan:
https://www.youtube.com/watch?v=q7lgj3aZ8dU
Nick Nielsenin blogit sivuavat usein hieman yleisemmin näitä aiheita. Mm. seuraavissa artikkeleissa:
https://www.centauri-dreams.org/2014/02/21/extraterrestrial-dispersal-vectors/
https://www.centauri-dreams.org/2015/05/29/transhumanism-and-adaptive-radiation/
Ovat aika huikeita nuo Nick Nielsenin visiot ihmisen lajin ja avaruusmatkailun tulevaisuudesta. Hän näkee että avaruuteen siirtymisen ja sopeutumisen myötä ihminen lähtee kehittymään uusiin suuntiin, missä monet nykyiset olemassa olomme rajoitukset tulevat katoamaan. Maasta lähteissä katoavat sidonnaisuus planeetan pinnalle, samoin kuin rajoittuminen tämän planeetan elinkelpoiseen aikaan. Geneettinen muokkaaminen, tekniset apuvälineet, sekä avaruusolojen uudet luonnonvalinta-tekijät tulevat vapauttamaan ihmisen hänen omista fyysisistä ja henkisistä rajoituksistaan. Uudet energiateknologiat tulevat vapauttamaan ihmiset kaikista niistä energian tuottamisen ja kuluttamisen rajoista, jotka tähän asti ovat muovanneet teknisen sivilisaation kehittymistä. Näiden uusien mahdollisuuksien avulla ihmiset voivat tulevaisuudessa itse valita millä tavalla, ja missä ympäristöissä he haluavat elää, joko tässä planeettakunnassa, tai jossakin muissa tähtijärjestelmissä.
Itse luulisin että nuo visiot ovat kovin ylimitoitettuja. Ihminen on kuitenkin täysin tämän planeetan olosuhteista ja eliökunnasta riippuvainen laji. Nuo visiot voisivat toteutua nyt kuviteltavissa olevan tulevaisuuden aikana vain sitä kautta, että ihmisen sijasta niissä on avaruusmatkaajana ja toimijana teknillinen keinoäly. Robottiset ”elämänmuodot” toki voisivat kestää olosuhteissa jotka ovat biologisille elämänmuodoille liian ankarat. Ne voivat säilyä toimintakykyisinä, eristyksissä, ja sekä fyysisesti, ”psyykkisesti” ja ”kulttuurisesti” toimintakykyisinä, vaikka vuosituhansien ajan, mitä matkat eri tähtijärjestelmiin kestäisivät. Ja kun ne kuitenkin olisivat ihmisen tuottamia ”elämänmuotoja”, ehkä jopa osittain biomateriaaleista rakennettuja, niin voidaanhan ajatella että niidenkin kautta ihmisen kulttuuri ja teknologia pääsee valloittamaan galaksin tähtijärjestelmiä.
Mutta oikeasti, minä itse kovasti ihmettelen mitä ovat ne motiivit jotka ajavat ihmisiä nyt levittäytymään, tavattoman suurin kustannuksin, uusille taivaankappaleille. Onko tavoitteena uusien alueiden valloittamisen ja elämän piirin laajentamisen halu ja pakkomielle? Vai luksus-paratiisien rakentaminen niille joilla on varaa maksaa rajattoman suuria hintoja siitä että heille rakennetaan uusia design-maailmoita? Vaiko uusien kaupallisten projektien toteuttaminen? Vaiko pakopaikkojen rakentaminen sitä vaihetta varten jolloin elämä kotiplaneetalla käy mahdottomaksi Auringon kuumenemisen ja lopulta laajenemisen ja sammumisen takia? Ainakin tämän viimeisimmän pelastussuunnitelman rakentaminen tuntuu hyvinkin ennenaikaiselle hätävarjelun liioittelulle. Tärkeämpää tässä vaiheessa olisi ponnistella tämän yhden elinkelpoisen taivaankappaleen pitämiseksi elinkelpoisena.
Vai olisikohan tässä kuitenkin takana sellainenkin visio että olot tällä planeetalla voivat suhteellisen nopeassa aikataulussa käydä aika tukalaksi?
Robotit ovat vain koneita, ne eivät elä, ja keinoäly on enimmäkseen vain markkinointitermi. Robotit rakentavat avaruusasumukset asteroidien raaka-aineista, mutta niitä ohjaa ihminen, tavalla tai toisella. Samaan tapaan kuin esimerkiksi syvänmeren öljynporauksessa ihminen ohjaa koneita pinta-aluksesta käsin. Ainoa isompi ero on kommunikaatioviive, mutta asia ei kaadu siihen. Esimerkiksi raaka-aineet voidaan ensin kuljettaa asteroidilta Maa-Kuu -systeemiin ja tehdä vaativampi jalostus vasta siellä, jolloin viive on vain 2 sekuntia. Jos se on liikaa, aina on mahdollista sijoittaa muutama avaruuslentäjä perinteiseen alukseen työmaan lähelle, jolloin he voivat ohjata töitä viiveettömästi. Tai sitten voidaan investoida enemmän autonomiaan ja käyttää samaa toimintastrategiaa kuin Mars-luotaimissa. Joka tapauksessa, sitten kun ensimmäinen isompi avaruusasumus on valmis, ihmiset muuttavat sisään ja ohjaavat seuraavien asumusten teon viiveettömästi oman asumuksensa sisältä.
Jo kauan työt on tehty pääosin koneiden avulla. Puhdas käsityöhän on harvinaisempaa. Kaivinkone, nosturi, metsäkone, lentokone… olemme tottuneet siihen että ihminen istuu ohjaamossa ja kääntelee vipuja. Mutta ohjaaja voisi olla myös koneen ulkopuolella datalinkin päässä. Lisätään vain videokamerat, jotka korvaavat ohjaamon ikkunat. Niin ei vain kovin usein menetellä. Tradition vuoksi, ja kun ei koeta pakottavaa tarvetta. Paitsi sodankäynnissä, missä etäohjatut lennokit ovat arkipäivää. Etäisyys voi olla pitkäkin. Vasta maapalloa isommilla etäisyyksillä kommunikaatioviive alkaa purra.
Kysymys on tämä: kenen eduksi ja hyväksi, millä motiivilla tämän pitäisi tapahtua? Ei kai pelkästään siksi että ”se on mahdollista”, tai siitä syystä miksi USA aikoinaan meni Kuuhun, presidentti Kennedyn sanojen mukaan, siksi että ”se on vaikeaa”. Ei kai liene niin että kaikki se mikä on mahdollista, pitää toteuttaa, ja vielä mahdollisimman nopeasti. Kai ihminen on sellainen vastuullinen laji, että sen kuuluu myös valita, ja perustella.
Tähän kuuluu sama kysymys kuin edellesiin kommenttiin: Miksi? Pitäisiko tämän tapahtua siksi että etätyöskentely on mahdollista? Samoin kuin: pitäisikö sotaa käydä siksi että se on nyt ”helppoa ja turvallista”, etäohjatuilla aseilla? Kerro minulle miksi? Pelkkä aluevaltaus ei riitä syyksi — jos se olisi ihmisen olemassaolon ensisijainen tavoite, niin olisimme no vallanneet Etalämantereen ja merien pohjat. Nekin ovat aivan toimintakelpoisia ja asuinkelpoisiakin kohteita, kun ne voidaan rakentaa asuinkelpoisiksi tiloiksi ”etänä”. Ja matkat ja kustannukseet ovat varmasti edullisemmat kuin avaruuteen mennessä, samoin nämä ympäristöt ovat ihmiselle suotuisammat kuin avaruus.
Oma motiivini on ”koska se on helppoa”, ja koska levittäytyminen on elämän perusominaisuus jota en koe tarvetta sen kummemmin perustella.
”Koska se on vaikeaa” on minusta huono motiivi. En juuri kannata sellaisesta syystä tehtävää avaruustoimintaa, koska koen että se voi ennemminkin hidastaa kuin nopeuttaa avaruuden asuttamista. En innostu esim. USA:n tai Kiinan valtioiden tällä hetkellä tekemästä avaruustoimintaa, koska niissä on näyttämisen halu ja kustannustiedottomuus takana. Tutkimusmaailma, startup-firmat ja SpaceX tietävät miten homma voidaan tehdä kestävällä tavalla.
Avaruusasumuksen edut ovat jatkuva auringonvalo ja luonnonkatastrofien puuttuminen. Tätä yhdistelmää ei maapallolla ole juuri missään. Energiaa ja ruokaa ei tarvitse säilöä.
Etelämantereelta ja meren pohjasta puuttuu ainakin auringonvalo ajoittain tai kokoknaan.
Aluevaltaus ei ole sinänsä se juttu, vaan elämän kolme kovaa: auringonvalo (tai muu energia), vesi, ja ravinteet/rakennusaineet. Ihminen voi järjestää ne avaruuteen, sekä itselleen että sille ekosysteemille jossa hän haluaa asua. Maapallolle niitä taitaa olla vaikeampi järjestää lisää, siihen nähden mitä täällä luonnostaan on.
No, okei. Jos se on helppoa, niin mikäs siinä sitten. Mutta pitää vielä vähän epäillä noita manitsemiesi resurssien helppoa saatavuutta. Kun suojaava happi/otsoni ilmakehä puuttuu niin auringonvalo on tappavaa UV-säteilyä. Vettä on kovin niukasti sekä Kuussa, Marsissa että asteroideilla. Happi puuttuu – ja josko sitä voidaankin tuottaa vedestä, tai mineraaleista, niin sen ylläpitäminen tarvitsee täysin ilmatiiviin suojan, sekä aika paljon fotosyntetoivia kasveja tai mikrobeja, tai geo-teknologiaa… Sitten, kun tuo tehokas hapen tuotanto/hiilen sidonta koneisto on käynnissä, niin sitten tarvitaan yhtä tehokas (biologinen tai geologinen) koneisto hapettamaan hiili takasin hiilidioksidiksi. Monimutkainen kokonaisuus, jonka pitäisi lähteä pyörimään ”omalla painollaan” autonomisesti, jotta se olisi riitvävän robusti. Se tarvitsee nyös riittävän ison eli kriittisen massan, niin ettei se romahda teknologian kulumisen myötä.
Ehkä tämä on se suuntä mihin teknologinen sivilisaatio kehittyy. mutta mun mielestä ei tarviis pitää tämän kanssa kiirettä, niin että kuitenkin koko ajan ensisijaisesti turvataan sivilisaation säilyminen tällä planeetalla. Olemme kuitenkin vielä hyvin pitkään riippuvaisia tästä ”turvapaikasta”. Ja varmasti haluammekin pitää tämän kotiplaneetan elinkelpoisena, hamaan tulevaisuuteen. Tuleville sukupolville, tuleville lajeille, tuleville teknisille sivilisaatioille.
Biosfäärin C, H ja O tuodaan alunperin hiilen ja veden muodossa. Kasvit tuottavat hapen. Vettä tarvitaan massallisesti joka tapauksessa selvästi vähemmän kuin seiniä, ja hiiliasteroideilla sitä pitäisi melko kivasti. Flooran tyyppi (esim puita vai ei) vaikuttaa siihen paljonko vettä tarvitaan.
Riittävä ilmatiiviys saattaa olla merkittäväkin haaste, luulen. UV-suotimet ovat käsittääkseni helppoja.
Viime vuonna sanoin että jos 300 vuoden päästä merkittävä osa ihmisistä ei asu avaruudessa, olen hämmästynyt. Mutta tällä hetkellä näyttää siltä että jo 10 vuoden sisällä voisi alkaa tapahtua isoja asioita.
Lyhyellä tähtäimellä iso juttu on satelliittipohjainen langaton netti ja erilaiset reaaliaikaiset ja avoimet maapallon monitorointisatelliitit. Niillä saattaa olla yllättäviäkin yhteiskunnallisia vaikutuksia. En esimerkiksi tiedä miten totalitaarinen valtio pystyisi teknisesti blokkaamaan satelliitin kautta tulevan netin. Nämä eivät suoraan liity avaruusasumuksiin, mutta molempien mahdollistajia ovat BFR-raketit kilpailijoineen.
Olen tuota hiiri-ideaa usein miettinyt. Voisi rakentaa suljetun ekosysteemin, jossa hiiret ovat ravintoketjun huipulla. Sukupolvikin on pikkunisäkkäillä mukavan nopea.
Jos ihminen haluaa asua avaruudessa, tarvitaan keinopainovoima. Joten hiirillekin sama. Mutta silloin olot ovat niin maankaltaiset että sen kokeileminen avaruudessa tuntuu oikeastaan turhalta. Mistä hiiret edes huomaisivat että kotikapseli on avaruudessa?
Joten säästetään rahaa vielä enemmän: rakennetaan suljettu hiiriekosysteemi, mutta ei lennätetä vaan jätetään maahan. Kukahan innostuisi siitä?
…. kiintoisa ajatus. Mutta voi olla vaikea saada pysymään tasapainossa pelkkien hiirten kanssa. Jos siellä on ihan hyvä oltavat, eikä mitään lisääntymistä rajoittavaa tekijää, niin hiiret varmaan nopeasti lisääntyvät niin että syövät loppuun kaiken sen mitä on syötävänä, ja kuolevat sitten nälkään…. Luulen että kestävän ekosysteemin pitää olla aika monipuolinen, mukaanlukien hajottajat. Mutta tuollainen koe toki pitäisi tehdä. Pitäis miettiä mitkä ovat ne lajit, perustuottajat ja kuluttajat, jotka voivat pitää yllä stabiilin ekosysteemin. Ilman ihmistä.
Totta. Ihmisten tapauksessa populaatio ei ylikansoittaisi asumustaan, koska se rakentaisi lisää asumuksia tai säätelisi syntyvyyttään. Joten hiirillä kokeiltaessa pitäisi tehdä niin että kun populaatio kasvaa liian tiheäksi, sitä rajoitetaan jotenkin teknisesti. Hajottajat toki tarvitaan, eli multaa ja siellä pieneliöitä ja sieniä, jotta kuolleet hiiret ja karike hajoavat.
Tuollaisen eläinpopulaation määrä yleensä vaihtelee tai heilahtelee populaatiossa. Ainakin jos siellä on iseampi parametreja jotka vaikuttavat siihen. Koko systeemin kokoonpano voisi vaihdella paljonkin, samoin sen energialähteet ja olosuhteet. Joku ekologi voisi varmaan tehdä tästä kiintoisan tutkimukse
Toistan aikaisemmin täällä sanomani ja kerron uudelleen mielipiteenäni, että valtaosa kuun, lähiplaneettojen ja koko universuminkin tutkimiseen suunnatuista varoista ja aivokapasiteetista tulisi tänä päivänä valjastaa maapallon pelastamistalkoisiin.
Henkilökohtaisesti, olen aivan samaa mieltä. Eikä tuonne avaruuteen ainakaan pitäisi mennä taloudellisia voittoja tavoitellen, niinkuin nyt näyttää olevan. Kuitenkin ne projektit tehdään Maa-planeetan resursseja taivaan tuuliin polttamalla.
Samaa ja eri mieltä… Tässä asiassa on niinsanotusti monta monessa. Ensinnäkin, en näe että tämä valtiollinen toiminta jota blogikirjoitus kuvaa johtaisi muuhun kuin resurssien tuhlaukseen ja alihankkijoiden lyhyen tähtäimen voitontavoitteluun. Toisaalta, yksityispuoli (Musk) näyttää tekevän asioita kertalukuja halvemmin ja nopeammin ja heillä on siihen rahoitusmalli internet-palvelun tarjoamisesta. SIinä mielessä olen sitä mieltä että avaruuteen pitäisi mennä nimenomaan taloudellisia voittoja tavoitellen, koska se on se tapa millä mikään asia tässä maailmassa ylipäätään tapahtuu. Nimittäin jos voittoja ei ole tiedossa, juttu taantuu pioneerihenkiseksi seikkailuksi vähän samaan tapaan kuin joku Mount Everestillä käyminen. Kysymys on kai lähinnä siitä haetaanko aitoa pitkän tähtämen taloudellista hyötyä (mikä on positiivinen asia) vai joidenkin alihankkijoiden lyhyen tähtäimen voittoja julkisista varoista (mikä on huono asia).
Tämä on todellakin kovin monitahoinen kysymys: Mihin suuntaan, millä motiiveilla ja millä kannustimilla pitäisi ihmiskunnan suunnitella tulevaisuuttaan? Viimeiset 100 vuotta on toimittu puhtaasti markkinatalouden ja maksimaalisen taloudellisen kasvun periaatteilla; kehitysta on ajanut toki myös tiede ja innovaatiot, mutta käytännön tason sovelluksiksi ne ovat muuttuneet kaupallisten toimijoiden käsissä. Ja ihmiskunnalle on tarjottu kaikkea hyvää ja kivaa ja hyödyllistä: tehokasta elintarviketuotantoa, koulutusta, terveydenhoitoa, korkeaa elintasoa, yksityisautoilua, avointa internettiä ja massamediaa, kulutushyödykkeitä joka lähtöön… Tätä kaikkea lähinnä meille hyvinvoiville länsi-ihmisille, mutta toki kaikki ihmiset maailmassa haluavat samaa, ja yhtä paljon; tasa-arvokin on kaikkien ihmisten oikeutettu vaatimus… Siis hyviä asioita on tapahtunut — mutta nyt ollaan kuitenkin siinä että elämme täällä täysin yli varojemme, tai ainakin yli planeetan kantokyvyn rajojen. Tämä johtunee siitä että puhtaat kapitalistiset talousmallit eivät ole kiinnostuneita ottamaan vastuuta oikeista luonnonvarojen tai ympäristön pilaantumisen kustannuksista, tai toimintansa seurauksista. Koko planeetan elinkelpoinen ympäristö on uhattuna. Nyt tämä sama kaupallinen toimintamalli ollaan laajentamassa uusiin ulottuvuuksiin, ja viedään se, resursseista tai energiakustannuksista välittämättä, jo muille taivaan kappaleille… Jäljet pelottavat!!
@Erkki Tietäväinen: ”… valtaosa kuun, lähiplaneettojen ja koko universuminkin tutkimiseen suunnatuista varoista ja aivokapasiteetista tulisi tänä päivänä valjastaa maapallon pelastamistalkoisiin.”
En näe näitä kovinkaan vastakkaisina asioina. On monesti sanottu, että Apollo 17-lennolla otettu ”Blue Marble” valokuva vauhditti ihmisten ympäristötietoisuutta, kuinka hieno planeetta meillä on, ns. ”Spaceship called Earth”.
Ja avaruustutkimus on muutenkin omiaan antamaan ihmisille omaa takapihaa laajemman perspektiivin asioihin, ml. käsitystä siitä miten voi käydä, jos asiat menevät todella pieleen (vrt. Venus). Samoin Biosphere II:n kaltaiset projektit.
Lisäksi esimerkiksi aurinkokennoja tuskin koskaan olisi kehitetty sille hinta- ja hyötysuhteen tasolle, jolla ne ovat nykyään, ellei niitä olisi tarvittu ensin vuosikymmeniä satelliittien energianlähteinä, missä voitiin käyttää hyvin kallistakin teknologiaa, joka on sitten halventunut maanpäällä kannattavaksi massaenergiantuotannon muodoksi vasta viime vuosina. Sama varmasti pätee moniin muihinkin uusiin ”puhtaisiin” teknologioihin: esimerkiksi polttokennot ja mahdollinen ”vetytalous”.
Ilmastotutkimuksen kehittymistä on varmasti auttanut se, että on päästy tarkemmin tutkimaan muiden planeettojen (ja kuiden) verrokkisysteemejä. Eksoplaneettojen kaasukehistä varmasti saadaan vielä yllättäviä tuloksia kun havaintolaitteet kehittyvät.
Lisäksi muiden auringonkaltaisten tähtien aktiivisuusjaksojen seuraaminen ja selvittäminen auttanee erinäisten ilmastoskeptikkojen kahjoimpien teorioiden kumoamisessa.
Tässä lieneekin suurelta osin kysymys siitä millaisilla motiiveilla ja tavotteilla sinne avaruuteen mennään. Onko tavoitteena käynnistää avaruusteolllisuus ja -kaivostoiminta, jonka tavoitteena on tuottaa toimijoilleen suurta taloudellista voittoa — vai onko ensisijaisena tavoitteena lisätä ihmiskunnan ymmärrystä kaikesta, kuten oman planeettamme ja aurinkokuntamme toiminnasta.
Tuo taloudellinen toiminta arveluttaa minua siksi, että sen kustannukset kuitenkin maksetaan Maan taloudellisilla resursseilla. Avaruudesta louhittuja tuotteita ja rikkauksia ei todennäköisesti palauteta tälle planeetalla, vaan niillä rakennetaan jotakin sinne missä ne ovat — onpa se sitten Kuussa, tai Marsissa, tai asteroideilla. Tietysti siinä sivussa voi syntyä keksintöjä jotka ovat käyttökelpoisia myös Maassa, mutta onpahan myös kovin kalliit kehittelykustannukset.
Tuo taloudellisten voittojen ja kustannusten luonne on aika epäselvä käsitekokonaisuus. Monesti ajatellaan että sekä kustannukset että voitot ovat pelkkää rahaa. Oikeasti lienee niin että todelliset kustannukset ovat luonnonvaroja. Todelliset tuotot, eli avaruuskaivosten tuottamat tuotteet, jäävät sinne missä ne ovat. Yrittäjien voitot, eli raha, ovat oikeasti valtaa, jonka avulla täällä Maan pinnalla voidaan käyttää rajallisia resursseja, vaikkapa siihen että pidetään yllä avaruuskaivostoiminaa ja -matkailua. Siis koko toiminta itseasiassa toteutetetaan Maan rajallisten resurssien avulla.
@Kirsi Lehto: Oleellista Nielsenin kirjoituksissa on hänen paljon tavallista pidempi aikaperspektiivinsä. Se ei aina tarkoita naiivia tulevaisuudenuskoa tai tekno-optimismia, sillä hän pohdiskelee myös vähemmän hohdokkaita tulevaisuudenkuvia.
Tässä pohdintaa ilmastonmuutoksesta:
https://geopolicraticus.tumblr.com/post/181183064307/david-attenborough-and-the-collapse-of
ja merenpohjaan pudonneiden konttien myöhemmästä kohtalosta:
https://geopolicraticus.tumblr.com/post/189448756442/a-little-big-history-of-shipping-containers
Toisessa blogissa viimeisin kirjoitus ”Intermittancy and Energy Infrastructure”, on sen sijaan nykyhetken energiapoliittiseen keskusteluun liittyvä kannanotto, jonka pointti on se, että ihmiskunnan tulisi energiankäytön suhteen opetella elämään taas luonnon (siis auringon ja tuulen) rytmien mukaan, vaikka se tapahtuisikin teollisessa mittakaavassa:
https://geopolicraticus.wordpress.com/2019/11/27/intermittancy-and-energy-infrastructure/
Nuo linkittämäsi blogikirjoitukset todella avaavat hyvin tätä historiallista tilannetta missä me olemme nyt, ihmiskuntana. Koko planetaarinen ympäristömme on muuttumassa, sekä suurten geologisten prosessien että ihmisen toimien vaikutuksesta. Maan eliökunta on monet kerrat, aina uudelleen, joutunut sopeutumaan monenlaisiin geologisiin ja ilmastollisiin muutoksiin, ja monesti myös suurten sukupuuttojen kautta. Ihmisen tekninen sivilisaation, ajatellaanpa se sitten joko 10 000 vuotta vanhaksi maatalous-kulttuuriksi tai 200 vuotta vanhaksi teolliseksi kulttuuriksi, on niin nuori että sen koko olemassaolo sijoittuu sellaisiin olosuhteisiin, jotka meistä ovat näyttäneet pysyville ja vakaille, ja juuri sopiville. Koko teollinen kulttuurimme ja hyvinvointi on rakennettu sen käsityksen varaan että resursseja riittää loputtomiin, ja että maailma ympärillä pysyy samanlaisena. Nyt nähdään että mikään ei ole pysyvää. Nyt muutokseen pitäisi osata sopeutua, ja muuttaa käytäntöjä niin että siitä selviydytään, jollakin tavalla. Nähdäkseni ratkaisu ei ole se että jollekin maksukykyiselle ryhmälle rakennetaan pakopaikka jollekin toiselle taivaankappaleelle. Oma planeettamme on kuitenkin ainoa paikka tässä aurinkokunnassa joka tarjoaa elinkelpoiset olosuhteet millekään kompleksille elämänmuodolle. Näin ainakin seuraavin useiden satojen miljoonien vuosien aikana, ennekuin Aurinko alkaa luonnostaan hissukseen lämmetä.
En ajattele että oikea vastaus olisi luopua teknisestä kulttuurista ja palata johonkin kivikautiseen tai esiteolliseen elämäntapaan – vaikka kuka tietää, jos yhteiskuntamme romahtavat niin noinkin voi käydä. Sen sijaan, ihmiskunnan pitää käyttää kaikki älynsä, kekseliäisyytensä ja voimavaransa siihen että löydämme ja kehitämme sellaisia elämäntapoja joilla selvitään, mahdollisimman mukavasti, tulevina suurten muutosten aikoina. Ja näiden ratkaisujen pitää olla myös moraalisesti kestäviä, globaaleja ja tasa-arvoisia. Jos kysymys on maailman pelastus-operaatiosta, niin siitä ei voi repiä suuria taloudellisia voittoja – eli jatkuvan talouskasvun ajatus ei sovi tämän operaation perustaksi.