Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Ursan Stella Arctit menivät Ouluun, Ulvilaan ja Helsinkiin

20.3.2017

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa on palkinnut ansioituneita harrastajia vuotuisella Stella Arcti -palkinnolla. Oululainen Arto Murtovaara sai Stella Arctin ansioistaan kaukaisten avaruuden kohteiden valokuvaajana. Ulvilalainen Juha Ojanperä ja helsinkiläinen Matias Takala palkittiin merkittävästä työstä tähtiharrastuksen hyväksi.

Stella Arctit jaettiin viikonloppuna Saarijärvellä pidetyillä Tähtipäivillä. Ursan merkittävintä tähtiharrastuksesta annettavaa tunnustusta, Stella Arcti -palkintoa, on jaettu vuodesta 1988 lähtien.

Kaukaisten tähtisumujen tallentaja

 Oululainen Arto Murtovaara palkittiin ansioistaan kaukaisten avaruuden kohteiden kuvaajana.

 ”Kuvasin normaalilla järjestelmäkameralla ensi alkuun – lähinnä jättiläisplaneetta Jupiteria ja muita oman aurinkokuntamme kohteita. Sitten galaksit alkoivat kiinnostamaan. Ne olivatkin ensimmäinen varsinainen intohimon kohteeni”, Murtovaara kertoo.

 ”Aikoinaan ajoin rekkaa ja saatoin katsella taivasta, kun yöllä jonnekin pysähdyin”, Murtovaara muistelee kiinnostuksensa alkua. ”2000-luvun taitteessa kaverillani oli pikkuinen kaukoputki, jolla näin Jupiterin vyöt. Heti seuraavalla viikolla menin paikallisen tähtiharrastusseuran Arktoksen touhuihin mukaan.”

 Murtovaara on noussut yhdeksi Suomen parhaista tähtikuvaajista. Vuosien mittaan hän on aktiivisesti kehittänyt kuvauslaitteistojaan ja  taitojaan. Hän on vienyt huippuunsa taivaan kohteiden tallentamisen ensin järjestelmäkameralla ja sittemmin CCD-kameralla kuvankäsittelytekniikoineen. ”Teknisesti koetan parantaa kuvaustani koko ajan. Väkisinkin siinä kehittyy pikkuhiljaa”, hän toteaa.

 Murtovaaran kuvia on julkaistu muun muassa Ursan Tähdet ja avaruus -lehdessä. Opittua tietotaitoa Murtovaara on auliisti jakanut eteenpäin tähtiharrastajien keskustelupalstoilla ja tapahtumissa.

 ”Teknologia menee eteenpäin hurjilla harppauksilla. Ohjelmistot, kamerat ja kaikki muu kehittyy. Aina vain parempaan ja helpompaan suuntaan”, Murtovaara näkee. ”Kyllä se silti silmää vaatii, ei voi nappia painamalla tehdä. Kokemuksen avulla tietää, mitä voi saada kuvattua.”

 ”Erityisesti on jäänyt mieleen, kun kerran JS-dobson-kaukoputkella rupesin etsimään Messier 106-galaksia kuvatakseni sitä. Sieltä löytyi joku tuhnu. Katsoin, että tämä ei kyllä ole M106, mutta kuvataan nyt tuota sitten.

Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli haastavampi galaksi NGC 4217. Murtovaara valotti 100 minuuttia 60 miljoonan valovuoden päässä olevaa kohdetta. ”Se kuva on nyt seinälläni.”

Monipuolinen vastuunkantaja

 Ulvilalainen Juha Ojanperä palkittiin merkittävästä tähtiharrastuksesta. Hänelle itselleen tähtiharrastus näyttäytyy hyvin monipuolisena.

 ”Tätä jokainen voi harrastaa omalla tavallaan”, Ojanperä korostaa. ”Harrasti sitä miten tahansa, tärkeintä on, että siitä nauttii ja siitä saa elämyksiä, jotka kantavat eteenpäin.” 

 Ojanperä on ollut keskeinen vastuunkantaja sekä paikallisessa että valtakunnallisessa yhdistystoiminnassa. Hän on ollut niin Porin karhunvartijat -yhdistyksen puheenjohtajana kuin valtakunnallisen Ursan kahden eri harrastusryhmän vetäjänä. Hän on myös tähtiharrastuksen verkkolehti Zeniitin vastaava toimittaja. 

 ”Maailmankaikkeus on suuri arvoitus, ihmettelyn, uteliaisuuden ja pohdinnan kohde”, Ojanperä toteaa. ”Se on meidän koti täällä maailmankaikkeudessa, kuten professori Esko Valtaoja on kirjassaan osuvasti maininnut.”

 ”Ihmiskunta ei ole vielä toistaiseksi löytänyt toisia elämänmuotoja, mutta voimme siirtää perspektiiviä ja nähdä itsemme ennen kaikkea osana maailmankaikkeutta. Siinä riittää tutkittavaa ja pohdittavaa koko ihmiskunnalle niin kauan kuin ihmisiä on täällä”, Ojanperä sanoo.

 Ojanperä ammentaa intonsa omakohtaisesta luonnon ja avaruuden tarkkailusta. Hän harrastaa niin kaukoputken okulaarin näkymien piirtämistä kuin yötaivaan ilmiöiden valokuvausta.

 Hän kokee kiinnostaviksi sekä Maan ilmakehän ilmiöt että kaukaiset syvän avaruuden kohteet. ”Kun pääsee ulos havaintopaikalle, sielu lepää ja rauhoittuu. On vain mies, taivas ja kaukoputki.”

 Aktiivisen havaintotoiminnan lisäksi Ojanperä luennoi tähtiharrastuksesta muun muassa koululaisryhmille ja luontoharrastajille.

 ”Viime aikojen keskeinen muutos suomalaisessa tähtiharrastuksessa on ollut Taivaanvahti-havaintopalvelu”, Ojanperä tuo esille.” Sen kautta on saatu monia upeita taivaanilmiöitä dokumentoitua ja tieteellisestikin merkittäviä tuloksia aikaan.”

Kuvausta ja koodausta

 Matias Takala Helsingistä palkittiin ansiokkaasta tähtiharrastuksesta. Hän on ollut Ursan Taivaanvahti-havaintopalvelun ylläpitäjäryhmän aktiivisin jäsen.

 ”Suomalaiset ovat etuoikeutettuja voidessaan käyttää tällaista mielestäni maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista palvelua”, Takala toteaa. ”Taivaanvahti on mullistanut tähtiharrastuskentän.”

 Järjestelmän viisivuotisen taipaleen aikana Takala on käsitellyt noin 10 000 harrastajien ja kansalaisten tekemää havaintoraporttia. ”On aina ilo nähdä, kun yhä uudet ja uudet harrastajat jättävät havaintojaan.”

 Takala on ollut vetäjänä kahdessa Ursan harrastusryhmässä. Osaavana ohjelmoijana hän on ollut mukana kehittämässä harrastajille suunnattuja avointa dataa ja Taivaanvahdin aineistoa hyödyntäviä verkkopalveluja.

 ”Taivaanvahdin tietokannan varsin suuri havaintomassa ja toisaalta teknologia mahdollistavat tulevaisuudessa todella hienoja asioita, joita ei ehkä nyt vielä edes täysin hahmoteta.”

 Takala on intohimoinen valokuvaaja ja luonnontarkkailija. Hän itse havaitsee lähinnä revontulia, rajuilmoja ja ilmakehän valoilmiöitä.

 ”Revontulien kuvaaminen ei ole erityisen vaikeaa, mutta vaatii jonkin verran paneutumista. Yleensä on syytä kuvata jalustaa käyttäen, koska valovoimaisista objektiiveista ja suurista kennon herkkyyksistä huolimatta valotusajat ovat suhteellisen pitkiä.”

 Kesäiset rajuilmat ovat Ilmatieteen laitoksella työskentelevälle Takalalle monella tavalla läheinen aihe. ”Suomessakin ukkonen voi olla todella hurja ilmiö. Se onkin se varsinainen myrskybongauksen suola, ennakoimattomuus ja luonnon kesyttämätön raivo ja voima. Ilma sähköistyy sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti.”

 ”Minusta taivaan tarkkailu on monella tavalla hauska ja avartava harrastus. Täällä Suomessa on siihen aivan loistavat mahdollisuudet”, Takala sanoo. ”Mukaan on helppo lähteä, ja harrastajayhteisön kautta saa aina hyviä vinkkejä.”


Materiaalia tiedotusvälineiden vapaaseen käyttöön

Kuva 1 (JPG)

Matias Takala. Kuva Jukka Lariola / Ursa

 

Kuva 2 (JPG)

Arto Murtovaara ja Juha Ojanperä. Kuva Emma Bruus / Ursa

 

Lisätietoja:

Juha Ojanperä, 050 538 5963
Ursan toimisto, 09 6840 400