Valokuvaushavaintojen avulla saadaan meteorien radoista, syttymis- ja sammumiskorkeuksista ja nopeudesta huomattavasti tarkempia tietoja, kuin esimerkiksi piirroshavainnoilla. Valokuvasta voidaan myöhemmin määrittää meteorin syttymis- ja sammumispisteet tähtitaivaan suhteen melko tarkasti. Jos sama meteori saadaan valokuvattua kahdesta eri havaintopaikasta, voidaan laskea meteorin syttymis- ja sammumiskorkeus, sekä lentorata. Meteori näyttää eri havaintopaikoilta piirtyvän tähtitaivasta vasten eri kohtiin. Tämä ilmiö on selitetty aikaisemmin kappaleessa 2.8. Valokuvaa voidaan tarkastella jälkeenpäin kaikessa rauhassa. Meteorin todellisen kirkkauden määrittäminen ei kuvista tavallisesti onnistu kovin hyvin, mutta lentoradan muoto ja leveys on mahdollista saada selville tyydyttävällä tarkkuudella, jos kuva on muuten onnistunut.

Tähtivalokuvauksesta ja sen ohella myös meteorikuvauksesta on nykyään saatavilla kohtalaisesti kirjallisuutta, joten tämä opas tuo esille lyhyesti vain meteorikuvauksen pääpiirteet. Toisaalta maassamme meteorikuvaus ei ole ollut kovin suosittua, vaikka Suomessa onkin erittäin päteviä meteorikuvaajia. Syynä vähäiseen suosioon on se tosiasia, että edes perseidien maksimissa ei yhdellä normaaliobjektiivilla varustetulla kameralla tahdo saada kuin korkeintaan muutaman heikosti erottuvan meteorin, aina ei sitäkään niiden kirkkaiden meteorien aina lentäessä kuva-alan ulkopuolella, tai valotusten välissä.

Myös tähtivalokuvaukseen sopivista filmeistä on saatavilla kirjallisuutta. Meteorikuvausta käsittelee ainakin Ursan kustantama Tähtitieteen harrastajan käsikirja 1. Tähtitieteen harrastajan käsikirja 3 kertoo tarkemmin tähtivalokuvauksesta ja filmeistä.