Ennen varsinaisten meteorihavaintojen aloittamista on hyvä tutustua tähtitaivaaseen, tähdistöihin ja ihastella tähdenlentoja ilman tieteellisiä tarkoitusperiä. Ota meteorihavaintoihin tuntumaa muutamana yönä, jolloin joku parhaimmista meteoriparvista on aktiivinen, viettämällä pari tuntia avoimen taivaan alla tähystellen mahdollisia tähdenlentoja. Meteorihavaintoihin harjaantuneen opastus parilla ensimmäisellä havaintoharjoittelukerralla ei ole pahitteeksi, jos sellaiseen on mahdollisuus. Tee havaitessasi olosi mahdollisimman mukavaksi: käytä pehmeää makuualustaa ja ota evääksi termoskannuun kuumaa juotavaa.

Alkuillasta taivaalla kulkee myös satelliitteja. Niiden kirkkaus muuttuu hitaasti tai joskus ne myös vilkkuvat. Niiden kesto on yleensä useista sekunneista tyypillisesti minuutteihin. Niiden liikenopeus taivaalla on hidas, muutamia asteita sekunnissa. Voit tutustua verkossa myös Iridium-välähdyksinä tunnettuihin satelliitti-valoilmiöihin, joista on jopa saatavissa ennusteita. Sateliitteja ei ole syytä sotkea meteoreihin.

Meteorit lentävät taivaalla tyypillisesti vain sekunnin murto-osia ja liikkuvat suuremmalla, jopa kymmenkertaisella kulmanopeudella. Keskimäärin joka toisen meteorin kestoaika on alle 0,2 sekuntia ja keskimääräinen kulmanopeus vajaat 20 astetta sekunnissa.

Meteorien kirkkauden määrittäminen on havaintotyön olennaisimpia tehtäviä. Sitä varten taivaalta kannattaa valita useita tähtiä (kirkkauksiltaan noin 0, +1, +2, +3, +4 ja +5 magnitudia). Nämä löydät taivaalta tähtikarttojen avulla ja niiden kirkkaudet selviävät myös kartoista. Meteorien kirkkaudet ilmoitetaan pyöristettyinä täysiksi magnitudeiksi (esimerkiksi +3 tai +4 mag), joten mainittu tähtien asteikko riittää suurimmalle osalle meteoreja. Näitä kirkkaammille voi käyttää vertailukohtana planeettoja, kuten Jupiteria tai Venusta, jos ne sattuvat olemaan näkyvissä.

Muutamana yönä kannattaa myös hioa havainto-olosuhteiden, eli taivaan rajasuuruusluokan ja peitteisyyden, arvioimisen taitoa. Täysikuun aikaan, sekä suuremmissa kaupungeissa rajasuuruusluokka on suunnilleen +4 ja +5 magnitudin välillä, kun maaseudulla kuuttomaan aikaan voidaan päästä jopa +6,5 magnitudiin asti. Tähtitaivas on varmasti riittävän pimeä meteorihavaintoihin, kun Linnunrata erottuu kunnolla, eikä näkökentän peitteisyyttä ole näkökentässä kämmenparin pinta-alaa enempää.

Katselualueelle haetaan keskipiste, mielellään noin 50° korkeudelta horisontista. Heikoissa havainto-olosuhteissa joudutaan katsomaan jopa zeniitin alueelle, tai sinne missä pimeää taivasta ylipäätään on näkyvissä. Tämän keskipisteen joudut kirjaamaan havaintolomakkeelle, eli tähdistöjen tuntemusta tarvitaan sen verran, että pystyy jälkikäteen löytämään pisteen tähtikartalta.

Meteorit lasketaan vain oman näkökentän alueelta (noin 50° säteellä keskipisteestä), mutta selän takana vilkaisemalla näkynyt meteori jätetään huomioimatta havaintoalueen ulkopuolisena.

Hyvissä olosuhteissa pitäisi syksyllä nähdä noin 5–30 sporadista eli satunnaista meteoria tunnissa. Talvella näitä näkyy vähemmän. Sporadisten meteorien keskikirkkauden pitäisi osua suunnilleen +3 magnitudin kohdalle. Jos harjoitellessasi sait tämänkaltaisia tuloksia ja osaat määrittää havainto-olosuhteet ja erotat satelliitit meteoreista, voit aloittaa jaostolle lähetettävien visuaalisten meteorihavaintojen teon.

Lisähaasteena voit myös etukäteen harjoitella meteorien piirtämistä oppaan liiteosasta löytyville kartoille.