Ursan yhteydessä toimiva meteorijaosto on eräs sen vanhimmista jaostoista. Sen pääasiallisena tarkoituksena on toimia osana kansainvälistä havaintoverkkoa ja popularisoida alaa asiasta kiinnostuneille. Meteorijaosto käsittelee havaintoja ja lähettää ne IMO:n (International Meteor Organization) arkistoihin, käy keskusteluja harrastajien kanssa, järjestää harrastajaryhmän tapaamisia, julkaisee säännöllistä artikkelia Ursa Minor -lehdessä ja yrittää edistää ja levittää parhaansa mukaan meteorialan tietoutta ja mm. vastailee maallikoilta tulleisiin kysymyksiin parhaansa mukaan.

Jaoston viralliseksi perustamisvuodeksi voidaan katsoa 1976, jolloin Ursan jaostot olivat harrastajien käytettävissä. Ensimmäisenä vetäjänä toimi Markku Lindqvist, joka luotsasi jaostoa 1970-luvun lopulle asti. Tällöin tärkein globaalinen järjestä oli brittiläinen BAA (British Astronomical Association) ja erillisiä havaintoprojektejakin järjestettiin muutaman aktiivin voimin. Seuraavana jaostonvetäjänä toimi turkulainen Seppo Salminen.

Tultaessa 1980-luvulla toiminta laantui, kunnes jaostolle löydettiin uusi vetäjä, Pekka Parviainen, joka toimi kunniakkaasti vuoteen 1986. Näinä aikoina jaosto oli muodostunut osaksi kansainvälistä havaintoverkkoa - ja havaintoja alettiin tekemään arkistointimielessä tietyn formaatin mukaan. Parviaisen meriittilistaan voitaneen lisätä jaoston ensimmäinen Bolidi-palsta Ursa Minor -lehdessä.

Vuosina 1986–1994 meteorijaoston vetäjänä ahkeroi Teemu Hankamäki. Tämä jakso oli järjestäytymisen ja vahvan tietokoneellistumisen aikaa ja AKM-ryhmän toimesta Keski-Eurooppaan perustettiin IMO, jonka "alajaostona" Suomen meteorijaosto alkoi toimia. Visuaalisia havaintoja tehtiin runsaasti. 1993 alkoivat radiohavainnot ilmestyä lähes säännöllisesti Ursa Minorin sivuilla, joten havainnointi sai täten uusia ulottuvuuksia Suomessakin.

Kesällä 1994 jaostonvetäjäksi tuli Marko Toivonen. Jaoston toiminnassa tapahtui samalla jako, jossa apuvetäjä Markku Nissinen alkoi hoitaa radiohavaintoja. Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä meteoririntamaa puhuttivat ns. outburst-ilmiöt, joista tunnetuimmat lienevät leonidien runsaat maksimit. Lisäksi uusi havaintometodi, meteorien videokuvaus, oli saanut vakavaa jalansijaa myös Suomessa. Sähköinen tiedonvälitys oli tullut merkittäväksi osaksi jaoston toimintaa sähköpostilistan ja WWW-sivujen ja -lomakkeiden myötä. Tämä on mahdollistanut esim. tulipallojen pikaisen raportoinnin, joista jotkut johtivat jopa meteoriittien etsintöihin, tosin ilman tulosta.

Vuonna 2010 jaostonvetäjäksi tuli Markku Nissinen.