Tähtitieteellinen yhdistys Ursa

Antihelion meteorit tulevat melko laajalta alueelta, joka sijoittuu 12 astetta itään Auringon paikasta oppositiossa ekliptikalla. Se ei ole mikään meteoriparvi itsessään, vaan lähinnä alue, missä sijaitsee suuri joukko aktiivisuudeltaan heikkojen meteoriparvien radiantteja.

Antihelion meteoreja ei merkitä IMO:n laskentahavaintoihin, kun tauridien meteoriparvi on aktiivinen, eli syyskuun alkupuolelta joulukuun alkupuolelle.

Antihelion meteorit tulivat mukaan IMO:n meteorikalenteriin vuonna 2006 ja samassa yhteydessä virginidit ja akvaridit poistettiin havaittavien meteoriparvien listalta.

Antihelion meteoreja voi hyvin havaita Suomessa koko kevään ajan. Antihelion meteorit jakautuvat useisiin radiantteihin. Näitä alkaa näkyä jo tammikuun loppupuolella, jolloin radiantti on vielä Leijonan tähdistön puolella. Siitä parven radiantti siirtyy Neitsyeen tähdistöön maaliskuun puolenvälin paikkeilla, jolloin seuraaminen kannattaa aloittaa ja jatkaa huhtikuun alkuviikoille, kunnes aktiivisuus laskee huhtikuun puolenvälin paikkeilla.

Maksimejakin on useita. Keskimääräinen maksimiksiaika on maaliskuun loppupuoli. Toinen merkittävä maksimi sattuu maaliskuun ensimmäisen viikon tienoille, maksimin aikana voi nähdä hyvissä olosuhteissa muutaman tähdenlennon tunnin havainnon aikana.

Eräät haarat jatkuvat aian toukokuulle asti. Sitten kesän jälkeen öiden taas pimennyttya näitä voi havaita melko lyhyen aikaa elokuussa, jos ei jo aiemminkin, kunnes tauridit keskeyttävät antihelion meteorien merkitsemisen.

Antihelion meteorit ovat melko hitaita, värikkäitä ja tulipallojakin saattaa esiintyä.