Radiolla tehtäviin meteorihavaintoihin tarvitaan herkkä VHF-radiovastaanotin, joka vastaanottaa meteorivanasta sironneen radioaseman lähetteen ja tietokone, joka tallentaa siitä halutunlaista tietoa jatkuvasti. Pelkkä satunnainen kuunteleminen ei ole hyvä menetelmä. Vaikka tähän tarvittavat laitteet olisivatkin olemassa, se ei riitä, sillä asiaan liittyy useita ongelmia pelkän motivaationpuutteen jne. lisäksi. Pahin tekninen ongelma niistä on sopivan taajuuden löytäminen.

Parasta olisi löytää VHF-taajuus, jolla ei olisi yhtään jatkuvasti suoran-, tai troposfäärietenemisen kautta kuuluvaa radioasemaa, eli taajuus olisi paikallisesti 'tyhjä' ja kuitenkin sillä pitäisi olla suuritehoisia ulkomaisia asemia meteoriheijastuksiin sopivan etäisyyden säteellä. Ideaalista troposfäärietenemishäiriöiden kannalta olisi, jos ei alle 200–700 km etäisyydellä (maastosta riippuen) olisi yhtään kyseistä taajuutta käyttävää radioasemaa. Tämä on valitettavasti harvinainen tilanne. Paikallisradioasemat ovat onneksi pystypolaroituja ja usein pienitehoisia, joten ne eivät haittaa kovin kaukaa.

FM-alueella radioasemien määrä Suomessa on kuitenkin jatkuvasti kasvanut ja alue alkaa olla todella ruuhkainen ja taajuuden häiriöttömyyden ennustettavuus osoittautunut heikoksi.

Meteoriradianttien havaittavuuden suhteen edullisin suunta olisi teoriassa itään, tai länteen, mutta maantieteellisistä syistä johtuen tämä ei ole aivan tarkkaan ottaen mahdollista Suomessa; lännessä on meteoriheijastuksille sopivalla etäisyydellä valtamerta ja idässä ei ole riittävästi CCIR FM-alueella (87,5-108 MHz) toimivia yleisradioasemia. Eniten FM-asemia on lounaan suunnalla Keski-Euroopassa.

Nykyisin helpompi vaihtoehto on vastaanottaa R-1 kanavan analogisia TV-kuvakantoaaltoja Venäjän suunnalta. Toimivin näistä on Moskovan R-1 kanavan lähete, joka on melko suuritehoinen, sopivan kaukana Suomesta ja alhaisen VHF-alueen taajuutensa (49.747 MHz) ansiosta antaa runsaasti havaittavia heijastuksia.

Antennia ei tarvitse suunnata ylöspäin, sillä optimietäisyydellä meteorivanoista heijastuneet signaalit tulevat vain n. 5–10° verran horisontin yläpuolelta. Suuntakuvioltaan sopivin antenni on yleensä FM-alueella 3...5- elementtinen (VHF I alueella 2...4-elementtinen) Yagi-antenni, josta saadaan tälle etenemismuodolle sopivalla n. 1300 km:n etäisyydellä olevasta 100 kW ERP-tehoisesta lähetysasemasta vastaanottimen antenniliittimeen n. –115 (–110) dBm signaalitasoja ionisaatiotiheydeltään kriittisistä meteoriheijastuksista. Ylitiheästä vanasta FM-lähetteelle mitattu korkein taso on n. –95 dBm.