Meteorilaskentahavainnon tekeminen on helppoa eikä se vaadi mitään erikoisvälineitä. Havaittujen meteorien kirjaaminen paperikaavakkeelle vaatii hieman vaivannäköä, mutta onnistuu nykyisin melko helposti IMO:n web-lomakkeelle, vaikka lomake on toistaiseksi englanninkielinen. Täytetystä web-lomakkeesta saa sähköpostikopion joko omaan, tai jaostonvetäjän sähköpostiin, jolloin hoituu samalla vaivalla raportointi Ursan Meteorijaostolle.

Suosituimmassa meteorilaskentamenetelmässä meteorit kirjataan heti muistiin havaintotallenteeseen yksi kerrallaan. Tietoina meteorista riittää sen kirkkaus, sekä kuuluuko se meteoriparveen, vai onko se sporadinen? Mahdolliset muut ominaisuudet, kuten vanat ja värit voi kirjata ylös.

Havaintotallenteen alkuun kirjataan paikka, päivämäärä., alkuaika, rajasuuruusluokka, peitteisyys, meteorit, tauot ja loppuaika. Tästä lisää kappaleen 3 luvussa 15.

Havainnoissa tärkeää osaa näyttelevät havainto-olosuhteet eli peitteisyys (pilvet, puut, ...) ja tähdistä määritelty rajasuuruusluokka (lyh. RSL tai L_m) eli rajamagnitudi. Näiden avulla määritellään havainnon luotettavuus, ja saadaan vertailukelpoiseksi muihin havaintotuloksiin. Meteorilaskentahavainnoista voidaan meteoriparville määrittää mm. ZHR-arvoja ja populaatioindeksejä.

Seuraavana päivänä sisällä lämpimässä meteorihavaintolomakkeelle kirjoitetaan myös perustiedot: kuten havaitsija, havaintopaikan koordinaatit ja korkeus (mikäli nämä eivät muutu, niitä ei tarvitse ilmoittaa kuin kerran), ja havaintotallenteesta – olkoon se lehtiö tai äänitallenne – lomakkeelle siirretään ajat, olosuhteet ja jokainen meteori parvi- ja kirkkaustietoineen.

IMO:n suositukset visuaalisille meteorihavainnoille ovat:

• havainnon pituus: vähintään yksi tunti, poikkeuksena meteorioutburstihavainnot
• havaintojaksojen väliaikamerkit: tunnin välein, tai useimmin, poikkeuksena outburstihavainnot, jolloin 10 minuutin välein, meteorimyrskyissä minuutin välein
• taivaan rajasuuruusluokka: L_m parempi kuin +5,5 mag, poikkeuksena outburstihavainnot, joilla ei ole minimirajamagnitudia
• katselualueen peitteisyys: alle 10%
• katselualueen keskipiste: vähintään 50° korkeudella horisontista ja 20–40° etäisyydellä havaittavan parven radiantista
• parven radiantin korkeus: yli 30° horisontista, poikkeuksena outburstihavainnot, joilla ei ole radiantille minimikorkeusvaatimusta

Laskentamenetelmä (engl. counting) on suosituin meteorihavaintometodi ja toimii parhaiten kun havaittavan parven aktiivisuus on ZHR > 10. Meteoriparville, joiden olemassaolo on epävarmaa, tai aktiivisuus muuten vähäistä, ovat piirroshavainnot (plotting) suositeltavia.

Laskentahavainnossa välineet ovat yksinkertaiset; hyvä näköaisti, joko kynä ja paperia tai nauhuri/sanelin, joka on osoittautunut erittäin käytännölliseksi, sekä kello. Sanelimella pystytään minimoimaan hukka-aika. Varaparistot on syytä varata mukaan kylmissä olosuhteissa. Litium-paristot maksavat 10 kertaa enemmän kuin ruskohiiliparistot, mutta kestävät pakkasta ja varastointia sekä ovat hintansa arvoisia. Vaatetuksen tulee olla riittävän lämmintä, muuten havaintoherkkyys saattaa kärsiä. Pitkät havaintorupeamat voivat olla melkoisen rasittavia ja lyhyet tauot esim. puolen tunnin välein kuumien virvokkeiden kera ovat suositeltavia.