Yleista videohavainnoista

<< 6.4. Tiedot meteorikuvasta | Sisällysluettelo | 7.2. Videokamera >>

7.1. Yleistä videohavainnoista

Videolaitteiston käyttö meteorihavaitsemisessa on vasta hyvin nuori, mutta myös kehittynein ja ammattimaisin havaitsemisen muoto. Ensimmäiset kokeilut on tehty 1980-luvulla Japanissa ja Hollannissa. Harrastajien tekemät videohavainnot ovat savuttaneet viime vuosina tieteellisesti katsoen puoli-ammattimaisen tason ja vähin tekijä siihen ei ole toiminnan maantieteellinen laajuus ja ajallinen kattavuus, vaikka havainto-asemia ei suurta määrää olekaan. Havainto-asemien määrä IMO:n videometeorikameraverkossa on ollut viimevuosina jyrkässä kasvussa ja osa asemista toimii jo automaattisesti miehittämättöminä. Tässä meteorihavaintomuodossa öitänsä kylmän taivaan alla valvova aisti-havaitsija muuttuu yöajat sikeästi lämpimässä sängyssään nukkuvaksi järjestelmäoperaattoriksi, jolla on etuoikeus heti aamulla ensimmäisenä analysoida oman järjestelmänsä yön aikana keräämää meteoridataa.

Videohavaintoja voi tehdä hieman heikommissakin havainto-olosuhteissa, sillä meteorin rajamagnitudi +3:een yltävää videokameraa ei valosaaste, tai kuunvalokaan kovin paljon haittaa. Kiinteästi asennettu taivaalle suunnattu valoherkkä CCD-kamera sääsuojakotelossaan on rutiiniluonteisessa havaintotoiminnassa välttämätön.

IMO:lla on olemassa videokomissio, joka on perustettu 1997. IMO kerää, arkistoi ja analysoi ko. komissionvetäjän kehittämällä meteoritunnistus/analyysiohjelmistolla tuotetut havaintotiedostot. IMO:n visuaalisten parvien havaintolistaa päivitetään videohavaintoanalyysien mukaan ja uusimmat tulokset, muutokset ja lisäykset parvilistoihin esitellään loppukesästä pidettävissä IMC-konferensseissa.

Videohavainnoilla on useiden muiden havaintomenetelmien hyviä puolia jalostetussa muodossa; kaariminuuttiluokan tarkkuudella meteorin koordinaatit, kirkkaus- ja kulmanopeustieto, sekä kuva-informaatio 40 ms välein. On myös mahdollista mitata valokäyrää, meteorin spektriä ja muita meteorin optisia ominaisuuksia.

Haittapuolena on lähinnä havaintolaitteiden hankintahinta, noin 1500 euroa, joka luonnollisesti edellyttää jonkintasoista sitoutumista harrasteeseen. Videohavaintojen tekeminen soveltuu parhaiten havaintolaite-orientoituneille tähtiharrastajalle, jolla on kokemusta videokameratekniikasta.