Tarkemman tulipallolomakkeen tayttoohje

<< 4.4. Tarkempi tulipallohavaintolomake | Sisällysluettelo | 4.6. Meteoriparvitaulukko >>

4.5. Tarkemman tulipallolomakkeen täyttöohje

1. Havaitsija

Havaitsijan nimi.

2. Yhteystiedot

Jos sinulla on sähköpostiosoite, laita se tähän. Myös puhelinnumero on tärkeä, koska usein voi olla hyvä saada lisää tietoja mahdollisimman nopeasti. Myös postiosoitteen voi tähän laittaa, että jaosto voi lähettää postitse informaatiota. Jaostolla olisi hyvä olla aktiiveista havaitsijoista myös postiosoite.

3. Havaintopaikka

Havaintopaikka. Paikkakunta riittää. Voi laittaa myös tarkemmin, esim. jos olit ajamassa tiellä, niin paikan voi mainita tässä ja kaupunginosan voi laittaa myös tähän.

4.-5. Havaintopaikan koordinaatit

Tärkeä tieto myöhemmissä analysoinneissa. Tiedot (siis mahdollisimman tarkat) voidaan ottaa esim. maantiekartoista. Eräiden havaintopaikkojen koordinaatit löytyvät jo jaostomme arkistoista. Tämä edellyttää, että samalla paikalla on joku havainnut joskus aikaisemminkin. Varmuuden vuoksi koordinaatit voidaan merkitä aina havaintolomakkeeseen, vaikka jaostolla olisikin jo havaintopaikan koordinaatit arkistoissaan.

6. Päivämäärä

Päivämäärä merkitään: päivä.kuukausi.vuosi.

7. Havainnon kellonaika

Tähän merkitään havainnon kellonaika. Kellonajassa käytetään Suomen aikaa.

8. Havainnon kesto

Merkitse tähän, kuinka monta sekuntia havaintosi kesti.

9. Kulkusuunta vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle

Tähän merkitään, että näyttikö tulipallo menevän oikealle vai vasemmalle. Jos tulipallo meni poispäin aivan suoraan katselusuuntaan tai tuli kohti aivan suoraan katselusuuntaan, niin voit mainita siitä erikseen sanallinen kuvaus -kohdassa.

10. Kulkusuunta alhaalta ylös vai ylhäältä alas

Tähän merkitään, että näyttikö tulipallo menevän ylöspäin vai alaspäin. Jos tulipallo kulki aivan tarkkaan vaakatasossa, niin voit mainita siitä erikseen sanallinen kuvaus -kohdassa.

11. Näkyvistä häviämispisteen korkeus horisontista asteina

Tähän merkitään korkeus asteina siihen pisteeseen, missä tulipallo sammui. Katso ohjeita korkeuden määrittämiseen kohdasta "Suunnat ja korkeudet".

12. Näkyvistä häviämispisteen kompassisuunta

Tähän merkitään kompassisuunta siihen pisteeseen, missä tulipallo sammui. Pohjoinen = 360 astetta. Itä = 90 astetta. Etelä = 180 astetta. Länsi = 270 astetta.

13. Putoamiskulma

Tähän merkitään tulipallon lennon loppuvaiheesta mitattu lentosuunnan ja horisonttiin kuvitellun normaalin välinen kulma asteina. Oheisena on Marco Langbroekin piirros putoamiskulman määrittämisestä. Muista merkitä onko kulma positiivinen vai negatiivinen, piirrokseen on merkitty kumpi suunta on positiivinen. Jos tulipallo sammui korkealla keskitaivaalla etäällä horisontista, niin tähän ei tarvitse merkitä kulmaa siinä tapauksessa.

Kuva 32. Putoamiskulman määrittäminen.

Suunnat ja korkeudet:

Nämä ohjeet ovat myös Ilmakehän valoilmiöt -jaoston yöpilvihavainto-oppaassa.

Havaitsijan kädet riittävät yleensä suunta- ja korkeushavaintojen tekemiseen. Kättä käytetään mittana ojentamalla käsivarsi niin pitkälle eteenpäin kuin mahdollista. Tällöin voidaan katsoa, miten suurta kulmaa vastaa sormen (esim. etusormi), nyrkin tai peukalon ja pikkusormen välinen äärimmäinen etäisyys. Nämä mitat toki vaihtelevat havaitsijoiden välillä, mutta keskimääräiset arvot ovat luokkaa 2, 8 ja 18 astetta. Käsimitat kannattaa kuitenkin tarkastaa ennen havaintokautta.

Kuva 33. Havaitsijan henkilökohtaiset kulmamitat.

Havaitsijan henkilökohtaiset kulmamitat: sormi, nyrkki ja avoin käsi. Keskimääräiset arvot ovat 2°, 8° ja 18°. Nämä kuitenkin vaihtelevat havaitsijoittain.

Mittausvälineiden kalibrointi eli tarkistus

Havaitsijan henkilökohtaisten käsimittojen ja mittavälineiden arvot on syytä tarkistaa ennen havaintoja. Yksinkertainen tapa on tehdä pitkä mittasauva (vähintään 2–3 metriä), johon on piirretty merkkejä 10 cm:n välein. Tämä viedään 5,73 metrin etäisyydelle silmästä. Mitta-asteikko voidaan tehdä myös talon seinään, puuhun, pylvääseen tai muuhun vastaavaan paikkaan.

Kättä tai siinä olevaan mittavälinettä verrataan oikealla etäisyydellä olevaan mittasauvaan. 10 cm:n väli mitta-asteikolla vastaa tällöin yhtä astetta taivaalla. Esim. suoraksi ojennetun käden nyrkki näyttää peittävän kahdeksan ja puolen mittavälin matkan. Näin nyrkin koko on 8,5°.

Mitat voidaan tarkastaa myös Otavan tähtien avulla. Tällöin koon joutuu kuitenkin arvioimaan, koska tähtien välissä ei ole noita hyödyllisiä mittamerkkejä.

Henkilökohtaisten mittojen kohdalla on syytä muistaa, että käsi on ojennettava niin suoraksi kuin mahdollista. Samoin nyrkki on oltava aina mitattaessa samassa asennossa. Siksi kynät yms. mittakepit ovat parempia välineitä. Olennaista on myös, ojennetaanko käsi suoraan eteenpäin vai sivulle. Ero on asteen parin luokkaa. Mittaukset tulee tehdä havaintotilanteessa samalla tavalla kuin tarkistusvaiheessa.

KUVA 34. Kulmamittoja Otavan tähtien avulla.

KUVA 35. Henkilökohtaisten kulmamittojen tarkastusmenetelmä.

Pohjoisen etsiminen onnistuu parhaiten Pohjantähden avulla. Katsotaan vain, mikä horisontin kohta on suoraan Pohjantähdestä alas. Tarkimpaan tulokseen päästään luotilangan (lanka, jonka alapäässä on joku paino) avulla. Pidetään langan yläpäätä Pohjantähden suunnalla ja samalla katsotaan, missä langan muodostama linja leikkaa horisontin. Luotilankaa voidaan käyttää myös muiden taivaankappaleiden kanssa.

Luotilankaa voidaan käyttää horisontin tarkan paikan mittaamiseen tähtien avulla. Asetetaan langan yläpää tähden kohdalle ja tarkastetaan, missä lanka leikkaa horisontin.

Pohjoisen suunta voidaan etsiä myös kompassin avulla. Tällöin on huomioitava mahdolliset magneettiset häiriöt ja eranto. Myös karttaa (peruskartta, kaupunkikartta, suunnistuskartta yms.) voidaan käyttää suuntien etsimiseen. Jos kartalta löytyy joku selvä kiintopiste pohjoisesta, joka on tunnistettavissa myös maastosta, pohjoinen on saatu näin selville. Periaatteessa myös mikä tahansa suunta on kelvollinen. Pohjoinen = 360°. Itä = 90°. Etelä = 180°. Länsi = 270°.

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää myös horisontin paikkaan. Korkeusmittauksia tehtäessä, on horisontin oikea paikka tärkeä tietää. Horisontin voi mitata esim. rakentamalla yksinkertaisen tähtäinlaitteen, jossa on vaakasuora taso. Vaakasuoran linjan voi todeta esim. Vesivaa'alla, tms. Rakennustöissä käytettävä tavallinen vesivaaka käy, mutta helpompi ja tarkempi väline on pätkä läpinäkyvää vesiletkua, joka täytetään vedellä lähes kokonaan. Letkun molemmat päät nostetaan ylöspäin, jolloin kummankin pään vedenpinnat osoittavat vaakasuunnan (ks. kuva). Myös astelevystä ja luotilangasta tehty yksinkertainen tähtäin sopii horisontin mittaamiseen.

KUVA 36. Luotilanka

KUVA 37. Horisontin mittaamisvälineitä

Horisontin mittaamiseen soveltuvia välineitä. Astelevystä ja luotilangasta tehty tähtäin, tolpan päälle asetettu vesivaaka ja vedellä täytetty letkun pätkä.

14. - 15. Alkusuunta ja alkukorkeus

Kohtiin 14 ja 15 merkitään kompassisuunta tulipallon syttymispisteeseen ja tulipallon syttymispisteen korkeus asteina horisontista.

16. Kirkkaus

Kun kirkkaus kasvaa negatiiviseksi magnitudeina, ei taivaalta löydy kovin paljon vertailukohteita. Siriuksen kirkkaus on n. –1,5 mag. Kirkkaiden planeettojen kirkkaudet vaihtelevat riippuen niiden paikasta maahan nähden. Jupiterin kirkkaus on –2,2 mag parhaimmillaan, yleensä Jupiterin kirkkaus on n. –2 mag. Venuksen kirkkaus voi olla hyvin enemmän kuin –4 mag . Magnitudiasteikko on logaritminen. Objekti, joka on neljä magnitudi-yksikköä kirkkaampi, tuottaa 40 kertaa enemmän valoa.

Jos tulipallo valaisee ympäristöä, on sen kirkkaus magnitudeina ainakin –5 mag. Jos tulipallo aiheuttaa ns. sokean pisteen verkkokalvolle pimeässä, eikä vähään aikaan näy edes 2 mag tähtiä, on tulipallon kirkkaus ollut ainakin –10 mag.

–6 mag, tulipallo valaisee selvästi ympäristöä (heittää varjoja maahan) –9 mag, tulipallo valaisee hyvin kirkkaasti ympäristöä –12 mag, tulipallo valaisee ympäristöä yhtä kirkkaasti kuin täysikuu –15 mag, jos tulipallo on näin kirkas on se hyvin harvinainen ja kirkkaudesta ei voi erehtyä, jos tällainen osuu kohdalle.

17. Äänen viive

Jos ääntä kuului, niin kuinka kauan kesti tulipallon sammumisesta ennen kuin ääntä alkoi kuulumaan. Yleensä mahdollinen yliäänipamauksen ääni tulee minuuttien viiveellä, mutta myös muunlaisia ääniä voi kuulua. Jos ääntä kuului, niin kuvaile ääntä vielä tarkemmin sanallinen kuvaus- kohdassa. Jos ääntä ei kuulunut, niin tähän ei merkitä mitään.

18. Hajoaminen osiin

Jos tulipallo hajosi osiin, niin merkitse tähän kuinka moneen osaan tulipallo hajosi. Jos tulipallo ei hajonnut osiin, niin tähän ei merkitä mitään. Jos tulipallo välähti kirkkaasti lopussa, niin kuvaile myös välähdystä tarkemmin sanallinen kuvaus- kohdassa.

19. Sää havaintohetkellä

Merkitse tähän, oliko sää havaintohetkellä selkeä, puolipilvinen vai lähes täysin pilvinen

20. Sanallinen kuvaus

Tähän kirjoitetaan havaintoselostus. Mitä enemmän yksityiskohtia se sisältää, sen parempi.

Tulipallon alku- ja loppukohdan voi ilmoittaa myös tähtien suhteen, jos se tuntuu helpommalta. Jos tulipallo meni läheltä tunnistettavia tähtitaivaan kohteita, kuten Kuuta, Jupiteria tai tähdistöjä, niin myös siitä voit kertoa tarkemmin havaintoselostuksessa.

Kirkkauden voi myös ilmoittaa vertaamalla sitä täyden kuun tai esim. Venuksen kirkkauteen, jos se tuntuu helpommalta kuin magnitudiasteikon käyttäminen.

Tulipallon värin voi merkitä tähän.

Vanasta voi ilmoittaa yksityiskohtia, vanan keston taivaalla voi ilmoittaa. Voi myös kertoa hajosiko tulipallo osiin ja miten sen kirkkaus vaihteli havainnon aikana. Kulmanopeuden taivaalla voi ilmoittaa. Tai nopeuden voi ilmoittaa myös: paikallaan oleva, hyvin hidas, hidas, keskinopea, nopea, erittäin nopea.

Jos kuului ääntä, niin voi ilmoittaa, että minkälaista: pehmeää, terävää, vai repivää ääntä.

Jos tulipallo kuului johonkin meteoriparveen, niin se pitäisi ilmoittaa tässä (jos pystyy luotettavasti parven määrittämään).