Sporadiset meteorit

<< 2.4. Meteoriparvien aktiivisuus | Sisällysluettelo | 2.6. Meteoroidit ja komeetat >>

2.5. Sporadiset meteorit

Sporadinen meteori on satunnainen meteori, jota ei lueta kuuluvaksi mihinkään meteoriparveen. Tuntemamme meteorivirrat eli -parvet ovat Maahan törmäävältä massaltaan 25% ja loppu 75% koostuu näistä sporadista meteoreista

Hyvissä olosuhteissa keskivertohavaitsija voi nähdä sporadisia meteoreja 5–15 meteoria tunnissa vuodenajasta riippuen – aamua kohden niiden määrä kasvaa. Sporadisillakin meteoreilla on omat alueiltaan laajat radianttinsa

Kuva 2.5.1. Vuosittainen sporadisten meteorien määrän vaihtelu.

Sporadiset meteori koostuvat jo hajonneiden, tai kadonneiden komeettojen ja asteroidien (melko harvinaista) radoilleen kylvämistä hiukkasista pitkien aikojen kuluessa. Parven emokomeetta on voinut kulua loppuun tai hajota, tai se on muuttanut rataansa vaikkapa Jupiterin lähiohituksessa sen gravitaatiokentässä, josta seuraa komeetan radan muutos hyper-, tai paraboliseksi – seurauksena parven hiipuminen vuosisatojen, tai -tuhansien mittaan, koska emokomeetta ei karista uutta täydentävää materiaa enää samalle polulle. Näistä on jäänyt jäljelle hajoamisen ja ”kulumisen” seurauksena rajaton määrä aktiivisuudeltaan olemattoman heikkoja hajanaisia meteoriparvia, joita emme enää tunnista meteoriparviksi.

Sporadisten meteorien ns. radiantteihin liittyy niiden lukumäärien päivittäinen ja vuosittainen vaihtelu pohjoisilla ja eteläisillä leveysasteilla. Vaihtelun syynä on Maan apeksi, eli piste jota kohti Maa liikkuu pyöriessään oman akselinsa ja kiertäessään auringon ympäri. Apeksi-piste sijaitsee tangentiaalisesti länteen Maan ja Auringon suhteen (eli n. 90 astetta) ekliptikalla ja on korkeimmillaan aamun tunteina - tämän huomasi ensimmäisenä Schiaparelli v.1866. Aamutunteina ekliptika on kevätpäiväntasauksen aikoina matalalla (Jousimiehen tähdistön tienoilla) - eli apeksi on tällöin matalimmillaan ja sporadisia meteoreja näkyy vähän, kun taasen syksyllä tilanne on päinvastainen. Syy, miksi meteoreja näyttää tulevan apeksista, on yksinkertainen. Maan liikkuessa eteenpäin palloomme törmää meteoroideja sen kulkusuunnan puolelle huomattavasti enemmän, kuin maapallosemme "sivuille" tai taakse. Takaa maapallon kiinni saavuttavan meteoroidin nopeus tulee olla yli Maan oman kiertonopeuden auringon ympäri (30 km/s.).

Kuva 2.5.2. Maan liike ja meteorien vuorokautinen vaihtelu.

Ekliptikan sporadisista meteoreista on pystytty määrittelemään radiantit apeksista 90° itään ja länteen, eli auringosta päin tuleville (heliooniset) ja aurinkoon päin (antiheliooniset) lentäville meteoreille. Näiden radat, kuten lähes kaikkien meteoriparvienkin ja periodisten komeettojen, ovat yleensä soikeita ja niillä on pieni ratakaltevuus (inklinaatio). Noin tunti keskiyön jälkeen, antihelioonisen radiantin kulminoidessa, on mukava ja ”helppo” seurailla tämän radiantin tienoota pystyisikö näitä havaitsemaan (tämä, yllätys, yllätys - talvipäivän seisauksen aikaan).

Kuva 2.5.3. Sporadisten meteorien radianttialueiden vuosittainen aktiivisuusvaihtelu.

Vähiten tunnetuin sporadisten radianttipari sijaitsee apeksista 50 astetta pohjoiseen ja etelään. Näistä alueista käytetään nimitystä toroidiaaliset radiantit. Niiden populaatio-indeksi on korkein, eli meteorit ovat himmeitä, jopa ns. teleskooppikamaa (kyllä ne laajakulmaiset kiikaritkin kelpaavat).

Kuva 2.5.4. Sporadisten meteorien radianttien tiheysjakaumat.

Etelään matkaaville mainittakoon, päiväntasaajalla nämä vaihtelut tasoittuvat ja edettäessä riittävän kauas eteläiselle pallonpuoliskolle, siellä paikallinen syksy, siis maaliskuu, on tuottoisin sporadisten meteorimäärien suhteen.

Onko sitten mahdollista havaita näitä sporadisten radiantteja, tai vuosi ja vuorokausivaihteluita? No tottahan toki; aika moni sporadinen meteori lentää puolen yön aikaan suunnilleen idästä, etelästä, tai pohjoisesta. Kenen tahansa havainnoista huomaa ainakin vuotuisen syksy/kevät-vaihtelun ja laajemmista yön eri tunteina tehdyistä havaintosarjoista sporadisten määrän kasvun kohti aamua.

Mikäli aikoo havaita sporadisia meteoreja - ja vaikkapa niiden radiantteja, niin kannattaa ottaa selville onko mitään meteoriparvia aktiivisena kyseisenä ajankohtana? Huomioimaton parvi saattaa kasvattaa ”sporadisten” meteorien lukumääriä. Mikäli havainnossa keskitytään vain yhteen meteoriparveen, mahdollisten muiden parvien meteorit tulevat merkityiksi silloin sporadisten sarakkeeseen.

Sporadisten lukumäärien alenema taas on silloin tällöin havaittavissa aktiivisten meteoriparvien maksimiöiden havainnoissa, jolloin joitakin sporadisia meteoreja sotketaan parveen kuuluviksi. Tähän auttaa, kun meteorin kulkusuunnan pistää tarkasti muistiin, mikäli radiantin tarkka paikka on muistissa (joskus unohdettuani havainnoissa säteilypisteen paikan, pieni tarkkailu sen hahmottamiseksi saattaa tuottaa tuloksia - tämä edellyttää kylläkin parvelta hyvää aktiivisuutta).

Sporadisia meteoreja havaittiin (pikaisten laskutoimitusten mukaan) vuonna 1995 vain 942 kappaletta. Näistä lähes puolet tuli elokuussa (405 kpl), johtuen siitä että havaintoja tehtiin silloin eniten. Toisena lokakuu (145 kpl) ja kolmantena huhtikuu! (81 kpl). Sporadisten minimin aikoihin maaliskuun havainnoissa näkyi lasku (sporadisia 30 kpl), vaikka helmikuun aikana suhteutettuna havaintomääriin ja sääoloihin tuntui olevan hiljaisin aika (38 kpl). Syyskuu kärsi tavattoman paljon satunnaisten suhteen, jolloin näkyi vain 37 sporadista.