Kuvaaminen

<< 6.2. Kuvauslaitteet | Sisällysluettelo | 6.4. Tiedot meteorikuvasta >>

6.3. Kuvaaminen

Kamera suunnataan johonkin kohtaan taivasta ja odotetaan, että kuvattavalla taivaanalueella leimahtaisi riittävän kirkas meteori. Parviin kuuluvia meteoreja kuvattaessa kannattaa kamera suunnata noin 40–45° sivuun radiantista, koska tällöin on kokemusten mukaan paras mahdollisuus saada parven meteori kuvaan. Jos kuvattaessa ei käytetä tähtitaivaan pyörimisen mukaan liikkuvaa seurantalaitetta, tulee kameran valotus lopettaa heti, kun riittävän kirkas meteori näyttää osuvan kuvaan. Näin menetellen tähtien filmille piirtämistä viivoista voidaan luotettavasti määrittää meteorin syttymis- ja sammumispisteet.

Jos halutaan kuvata samoja meteoreja eri havaintopaikoilta meteorin lentoradan selvittämiseksi, törmätään muutamiin geometrisiin ongelmiin. Kahdesta, tai useammasta paikasta kuvattaessa tulee kameroiden suuntaukseen liittyviä hankaluuksia. Jos kuvauspaikkojen välimatka on pieni (muutamia kilometrejä) voidaan kamerat suunnata samaan taivaan kohtaan, ja silti ne ”näkevät” samat meteorit. Mutta koska useilla kameroilla pyritään juuri ”näkemään” meteorit eri suunnista, on kaukana toisistaan (kymmeniä kilometrejä) olevat kamerat suunnattava tähtitaivaalla eri kohtiin, jotta ne kuvaisivat samoja meteoreja. Meteorien syttymis- ja sammumiskorkeudet, kuvauskohdan etäisyys radiantista jne. vaikuttavat lisäksi asiaan.