Havaintolomakkeen tayttoohje

<< 3.2. Havaintolomake | Sisällysluettelo | 4.1. Yleistä tulipallohavainnoista >>

3.3. Havaintolomakkeen täyttöohjeet

Havaintolomake on dokumentti, joka lähetetään Ursan meteorijaostoon, josta sen tiedot siirtyvät IMO:lle. Havaintolomaketta ei ole tarkoitus täyttää havainnon aikana tai edes havaintopaikalla.

Huomioi kuitenkin tässä yhteydessä, että IMO:lla on kotisivullaan elektroninen englanninkielinen havaintolomake, jonka täyttämällä saat havaintosi suoraan heti IMO:lle ja kaavakkeen sähköposti-palautekopion voit kätevästi ohjata Ursan meteorijaoston vetäjälle. Lisäksi: IMO:n web-lomake tarkastaa lopuksi tiedot ja pyytää korjaamaan mahdolliset virheelliset tai puuttuvat tiedot, mitä paperikaavake ei tee.

1. Havaitsija:

Havaitsijan nimi

2. Havaintopaikka:

Havaintopaikka. Paikkakunta riittää.

3. Koordinaatit:

Pituusaste/leveysaste tai IMO:n paikkakoodi. Riittävän tarkan (+ 10 km) paikkatiedon saa esim. maantiekartoista, tai GPS-laitteesta. Jo käytettyjen havaintopaikkojen koordinaatit ja IMO:n paikkakoodit löytyvät tekstitiedostona. Maantieteelliset koordinaatitkin voidaan merkitä varmuuden vuoksi.

4. Korkeus:

Metreinä merenpinnasta. Havaintopaikan likimääräisen korkeuden merenpinnasta voi arvioida kartoista, tai katsoa se GPS-laitteesta.

5. Päivämäärä:

PP./PP. KK. VVVV. Päivämäärään merkitään aina kaksoispäiväys - eli esim. 2./3.1.1997. Mikäli havainto tehtäisiinkin illalla esim. 22.00–23.30, kaksoispäiväykseen merkitään myös keskiyön jälkeinen päivä. Sama koskee aamuyötä, jolloin edellisen illan päivä merkitään kaksoispäiväyksen alkuun.

6. Havaintoaika:

HH.MM – HH.MM. Havainnolle merkitään alku- ja loppuaika. Jaostossamme kelloajoissa käytetään paikallista Suomen aikaa, joka on UT+2 tai UT+3 (kesäaika), mutta jos haluat käyttää yleisaikaa (UT), niin se pitää ehdottomasti merkitä ajan perään UT -merkinnällä, esim. 21.30UT.

7. Tauot:

HH.MM – HH.MM. Taukoihin kirjataan taukojen alku- ja loppuajat. Nämä huomioidaan seuraavassa.

8. Havaintoaika:

MM. Havaintoaika minuutteina. Havaintoajasta (Tm) on vähennetty taukominuutit. Muista, että havainnon minimikesto on 60 minuuttia, eli 1,00 h.

9. Hukka-aika:

MM (minuutteja). Hukka-ajalla tarkoitetaan aikaa, joka käytetään havainnossa esim. havaintojen kirjaamiseen, eikä katse ole suunnattuna taivaalle.

10. Tehollinen havaintoaika:

T.MM. Tehollinen havaintoaika tunteina ja minuutteina: Th = (Tm – hukka-aika)/60. Tehollisesta havaintoajasta siis on vähennetty tauot ja hukka-aika. Yksi tunti on 1,00, puolitoista tuntia on 1,50 jne.

11. Taivaan peitteisyys:

#.##. Taivaan peitteisyyttä kuvaavalla luvulla (F) tarkoitetaan näköesteitä, kuten puita, pilviä, rakennuksia jne. Peitteisyyden voi arvioida jo jonkinlaisella kokemuksella suoraankin, mutta aluksi voi käyttää lomakkeen kaavaa.

K on peitteisyyden määrä kullekin havainnon osajaksolla. Eli jos K = 0,0, niin taivaalla ei ole peitteisyyttä, 0,1 = 10% peitteisyys ja 1,0 = 100% peitto - eli esim. täysi pilvisyys. K voidaan siis jakaa aikajaksoihin peitteisyyden vaihdellessa, ja nämä kerrotaan aikajaksojen pituuksilla. Eli 0,1 peitteisyyttä oli 30 minuuttia, niin näiden tulokseksi saadaan 3,0. Tm kohtaan tulee siis havaintoaika. S = ”K x kesto” -sarakkeen rivien summa. S jaetaan havaintoajalla: S / Tm, ja tästä saadaan arvo K’. Peitteisyyden arvo F saadaan lopulta, kun lasketaan 1 / (1–K’). Kokeneempi havaitsija pystyy arvioimaan peitteisyyden suoraan.

Pilvien alkaessa haitata aloitetaan tauko tai lopetetaan havainto. Muista, että jos peitteisyys on 10% tai suurempi, IMO:n havaintokriteerit eivät täyty – näistä tarkemmin toisaalla.

12. Taivaan rajasuuruusluokka:

+#.## mag. Havainnon keskimääräinen rajasuuruusluokka, eli rajamagnitudi (Lm). Kokeneet havaitsijat käyttävät kokemuksen tuomaa mutu-arviota. Epävarmoissa tapauksissa kannattaa käyttää tarkan tuloksen antavaa tähtikolmiolaskenta-määritelmää. Eri puolille taivaanpalloa on määritelty tähtikolmiota (tosin alue 13 määritellään neljällä tähdellä), joiden sisällä näkyvien tähtien lukumäärä lasketaan kulmatähdet mukaan luettuina. Mitä parempi rajamagnitudi, sitä enemmän alueella näkyy tähtiä. Määrittelyaluekartat ja muunnostaulukot löytyvät tämän oppaan lopusta, sekä IMO:n WWW-sivulta.

Havaintolomakkeella RSL on havaintojaksokohtainen arvo. "Aika" kohtaan merkitään se kellonaika, jolloin määrittely tehdään. Kohtaan "Alue" merkitään sen alueen numero, josta määrittely tehdään. Sarake "N" kertoo näkyneiden tähtien lukumäärän. "Lm" -kohtaan saadaan tulokseksi rajamagnitudi – tämän voi katsoa taulukosta vasta havainnon jälkeen. Kohtaan "Kesto" merkitään kyseisen jakson kestoaika. Mikäli rajasuuruusluokka on vakio koko havainnon ajan, RSL:n määrittelyjaksona voi olla koko havainto - siis kesto on sama kuin Tm. Säätilaa ja yleensä RSL:n muutoksia kannattaa tarkkailla, sillä muutokset rajamagnitudissa vaikuttavat ZHR-arvoon ja voivat vääristää havaintoa. Viimeisessä sarakkeessa lasketaan kullekin periodille Lm x kesto. Nämä tulokset summataan alas S’-arvoksi. Kestojen yhteenlaskettu summa (Tm) pitää olla siis sama, kuin havaintoaika Tm, josta tauot ovat vähennetty. S’ jaetaan Tm:llä: (S’ /Tm), josta lopulta saadaan koko havainnon keskimääräinen rajasuuruusluokka.

Mainittakoon, että IMO:n havaintokriteeri rajasuuruusluokan suhteen on +5,5 magnitudia tai parempi. Tästä IMO kuitenkin joustaa, mikäli kyseessä on tärkeä havainto meteori-outburstista, eikä olosuhteiltaan parempia havaintoja ole mistään muualtakaan saatavilla esim. kuutamon takia.

Aurinko horisontin alapuolellataivaan rajamagnitudi zeniitissä
–0,6
+1,0
+2,3
+3,2
+3,6
10°+3,9
12°+4,6
14°+5,7
16°+6,0
18°+6,1

Taulukko 3. Taivaan rajamagnitudin muutos auringon laskun aikaan.

Hyvissä havainto-olosuhteissa saavutettavia hämäräajan rajamagnitudiarvoja uudenkuun aikaan. Taulukosta voi nähdä, ettei IMO:lle lähetettäviä rutiiniluonteisia havaintoja voi tehdä, jos Aurinko ei ole vähintään 14° horisontin alapuolella.

Ikääntyminen heikentää visuaalisesti havaittua rajamagnitudiarvoa:

ikä (v.)ero 10-vuotiaaseen (mag)
20–0,01
30–0,03
40–0,06
50–0,09
60–0,13
70–0,19
80–0,25
90–0,34

Taulukko 4. Ikääntymisen vaikutus rajamagnitudiin.

13. Havaitut parvet ja negatiiviset havainnot:

Kyseisen taulukon tarkoituksena on raportoida, mitä parvia on havaittu. Sporadisia meteoreja ei tarvitse välttämättä ilmoittaa erikseen. Sarakkeeseen merkitään havaittujen meteoriparvien nimet, niiden lyhenteet (lyhenteet voivat olla mielivaltaisia, joskin järkeviä esim. kvadrantidit Q tai K, perseidit P, iota-akvaridit IA, delta-akvaridit DA jne.). Pääasia on, ettei samalla lomakkeella käytä kahdesta eri parvesta samaa lyhennettä. Tauridien ja (heinä- elokuun) akvaridien pohjoisia ja eteläisiä haaroja (N- ja S-) ei tarvitse eritellä. Mikäli ei havaita yhtään meteoria havaitusta meteoriparvesta, niin siinä tapauksessa voi parven ruksata negatiiviseksi sen havainnon osalta. Negatiivisia havaintoja tehdään melko harvoin, mutta toisaalta nekin ovat suositeltavia.

Parveen kuuluvan meteorin voi tunnistaa jatkamalla sen rataa taaksepäin ja katsoa, osuuko se kyllin tarkasti jonkun havaintoyönä aktiivisen parven radianttiin, eli säteilypisteeseen. Mitä kauempana radiantista meteori näkyy, sitä pitempi se on. Myös meteorin kulmanopeuden tulee olla sopiva parvelle ja etäisyydelle radiantista – meteorin kulmanopeus kasvaa radianttietäisyyden kasvaessa. Tämän arvioimiseen harjaantuu havaitsemalla aktiivisimpia parvia.

14. Kirkkausjakauma:

Kirkkausjakauma kertoo kunkin parven ja sporadisten meteorien määristä kussakin kirkkausluokassa, sekä keskikirkkaudesta. Kirkkausjakauma pitää ehdottomasti täyttää, sillä sen pohjalta voidaan laskea populaatio-indeksi, mutta miten taulukko täytetään?

Parvi-sarakkeelle tulee IMO:n parvesta käyttämä lyhenne (esim. QUA, PER) ja kohtaan Aikaväli se milloin parvea on havaittu. Kirkkausjakauma-taulukossa havainto voidaan siis jakaa parvien osalta jaksoihin, joilla on eri riveillä omat kirkkausjakaumansa ja keskikirkkautensa.

Sporadisista täytetään vain yksi koko havaintoajan kattava kirkkausjakaumarivi.

Meteorit merkitään omille kirkkauksilleen –4 mag .. +6 mag välille. Eli jos +3 mag meteoreja on nähty 12 kappaletta, niin ko. parven (tai SPO) sarakkeeseen tulee 12.

Tulipallot merkitään niitä varten tehdyille erillisille lomakkeilleen. Toisaalta –4 mag meteori on jo tulipallo, joten yleensä runsaiden meteoriparvien yhteyksissä nämä kappaleet jätetään kirkkausjakaumataulukolle ja –5 mag ja siitä kirkkaammat pääsevät omille tulipallolomakkeilleen.

Kohdassa "Yht." kunkin rivin meteorien lukumäärä summataan yhteen. Viimeisenä taulukossa on keskikirkkaus (mean mag., mm), jossa siis lasketaan meteorien kirkkauden keskiarvo. Keskikirkkaus lasketaan kertomalla nähdyt ko. parven, tai parven havaintojakson meteorit niiden kirkkaudella, ja näiden tulojen yhteenlaskettu summa jaetaan ko. parven, tai parven havaintojakson meteorien lukumäärällä ("Yht.").

Havaitsijan ei tarvitse keskikirkkaus-arvoa tämän pidemmälle työstää, mutta lopullinen havainto-olosuhteiden erot korjaava keskikirkkauden laskentakaava on esitetty kappaleessa 9.3.

15. Meteorien kirjaus:

Kirjaamisen aloittaa merkintä ”alku”, tai ”aloitus”, jonka perään kirjataan kellonaika. Tämän jälkeen kirjataan havaittuja meteoreja. Kohtaan "Aika" tulee aloitusaika, lopetusaika, tauot ja tasatuntimerkinnät. Aktiivisimpien parvien maksimeissa ja muutenkin meteorimäärien kasvaessa tasoltaan muutamaan kymmeneen tunnissa väliaikamerkinnät tulisi tehdä 10 minuutin välein.

Mikäli haluaa, voi yksittäisten meteorien näkymisajatkin merkitä ylös, mutta se yleensä kasvattaa hukka-aikaa. Näkymisajoista voimme mm. havaita tulevatko meteorit ryöpyissä. Parvi-kohdalle tulee ko. parven lyhenne, mutta sporadiset meteorit merkitään S:llä. Kohtaan "Vana" tulee sen kestoaika. Tämä lisätieto merkitään vain, mikäli vana on jotenkin poikkeava, tai näkyy yli puoli sekuntia.

16. Muuta

Kohta "Muuta" on varattu lisätiedoille meteorin väristä, nopeudesta, tai sen poikkeavalle käyttäytymiselle (mm. räjähdykset tai hajoaminen osiin).

Huom.: Tähän merkityt lisätiedot jäävät pääasiassa meteorijaoston arkistoihin, sillä IMO ei niitä juuri käytä, sitä kiinnostaa vain havainnon perustiedot, olosuhteet, sekä meteorien parviassosiaatio, kirkkaudet ja esiintymisajat. Tämän voi siis tulkita siten että näitä ei edes (välttämättä) tarvitse merkitä, sillä niistä ei rutiiniluontoisesti kukaan tee analyysejä. Lisäksi ihmissilmä ei teoriassa erota meteorin väri jos se on kirkkaudeltaan mag. +3 tai himmeämpi, eli suurimmasta osasta meteoreita väri jää havaitsematta.

Tavallisin meteorien väri lienee valkoinen. Paljon havaitaan myös keltaista ja puna-oranssia. Jos tähdenlennon väri on jokin muu kuin valkoinen, merkitään se kohtaan "Muuta" seuraavia lyhenteitä käyttäen:

  • V = vihreä
  • O = oranssi
  • K = keltainen
  • S = sininen
  • P = punainen

Myös väriyhdistelmät K/P ovat sallittuja. Jos käytetään muita värejä kuvaavia lyhenteitä, tulee ne selvittää lomakkeella.

Meteorien nopeudet vaihtelevat suuresti. Nopeuden arvioiminen on ainakin aloittelevalle havaitsijalle hankalaa, mutta kokemuksen karttuessa voi merkitä lomakkeen "Muuta"-kohtaan meteorin nopeuden seuraavia lyhenteitä käyttäen:

Keston mukaan voidaan käyttää seuraavia lyhenteitä:

  • F = nopea (fast), 0,1–0,49 s
  • M = keskinopea (medium), 0,5–0,99 s
  • S = hidas (slow), >1,0 s