Mitä kaikkea taivaalla voi nähdä Tähtiharrastuspäivän yönä 26./27.9.2026? Täysikuun, tähtikuvioita, planeettoja, satelliitteja sekä tähdenlentoja! Tältä sivulta löydät tähtikartan ja vinkit kohteiden etsimiseen.

Yötaivas näyttää upeimmalta, kun havaintopaikka on mahdollisimman pimeä. Jos et tunne lähiseudultasi hyviä pimeitä paikkoja, Taivaanvahdin havaintopaikkakartta voi auttaa. Koeta löytää paikka, jossa lähistöllä on mahdollisimman vähän katulamppuja.

Voimakas pilvipeite estää taivaan tarkkailun. Sääennusteen voit katsoa Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Ajankohta on otollista revontulien näkymiselle myös maan eteläosissa, mutta niiden näkymistä on vaikeaa ennustaa tarkasti. Lisäksi täysikuu tekee kirkkaudellaan himmeiden revontulten havaitsemista haastavaa. Kannattaa tutustua Ilmatieteen laitoksen avaruussääennusteeseen. Se päivittyy Tähtiharrastuspäivän osalta jo perjantaina 25.9.

Aurinko laskee koko maassa noin klo 19. Taivas alkaa olla havaintojen kannalta riittävän pimeä noin puolitoista, kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen, mutta jo hieman vaaleammaltakin taivaalta voi tarkkailla kirkkaimpia tähtiä.

Tarkastele 26.9. iltataivasta Ursan tähtikartasta. Voit muuttaa kellonaikaa ja havaintopaikkaa sivun alaoikealla olevista kuvakkeista!

Lataa Ursan maksuton tähtikartta kännykkääsi

Kuusta voi havaita monia yksityiskohtia paljain silmin. Selkeimpänä erottuvat sen tummemmat ja vaaleammat alueet sekä Kuun vaihe.

Kuun pinnan tummat alueet ovat todellisuudessa basalttitasankoja. Ne ovat syntyneet, kun muinaiset valtavat törmäyskraatterit ovat täyttyneet Kuun sisältä virranneella sulalla kivellä. Näitä tummia alueita kutsutaan historiallisista syistä myös Kuun meriksi tai mare-alueiksi, vaikkei niissä toki vettä lainehdikaan.

Vaaleammat alueet ovat runsaammin kraatteroitunutta ylänöä, joskaan näitä kraattereita ei erota paljain silmin. Vain kaksi Kuun pinnan kraatteria, Tycho ja Copernicus, voidaan erottaa paljain silmin. Ne ja niitä ympäröivät alueet näyttävät vaaleammilta kuin ympäristö. Vaaleus johtuu törmäyksessä Kuun pinnalle levinneestä kiviaineesta eli heitteleestä.

Mikäli Kuu tuntuu edelleen liian kirkkaalta paljain silmin havaittavaksi, sitä voi katsella myös aurinkolasien läpi!

Kuu nousee itäisestä horisontista iltaseitsemän aikoihin. Kuun vaihe on täysi. Auringon valo pääsee paistamaan kaikkien kraatterien pohjalle saakka, ja Kuu näyttää hyvin kirkkaalta. Kuun pinnalta voi hahmotella Mare-alueiden lisäksi myös mm. pinnan hienoisia värieroja.

Kuu on korkeimmillaan eteläisellä taivaalla aamuyöstä hieman ennen puoli kahta. Helsingissä se nousee 35 asteen korkeudelle ja Utsjoella 25 asteen korkeudelle.

Lisätietoa Kuun havaitsemisesta paljain silmin

Palaa takaisin sivun yläosaan

Koko maassa tulee syyskuussa pitkän kesän jälkeen jo niin pimeää, että tähtitaivas esittäytyy koko loistossaan.

Auringon laskettua taivas alkaa tummua hitaasti, ja ensimmäisenä taivaalle syttyvät kirkkaimmat tähdet. Niistä kolme muodostaa selvän kolmion korkealle taivaalle. Kyseessä on Kesäkolmiona tunnettu näky.

Kesäkolmio ei ole varsinainen tähdistö, vaan se on kolmen tähdistön (Kotka, Joutsen ja Lyyra) kirkkaimpien tähtien muodostama kolmio. Se on taivaalla korkealla etelässä iltakahdeksan aikoihin. Etelähorisonttia kohti osoittaa kolmion kärki, jonka tähti on Kotkan tähtikuvion Altair. Siitä ylöspäin oikealla on Lyyran Vega, ja vasemmalla Joutsenen Deneb.

Pohjoisen ja koillisen suunnalla loistaa Ajomiehen tähdistön kirkas Capella-tähti, ja lännessä iltaruskon taivaalla Karhunvartijan tähdistön Arcturus.

Hiljalleen taivaalta alkaa erottua lisää tähtiä. Tutuimmista tähtikuvioista iltayön taivaalla ovat kauhamainen Otava (joka on osa Ison karhun tähtikuviota) korkealla luoteessa ja W-kirjaimen muotoinen Kassiopeia liki taivaanlaella koillisessa.

Koillisesta nousee illan ja yön mittaan Seulasten eli Plejadien tähtijoukon pieni ja tiivis tähtirypäs, joka näkyy Kuun vasemmalla puolella. Seulaset on täynnä hyvin nuoria, yhdessä syntyneitä tähtiä, jotka ovat edelleen lähellä toisiaan. Vuosimiljoonien saatossa ne hajautuvat omille teilleen Linnunrataan.

Kymmenen maissa koillisesta nousee Härän tähdistön punertava Aldebaran, ja puolenyön jälkeen taivaalle alkaa kiivetä Orion. Talviselta iltataivaalta tuttu, muodoltaan tiimalasimainen Orion on matalalla idän ja kaakon välillä aamukolmelta.

Pohjantähti on aina pohjoisen pallonpuoliskon taivaalla, eikä se näytä liikkuvan siellä yön mittaan. Jollet ole koskaan etsinyt sitä taivaalta, voit tehdä sen Ursan koululaisohjeiden avulla!

Tähtikuvioiden tunnistamisessa voi käyttää apuna tähtikarttaa, Ursan planisfääriä (jos sellainen löytyy) tai Ursan mobiilitähtikarttaa.

Palaa sivun yläosaan | Tähtikartta