Mitä kaikkea taivaalla voi nähdä Tähtiharrastuspäivän yönä 21./22.9.2024? Kuun, tähtikuvioita, planeettoja, satelliitteja, kansainvälisen avaruusaseman sekä tähdenlentoja! Tältä sivulta löydät tähtikartan ja vinkit kohteiden etsimiseen.

Yötaivas näyttää upeimmalta, kun havaintopaikka on mahdollisimman pimeä. Jos et tunne lähiseudultasi hyviä pimeitä paikkoja, Taivaanvahdin havaintopaikkakartta voi auttaa. Koeta löytää paikka, jossa lähistöllä on mahdollisimman vähän katulamppuja.

Voimakas pilvipeite estää taivaan tarkkailun. Sääennusteen voit katsoa Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Aurinko laskee koko maassa noin klo 19.20. Taivas alkaa olla havaintojen kannalta riittävän pimeä noin puolitoista, kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen, mutta jo hieman vaaleammaltakin taivaalta voi tarkkailla kirkkaimpia tähtiä.

Tarkastele 21.9. iltataivasta Ursan tähtikartasta Voit muuttaa kellonaikaa ja havaintopaikkaa sivun alaoikealla olevista kuvakkeista!

Lataa Ursan maksuton tähtikartta kännykkääsi

Kuusta voi havaita monia yksityiskohtia paljain silmin. Selkeimpänä erottuvat sen tummemmat ja vaaleammat alueet sekä Kuun vaihe.

Kuun pinnan tummat alueet ovat todellisuudessa basalttitasankoja. Ne ovat syntyneet, kun muinaiset valtavat törmäyskraatterit ovat täyttyneet Kuun sisältä virranneella sulalla kivellä. Näitä tummia alueita kutsutaan historiallisista syistä myös Kuun meriksi tai mare-alueiksi, vaikkei niissä toki vettä lainehdikaan.

Vaaleammat alueet ovat runsaammin kraatteroitunutta ylänöä, joskaan näitä kraattereita ei erota paljain silmin. Vain kaksi Kuun pinnan kraatteria, Tycho ja Copernicus, voidaan erottaa paljain silmin. Ne ja niitä ympäröivät alueet näyttävät vaaleammilta kuin ympäristö. Vaaleus johtuu törmäyksessä Kuun pinnalle levinneestä kiviaineesta eli heitteleestä.

Mikäli Kuu tuntuu edelleen liian kirkkaalta paljain silmin havaittavaksi, sitä voi katsella myös aurinkolasien läpi!

Kuu nousee Helsingissä klo 19.33., Oulussa klo 18.39 ja Utsjoella klo 16.12. Täydestäkuusta on ehtinyt kulua reilut kolme vuorokautta, ja Kuun vaihe on nyt vähenevä kuperakuu. Aurinko valaisee enemmän sen vasenta kylkeä, ja oikea kylki alkaa jo jäädä varjoon.

Kuu on taivaalla korkeimmillaan aamuyöstä, Helsingissä se nousee 47 asteen korkeudelle ja Utsjoellakin 37 asteen korkeudelle.

Lisätietoa Kuun havaitsemisesta paljain silmin

Palaa takaisin sivun yläosaan

Yöllä 21./22.9.2024 on taivaalla nähtävissä paljain silmin yhteensä kolme planeettaa: Saturnus, Jupiter ja Mars. Ne näyttävät kaikki paljalla silmällä tähtimäisiltä.

Saturnus löytyy kaakkoistaivaalta puoli yhdeksän aikoihin, kun taivas on tummunut riittävästi. Se on korkeimmillaan etelän suunnalla Etelä-Suomessa 21 asteen korkeudella ja pohjoisessakin vielä noin 12 asteen korkeudella. Saturnus oli oppositiossa eli taivaalla vastakkaisella suunnalla kuin Aurinko 8.9., joten se näkyy edelleen käytännössä koko yön ja on niin kirkas, kuin se tänä vuonna vain voi olla. Sen väri on hieman kellertävä.

Saturnus on kuuluisa näyttävistä renkaistaan, mutta renkaat saa näkyviin vasta kaukoputkella. Renkaat näkyvät juuri nyt muutenkin huonosti: Maa on avaruudessa hyvin lähellä renkaiden tasoa, ja ne näkyvät nyt meille liki suoraan sivulta. Hyvinä rengasvuosina ne nähdään hieman ylä- tai alaviistosta, jolloin ne väkyvät paremmin.

Jupiter nousee koillisesta puoli kymmenen aikaan ja näkyy parhaiten aamuyön taivaalla. Se on etelässä hyvin korkeudella aamukuudelta, kun taivas on jo vaalea.

Jupiter on yötaivaalla kiiluessaan varsin kirkas, jopa huomiotaherättävä. Jupiterin neljää suurinta kuuta voi havaita helposti kiikarilla. Ne näkyvät Jupiterin ympärillä rivissä. Jupiterin vasemmalla puolella näkyvä piste on Ganymedes, ja planeetan oikealla puolella ovat vasemmalta lukien Io, Europa ja Kallisto.

Mars nousee koillisesta yhdentoista aikaan ja seuraa Jupiteria aamuöiden taivaan halki. Se on ennättänyt aamukuuteen mennessä kaakkoistaivaalle ja näkyy siellä varsin korkealla. Mars on väriltään hieman punertava jo paljaalla silmällä.

Palaa sivun yläosaan | Tähtikartta

Koko maassa tulee syyskuussa pitkän kesän jälkeen jo niin pimeää, että tähtitavias esittäytyy koko loistossaan.

Auringon laskettua taivas alkaa tummua hitaasti, ja ensimmäisenä taivaalle syttyvät Saturnus-planeetan lisäksi kirkkaimmat tähdet. Niistä kolme muodostaa selvän kolmion korkealle taivaalle. Kyseessä on Kesäkolmiona tunnettu näky.

Kesäkolmio ei ole varsinainen tähdistö, vaan se on kolmen tähdistön (Kotka, Joutsen ja Lyyra) kirkkaimpien tähtien muodostama kolmio. Se on taivaalla korkealla etelässä iltakahdeksan aikoihin. Etelähorisonttia kohti osoittaa kolmion kärki, jonka tähti on Kotkan tähtikuvion Altair. Siitä ylöspäin oikealla on Lyyran Vega, ja vasemmalla Joutsenen Deneb.

Pohjoisen ja koillisen suunnalla loistaa Ajomiehen tähdistön kirkas Capella-tähti, ja lännessä iltaruskon taivaalla Karhunvartijan tähdistön Arcturus.

Hiljalleen taivaalta alkaa erottua lisää tähtiä. Tutuimmista tähtikuvioista iltayön taivaalla ovat kauhamainen Otava (joka on osa Ison karhun tähtikuviota) korkealla luoteessa ja W-kirjaimen muotoinen Kassiopeia liki taivaanlaella koillisessa.

Koillisesta nousee illan ja yön mittaan Seulasten eli Plejadien tähtijoukon pieni ja tiivis tähtirypäs, joka näkyy Kuun vasemmalla puolella. Seulaset on täynnä hyvin nuoria, yhdessä syntyneitä tähtiä, jotka ovat edelleen lähellä toisiaan. Vuosimiljoonien saatossa ne hajautuvat omille teilleen Linnunrataan.

Kymmenen maissa koillisesta nousee Härän tähdistön punertava Aldebaran, ja puolenyön jälkeen taivaalle alkaa kiivetä Orion. Talviselta iltataivaalta tuttu, muodoltaan tiimalasimainen Orion on matalalla idän ja kaakon välillä aamukolmelta.

Pohjantähti on aina pohjoisen pallonpuoliskon taivaalla, eikä se näytä liikkuvan siellä yön mittaan. Jollet ole koskaan etsinyt sitä taivaalta, voit tehdä sen Ursan koululaisohjeiden avulla!

Tähtikuvioiden tunnistamisessa voi käyttää apuna tähtikarttaa, Ursan planisfääriä (jos sellainen löytyy) tai Ursan mobiilitähtikarttaa.

Palaa sivun yläosaan | Tähtikartta

Mikäli havaintopaikalla ovat riittävän pimeää, sieltä voi koettaa nähdä myös kotigalaksimme Linnunradan. Tähtiharrastuspäivän yönä 2024 Kuu kuitenkin häiritsee Linnunradan havaitsemista kirkkaudellaan. Sitä voi olla vaikeaa erottaa taivaalta pimeältäkään paikalta juuri tänä yönä. Parasta aikaa Linnunradan katseluun ovat kuuttomat yöt, kun Kuun vaihe on uusikuu, kapea sirppi tai Kuu on vielä/jo horisontin takana.

Linnunrata on kiekkomainen spiraaligalaksi, ja aurinkokunta sijaitsee sen kiekon sisällä. Voimme siis nähdä tämän kiekon ympäröivän meitä taivaalla. Pohjoiselta pallonpuoliskolta ei näy Linnunradan kirkkaimpien keskusalueiden suuntaan, mutta melko lähelle. Galaksin meistä katsottuna kirkkaimmat alueet ovat elokuun lopun iltana etelän ja lounaan suunnalla ja galaksin vyö kohoaa sieltä kohti taivaanlakea, kulkee sen kautta ja laskee himmeänä toiselle puolelle taivasta.

Linnunrata näyttää himmeästi hohtavalta vyöltä, ja himmeä hohde on peräisin galaksin kiekon sisältämistä tähdistä. Pimeillä paikoilla Linnunrata näyttää kirkkaammalta, ja siitä voi erottaa tummempia alueita, jotka johtuvat kiekossa olevista suurista pölypilvistä. Niiden alueella tapahtuu vilkasta tähtien muodostumista.

Siinä missä Linnunrata on helppo nähdä kuuttomana yönä erämaassa, asutuilla alueilla katuvalojen lomasta sitä on mahdotonta nähdä. Kannattaa siis etsiä mahdollisimman pimeä havaintopaikka. Hyviä paikkoja on listattuna Ursan havaintopalvelu Taivaanvahdin pimeiden paikkojen kartalle. Jos tiedät lisää hyviä, julkisia havaintopaikkoja, voit ilmoittaa ne kartalle!

Linnunrata on Suomesta katsottuna parhaimmillaan syksyllä, sillä se kohoaa korkealle taivaalla. Linnunrata kulkee taivaalla Kilven, Kotkan, Nuolen, Ketun, Joutsenen, Kefeuksen, Kassiopeian ja Perseuksen tähdistöjen kautta. Jos taivaalta löytää Kesäkolmion muodon, sen kaksi tähteä, Joutsenen Deneb ja Kotkan Altair sijaitsevat Linnunradan alueella. Kassiopeian W-muodon tunnistaa myös moni.

Palaa sivun yläosaan | Tähtikartta