Arkisto
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- tammikuu 2020
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- kesäkuu 2019
- huhtikuu 2019
- tammikuu 2019
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- elokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- lokakuu 2016
- elokuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
”Tampere näkyy avaruuteen saakka!”
Olen mukana Suomi 100 -juhlavuoden osana olevassa Suomi 100 -satelliittihankkeessa, ja olemme julkaisseet tammikuusta alkaen lähes päivittäin Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa hankkeen syötteessä kuvan, missä näkyy Suomi tavalla tai toisella avaruudesta.
Kyseessä eivät ole siis Suomi 100 -satelliitin ottamat kuvat, koska satelliitti ei ole vielä taivaalla, vaan eri satelliittien ottamat kuvat tai tekemät havainnot maapallosta siten, että kuvissa lähes aina näkyy myös Suomi tai osia Suomesta.
Kuvat keräävät ilahduttavasti tykkäyksiä ja välillä kommenttejakin.
Toisinaan kommenteissa ihastellaan sitä, että jokin paikka näkyy avaruuteen saakka. Muun muassa viime viikolla ihasteltiin sitä, että Tampere näkyy avaruuteen saakka – mikä pitää paikkansa – ja tänään kuvassa ollaan vieläkin pienemmässä yksityiskohdassa: Pariisin 12. kaupunginosassa olevassa jäähallissa, missä pelataan nyt illalla ottelu Suomen ja Ranskan välillä.
Kuva Pariisista on jutun lopussa, ja yllä on vielä julkaisematon kuva, missä näkyy Pirkanmaata ja Hämettä – ja siis myös Tampere ympäristöineen, Hämeenlinna, Lahti ja paljon muuta. Kuvan otti Landsat 8 -satelliitti elokuun 20. päivänä vuonna 2015 ja sen on käsitellyt SYKE.
En halua nauraa tälle ”näkyy avaruuteen saakka” -ajattelulle, sillä se on toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta toisaalta se osoittaa myös sen, että varsin harva tulee ajatelleeksi tarkemmin sitä missä avaruus on ja mitä sieltä näkee.
Selitän vähän. Ja olkoon Tampere selityksessä esimerkkinä.
Jos junarata sieltä etelään kohti Helsinkiä käännettäisiinkin pystysuuntaan, niin Toijalaan saavuttaessa juna olisi jo stratosfäärissä. Siellä olosuhteet ovat jo hyvin avaruudelliset, sillä horisontti olisi näyttäisi jo kaarevalta ja taivas olisi musta. Alapuolella Tampere ympäristöineen näkyisi hyvin, Näsijärvi ja jopa Näsinneulan voisi nähdä sieltä vaivatta.
Jatketaan eteenpäin. Tampereen ja Hämeenlinnan välinen matka on noin 80 kilometriä, ja se on korkeus, missä aikanaan X-15 -koneet lentelivät. Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan avaruus alkaa siellä, mutta nykyisen virallisen määritelmän mukaan se on 100 kilometriä. Siis rajapyykki, joka pystysuoralla junaradalla tulisi vastaan vähän ennen Riihimäen asemaa.
100 km on karkeasti laskettuna vain kymmenen kertaa liikennelentokoneiden lentokorkeutta korkeammalla, eli ei sinänsä paljoakaan. Tuolla korkeudella ei ole vielä satelliitteja, koska ilmakehän ohuet rippeet hidastavat liikaa vielä satelliitin ratanopeutta. Satelliitti ei pysyisi siellä radallaan kauaakaan. Mutta kun etäisyyttä Maahan olisi sama kuin on Tampereen ja Helsingin välinen matka pystysuunnassa, niin siellä on jo ensimmäisiä satelliitteja.
Nyt ollaan jo tukevasti avaruuden puolella!
Avaruusasema kiertää Maata noin 450 kilometrin korkeudessa, eli noin 40 kertaa liikennelentokoneita korkeammalla. Matkana ei sekään ole mitenkään tavattoman pitkä: jotakuinkin sama kuin Tampereen ja Oulun välinen etäisyys.
Sieltä alaspäin katsoessa voi nähdä yhdellä silmäyksellä paitsi Suomen, niin myös Skandinavian, Baltian maita ja suuret määrät Venäjää. Islanti olisi horisontissa, samoin kuin Unkari.
Yksityiskohdat alkavat kuitenkin hämärtyä jo sieltä katsottaessa, mutta suuret kaupungit etenkin suoraan alapuolella näkyvät selvästi, varsinkin pimeällä. Kyllä, Tamperekin näkyisi mainiosti.
Etäisyyden sijaan on kaksi asiaa, jotka hankaloittavat katsomista avaruudesta. Ensinnäkin ilmakehä suttaa kuvaa, vaikka sää olisi kirkas ja pilvetön. Toinen on ihmisen silmä, sillä se ei ole erityisen hyvä optinen instrumentti kauas katsottaessa. Ihmissilmän kulmaerotuskyky on noin yksi kaariminuutti, mikä tarkoittaa sitä, että 10 kilometrin korkeudesta emme näe tarkasti 30 metriä pienempiä yksityiskohtia. 100 kilometrin korkeudesta tämä raja on 300 metriä ja avaruusasemalta katsottaessa jo 1,2 kilometriä.
Käytännössä paljain silmin voi nähdä hieman pienempiäkin kohteita. Ihmisen tekemiä rakennelmia, jotka näkyvät avaruudesta paljain silmin, on siis paljon muitakin kuin urbaaneissa legendoissa mainittu Kiinan muuri. Kaivokset, isot rakennukset, satamat, lentokentät, kasvihuonerykelmät, monet sillat, pellot ja niin edelleen. Koon lisäksi olennaista on se, että kohde on selvästi erilainen kuin ympäristönsä; itse asiassa juuri tästä syystä Kiinan muuri on hyvin hankala havaittava, koska se on kyllä pitkä, mutta myös varsin ohut ympäristönsä värinen soiro.
Kun avuksi otetaan kiikarit tai teleobjektiivi, tulevat myös pienemmät yksityiskohdat näkyviin. Yksittäisistä laivoista voi nähdä valon lisäksi yksityiskohtia. Kaupungeissa kaduilla olevia autoja – myös Tampereelta, jos vain astronautit pääsisivät katsomaan Mansea jotakuinkin suoraan ylhäältä. Avaruusasemahan kiertää maapalloa radalla, millä se ei tule koskaan Suomen päälle, vaan jää pohjoisimmillaankin Saksan pohjoisosien tienoille.
Tänään julkaistu, myös tässä yllä oleva päivän kuva on juuri tällainen teleobjektiivilla otettu kuva.
Sen on ottanut avaruusasemalla parhaillaan oleva Euroopan avaruusjärjestön ranskalaisastronautti Thomas Pesquet. Kamerassaan hänellä oli tätä kuvaa ottaessa 800-millinen putki, ja sen avulla Pariisista näkyy paljon yksityiskohtia. Thomasin lisäksi (hänen kuviaan on mm. täällä) muutkin astronautit katselevat ja kuvaavat maapalloa varsin paljon vapaa-aikanaan, ja kuvia on paljon netissä. Parhaimpia ovat todennäköisesti saksalaisen Alex Gerstin ottamat kuvat, kun kyse on maapallon pinnanmuodoista ja -kohteista.
Maapalloa kuvaavat satelliitit pääsevät laitteillaan vieläkin parempiin tarkkuuksiin. Jopa pienillä kaukokartoitussatelliiteilla nähdään hyvin muutaman metrin kokoisia yksityiskohtia, ja huhujen mukaan parhaat vakoilusatelliitit näkevät hyvissä olosuhteissa jopa sanomalehtien tekstiä avaruudesta.
Entä Kuusta katsottuna? Mitä sieltä voisi paljain silmin nähdä maapallon pinnalla? Eipä juuri mitään ihmisen tekemää, paitsi että yöllä kaupunkien valot näkyvät kyllä hyvin.
Kaariminuutti 10km korkeudesta on n. 3m, ei 30m. Laskinko oikein, eli 20000m x 3,13 / (360 x 60)?
Mielenkiintoinen juttu, pitääpä tsekata tuo Suomi 100 feedi 🙂