Arkisto
- kesäkuu 2023
- huhtikuu 2023
- helmikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- elokuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- tammikuu 2020
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- kesäkuu 2019
- huhtikuu 2019
- tammikuu 2019
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- elokuu 2017
- toukokuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
- lokakuu 2016
- elokuu 2016
- joulukuu 2015
- marraskuu 2015
- lokakuu 2015
- syyskuu 2015
- toukokuu 2015
- huhtikuu 2015
- maaliskuu 2015
- helmikuu 2015
- tammikuu 2015
- joulukuu 2014
- marraskuu 2014
- lokakuu 2014
- syyskuu 2014
- elokuu 2014
- toukokuu 2014
- huhtikuu 2014
- maaliskuu 2014
- helmikuu 2014
- tammikuu 2014
- joulukuu 2013
- marraskuu 2013
- lokakuu 2013
- syyskuu 2013
Nyt se alkaa: avaruusliikenteen vallankumous. Oikeasti.
Vielä jokunen vuosi sitten SpaceX:n suunnitelmille käyttää kantoraketteja uudelleen naurettiin. Etenkin perinteiset avaruusyhtiöt käyttivät kovasti aikaa ja vaivaa osoittaakseen, että homma ei onnistu, ja jos se onnistuu, niin se ei ole kannattavaa.
Nyt SpaceX on kuitenkin osoittanut, että se onnistuu – ja on nähtävästi odotettuakin edullisempaa. Juuri vime viikolla yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Elon Musk kertoi tavoittelevansa seuraavaksi myös rakettien toisten vaiheiden uudelleenkäyttöä sekä sitä, että laukaisuita voitaisiin tehdä päivittäin.
Kyllä: siis raketti päivässä, eli 365 vuodessa, eli yhtiö yksistään tekisi jotakuinkin kymmenen kertaa enemmän laukaisuita kuin koko maailma tällä hetkellä vuodessa.
Tämä romahduttaa avaruuteen lentämisen hinnan ja tekee siitä taloudellisesti kannattavaa monenmoisille uusille yrittäjille, myös avaruusturisteille. Falcon 9:n raskaan version avulla myös suurien ja painavien rahtien lähettäminen kiertoradalle tulee myös suhteellisen helpoksi ja edulliseksi.
Eikä SpaceX ole yksin. Myös pienempien rakettien uudelleenkäytössä jo onnistunut Blue Origin on tulossa mukaan kiertoradalle (ja kauemmaksikin) ulottuvaan liikenteeseen.
Yhtiö rakentaa jo suurta, uutta tehdasta New Glenn -kantorakettejaan varten Cape Canaveralissa, Floridassa, aivan SpaceX:n laukaisupaikkojen vieressä. Ei ihme, että yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Jeff Bezos pumpaa tällä haavaa yhtiöönsä miljardi dollaria vuodessa Amazon-verkkokaupallaan saamaansa rahaa, sillä Blue Origin ei ole tuottanut vielä yhtään tulosta, mutta lupaukset ovat erittäin suuria.
Olin paikan päällä Cape Canaveralissa ja Kennedyn avaruuskeskuksessa juuri pari viikkoa sitten ja uuden avaruusajan voi aistia jo siellä. Paitsi että Blue Originin tehdastyömaa (kuva yllä) näyttää uljaalta, on SpaceX:n käytössä nyt oleva legendaarinen laukaisualusta 39A (otsikkokuvassa hieman käsiteltynä) jopa komeampi kuin aikanaan sukkula-aikaan. Sen vieressä olevassa hangaarissa on useampikin raketti odottamassa laukaisuaan ja joukossa on jo muutamia kertaalleen lentäneitä ensimmäisiä vaiheita odottamassa uusia laukaisuitaan.
Näiden lisäksi joka puolella rakennetaan ja pohjustetaan tulevaa. Jopa ilman tulevaisuuden suunnitelmia, on Cape Canaveralin ja Cape Kennedyn laukaisulista pirteämpi kuin aikoihin. Laukaisuista tapahtuu useita kuukaudessa, pian keskimäärin viikoittain.
Samalla eri toimijoiden roolit ovat muuttumassa.
Florida nousi avaruusajan alussa 1960-luvulla kuuluisuuten, kun NASA ja puolustusvoimat laukaisivat rakettejaan avaruuteen Cape Canaveralin lentotukikohdan ympärille kasvaneelta rakettikoeasemalta.
Kuulentojen aikaan NASA lohkaisi itselleen alueen Merritt-saaren luonnonsuojelualueelta Cape Canaveralin pohjoispuolelta ja rakensi sinne kaksi massiivista laukaisualustaa, 39A:n ja 39B:n. Numerointi noudattaa alkuperäistä, ja näiden jälkeen on sotilaalliselle puolelle tehty pari uutta alustaa.
Nyt alueella on käytössä viisi laukaisualustaa: Delta-raketteja laukaistaan alustalta 37B, Atlas-raketteja alustalta 41. SpaceX:n alkuperäinen (aivan alunperin Titan-raketteja varten rakennettu) alusta on 40, ja nyt sen käytössä on siis myös kuulentoihin ja sukkula-lennoille käytetty 39A. NASA kunnostaa parhaillaan alustaa 39B tulevaa SLS-superrakettiaan varten.
Näkyvin osoitus tästä on suuri torni, joka laitetaan laukaisualustan päälle; kuva siitä on alla.
Samoin Apollo-aikaiset liikkuvat laukaisualustat ovat saamassa jälleen uuden elämän, ja käyntini aikaan maaliskuun puolivälissä toista alustoista koeajettiin pitkän remontin jälkeen.
Lisäksi Apollojen ja avaruussukkuloiden kokoonpanoon käytetty jättimäinen VAB, Vehicle Assembly Building, on käymässä läpi uutta muodonmuutosta (sisäisesti), kun sitä varustetaan myös SLS-raketteja varten.
Kaupallisuus tosin on vallannut VAB:n vieressä olevat entiset sukkuloiden kunnostushallit, joissa ne kunnostettiin laskeutumisten jälkeen uusia lentoja varten. Boeing-yhtiö vuokraa niitä nyt NASAlta X-37B -minisukkulaansa ja Starliner-avaruusalustaan varten (kuva alla).
Tämä on osaltaan yksi hyvin konkreettinen merkki lisää siitä, miten aiemmin valtiollinen toiminta on siirtymässä nyt yhtiöiden tehtäväksi – kehitys on täsmälleen sama kuin lentoliikenteessä aikanaan 1920-luvulla.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että NASA (ja myös muut avaruusjärjestöt, kuten Euroopan avaruusjärjestö) ovat vähän hukassa. Miten suhtautua uusiin kaupallisiin toimijoihin, jotka lähettävät kohta omia astronauttejaankin ja turisteja avaruusmatkoille, jotka olivat aikanaan vain ”virallisten” astronauttien yksinoikeus?
Vastaus on ainakin tähän mennessä ollut yhteistyö ja kurottaminen yhä kauemmaksi. Esimerkiksi lennot avaruusasemalle tulevat pian olemaan kokonaan kaupallisilta yhtiöiltä otettavia palveluita, kuten nyt yhdysvaltain rahtilennot ovat, ja muissa avaruuslennoissa NASA, ESA ja muut vastaavat keskittyvät tutkimustoimintaan ja kaikkeen muuhun kaupallisesti epäkiinnostavaan.
Vaikka turistit lentäisivätkin pian Kuun ympäri tai jopa laskeutuisivat pian sen jälkeen Kuu-ukon pinnalle, keskittyvät turistit todennäköisesti napsimaan matkakuvia eivätkä toteuttamaan pitkäkestoisia tieteellisiä tutkimusohjelmia.
Kuu, ja Mars, ja muut kaukaisemmat kohteet ovat kuitenkin toistaiseksi vähemmän tärkeitä. Olennaista on se, että tavaran kuljettaminen Maan kiertoradalle on oikeasti tulossa aivan lähitulevaisuudessa olennaisesti edullisemmaksi ja kätevämmäksi. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vallankumousta.
Usein käytetty vertaus on Yhdysvaltain läpi 1800-luvulla rakennettu rautatie.
Ennen sen valmistumista oli Kalifornia kaukainen, kuiva ja hankala maailmankolkka, minne meneminen vaati viikkojen vaikean matkustamisen preerioiden halki. Mutta kun rautatie teki matkanteon helpoksi, nousi Kalifornia nopeasti vauraaksi osavaltioksi, joka voisi olla erillinen valtiokin.
Kiertorata on monessa mielessä kuin Kalifornia aikanaan. Kunhan rautatie taivaalle on avoinna, voi sen kaupallinen arvo helposti nousta koko maapalloa suuremmaksi. Siellä on rajattomasti energiaa ja raaka-aineita, ja sieltä niitä pystytään tuomaan alas maapallolle pian edullisemmin kuin tuottamaan täällä alhaalla.
Näyttää vähän siltä, että tästä vuodesta 2017 on tulossa käännekohta taivaallisen rautatien tekemisessä. Kun tähän saakka siitä on vain haaveiltu, päästään nyt viimein toimeen; rautatien lähtöasema on (ainakin aluksi) Floridassa, missä sitä rakennetaan juuri nyt innokkaasti.
Elämme todellakin kiinnostavia aikoja!